Metsä on ystävä

Aika on taas rientänyt kuin siivillä, eikä palvelustakaan ole kuin ripaus jäljellä. Viime viikon loppupuoli sujui loppusodan valmisteluissa. Keskiviikkona vääpeli toi kasan lomalappuja ja yllätykseksi omaa lappua ei hyväksyttykään, oli siis jäätävä vielä torstaiksi kasarmille. Suurempaa väliä sillä ei ollut; suurin osa johtajista lomaili ja itse hoidin pakkaamista hallilla. Iltapäivästi päästiin lomille ja matkalle kohti kotikontuja. Viikonloppuun kuului niin sukulaisten näkemistä isän ja omien synttärien johdosta, sekä Cmx-yhtyeen konsertti Tampereen Pakkahuoneella. Viikonloppu sujui suhteellisen nopeasti ja pääkoppa tuntui odottavan vain yhtä asiaa; viimeistä harjoitusta.

Maanantaiaamusti lähdettiin erilaisten vaikeuksien jälkeen leirille. Kokelas marssinjohtajana Defenderin ratissa ja Kersantti vieressä kartturina. Lunta ja pakkasta riitti, mutta sillä ei ollut tällä kertaa mitään väliä. Parin ensimmäisen leiripäivän aikana kaikki pienetkin vastoinkäymiset tai epäonnistumiset kuitattiin sanoilla ''viimeistä kertaa''. Henkilökunta oli arvioimassa tekemistä, vaikka viime harjoitus olikin joukkion pääharjoitus. Yhtään korostamatta kaikki asiat hoidettiin jo kovalla rutiinilla, vaikkakin tahti ei välttämättä vastannut suurinta suorituskykyä mikä oli syksyn aikana saavutettu. Välillä hoidettiin aina lähipuolustusta, sekä monipuolisesti huoltohommia. Huomaamatta aika riensi ja oltiinkin jo keskiviikossa. Torstain saunareissulla kaikki alkoivat huomaamaan leiriaamujen vähyyden. Jaettiin kokemuksia p-kaudesta nykyhetkeen, eikä fiilis ollut lainkaan hassumpi. Perjantaina kerättiinkin tavarat viimeistä kertaa, vaikka lähtö olikin vasta lauantaiaamusti. Loppuilta hoidettiin tukikohtapalvelua makkaranpaiston muodossa ja lopulta painuttiin makuupusseihin nauttimaan viimeisestä leiriyöstä. Lauantaina olikin sitten ns. täysi raivo päällä; kaikki halusivat lomille ja ulos metsästä. Varuskunnassa tehtyjen huoltojen jälkeen oli suhteellisen voittamaton fiilis pienellä haikeudella varustettuna. Käytännössä loppusodan päätös tarkoitti palvelusajan varsinaisen tekemisen päättymistä. Lomalaputkin olivat tulleet laatikkoon, joten 14pv lomilla ja kuusi kasarmilla eivät näyttäneet lainkaan pahoilta. Jäljellä olevien päivien aikana käydään oppitunneilla, täytellään palautteita ja palautellaan varusteita. Loppuiltapäivästi siivottiin ja johtajatkin pääsivät osallistumaan pitkästä aikaa teksiin, sen jälkeen olikin aika lomien.

Palvelus alkaa loppua. Blogin kannalta se merkitsee pikkuhiljaa sitä, ettei kovin montaa tekstiä ole edes tulossa. Kuuden palveluspäivän ajalta tulee kaippa pari, lomilta yksi tai kaksi ja lisänä muutama kokoava kirjoitus. Ainakin leirielämästä ja tunnelmista metsässä palveluksen aikana on tuleman tekstiä lähipäivinä. Jos mennään hieman asioiden edelle, on keväälläkin jo tulossa kaikenlaista. Tampereen teknillinen yliopisto saa odottaa, sillä puolen vuoden opettajasijaisuus ilmestyi mahtavana mahdollisuutena. Keväällä luvassa on myös reippaasti lajireeniä niin säbässä ja golfissa, kuin punttiakin. Maaliskuussa suunnataan äidin kanssa Sisiliaan golfmatkalle ja kalenteriin mahtuu mukavasti keikkojakin. Suurena projektina on myös palautella kouluasiat takaisin aivolohkoihin. Avaan uuden blogin ihan omalle höpinälleni elämästäni tammikuun alussa, kunhan tämä palvelus on saatu pakettiin. Bloginimeä saa ehdottaa!

Pääharjoitus takana ja kersantinarvolla eteenpäin

Intin pisin metsäkeikka ja lomat takana, joten on aika jälleen kirjoitella taas vähän tapahtumista.

Keskiviikko hoidettiin vielä leirivalmisteluja ja torstaiaamuna puoli kuudelta kuului herätys; pääharjoitus olisi alkamassa. Kahdeksan päivän harjoituksesta kaksi päivää kului moottorimarsseihin, eivätkä työolot muutenkaan olleet helpoimmat. Valoisaa aikaa on päivisin tarjolla enää suhteellisen vähän, joten leirilläkin tarvitsi keskittyä työn laatuun ja ripeyteen. Perjantain ja lauantain jälkeen kaikki olikin valmista varsinaista harjoitusta varten. Sunnuntaina meikäläinen viettelikin kaksikymppisiä keskellä metsän pimeyttä. Onneksi Nokian multimediatietokone toi bittivirran ja tekstiviestien muodossa runsaasti mukavaa piristystä. Keskiviikkoon saakka vielä puurrettiin hommia ja torstaina suunnattiin takaisin Riihimäelle. Koko viikon ruokailut hoidettiin totutusti sissimuonilla ja myönnettäköön, että loppuviikolla tonnikala-pikapasta-nuudeli-grillimakkara setti alkoi hieman tökkimään. Oikeastaan monipuolisempaankin ruokavalioon olisi ollut varaa, mutta päivällisen teko pimeässä metsässä ei tuntunut yhtä mukavalta kuin kyrsän grillaaminen kaminan vieressä... Tästä syystä joka päivä tulikin vedettyä oikeastaan samalla rytmillä samaa ruokasettiä. Kokonaisuutena leiri tuntui hyvinkin onnistuneelta, eivätkä henkilökunnan kommentit eronneet omista ajatuksistanikaan. Tärkeällä hetkellä koko joukko tuntui motivoituneelta eikä suurempia kärhämöitäkään syntynyt.

Torstai-perjantaiyö toimi loistavana palauttajana ja perjantai menikin kokonaisuudessaan huoltojen tekemiseen. Suurin osa johtajista oli lähtenyt lomille jo torstaina, joten ryhmänjohtana sain suurimmilta osilta hoitaa huollot kalustolle. Iltapäivä kului pelatessa virtuaalilätkää taukotuvassa, sillä omat hommat hoidettiin jo aamulla. Neljältä suunnattiin lomille ja niin varusmiesajan viimeinen kiinniolo oli selätetty. Todettakoon että tilanne tuntui varsin vapauttavalta. Viikonloppu sujui juhliessa synttäreitä hieman isommalla joukkiolla ja kovemmalla menolla. Kiitoksia porukalle! Myös puulaakiavaus tuli pelattua kahden voiton voimin. Ei ole pelaaminen niin hauskalta hetkeen tuntunutkaan kuin lauantaina. Maanantai sujui kotona seiskan varressa, joka vakuutti meikäläisen vielä entisestään uuden hankinnan loistavuudesta. Illalla palattiinkin taas Riihimäelle aikamoisessa sumussa ja lumisateessa. Myös talven yllättävin näky, eli hirvi juoksemassa riista-aidan ns. väärällä puolella tuli nähtyä. Tuloksena keskimääräinen säikähdys.

Tiistai on kulunut coopperiin ja leiripalautteeseen. Henkilökunnalla tuntuu olevan kiire, joten päiväohjelmakin on vähän muuttunut. Aamulla käväistiin bussikyydillä Tampereen Pirkkahallissa voimistelemassa juoksutesti ja tuloksena kotiutuscooperista jäi käteen 2870m. 45m parannus ilman minkäänlaista juoksuharjoittelua Riksun aikana on ihan mukiinmenevää. Juoksun kuntoisuusloma jäi saamatta, mutta sen tiesikin jo oikeastaan harjoittelun perusteellakin. Noussut paino, useat punttikerrat viikossa ja säbän lajireeni eivät tuo sitä ihan parasta tulosta cooperharjoitteluksi. Iltapäivän lopuksi yksikön päällikkö piti vielä puhuttelun, jossa jaettiin myös ylennyksiä ja niinpä meikäläinenkin metsästi itselleen kolmannen kulmaraudan ja kersantin arvon. Mukava motivaatiolisä tuli myös ylennyksen myötä ja luottoa omaan hommaan ryhmänjohtajana. Tästä on hyvä jatkaa kohti palveluksen häämöttävää loppua.

Liikaa lunta, herra luutnantti!

Perjantai valkeni lumisena. Pohjekramppi vihoitteli ja innostus cooper-testiin tuntui olevan maassa. Aamupalan totutunkaltainen tankkaus sai jäädä, sillä täydellä vatsalla juokseminen tuntuu kamalalta. Seitsemän jälkeen aloitettiin valmistautuminen testiin, puettiin liikuntavaatteet sekä pakkaspuvut. Lisäksi varustesäkkiin lähti mukaan totta kai juomapullo, mutta myöskin kenttälapio. Lunta oli kentällä kuulemma runsaasti. Matkaan lähdettiin maasto-Sisuilla eikä viileä ja pimeä lava ollut paras hengennostattaja. Muutaman kilometrin matkan jälkeen autot pysähtyivät. Sen jälkeen odoteltiinkin puolisen tuntia ennen kuin päästiin ulos valoisaan aamuun. Odotuksen syy selvisi ulkona; kentän portti oli kiinni ja juokseminen kentällä kielletty. Ei voinut kuin suunnata takaisin yksikköön. Cooper siirtyi eteenpäin ja aamupäivän ohjelmana toteutettiin peruskuntolenkki. Iltapäivällä putsattiin vain aseet keskiviikon ATT:n jäljiltä (josta ei taaskaan tullut kuntoisuuslomaa, vaan 10/12 tauluun. 8kk ampumatauon jälkeen siedettävää) ja siivottiin yksikköä. Lopuksi päällikkö piti oppitunnin jonka jälkeen suunnattiinkin lomille.

Viikonloppu sujui tavallisin askarein; seiskan, salin, säbän ja ''ratailun'' merkeissä. Tiistaihin saakka jatkuneet lomat rentouttivat mukavasti ja maanantai-illalla saunassa tajusin jotenkin palveluksen olevan aika vähissä jo nyt. Ei suurempia juttuja joihin tarvitsisi hajota tai stressata, pari leiriä ja siinä se. Tarvitsee kuitenkin myöntää, ettei lomamäärien kasvaessa takaisin kassulle lähteminen ainakaan helpotu. Samapa tuo, kohta ollaan kahlattu tämäkin vuosi läpi. Torstaina lähdetään tokavikaan harjoitukseen, joka jatkuukin viikonlopun yli, joten viimeinen kiinniolo suoritetaan metsässä. Sunnuntaina voikin juhlia parikymppisiä keskellä metsää. Vaihtelua tämäkin, hieman ehkä negatiivissävytteistä tällä kertaa. Palataan kun metsäkeikka on takanapäin!

Keikkaa ja testiä

Maanantain jälkeen viikkoa jatkettiin kevyesti. Suurempia rasituksia ei kolmen päivän aikana tullut, vaan keskityttiin lähinnä tuleviin harjoituksiin perehtymiselle ja harjoittelulle. Liikuttuakin tuli tasaisesti läpi päivien lähinnä salilla. Torstaina lähdin jo lomille, sillä viikonloppuna oli vuorossa kaksi konserttia. Perjantaina Tampereen Pakkahuoneella möykkäsi Airbourne ja lauantaina vuoron saikin Turku ja Sakara Tour 2010. Iltapäivällä poimittiin pansion spol-au ja pari muuta kaveria autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti Turkua. Matka sujui lähinnä viimeaikaisten inttikokemusten kertaamiseen ja muuten oman kotikaupungin tarinoiden vaihtamiseen. Ilta aloitettii aikaisin ja lopetettiin myöhään. Siskoakin tuli nähtyä keikan merkeissä, kun sentään vuosijuhlahulinoistaan ehti Stam1nan katsastamaan. Sunnuntaina vuorossa olikin kevyt keräilyaamu, jonka jälkeen suunnattiinkin jo takaisin Kokemäelle. Alkuviikosta maanantai ja tiistai olivat myös lomapäiviä, joten kerkesi hienosti soittelemaankin. Alkoi pitkästä aikaa soittokin tuntua sujuvalta, eikä uusi kepukkakaan enää tuntunut niin oudolta. Maanantaina kävin vääntämässä myös säbäreeneissä. Runsas määrä viivajuoksua ja kuntopiiri eivät olleet ihan parasta valmistautumista kuntotesteihin. Tiistai-iltana palasin takaisin Riihimäelle.

Keskiviikkona olikin vuorossa kuntotestit. Samalla suoritustavalla kuin tammikuussa hoidettiin tälläkin kertaa. 60s suoritusaikaa ja toistot laskettiin. Kuten olinkin jo ennalta miettinyt, tulokset olivat huonontuneet. Leukoja 8, vatsoja 53, punnerruksia 28, selkiä 60 ja vauhditonta pituutta 208cm. Kuntoisuusluokaksi jäi kuitenkin hyvä, joten ollaan edes siihen sitten tyytyväisiä. On pakko myöntää että oma treenaus ainakin onnistuu paremmin tiimin kanssa ja yksinäänkin, kuin armeija-aikana. Paino kasvaa, kunto heikkenee ja mielikin jäykistyy huh. Hommaa jää kevääksi, mutta ei sen väliä. Keskiviikkona hoidettiin myös ryhmien sisäisiä kehitysehdotuksia, joilloin sain itsekkin kokea vertaisjohtamisen vaikeuden. Muutenkin joukkueen sisällä tuntuu olevan runsaasti jännitteitä ja negatiivinen energia virtaa johtuen vähenevistä aamuista, talvesta vai mistä. Toivottavasti tuleva lomaviikonloppu aukaisee henkisiä lukkoja edes hiukan ennen ensi viikon harjoitusta. Torstaina hoidettiin lähinnä huoltohommia, eikä illallakaan jaksanut sen suuremmin rehkiä. Ohjelma ja säätila tuovat mieleen muistot p-kaudesta ja mahtavista lumimääristä. Samalla päässä alkaa kolkuttaa aatos ympärän hiljaisesta sulkeutumisesta. Huomenaamusti odottaa kotiutuscooper, joka kylläkin juostaan ulkona. Ajatus on mielestäni suhteellisen pähkähullu, kun kävellessäänkin saa tehdä täyden työn pysyäkseen pystyssä. Ei näy oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin p-kauden tuloksen huonontuminen, mutta toivotaan parasta. Onneksi viikko alkaa olla jo pulkassa ja huomenna päästäänkin taas tuttuihin kotimaisemiin rentoutumaan.

Marssitaitokilpailun mainingeissa

Keskiviikko alkoi suhteellisen odottavasti. Aamupäivä hoidettiin pikkuhommia eikä rasitettu paikkoja kovinkaan suuresti, sillä iltapäivällä oli alkava marsiitaitokilpailun urakka. Itse pyrin nukkumaan päiväsaikaan niin paljon kuin kerkesin, sillä viimeisimmästä marssista oli jo kulunut reippaasti aikaa, eikä tulevan rankkuudesta ollut tietoa. Erilaisten arvailujen lomassa oma mieli pysyi peruspessimistisenä, kunnes saatiin tietää varustus; ei tetsaria eikä sirpaa, pelkkä reppu ja ase kertoi tuloste. Viimeiset tunnit iltapäivästä kuluivat sekavasti marssiryhmänjohtajan juttuja hoidellessa ja varustusta pakkaillessa. Kuuden jälkeen matka kohti Räyskälää alkoi täydessä pimeydessä. Sadeilma sekä ajatukset viimeisestä marssista läpiviennissä (koputan puuta) saivat tietynlaisen tappajameiningin päälle ja yön pimeyteen lähdettiinkin tarpomaan ihan tosissaan. Iltaan ei sen suurempia kuulunut kuin suunnistusta, rasti puolustukseen ryhmittymisestä sekä majoittuminen. Majapaikkaan päästiin kymmenen paikkeilla ja kaikkien yllätykseksi pakattu telttakalusto ei ollutkaan käytettävissä. Ryhmät rakensivat laavut ja nukkuivat maittavat unet keskellä tuulen tuiverrusta. Aamulla kaikki ihmettelivätkin unien korkeaa laatua, eikä liikkeellelähtö tuottanut lähellekkään niin suuria vaikeuksia kuin olisi luullut. Oma ryhmä lähti reitille ensimmäisenä ja muut seurasivat perästä minkä pystyivät. Rastit vaihtelivat niin tietokilpailusta suunnistukseen, kuin evakuoinnista hyökkäykseenkin. Heti alusta saatiin mukaan pari telamiinaa, vähän kuin palkinnoksi tietokilpailusta. Suunnistus sai kaikki ryhmät kiristelemään hampaita, eikä heti perään seurannut kilometrin pituinen metsäevakuointi ainakaan helpottanut stressaantuneita mieliä. Kun haavoittunut oli evakuoitu tarvitsi enää hyökätä ja suorittaa loppuhuipennuksena pikataival. Maalissa ryhmä oli ensimmäisenä ja hetken kuluttua paikalla kuuluikin tasainen puheensorina kun kaikki taistelijat kertoivat kokemuksiaan. Reilun parinkympin jälkeen ei mitään megalomaanista väsymystä ollut havaittavissa; oikeastaan vain rentoutunut ja mukava mieli. Ilta kului palautellessa jalkoja ja suuri osa johtajista palkitsi itsensä onnistuneesta marssista pizzalla.

Perjantai olikin tynkäpäivä. Aamun aluksi hoidettiin taisteluvälineet kuntoon marssin ajalta, vaikka hieman turhauttavaa se olikin. Suurinta osaa varusteista ei edes tarvittu marssilla ja loputkin oli huollettu jo samalla viikolla. Lounaan ja huoltojen jälkeen päästiin itse asiaan; lomatarkastukseen ja marssituloksiin. Ennen puolenpäivän ''lomillelaskua'' positiivisuus puski pintaan sillä oma ryhmä voitti kilpailun, eikä palkinnoksi tulevia kahta kuntoisuuslomaa suuremmin inhoa!

Viikonloppu kuluikin sitten Helsingissä juhliessa Järilän hurjan aikuistumista, tai siis ainakin nykylainsäädännön mukaan. Illat venyivät pitkiksi, mutta todella hauskaa oli koko porukalla. Isoa kättä siis Kokemäen suuntaan! Lauantaina käytiin myös katsomassa matsi Hartwallilla, joten Punakeltaisen kiekon kiintiökin tuli täytettyä. Sunnuntai iltapäiväksi kerkesi jo kotiinkin kolmeksi tunniksi ennen lähtöä takaisin Riihimäelle. Tänään päivä on mennyt lähinnä e-kauden palautteisiin ja liikuntaan. Voisi siirtyä nukkumaan ja jatkamaan tätäkin tynkäviikkoa eteenpäin.

Päivien harmaata massaa

Pari viikkoa on jälleen hujahtanut ilman kirjoitusta. Tapahtumat kasarmilla eivät olekaan olleet kovinkaan maagisia ja viikko metsässä myös karsi kirjoitusmahdollisuuksia. Puolitoista viikkoa hoideltiin liikuntakoulutuksia ja linjahommia ilman suurempia ihmeellisyyksiä. Viikonloppuvapaiden jälkeen aloitettiinkin keskittyminen hiljalleen alkavaa leiriä varten. Kiinnioloviikonloppu pitkästä aikaa oli tosiasia, vaikka ei sitä kerinnyt edes suuremmin miettimään. 22.päivä suunnattiin metsään varsin pirteässä säässä ja seuraavana perjantaina palattiin taas Riihimäelle. Leiri ei ollut fyysisesti niinkään rankka, mutta henkisesti stressi tuntui puskevan pintaan. Loput leiritkin varmasti testaavatkin kovemmin toimivia johtajia, joten paine ei sinänsä tullut lainkaan yllätyksenä. Ilmat vaihtelivat niin pikkupakkasesta runsaaseen vesisateeseen, joten varusteitten kunnon kanssa sai olla tarkkana. Vaikka altistuminen kosteudelle vähän koitti porukkaa sairastuttaa, pärjäsi joukko ihan mukavasti. Itse huomasin torstaina pieniä merkkejä kipeydestä päänsäryn ja heikohkon olon muodossa. Laskin oireet suurimmaksi osaksi nestehukan piikkiin. Ei kuitenkaan ollut varaa sen suuremmin ihmetellä, vaan puskea päivä loppuun. Illalla oloa jo helpotti se, että tiesi pääsevänsä lomille seuraavana päivänä. Perjantaiaamu sujui vähän nuutuneesti. Lopulta Riihimäen varuskunnan terminaalin portti kuitenkin näkyi silmissä ja leiri oli viimeistä niittiä vaille valmis. Huollot hoidettiin hieman sekavissa ja väsähtäneissä tunnelmissa, mutta viimeiset tunnit perjantaista kulkivatkin jo lomahurmoksessa. Illalla Kokemäellä huomasin kuitenkin olevani pienessä kuumeessa; vilunväristyksiä ja aivastuksia. Onneksi lauantain keskipäivään kestäneet unet veivat suurimmat leiriväsymykset ja flunssapoikaset pois, eikä isompaa tautia päässyt kehittymään. Loppuviikonloppu hoidettiin kevyesti ilman sen suurempia erikoisuuksia. Vaatekaupoilla käytiin, salilla ja säbäreeneissä tietenkin. Maanantai kului vielä kotona ja illan pimeydessä matka kävikin jo takaisin Riihimäelle. Tiistai on hoidettu kevyesti sillä huomenillasti alkaa e-kauden päättävä marssitaitokilpailu. Pitkät yöunet varmistavat energiat huomiselle, joten tämän kirjoituksen jälkeen sänky kutsuu.

Viimeiset pari viikkoa suurin kiinnostus on ollut kadoksissa. Leirit tuovat mielenkiintoa palvelukseen, mutta muuten kaikki tuntuu tasaiselta puurtamiselta. Päivät sujuvat niin samanlaisesti, ilman sen suurempia haasteita (kuten varmasti teksteistäki huomaa). Samalla tammikuussa koittava aika täyttää päätä erilaisilla ajatuksilla. Kroppa kyllä pyörii ympäri kasarmia mutta ajatukset harhailevat milloin missäkin. Opiskelu, asunnonhankinta, työt sekä kaikki muu uusi askarruttaa. On hassua ja samalla myös mielenkiintoista miettiä, että vuoden suhteellisen sidotun päivärytmin ja ohjatun toiminnan jälkeen kaikki langat ovatkin taas omissa käsissä. Nyt kuitenkin iltapesuille ja riemulla huomista marssitaitokilpailua kohti!

Syksy saapuu

Tiistai saapui tuulen tuivertaessa. Aamiaisen jälkeen aloitettiin valmistautuminen taistelukoulutusta varten ja paksuimmat vaatteet varmasti moneen kuukauteen puettiin päälle. Täydessä taisteluvarustuksessa lähdettiin ensin tväl-hallille, jossa kouluttajat selvensivät aamupäivän kulkua ja jakoivat porukan kolmeen osaan. Itselleni osui ryhjänjohtajan tehtävä, joten pienestä motivaatiokuopasta löysin itseni takaisin ylös nopeasti. Kuten joka hommassa nykyään, tuo johtaminen selvästi enemmän mielenkiintoa kuin esim. perusryynäys. RJ:t varustettiin kahdella savuheitteellä, jonka jälkeen siirryttiin vankilan kentälle harjoittelemaan joukkuekoon taisteluliikkeitä. Nopean kertauksen jälkeen marssittiin takaisin aitojen sisäpuolelle, suoraan varastohallien takaiseen metsään. Hetki oli todellinen 'back to the roots'-kokemus, olihan paikka samainen jossa tammikuun jättihangissa aloitettiin tetsausharjoittelu ennen Tikkakoskea sun muuta. Hyökkäystä ja puolustusta harjoiteltiin kahteen kertaan. Toisella kertaa homma alkoi näyttämään jo ihan onnistuneelta. Tämän jälkeen siirryttiin yksikköön huoltojen pariin ja kohti lounasta. Iltapäivällä vuorossa oli turvallisuuspolitiikan oppitunnit. Esitys taisi olla melkein sama kuin p-kaudellakin, mutta onnistunutta muistinvirkistystä kuitenkin. Palveluksen päätteeksi käytiin vielä pelaamassa salibandya varustettuna lenkillä ja kunnon venyttelyillä. Vähäinen pallomäärä yritti haitata omien harjoitusmetodieni käyttöä mutta pienellä sovelluksella sekin onnistui. Ilta kului nopeasti salilla.

Keskiviikko kulutettiin linjahommissa. Aamu tuntui pimeältä eikä se aamuinnostusta tunnu ainakaan lisäävän. Ulkona oli viileää, mutta nokkaa ei tarvinnutkaan laittaa ulos kuin mukematkoilla. Muut varusmiehet hytistelivätkin sitäkin enemmän ja lounaalla saatiin ihastella kaikenmoisia asuyhdistelmiä. Iltapäivän palveluksen jälkeen odottiki taas ruokailu ja päiväunet. Vaikka sänky veti puoleensa vielä kuudeltakin ihan kiitettävästi oli lähdettävä treenille. Nyt vuorossa on vielä hiusten lyhennys ja sitten kohti torstaita kunnollisilla unilla.

Joskus näinkin

Perjantai starttasi rauhallisesti. Kiinniolo häämötti, joten odotukset olivat vähissä. Ei tarvinnut suuremmin sykkiä. Aamiaisen jälkeen porukka jakautui taas omiin hommiinsa kuka mihinkin päin varuskuntaa. Lounasajan koittaessa aamupäivä oli taas pulkassa ja suunnattiin kohti mukea. Kellon ylitettyä kaksitoista siirryttiin taisteluvälinehuoltoon. RK:t, suojanaamarit, kenttälapiot ja lippaat sekä muut tarvikkeet tarkastettiin läpi. Yliluutnantti tarkasti ja itse viikon apuvalvojana pääsin toimimaan kirjurina. Aikaa oli varattu vain 45 minuuttia eikä asiaa helpottanut tippaakaan alkava suunnistusharjoitus. Lopulta tarkastus saatiin pakettiin, eikä montaakaan minuuttia kulunut kun jo oltiin lähdössä maastoon hakemaan rasteja. Harjoitus ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin piti, sillä osa rasteista oli hieman eri paikassa kuin piti. Sen ei annettu kuitenkaan haitata vaan yksikköön palattiin kolmeksi henkilökohtaiseen huoltoon. Kolmelta käskin alkaa pakkaamaan virka-apureppuja, vaan kuinkas kävikään! Puoli neljältä kuului yksikössä vääpelin tuttu ''KOMPPANIAAA''-huuto. Porukka ripeästi kolmiriviin käskyn jaolle. Vääpeli muistutti, että osan piti jäädä viikonloppuna kiinni. Odotin jo mielessäni koko yksikön jäävän kiinni, mutta havahduin sanoihin 'kaikki siis lähtevät lomille'. Tunnissa reppu purkuun, lomakuteet päälle, parta lomakuntoon ja tupa siistiksi. Ei siinä sen hassumpia ja kohta olinkin jo parkkipaikalla.

Viikonloppu oli perin rauhallinen taas kerran. Isä vietti aikaa mökillä ja äiti oli työmatkoilla ulkomailla. Heti perjantaina nopean kotikäynnin jälkeen suuntasin mökille saunomaan, josta yöksi kotiin. Lauantaina olikin seiskareenin aika, mutta illaksi piti kehittää tekemistä. Sarjapelit rajoittivat suunnitelmia, joten pokeri ja Francinen keikka saivat jäädä. Suunnattiin Poriin kiekkomatsiin ja sieltä kunnollisille yöunille. Sunnuntaina heti aamusti kohti Parkanoa ja matseihin. Kuokkaan kolisi niin että tukka lähti, mutta ei se mitään. Pari häkkiä piristivät mieltä ja yllätyslomilta oli rentoa palata takaisin Riihimäelle.

Maanantai kului vähän erilaisemmassa ohjelmassa kuin yleensä. Aamun sulkeiset herättivät ainakin jalat juosten päivään, josta arki jatkui lääkintäkoulutuksella. Koulutus oli teoriapainotteista Powerpointsettiä ilman sen suurempia aktiviteettejä. Lounaan jälkeen suunnattiin uimahallille hengenpelastuskoulutukseen. Aikaa oli varattu runsaasti, joten tavallista uintiakin tuli plakkariin ihan mukavasti. Kroppa oli vielä hieman jumissa niin peleistä kuin flunssastakin ja huomasin olevani aikamoisen väsynyt kun vuoro loppui. Opetettavat aiheet kulkivat niin uinti- kuin henkilönkuljetustekniikoissa. Takaisin yksikköön päästiin autokyydillä, eikä tarvinnut värjötellä tuulessa. Maittavan lounaan jälkeen odottivat perinteiset päikkärit ja illalla vielä kuntosalikin ajatuksella 'Selkä golfkuntoon kevääksi 2011'.

Leiri, yskä ja seiskan saapuminen taloon

Viikot rientävät, niin metsässä kuin kassullakin. Loppuviikko kului leirivalmisteluihin, eikä viikonloppunakaan tullut duunattua suurempia ihmeellisyyksiä. Sunnuntai alkoi jo kuudelta, kun linja-autokyyti Laihialle odotti uimahallin kentällä. Reippaan kolmen tunnin torkkumisen ja ranskalaismetalliannoksen jälkeen päästiinkin jo hallille. Ensimmäisistä peleistä tappio sekä voitto tuntuivat osuvalta kaudenaloitukselta, eikä paluumatka tuonut mitään kummallista tullessaan. Suhteellisen väsyttävän päivän jälkeen lomista ei ollutkaan jäljellä kuin rippeet, joten heti parin tunnin kuluttua oli suunnattava takaisin Riihimäelle. Alkava pikkuflunu oli vaivannut koko viikonlopun, eikä loppua ollut näkyvissäkään...

Maanantaina suunnattiin leirille ilman isompia ihmeellisyyksiä. Flunssa tuntui vain pahenevan. Tiistaina tuntui jo siltä, ettei meikäläinen pysy edes pystyssä koko päivää. Eipä siinä, sisulla oli pakko painaa alusta loppuun. Loppuviikko sujui leppoisasti ja pikkuhiljaa paraneva olo toi päivä päivältä enemmän intoa. Runsaat johtamistehtävät muodostivat leiristä melkeinpä jossei parhaan, niin ainakin yhden parhaimmista. Myös viimeinen satanen paukahti tuoden positiivistä ilmapiiriä porukkaan. Sateeton leiri tuntui hetkeen aikaan taas mukavalta yllätykseltä. Jos jostain tarvitsee valittaa, on pakko vinkua sissimuonien puuttumisesta. Sinänsä hassua, että leirisafkat pöntöissä toivat enemmän ongelmaa kuin oli odottanut. Ainakin tuntui, että trangiaruoat vapaalla aikataululla ja menùlla olisivat toimineet paremmin. Perjantain taas koittaessa kerättiin kamppeet ja palattiin yksikköön. Huollot menivät rivakasti ja lomille päästiin ihan aikataulussa.

Alkavat lomat olivatkin pisimmät sitten juhannuksen, mukavat viisi päivää. Uusi seiskakielinenkin oli löytänyt kotiin, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Ja ennen kuin kukaan kerkiää kysyä, on kyseessä ESP LTD SC-607B; Stam1nan Hyrden ennen customeita suosima baritoniseiska. Säbäreeniä, hieman punttia ja skittaa, mikäs sen parempaa. Kaikki ratailutkin saivat jäädä ja illat sujuivat kotioloissa. Flunssa koitti hyppiä silmille, tai ainakin sitkeä yskä. Onneksi äidin tropeilla suurin terä taudista saatiin karistettua, vaikka vieläkään ei pusketa ihan täydellä teholla. Alkuviikko, eli tällä kertaa keskiviikon toimiessa maanantaina on tarjonnut linjahommia ja varustarkastusta. Iltapäivällä säbäväännöt ja illalla vielä kunnon punttisessiot. Perjantaita ja ginestä kohti on helppo jatkaa.

Sadas kirjoitus!

Pari viikkoa on kulunut nopeasti viime kirjoituksesta. On ollut niin kassuelämää kuin leiriäkin, eikä lomilla kirjoittaminen ole niinkään napannut. Nyt kuitenkin jälleen kerran vähän kertailua.

Keskiviikko jatkoi leppoisaa kassuelämää tavalliseen tapaan. Päivän pääaiheena oli ilmatorjuntakonekiväärin käpistely ja harjoittelu, vaikka aamupäivään mahtui useampi oppitunti ilmatorjunnasta ja siihen liittyvistä asioista. Torstai vedettiin myöskin kepeästi parin oppitunnin sävyttämänä ja leiriin valmistautuessa. Aikaa jäi myös ottaa rennosti, kun alijohtajille ei suuremmin hommia ollut tai tarvittavat jutut oli jo hoidettu alta pois. Iltapäivä päättyi ulkoliikuntaan salibandyn ja koripallon merkeissä. Perjantaina valmisteltiin leirivarusteet maanantaiaamua varten ja aloitettiin valmistautuminen lomiin. Vaikka yksikkö oli suunnilleen valmis jo puoli kolmelta, ei ennen puoli viittä ollut asiaa aitojen ulkopuolelle. Yhteisen linjauksen takia piti istuskella ja odotella yksikössä. Aika kuluikin nopeasti pelikonsolin ja telkkarin äärellä.

Viikonloppu kului tavallisesti. Perjantai kotimaisemissa ja lauantaina sitten jaksauduin lähtemään tsekkailemaan lähikunnan yöelämää. Jotenkin kuollutta oli, eikä kovin myöhään jaksanut edes olla liikenteessä. Sunnuntaina siirryin siivoamissavotan pariin, unohtamatta tietenkään iltapäivän reenimatsia tiimikavereiden kanssa. Matka Riksuun alkoi heti kahdeksan jälkeen, oli ehdittävä telkkarin ääreen kymmeneksi. Kun reppu oli pakattu suuntasin nukkumaan. Leirille lähdettiin heti aamulla. Viikko kului nopeasti, eikä hyvä valmistautuminen ruokien suhteen haitannut yhtään. Vaikka myönnettäköön; neljä päivää putkeen pasta-tonnikala-linjalla alkaa hieman ehkä sapettamaan. Keskiviikkoillasti tuli vettä niin, että trangia toimi hienosti keräysastiana. Muuten ei suurempia ongelmia ollutkaan. Vaikka leirejä on paljon, löytää niistäkin hyvät puolensa. Tekeminen ei ainakaan lopu! Perjantaina hoidettiin ripeästi ja hyvällä hengellä huollot, jonka jälkeen suunnattiinkin hölliviikonlopun pariin. Viikonloppuun kuului mm. golfia, sm-liiga avaus ja kolme kertaa säbäreeniä. Ei oikein jaksanut suuremmin lähteä edes mihinkään. Jotenkin sosiaalinen elämä tuntuu olevan jotenkin 'pois päältä'-asennossa ja suurin keskittyminen kuluu inttihommissa. Ehkä syksyn pimetessä homma muuttuu tai ainakin Tammikuun lähestyessä. Alkuviikko kului siivillä. Tiistai suunnistaessa ja linjahommissa, kun taas tänään päivä kulutettiin maastossa. Iltaohjelmana puntti ja vetoreeni salissa veivät suurimmat ekstraenergiat. Sunnuntaina lähdetään tahkoamaan sarjapelejä, joten on pakko kerätä pallotatsia omatoimisesti, muun kuntoilun ohella.

Kuten huomata saattaa, on blogikin saavuttanut yhden uuden rajapyykin. Sata kirjoitusta täynnä, 255 aamua takana. Elikkäs n. 0,4 kirjoitusta päivää päälle. Määrä tuntuu ainakin nyt varsin huimalta. En uskonut oman aktiivisuuteni riittävän edes tälläiseen kun sivun tammikuussa perustin. Vaikka kirjoitustyyli, -tiheys ja -pituus on muuttunut, toivon ettei blogi ole menettäny kaikkea alkuaikojen hektisyydestä. Ainakin jää dokumenttia reilusti tästäkin elämän vaiheesta.

Paluu vanhoihin aiheisiin

Pitkästä aikaa koittivat sulkeiset, heti maanantain aluksi. Luutnantti käskytti ja porukka totteli. Tällä kertaa myös alijohtajat ollvat mukana, joten käskyttämään ei päästy. vaihtelevan suoritusmenestyksen ja pintahien jälkeen palattiin nopeasti yksikköön. Uudesta yksiköstä johtuva paloturvallisuusoppitunti oli vuorossa seuraavaksi. Kerrattiin poistumisreittejä unohtamatta onnettomuustilanteen tärkeysjärjestystä. Dioista välähti mieleen monipuolisesti mukavia vpk-muistoja. Niistä ei kuitenkaan ehtinyt suuremmin nauttia vaan lähdettii heti harjoittelemaan poistumista savukoneen säestämänä ja matkaa jatkettiin yli veksin "motivaatiomäen" alkusammutusharjoitukseen. Koko homma tuntui lässähtäneeltä kuin pannukakku; huonosti palavaa nestekaasua ja säälittävää tukahduttamisharjoitusta siis riitti. Loistavan ilman vallitessa palattiin yksikköön lounaalle. Iltapäivällä toimittiinkin vapaammin, kun uudet viestimiehet tekivät varustarkastusta. Palveluksen lopuksi juostiin esteradalle jossa jumppailtiin pari tuntia ennen lounasta. Miten voi osua pieneen golfpalloon, jossei esteen ylittäminen ketterästi onnistu, mietin. Ilta sujui nopeasti puntin ja leffan siivittämänä.

Tänään ohjelma on ollut monipuolista. Aamupäivä ja alku iltapäivästä sujui oman linjan hommissa. Sattuipa virka-apuhälytyskin tulemaan, jonne ykkösosasto joutui oikein lähtemäänkin. Johtamani kakkososasto jäi yksikköön varalle, eikä lopulta panostamme tarvittukaan. Iltapäivän lopuksi ahtauduttiin liikuntasaliin rynnäkkökiväärien ja telttapatjojen kanssa; oli aika kamppailukoulutukselle. Lyöntejä ja potkuja erilaisista asennoista sekä useampi liike lähitaistelusta aseen kanssa tuli opittua. Vaikka homma alkoi suhteellisen koomiseksi mennäkkin loppua kohden, oli koulutus silti hyvin onnistunut. Hiki virtasi ja porukka viuhtoi minkä kerkesi. Lounaan jälkeen suuntasin takaisin saliin reenailemaan pallonkäsittelyä ja vetoa musiikin voimalla. Parasta kun pystyy säilyttämään pallotatsin helposti viikoillakin. Kuudelta alkoi päivystys jonka loppuja vieläkin vedellään. 162:n päivystys on vielä ihan eri sfäärissä kuin TKKK:n. Ihan sama jos vain päättäisit istua samassa paikkaa koko illan, tekemistä ei vain ole. Kohta herättämään apupässiä ja sen jälkeen koisimaan kohti keskiviikkoa. Toivottavasti unet ovat suotuisat, eivätkä inttiaiheiset niin kuin parin viime yön aikana on ollut.

Leirin jälkeen on gines

Viikko hujahti nopeasti ilman kirjoitusta, nyt kuitenkin vähän tekstiä. Heti maanantaina suunnattiin leirille ja se selvitettiinkin varsin rutiinilla. Sissimuonaa ja koulutusta, sekä pari kipinää ja yksi kiertovartioyö. Piece of cake. Ilmat lupailivat sadetta enemmänkin alkuviikolle mutta todellisuus oli toinen. Pidempää sadejaksoa ei osunut pieniä ripotteluja lukuunottamatta. Latausmahdollisuutta ei ollut, joten oma multimediatietokone sammahti keskiviikkona. Väliäkö sillä, no ei. Torstaiaamusti pakattiin kamppeet ja lähdettiin takaisin yksikköön. Viikon loppupäivät menivätkin suhteellisen tuli hännän alla. Torstai kului huoltaessa itseä ja tavaroita sekä palautellessa autoja. Perjantaina oma yksikkö sai asukaslisäystä joten viikonloppua kohti suunnattiin opettelevin mielin. Myös linjan johtajat saivat duunia, eikä kiinniolosta näin ollen tullut tylsä. Lauantaina oli myös palvelusta, niin tehtävien kuin urheilunkin parissa. Yhdessä pelaamisella aloitettiin ryhmäkiinteyden etsiminen, joka onnistuikin varsin hyvin. Loppuiltapäivästä tarkistettiin vielä virka-apuosaston varusteet. Illalla katseltiin johtajien kesken leffoja ja tilattiinpa pizzaakin paikallisesta. Pienen puhelinnumerokömmähdyksen jälkeen nekin saatiin yksikköön ja laatuleffasta nauttiminen saattoi alkaa. Sunnuntai jatkaa samaa rataa. Salibandya ja rauhallista ajanviettoa. Viikonloppu on kulunut tavallisen kiinniolon malliin, vaikka ajan tuhlaukselta tämä jälleen kerran tuntuu. Huomenna potkaistaan taas uusi viikko käyntiin, mutta onneksi jo ensi viikonlopun lomien jälkeen päästään takaisin metsään, ettei vain tylsää tule!

PS. Jätin N900:n datakaapelin kotiin, joten nettipäätteenä toimii vain luuri. Saattaa vaikuttaa siis kirjoitteluun, kuten tälläkin viikolla!

Sekamelskaa

Loppuviikko sujui järjestellessä asioita ja opetellessa uutta. Keskiviikko ja torstai kuluivat omassa koulutuksessa, eikä päivien pituudesta hirvittävästi tingitty. Pikkulauantaina saatiin myös avaimet liikuntasaliin ja illalla pystyssä olikin aikamoiset puulaakiväännöt. Salin lattia on varsin epätasainen, mutta loistavaa ettei tarvitse erikseen lähteä toisen rakennuksen saliin pelailemaan. Torstaina linjakoulutus jatkui tavalliseen tapaan. Iltapäivällä palvelukseen kuului vielä yhteinen liikuntatunti ja niin taas väännettiin säbää yliluutnantin johdolla salissa. Keskiviikko-torstaiyön apupäivystys yritti väsyttää vielä aamusti, mutta iltapäivällä meno alkoi olla jo tavallisen rivakkaa. Viikon illat kuluivat pitäessä sadetta sisällä ja katsellessa Madventuresin kolmoskautta. Perjantaina ohjelma olikin hieman erilainen, kun aamu täyttyi oppitunneista. Läpikäytiin niin tuttuja sääntöjä ja normeja, kuin myös liikuntakoulutuksen yksityiskohtia ja tärkeyttä. Yhdenlaiset liikuntapäiväkirjatkin jaettiin, joihin suunnitellaan joka viikon rasitusmäärä. Tavoitteena on tietenkin kuntoisuusloma ja merkkejä tarvitaan 15. Lomatuliaisiksi napattiin myös lomankäyttösuunnitelmat ja ajoneuvon parkkilupahakemus. Viimeiset pari viikkoa ovatkin suhteellisen helppoja kun joulu sekä uusivuosi ovat auki lomille. Loistavaa! Perjantai-iltapäivällä hoidettiin leirivalmisteluja. Lisäksi kuitattiin trangiat ja pakattiin omat reput alustavasti. Maanantaina odottaa siis ensimmäinen leiri. Ja niitähän tulee riittämään neljän kuukauden aikana ihan mukavasti. Reippaat 40 leiripäivää kuulostavat suhteellisen mukavalta savotalta ja ruokailut hoidetaan tietenkin aina sissimuonalla. Eipä sillä, lomiakin näyttää osuvan myös reilusti. Loppuiltapäivästi siivottiin alueet ja tuvat. Neljän jälkeen matka kohti Kokemäkeä saattoi alkaa. Alle kahden tunnin matka tuntui ruhtinaalliselta verrattuna Tikkakoskeen. Viikonloppu sujuikin rauhallisesti, niin salibandyn kuin kitaran parissa. Illalla suuntaan taas takaisin Riksuun. Kirjoitellaan kun taas on aikaa, vaikka metsästä jossei muuten!

Uusi alku

Vihkoonmenneiden mestisten, onnistuneen harkkapelin ja rauhallisen sunnuntai-illan jälkeen vuorossa oli aamuajelu takaisin Riihimäelle. Matka sujui hauskasti vanhoja itsepoltettuja kokoelmalevyjä kuunnellen, eikä juna-aseman jälkeen voinut välttyä tunteelta kotiinpaluusta. Auto parkkiin, ''matkakoti'' selkään ja tuttujen kavereiden kanssa kohti uutta asuntoa. Jo kevättalven kirjoituksissa mainittu rakennus 162 odotti jylhänä. Heti yhdeksän jälkeen pidettiin nopea briefi päivästä ja kuitattiin ensimmäisenä lukot ja kulkukortit. Aamupäivä kului hakiessa kaappiin sisältöä varusvarastolta. Uusi varuserä erosi vanhasta hieman, joten kaapin täyttöä säesti juttelu uusista vimpaimista. Lounaan jälkeen käväistiin hakemassa taisteluvälineistö ja vanha tuttu 612807 löysi omistajansa. Ensimmäiset oppitunnit osuivat myös iltapäivään, joissa käytiinkin läpivientiä ja tavallisia järjestelyitä läpi. Marraskuun alkuun mennessä tulee olemaan 5 leiriä, joten aikamoista rulettia kassun ja metsän välillä on tuleman. Myös koulutuksessa on muutoksia kaikkien odotuksiin. Päivällisen jälkeen yksikkö alkoi hiljentyä. Itselle suhteellisen tiedontäyteinen päivä osoittautui väsyttäväksi, joten parin tunnin päiväunet siivittivät rauhalliseen iltaan.

Tiistai onkin kulunut linjakohtaisissa hommissa niin aikaisesta aamusta iltapäivään. Aamupäivä sisällä ja iltapäivä ulkona. Aamuisin ei suurempaa kiirettä tule, kun aamiainenkin on vasta 6:50. Lounas on myös aika myöhään, joten mitään makoilutaukoa ruokalevoksi ei oikeastaan tule. Sekin pieni väli kului tänään varusteitten vaihtoon suurempiin varusvarastolla. Iltapäivästä palvelus loppui neljän maissa ja päivällisen jälkeen jaksautuikin käymään sotkussa kahvilla ja biliksellä. Koko päivän vallinnut huono sää poisti halut lenkkeilyltä, mutta huomenna olisi tarkoitus niin lenkille kuin vetotreenillekkin yläkerran liikuntasalissa. Nyt kylläkin saisi sataa vaikka loppuviikon, kunhan ensi viikon leirillä ilmat sitten suosisivat.

Viimeisiä viedään, Tikkakoski!

Torstaiaamuna aloitettiin valmistelemaan komennuksen päättymistä kunnolla. Taisteluvälinemateriaalit napattiin mukaan tuvista, jonka jälkeen haettiinkin aseet turvahuoneesta. Tämän jälkeen lähdettiin yhdessä viemää varusteita varastolle. Reippaan toiminnan ansiosta homma ei kauaa kestänyt ja aseet saatiin palautettua ilman sen suurempaa hässäkkää. Kuitit mitätöitiin, aseet öljyttiin ja lopuksi palautettiin varaston laatikoihin. Niin tuonkin kapistuksen kanssa kuljettu yhteinen matka oli loppussa. Naureskeltiin yhdessä sitä, ettei kukaan Riihimäkeläisistä ollut ampunut aseella yhtäkään kertaa. Ei yhden yhtä räkäpäätä eikä kovaa. Eipä se itseä haitannut. Jos sitäpaitsi ammuntaharjoitukset olisivat linjalla pääasiana, voisi koulutussisällöllä olla pientä varaa viilaukseen. Loppuaamupäivä kului tuvassa nukkuessa. Lounaan jälkeen haettiin morttisäkit ja valmisteltiin loput kaapin sisällöstä palautusta varten. Puoli kolmelta lähdettiin kärryjen kanssa varusvarastolle, jossa palautukset sujuivat näppärästi. Ostoskärryt toistensa perään täyttyivät vanhoilla varusteilla ja homma rullasi. Kolmen jälkeen kaappi yksikössä näytti jo kovin tyhjältä, vain komennusvarustus jäljellä henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi. Päivällisellä nautittiin Tikkakosken viimeiset hernekeitot ja pannarit. Ilta kului käytännössä tekemättä mitään. Komennuksesta (tai toisinsanoen kotiinpaluusta) selvisi sen verran, että vasta maanantaina klo 0900 tarvitsee olla paikalla Riihimäellä. Ihan mukavaa saada yksi ylimääräinen lomayö kotona, eikä tarvitse kiirehtiä mestaruuskilpailuista hirvittävällä kiireellä. Olettaen siis, että sunnuntaina vielä jatketaan skaboja.

Tänään päivä tuntuu kuluvan odotteluun, yllätys yllätys. Petivaatteet on palautettu ja aikaa tapetaan tuvassa. Kapteeni ei halunnut päästää linjaa komennuslomille aikaisemmin kuin muitakaan, joten ollaan nyt sitten ilman ohjelmaa iltapäivään saakka. Muutamia pöytiä käytiin kantamassa Miljazz-tapahtumaa varten mutta siinä se. Voisi kai ladata akkuja nukkumalla taas kerran. Jotenkaan mieli ei vielä tunnu tajuavan tulevaa pienoista muutosta. Ehkä sitten maanantaina vasta alkaa hahmottaa ettei paikka olekkaan enää sama. Porukan pienentyminen saattaa tuoda omat haasteensa. Luultavasti henkilöiden väliset jännitteet voivat hieman kiristyä. On myös harmillista ettei näe enää loppuaikana tuttuja linjatovereita. Yksitoikkoisuuden luulen muuttuvan, kun päästään uusien asioiden kimppuun Riihimäellä. Vanhojen tupa- ja joukkuekavereiden näkeminen on omalla listallani myös aika korkealla. Mutta katsellaan uusia asioita sitten maanantaina, sillä alkavathan lomatkin tänään. Viikonlopun tavoitteena on useampi kierros kolopalloa, päästä laatikkoon ensimmäistä kertaa aikoihin sekä ulkoiluttaa museoautoja. Nyt kuitenkin nauttimaan viimeisistä tunneista Tikkakoskella!

Päivystyshommia

Tiistaina herätys tuli vähän ennen kolmea. Ripeästi ylös ja päivystelemään yksikköä. Yöllä ei tapahtunut oikeen mitään ja aika kuluikin kevyesti koneella. Hieman ennen viittä yksikön vääpeli paukahti omaan työhuoneeseensa ja reippaan tervehdyksen jälkeen tokaisi ''Jos ei nukuta niin kai sitä sitten tarvitsee töihin tulla.'' Yksikön herättämisen ja aamiaisen jälkeen paikkailinkin heti univarastoja tunnin nokosilla. Aamupäivällä käväistiin mäellä ja hoidettiin viimeisetkin hommat loppuun. Ennen ruokaa hoidettiin iltapäiväksi suunnitellut tavarapalautuksetkin, joten loppupäivä pidettiin vapaata. Parin tunnin ruokalepounien jälkeen olikin mukava suunnata virkeänä niin kitaransoiton kuin internetinkin maailmaan. Vaikka kuntoisuuslomat oli tienattu, päätin lähteä illalla vielä reippaalle lenkille. Itselläni tuntuu nyt riittävän virtaa uutta sarjakautta kohtaan, kunhan vain kerkiäisi lomilla palloiluhallille ja laatikkoonkin. Ilta meni katsellessa tilannekomediaa ja yöpuulle suuntasin rentoutuneena.

Tänään hommia hoidettiinkin päivystäjänpöydän takaa aamusata iltaan. Heti kahdeksalta homma alkoi ja nyt yhdeltätoista päivä alkaa olla pulkassa. TKKK:n päivystäminen on siitä hassua puuhaa, ettei päivän aikana välttämättä tarvitse tehdä muuta kuin tervehtiä ja tarkistaa vahvuudet. Liikennettä yksikössä on aukkiin verrattuna hurjasti vähemmän. Päivällä on myös kuulutuskielto klo 8-16, joten hommat tarvii toimittaa ns. vanhanaikaisesti. Välillä kiusaantuu toimettomuudesta, kun joutuu kuitenkin istumaan tuolilla. Onneksi tänäänkin tuli luettua reipas pätkä Linkolaa, joten aika ei mennyt hukkaan. Linjakaverit tuntuivat nukkuvan suurimman osan päivästä, sillä kaikki tavarapalautukset ennen siirtoa Riihimäelle tehdään huomenna. Hyvää niin, sillä nyt ei tarvinnut tehdä erityisjärjestelyitä päivystämiseen. Iltapäivällä tuli myös soitettua Vammalaan ja ilmoittauduttua ensi viikonlopun mestaruuskilpailuihin. Vaikka kierroksia on takana varsin vaatimattomasti, tarvitsee sitä kuitenkin lähteä ''suden suuhun''! Ilta-aika sujui kevyesti avuliaan apupäivystäjän kanssa. Myös kiekko-otteluita tuli seurattua, eikä haitannut lainkaan että ensimmäinen päänahka julleista otettiin Ilmalaan. Kiitos Punakeltaiset! Huomenna hoidellaan palautuksia ja vietetään viimeisiä hetkiä Tikkakoskella.

TIkkakosken hikikarnevaalit

Torstain aamupäivä kului mäellä. Hoidettiin hommia leiristä kuntoon ja lounaalla saatiinkin kuulla yhteisestä työtehtävästä. Vänrikki ilmoitti perjantaina paikallaolevien alikersanttien kuuluvan valajuhlan lippujoukkueeseen. Sotilaspoliisit hoitaisivat vartioinnin, tiesulut ja juhlavieraiden ohjaamisen. Eipä ollut paljoa vastaansanomista, vaan iltapäivälle merkittiinkin sitten harjoitusvala. Ennen päivällistä oltiinkin takit päällä, baretit päässä ja rynnäkkökiväärit olalla treenaamassa ulkona. Henkilökunta muistutteli lippujoukkueen olevan todellinen esikuvaryhmä kaikille muille, niin alokkaille kuin vieraillekkin. Aurinko paistoi kuumasti ja tunnin verran kului kun harjoitus saatiin vedettyä läpi. Ohimarssin jälkeen palattiin kassulle palauttamaan aseet turvahuoneeseen ja siirryttiin paidat märkänä syömään päivällistä. Illan tennis kruunasi odotetun tavoitteen. Nyt kaikki mahdolliset vmtk-kuntoisuuslomat on tienattu, ainakin säädösten mukaan. Kotiin Riihimäelle lähtee siis 5 vmkt-kölliä, joka kuulostaa ihan mukavalta. Jossain kohtaa luulin jo ettei aika riitä, mutta kuitenkin kärsivällisyys palkittiin.

Perjantai lähti liikkeelle jopa normaalia tekkiviikkoa aikaisemmin. Ennen kahdeksaa keräännyttiin aukin edustalle ja varmistettiin vielä tärkeimmät yksityiskohdat valajuhlasta ja paikoista, mutta tupiin palattiin ilman ohimarssiharjoittelua. Tunnin unien jälkeen varuskunta-alue alkoikin olemaan täynnä väkeä. Särmästi toimisto-au johdatti TKKK:n kymmenen hengen joukon taas kerran kentälle ja heti laitettiinkin lippujoukkueen kolmirivi pystyyn. Heti kun tilaisuus alkoi, tiesi mitä tuleman pitää. Aurinko päivän lakikorkeudessaan. Päälläsi pitkät hihat, puntit, nahkavarsikengät ja baretti. Hiki virtasi kovin jo ennen todellisen ohjelman alkua. Onneksi sotilaspastorin ja Ilmasotakoulun johtajan puheet pitivät ajatukset muualla, niin hyvässä kuin pahassakin. Uskontohutun repiminen taaskin estraadille ärsytti suuresti, vaikka kuka kahta näin vanhoillista järjestelmää pystyisi erottamaankaan. Vaikkeivat olotilat kropan kylpiessä hiessä olleet järin mahtavat, päätin ettei omasta puolestani ainakaan uusien varusmiesten valapäivä jäisi heikoksi. Muistelin kuinka tärkeältä kyseinen tilaisuus tuntui sinä helmikuisena pakkaspäivänä puoli vuotta sitten. ''Valmistautukaa ohimarssiin!'' havahdutti horteesta ja pian lähdettiinkin liikkeelle. Juuri ohimarssin aikaan piti tulla myös ylilennon, joka onnistui olemaan aikamoinen ohilaukaus tällä kertaa. Kone lensi toooodella korkealla, hyvä että edes erotti. Kun marssi oli päätöksessä palattiin nopeasti kassulle. Suurimmat hikilitrat kaavittiin pois, jonka jälkeen lähdettiin syömään hernaria lomien vallatessa jo mielet. Kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen oli mukava lähteä virkeänä ajelemaan kohti kotia.

Lauantaiaamusti lähdettiin heti golfkierrokselle Pirunpeltoon. Kierros sujui kokonaisuudessaan varsin hyvin, eikä kesän ensimmäinen tasoitustiputus haitannut lainkaan (ja nyt händäri tasan 6,0). Ehkä pelillinenkin lukko alkaa pian aueta, mene ja tiedä. Korttia jättäessäni kosiskeltiin taas perinteisiin mestaruuskilpailuihin, mutta itse jäin vähien kierroksieni takia hieman empimään. Kai kuitenkin tulee taas lähdettyä ihan läpällä vääntämään. Lauantai-ilta kului savusaunassa ja kuskina. Vaihteeksi näinkin. Sunnuntaiaamusti suunnattiin kohti Helsinkiä ja paikallisjunamatkan jälkee Korsoon Ankkarockkailemaan. Kyseinen päiväretki alkaa löytymään kalenterista pikkuhiljaa jo vakiona, kun ensi kesänä kai tulee jo kolmas kerta peräkkäin. Mukavat yhtyeet ja leppoisaa porukkaa sopiva määrä, mikäs sen parempaa. Maanantaina-aamusti ajeltiin takaisin ja loppupäivä kuluikin sekalaisesti. Illalla keräsin taas kamppeet ja lähdin viimeistä kertaa lomilta kohti Tikkakoskea. Heti kassulla odotti 'mukava' apupäivystysyllätys, joten yöunet jäävät vähiin. Onneksi vloppuna tuli taas ladattua akkuja, joten ei haittaa hah! Palaillaan taas kun kertyy kirjoitettavaa, nyt unta kaaliin.

Puhkikulutetut pohkeet huoltohommissa

Leirin jälkeen viikko-ohjelma on ollut todella raskasta, not. Pari päivää on duunattu vaihtoehtohommia, kun tekki alkaa olemaan koluttu läpi. Tiistaina päivä kului ajoneuvoja pestessä, huoltaessa ja vahatessa mäelle. Aamusta saakka tahti oli rauhallista, kun koko päivän hommat olivat laskettavissa suunnilleen yhden käden sormilla. Heti aamusti huomasin pohkeitten jääneen Kirjurinluodon nurmikoille. Linkkasin aamupalalle kuin invalidi, enkä voinut olla huvittumatta ajatuksiin virtaavista onnistuneista muistoista viikonlopusta. Päivä sujui mäellä kokonaisuudessaan. Välillä puhuttiin henkilökunnan kanssa tulevan viikon ohjelmasta, hyvin sujuneesta leiristä ja komennuksen päättymisestä. Saattoipa hakemus leiristäansaitusta kuntoisuuslomastakin siirtyä kohti yksikköä iltapäivän päätteeksi... Vaikka kroppa tuntui murjotulta, oli pakko lähteä illalla myös kuntoilemaan. Tennisporukan huomattua kenttien olevan varattu päätin lähteä jänikseksi lenkille erään Riksun kaverin kanssa. Hassua että juokseminen kipeillä pohkeilla tuntui helpommalta kuin kävely. Reilut puolet lenkistä tulikin pidettyä hyvää tahtia, mutta lopussa kevensin tahtia, sillä en suuremmin halunnut rikkoa paikkoja (tai ainakaan jumittaa lisää). Mahtuipa lenkkiinkin raju ukkoskuuro, joten takaisin tuvassa olin kuin uineena koirana. Ilta hoidettiin loppuun kitaransoitolla ja muulla vakio-ohjelmalla. Ennen hiljaisuutta oli pakko myös venytellä.

Tiistai kului päiväohjelman muutoksen takia huoltohommissa henkilökunnan marssille. Neljän mehupisteen perustaminen ja niiden huoltaminen kuului oman linjan tehtäviin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuin piti, taas kerran. Aamulla vähän ennen yhdeksää keräännyttiin muonistuskeskukselle ja juomien hakemisen jälkeen ensimmäinen rastipari lähtikin pakettiautokyydillä maastoon. Ruokaa maastoon lähetettäväksi saatiin odottaa kauemmin kuin suunniteltiin ja oman parin kanssa aamupäivä kului odotellessa omaa vuoroa kyydityksissä. Pari tuntia tuli luettua kirjaa sotkun terassilla ja syömisen jälkeen kahdeltatoista päästiinkin omalle paikalle. Vaiva oli vähän turhaa, sillä suurin osa marssiväestä oli jo mennyt kyseisen paikan ohi. Vain kymmenen prosenttia osallistujista kulki rastin kautta ja oma duuni oli ohi reilussa tunnissa. Sinänsä hyvää tuuria, kun osa joutui istumaan metsässä neljättä tuntia. Palvelus loppui jo kahdelta, joten jäi hyvää aikaa kirjoittaa Sonisphere-raporttia. Totutusti illalla käytiin vielä tenniksellä, vaikka kova sade yllättikin viimeisen puolituntisen aikana. Pohkeet tuntuvat nyt suhteellisen normaaleilta, sillä venyttely auttoi taas hieman. Viikonloppu kuitenkin herätti siihen, että nyt tarvii alkaa treenaamaan taas toden teolla kautta varten, vaikkei kunto sen huonompi ole kuin palveluksen alkaessakaan. Pari viikkoa lenkkiä ja salia, jonka jälkeen voi kentällä taas näkyä ihan mukiinmenevää touhua.

Ajatuksia ajan kuluessa

Kuten huomata saattaa, monipuoliset lomat ja viikon leiri ovat vieneet ajan kirjoittamiselta. Eipä siinä mitään, kelataan nyt taaksepäin puolentoista viikon ajan.

Edellisperjantai sujui leppoisasti, suunnilleen ilman mitään hommia. Kun ohjelmaa ei sen suuremmin ollut, saatiin luutnantin allekirjoittamana hakemus aikaisemmille lomille. Jo kymmeneltä kiirehdittiin ympäri yksikköä. Hetkeä aiemmin oli tullut varmistus aikaisemmalle lähtöajalle. Yhdeltätoista linjan siirtyi reippaana lomakassien kanssa syömään lounasta, jonka jälkeen saatiinkin lähteä. Aurinko paistoi, musiikki soi ja Mercedes siirtyi Jyväskylän matkakeskukselle. Tupakaverit ja tavarat pois kyydistä, lomatoivotukset ja kokka kohti Kokemäkeä. Sormivamman takia ei paljoa golfia pelattu, vaan päätettiin vaihtaa kuulumisia Pansion spolalikin kanssa. Ilta kului rennosti ja kahdeltatoista olinkin jo kotona. Lauantaita sävytti perinteinen Karmarock, joka tänä vuonna oli jotenkin kauheankin laimea. Yleensä tapahtuman pääkohtana ovat olleet ihmiset ja keskustelut, mutta tällä kertaa huippuhetket löytyivätkin musiikista. Kertonee jotain laimeudesta. Sunnuntaina äiti, isä, Vappu ja Jussi lähtivät ulkomaille, kun itse taasen suuntasin Tikkakoskelle.

Leirille lähdettiin heti maanantaiaamusti. Iso linja-auto jäi puuttumaan ja ajovastuu jaettiin linjalaisille, johtuen elsojen suhteellisen pienestä vahvuudesta nyt tammikuun erässä. Itse leiri oli ihan mukava. Huikea ympäristö ja sopivat työvuorot saivat viikon tuntumaan melkeinpä lomalta. Ainakaan niin paljon en ole päivisin hetkeen nukkunut kuin nyt leirillä. Tiistaina käytiin terveysasemalla poistattamassa tikit sormesta ja loputkin jäykistelyt sormessa lähtivät menemään hiljalleen. Perjantaina palattiin Tikkakoskelle ja kalustohuollon jälkeen aloitettiin valmistautuminen lomiin. Itse palasin yksikköön parin jannun kanssa hieman myöhemmin kun piti palauttaa ajoneuvoja. Ei sinänsä ihme, kun meno autohallilla tuntui tavallisen laiskalta. Hetken aikaa yksikössä eläteltiin jo toiveita aikasemmista lomista, mutta tunnin verran turhaa istumista tuvassa silti tuli. Itse päätin testailla tikittömän käden toimintaa plektran kanssa ja tuntuihan se tavalliselta, onneksi. Lomille päästiin normaalisti kolmen jälkeen. Illalla grillailtiin kavereitten kanssa, eikä interrailkokouksesta tullut oikein mitään. Pokeri ja grilliherkut tekivät tehtävänsä onkiessaan mielenkiinnon muualle retkisuunnittelusta. Lauantai ja sunnuntai sujuivat Porin Kirjurinluodossa. Vuorossa oli tietenkin Sonisphere. Hienoja hetkiä, eikä kalliin lipunhinnan puutteita voisi paremmin täyttää kuin mahtavilla kavereilla! Myrsky koitti sekoittaa hommia, mutta ihan hyvin tapahtuma lopultakin pysyi paketissa. Siltikään en ole vielä Puistobluesia voittanutta konserttia tänä vuonna nähnyt. Niin fiilis- kuin tapahtumapuolella Järvenpään spektaakkeli ajaa edelle. Lisää Sonispherestä metalliblogissa, kunhan aika on sopiva. Maanantain pidin vielä lomaa, kun aikataulun puolesta en olisi voinutkaan ehtiä Tikikseen ajoissa. Onneksi läpiviennissäkin oli komppa-hl, joten kaikki palasivat vasta maanantai-iltana. Päivällä kävin Porissa hakemassa uuden työkalun alkavalle a-junnujen sarjakaudelle. Iltapäivä kului lepäillessä ja pakkaillessa. Ysin jälkeen olinkin jo keskuspysäköintialueella, joten viikonloppu sujui normaalisti.

Kuten eräs lukija parin tekstin takaiseen tiedusteluun kommentoikin, on blogi muuttunut reilusti sitten palveluksen alkupäivien. Aikaisemmin kirjoitin paljon koulutuksesta ja yleissotilaallisista asioista, kun taas nykyään kirjoitukset keskittyvät paljolti lomiin ja päivien tapahtumat ovat kuin samaa looppia. Vaikkei inttiblogin ajatuksenmukaista olekkaan höpöttää vapaa-ajasta, kuuluu se siltikin alaotsikkoon ''Armeijavuoden tapahtumia kasarmin sisä- ja ulkopuolelta.'' Mielestäni on hyödyllistä kertoa omasta elämästäni tänä vuonna blogissa hieman laajemminkin, ainakin lukijakunnan tietäen. Koulutuksesta en voi kirjoittaa ja vain päivittäisistä ''syömään ja mäelle''-tyylin jutuista kirjoittamalla katoaa niin oma kirjoitusintokin kuin lukijoiden into seurata.

Ajomatkoilla Tikkakoskelle on hyvää aikaa miettiä kaikenlaista. Matkat kotiin menevät mielen poukkoillessa ympäriinsä innostuksesta, mutta takaisin ajellessa on aikaa muuhunkin. Ympäristö tulee väkisinkin tutuksi ja nykyään muistaa jo kymmenittäin erilaisia yksityiskohtia reitin varrelta. Tästä saadaankin hyvä aasinsilta ajan kulumiseen. Kevättalven lumisista rinteistä Himoksella on siirrytty jo ohi orastavien sekä keskikesän kirkkaanvihreiden nurmikoiden ohi. Kesä alkaa kääntyä lopuilleen; koulut alkavat, aurinko paistaa paluumatkoilla aina vain alhaammalta ja Himoksen rinteet ovat palaneen ruskeita. Hujauksessa Tikkakosken periodi alkaa saavuttamaan loppusuoransa. Pari viikkoa täällä, jonka jälkeen onkin aika palata kotiin Riihimäelle. Mietityttää jo valmiiksi miten porukan hajoaminen kahtia tulee vaikuttamaan loppuun palvelusaikaan. Mutta ei parane mennä asioiden edelle, vaan jatkaa puurtamista normaalisti.

Pikkuhiljaa

Viikon selkä on taittunut komeasti ja tiistaisesta kommelluksestakin on päästy yli. Johtuenko sitten huomenna odottavista lomista vai mistä, mutta fiilinki on taas varsin hyvä. Keskiviikkopäivä ja palvelus kului mäellä jälleen kerran. Aitojen sisäpuolella homma on rentoa ja reipasta, jopa niin että unohtaa olevansa varsinaisessa palveluksessa. Hommia hoidetaan joukolla ja yhdessä. Palvelusaika päättyi päivälliseen, jonka jälkeen tuvassa läppärit löysivät automaattisesti tiensä pöydälle. Itse keskityin etsiskelemään netistä hintatietoja ja kauppoja uuden seiskakielisen muodossa. Yhteen ulkomaalaiseen liikkeeseen tuli jopa pistettyä spostia kun hintakin näytti olevan muita selvästi halvempi. Poltteet uudelle murisevalle soittopelille ovat suhteellisen kovat, kun veronpalautuksiakin on tulossa mukava nippu. On mukavaa kun kasarmiaikanakin treenaminen onnistuu ihan mukavasti, eikä Riihimäellä olosuhteiden pitäisi olla ainakaan heikommat. Illalla käväisin reippaalla kävelylenkillä, kun ajattelin turhan voimakkaan verenkierron haittaavan sormen palautumista. Myöhemmin musiikki-dvd pyöri reippaan tunnin vieden ajatukset ja tunnelman parin vuoden takaisiin maisemiin.

Torstai oli suhteellisen samanlainen; aamusta alkuiltapäivään mäellä ja tavallisella hernekeittolounaalla tietenkin. Iltapäivällä lopetettiin vähän aikaisemmin, joten ennen päivällistä kerkesi hieman lukeakkin. Päivällisen jälkeen viideltä lähdettiin tenniskentälle. Kesäajan nelinpelit pyörivät ja hiki virtasi. Ei ihmekkään, sillä mittari huiteli +34C. Kevyttä peliä käsikin kesti hyvin, vaikken ''täysiä'' halunnutkaan ottaa. Suihkun ja iltapalan jälkeen onkin keskitytty lukemiseen ja Jatkoajan-foorumeiden selaamiseen. Iltavahvarikin pidettiin, mutta info vmtk:n pitämistä kursseista ei hirvittävästi kiinnostanut, sillä aikaa Tikkakoskella on vain vajaa kuukausi. Soittamista en ole edes harkinnut; hoidetaan nyt käsi kuntoon ensin. Jokereiden organisaatiomuutokset kuulostavat mielenkiintoisilta, eikä itseä ainakaan haittaisi yhtään menestys keväällä kun aikaa seuratakkin taas silloin on. Myös Linkolan tekstit tuntuvat josseivat mukavilta, niin ainakin vakavilta ja monipuolisilta. Luonnonsuojelu ja sen filosofia eivät välttämättä ole aivan alaani, mutta hyvää yleissivistystä silti.

Huomisen pitäisi olla aika puolittainen taas. Aamupäivän varsinaisesta ohjelmasta ei ole kauheasti selvyyttä ja iltapäivälläkin aika menee henkilökohtaiseen huoltoon ja siivoukseen. Lähemmäs kolmea onkin aika suunnata taas kotiin, kohti viikonlopun Karmarockia sun muuta.

Luuta ja verta

Aamu lähti käyntiin varsin normaalisti. Aamiaisen jälkeen oli jälleen tunnin lisäunien aika ja kahdeksalta oltiinkin jo mäellä. Hommat lähtivät käyntiin vaihteeksi ulkona, eräänlaisten leirivalmisteluiden sävyttämänä. Yhdessä hoidettiin vanhoja tuttuja asioita kuntoon, mutta aamupäivä päättyi varsin typerästi. Kuten jo otsikostakin voi huomata, kaikki ei mennyt ihan niin kuin oli pitänyt. Erään linjakohtaisen kaluston tukijalka oli suhteellisen jäykkä ja vääntynyt, eikä auttanut kuin vääntää voimalla. Kolme alikersanttia aisaan kiinni ja työntöä! Ja jalkahan liikkui, mutta niin Niemistäkin sattui. Monesti varoiteltu kahden varmistinlukon tiukka väli pääsi yllättämään ja oikea käsi kävi ikävästi puristuksissa. Asia oli hetkessä ohi, mutta vaurio oli silti ehtinyt tapahtua. Palvelushanskan alta paljastui varsin pieni ja pirullisen syvä palkeenkieli. Eikun vain haavaa puhdistamaan sisälle halliin stressireaktio kylmänhien puskiessa päälle. Isomäen jäähallin erästä kuuluisaa yleisöhuutoa lainatakseni vaurio olikin ''Luuta ja Verta!'' kun lävestä pystyi näkemään etusormen luun. Matka jatkui nopeasti veksiin, jossa vamma sitten puhdistettiin läpikotaisin ja viimeisteltiin parilla tikillä. Linjakaverin kanssa laitettu veto ratkesi, mutta olin helpottunut. Sormen murtuminen tai jänteen katkeaminen olivat suhteellisen lähellä ja onneksi lopputulos oli varsin lievä. Loppuiltapäivä hoidettiin palvelusta yksikätisenä rosvona, eikä illalla pahemmin tuvasta poistuttu. Liikuntasuoritukset saattavat siis jäädä vähiin tällä viikolla. Kalastaja Linkolan teksteihin tuli tutustuttua ensimmäisten 40 sivun verran. Kuten elämässä yleensäkkin, tylsä ajanjakso päättyy nopeaan käännekohtaan ja tällä kertaa se oli vallan ikävä. Eilisen positiivisuus on tiessään. Nyt kuitenkin nukkumaan ja huomenna taas rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä, pilke silmäkulmassa totta kai!

Jazzia ja golfia

Viikko vilahti huomaamatta loppuun saakka, eikä lomien keskellä isompaa kiinnostusta kirjoittamiselle ollut. Palvelusviikosta nyt isommin jaksakkaan kertoilla. Päivät mäellä, illalla tennistä ja kitaraa, sekä murkinaa tasaisin väliajoin. Tätä homma oli kiteytettynä tiistaista torstaihin. Perjantaina homma hiukan muuttui, kun työtehtävä päivystäjänä vei päivän palvelusajan kokonaan. Hyvä tuuri sinänsä, kun perjantaina päivä on vain seitsemän tuntia, sillä päivä päättyy lomatarkastukseen. Hommaa nykyisessä yksikössä, eli TKKK:n puolella ei ole nimeksikään niin paljon kuin Aukissa. Kyseinen juttu on kaksiteräinen miekka; toisaalta ei tarvitse tehdä mitään, mutta ajan kuluttaminenkin tuntuu todelliselta työltä välillä. Itseltä lukeminen oli suhteellisen lopussa, mutta onneksi Symposium tarjosi hiukan ajanvietettä. Kokonaisuutena viime viikko tuntui jotenkin masentavalta. Ei suuremmin hommia ja varmasti siitä syystä päivät tuntuivat tarkoituksettomilta. Onneksi Lessun soittelu lisäsi mielenkiintoa ainakin vapaa-aikaa kohtaan, eikä loppuviikko ollut enää niin kauheaa tervanjuontia. Perjantain lomatarkastuksesta ajoin suoraan Vammalaan ja kierrokselle Pirunpeltoon. Isän ja Sisun kanssa kierretyn lenkin tulos oli jopa puolipositiivinen, ainakin selän kannalta. Perus kasivitosen bäkkärirundin jälkeen kello huiteli jo yhtätoista ja suunnattiin kotiin. Lauantaina käytiin kiertämässä Järvenranta aamutuimaan. Ja jälleen yksi kierros joka osoitti homman junnaavan paikallaan... Iltapäivällä kävin ulkoiluttamassa kuplaa ja kotiuttamassa postista uuden ja mahtavan Fedora-hattuni. Viiden jälkeen kavereita alkoikin kokoontua matomäkeen, josta sitten lähdettiin puoli kasin aikoihin kohti Poria ja Jazzeja. Alavireisen viikon jälkeen oli erityisen siistiä nähdä taas omaa porukkaa. Kavereita, joiden seurassa ei tarvitse jännittää tai kokea itseään tippaakaan ulkopuoliseksi. Ilta venyi pitkään, eikä sunnuntai käynnistynyt kuin vasta kahdeltatoista. Alkuiltapäivästi kävin jeesaamassa Jaskaa koneen kanssa, eikä mennyt kovinkaan kauaa kun sai tuntea onnistuneensa. Kolmelta suunnattiin kohti Kirjurinluoto Areenaa ja Jeff Beckiä. Kesän kaksi festarikäyntiä ovat osoittautuneet todellisiksi lottovoitoiksi, kaikin puolin. Illalla rentouduttiin kotona ladaten akkuja pikkuhiljaa uudelleen. Maanantaina käytiin vielä rundilla, mutta isompaa tulosta siitä ei tullut. En jotenkin pysty myöntämään vähäisten rundien ja lyöntien vaikutusta tulokseen. Kaippa ensi viikonloppuna tuo takatiin 81 kääntyy pikkuhiljaa jo seiska-alkuiseksi. Toivottavasti ainakin... Iltapäivä kului pyöriessä ympäriinsä kotona. Pakkausta, TTY:n papereiden täyttämistä, Lessun siirtämistä laukkuun ja muuta, unohtamatta tietenkään yhteistä kahvihetkeä ennen lähtöä. Porukat suuntasivat taas Vammalaan ja itse lähdin takaisin Tikikseen. Hienon viikonlopun jälkeen tuleva miniviikko näyttää positiiviselta, eikä ajomatkan jälkeen viimeviikoisesta negatiivisesta energiasta tunnu olevan jäljellä ripaustakaan.

Golfkankeutta & Lessun matka alkaa

Maanantai etenee varsin vapaamuotoisesti, joten on sopiva hetki kertoilla viikonlopusta.

Perjantai sujui tavallisesti. Aamupäivä mäellä ja iltapäivä sitten yksikössä tehden erilaisia lomavalmisteluja. Suuremmin ei joutunut töitä paiskimaan, vaan aika kului niin varusvaihdossa kuin nukkuessakin. Yhden jälkeen siivottiin tupa vääpelin pitämää teksiä varten ja pakattiin lomakassit. Nopean tarkistuskierroksen jälkeen lomatarkastus aloitettiin jo tasan kolmelta, eikä aikaakaan kun pääsin jo starttaamaan kohti etelää. Kotimatkalla käväisin nopeasti Köyliössä mökillä, jossa muu perhe viettelikin kesäpäivää hyvässä säässä. Kahvittelun ja jutteluhetken jälkeen jatkoin matkaa Kokemäelle. Kaupan kautta kotiin ja vaatteet vaihtoon, jonka jälkeen suuntana olikin Järilä. Ilta kului pitkällä kaavalla grillin ollessa kuumana ja juomien kylmänä. Yöksi palasin kotiin ja suunnilleen neljältä tajusin pistäneeni unirytmin taas kerralla kuntoon. Lauantaina hinattiin ukon kanssa pakettivolkkari Heinon korjaamolle ''kesäkunnostukseen'' ja iltapäivästi käväisin Porissa hakemassa laukun Lessulle ja uuden pikkuvahvarin, sillä olin päättänyt viedä soittimen mukanani Tikikseen. Illalla lähdettiin vielä pelaamaan golfia koko porukan voimin. Kyseinen laji tuntuu tällä hetkellä pistävän vastaan niin fyysisesti kuin henkisestikkin. En muista monennenko kerran tänä vuonna selkä rajoittaa pelaamista, joten puolikas kierros oli jälleen kerran aikamoista rulettia. Aina kun on aikaa pelata tuntuu jokin paikka olevan klesana. Samalla vähäiset kierrokset ja kroppa muodostavat oudon mentaalilukon päähän; vaikka mahdollisuuksia olisi ei silti saa tulosta aikaan, tai ainakaan rentoutta. Toivottavasti loppukesästä pelimieli vapautuu ja saan pelattua muutaman onnistuneenkin rundin, kun nyt ne tuntuvat vain olevan kiven alla.

Sunnuntai kului puolittaisesti. En halunnut lähteä Vammalaan pelaamaan tai lyömään, sillä tuloksen saattoi aavistaa mielessä. Iltapäivän aluksi kävin ajelemassa kunnon lenkit kuplalla keskustassa ja lähimaastossa, eikä paljon hienompaa reilua tuntia olisi voinut kuvitellakkaan. Lounasta syötiin mökillä ja viiden aikaan olikin lähtövalmisteluiden aika. Käväisin kaupassa hakemassa kahvittelutarvikkeita tupaan ihan yllätysmielellä ja pakkasin tavarat & Lessun uuteen pussiin. Matka sujui joutuisasti ja kerkesipä illalla vielä testamaan tuvan akustista ympäristöä. Maanantaita on kulutettu mäen, yksikön ja muken sekoituksella. Illalla taas tennistä ja skittareeniä, elikkäs normisettiä.

Todellisia työjuhtia

Torstai kului vauhdikkaasti. Aamulla herättiin virkeänä täysimittaisten unien jälkeen. Kahdesta asiasta huomaa jälleen unirytmin parantumisesta ja rennoista päivistä. Viimeisen viikon aikana on tullut nähtyä kaikenmoisia unia ja viime yönä oli vuorossa hurja kaahausuni virolaisella naispoliisilla höystettynä. Tuli ihan Bullit-elokuva mieleen kun aamulla heräsin. Toinen huomiollepantava asia on hereille havahtuminen ennen varsinaista herätystä. Kun energiavarasto on täyttynyt, tuntuu heräävän helpommin pieniin ääniin kevyestä unesta. Mutta takaisin asiaan. Aamu jatkui juoksulla aamupalalle ja sieltä palattuani huomasinkin kellon olevan vasta hieman jälkeen puoli seitsemän. Koko tupa päätti jatkaa unia vielä tunnilla, ennen mäelle siirtymistä. Seuraavaksi herättiinkin varavääpelin sanoihin ''Mitä sankarit, milloin palvelus alkaa?''. Vääpeli oli tarkastuskierroksella yksikössä, eikä kello ollut edes kahdeksaa. Nopeasti kerrottiin palveluksen alkavan kahdeksalta ja mies lähti tyytyväisen oloisena pois. Juuri sopivasti kasiksi siirryttiin mäelle ja siellä aamupäivä kuluikin suhteellisen nopeasti. Hernekeiton nauttimisen jälkeen siirryttiin yksikköön hommiin. Ruokabreikillä siirrettiin pyörät TKKK:n varastoon nopeasti, joten aikaa säästyy huomiselta. Kolmeksi kaikki oman tuvan neljä taistelijaa lähtivät työtehtäviin muonituskeskukselle. Tarvi valmistella uusien alokkaiden aloitusjuhlaa. Hommaa oli monenlaista, niin bändikamojen roudaamisesta grillien kasaamiseen ja tuolien järjestelyyn. Kuuma sää koitti haitata, mutta pilke silmäkulmassa ja hyvällä sykkeellä hommat hoidettiin mielestäni varsin mallikkaasti ilman nurinoita. Itse juhlan ajaksi siirryttiin taas vlk-merkkien tienaukseen tenniskentälle. Monen päivän pelaaminen alkaa tuntua kropassa, eikä kukaan ollut ehkä ihan terävimmillään. Onneksi lomat koittavat huomenna, joten ainaki yksi päivä lepoa (selälle) on tiedossa ennen lauantain urheilusuorituksia. Lähempänä kahdeksaa palattiin auttamaan purkuhommissa. Työntekijät palkittiin tottakai limukalla ja munkilla, joten työinto saavutettiin ulkoisen motivaation keinoin. Suunnilleen ysiltä oltiinkin takaisin tuvissa huollettuina. Päivä oli hommaa täynnä, mutta eipä sen väliä kun aika riensi nopeammin. Huomenna aamupäivä vielä töitä ja sitten suunnataankin yksikköön lomavalmisteluihin. Kiinniolon jälkeen maistuu jälleen loma, sekä Espanjan MM-mestaruusjuhlat Järilässä! Kettu kuittaa, palaillaan todennäköisesti lauantaina!

Univelkaa etsimässä

Tiistai alkoi haukoitellen. Yön oli jakanut kahtia apupäivystys ja vaikka viisi tuntia tulikin nukuttua oli olo aamulla silti aika rasittunut. Ei aika kahdestatoista kolmeen silti ihan hukkaan mennyt, vaan filosofiaa tuli luettua reilut sata sivua. Toivottavasti uudet opukset Nietzscheä ja Linkolaa odottavat kotona, sillä vanhat alkavat olla koluttuja loppuun. Aamiaisen jälkeen alkoivatkin yleissotilaalliset oppitunnit, jotka käsittivät niin päällikön kuin vääpelinkin tunteja. Lisänä aamupäivällä käytiin toistamiseen litteraoppitunnille. Tuntui hassulta istua alokkaiden keskellä kuuntelemassa vanhasta ja tutusta asiasta. Muutto aukista tukikohtakomppaniaan ei ole kovinkaan ihmeellinen muutos, joten mielestäni asiassa hieman ylireagoitiin. TKKK:n toiminnasta kertovat tunnit olivatkin hieman toista maata, mutta viimeiseksi pidettävät lomaoppitunnit olivat samanlaiset kuin aukin alussa. Päivä kului omalla painollaan tuon ehkä pahimman oppituntivihollisen, univelan säestyksellä. Illalla taas perinteinen tennistunti ja aikaisin nukkumaan.

Keskiviikko palasi tavalliseen eriytyvän koulutuksen rytmiin. Heräämisaikataulu tuntuu suhteellisen kireältä nyt uudessa yksikössä. Syömään pitäisi mennä 6.10 ja matkakin on pidempi kuin aukista. Tottuuhan siihen nopeasti, mutta kun valmistautumisajasta leikataan 20min huomaa eron aika helposti. Aamulla käväistiin mäellä ja palattiin opiskelun pariin yksikköön. Pari lomapuoltoakin tuli haettua ja läpivienti kertoo Sonisphere-maanantain olevan komppa-HL, joten homma tuntuu menevän suunnilleen täydellisesti! Lounaan jälkeen mentiin mäelle, jossa hommat pistettiin pakettiin pikkaisen aikaisemmin kuin tavallisesti. Aikaa poltettiin valumalla matka hitaasti kohti mukea ja onnistuneesti päästiin suoraan syömään. Iltapäivällä ilmaantunut ukkonen ja sade yrittää haitata. Itseäni ei kauheasti haittaa, sillä yli 30c lämpötilat tuntuvat varsin tukalalta. Toisaalta tenniskenttä on liukas, joten pelaamisen saa varmaankin unohtaa. Tarvii siis suunnata vain lenkille, sillä vielä on yksi kuntoisuusloma tienattavana. Eilen neljäs lappu tuli täyteen, joten tavoitteeseen on vielä 12 merkkiä matkaa.

Lämpöä ja uutta verta

Sunnuntai kului nopeasti kiinniolon selän katkettua. Päivällä aika kului lähinnä tuvassa ja ensi kesän reissun pohdinnassa, mutta illalla jaksauduin pari vlk-merkintääkin saalistamaan. Kuuden jälkeen aukissa kävi todellinen tohina, kun tupia ja muuta ympäristöä laitettiin kuntoon uusia alokkaita varten. Elsot eivät suuremmin ''päässeet'' osallistumaan, sillä meistähän ei ryhmänjohtajia tule. Tyydyttiin vain sluibailemaan päivystäjänpöydän maastossa ja katselemaan tuota näennäisesti hallittua kaaosta. Loppuillan kruunasi mm-finaali, joka sekin nähtiin mahtavasti elokuvasalissa. Itse peli ei mielestäni täyttänyt maailman parhaiden maiden kohtaamista, vaan keskittyi enemminkin filmaamisten ja koiruuksien välisen tasapainon saavuttamiseen. Mutta saatiinhan se ratkaisu lopulta, jonka jälkeen odottikin viimeinen yö 1.k:ssa. Vielä ennen unia päätin pakata loput kamat lomakassiin ja reppuun, ettei aamulla tarvisi turhaan sykkiä. Päivä päättyi muutamaan jäätävään futisanalyysiin ja niin joukko taas hiljeni toisten mennessä nukkumaan ja toisten jäädessä vielä bittiavaruuteen.

Suhteellisen lyhyiden nokosten jälkeen uusi viikko lähtikin käyntiin pirteästi. Aamiaisen jälkeen hoidettiin loput varusteet 3.k:hon, jonka jälkeen olikin loppupäivä itsenäistä opiskelua yksikössä. Ulkona lämpötila kohosi, mutta kiitos loistavan ilmastoinnin oli sisällä tuvassa mukavan viileää. Iltapäivällä tupa lähti yhdessä sotiemme kotiin kahville. Yhtenä tarkoituksista oli tutkailla uusia nais- kuin myös miesalokkaita hyvästä ilmasta nauttimisen lisäksi. Puheenaihe johkaantui väkisinkin omiin kokemuksiin p-kaudesta, eikä yhteiseltä muistelohetkeltä voinut estyä. Reippaan puolituntisen jälkeen palattiin taas yksikköön. Apupäivystäjänä pääsin vastaanottamaan itsekkin parit alokkaat, jonka jälkeen painelin rauhassa syömään mukeen. Takaisin tullessa lämpö taas tuntui hieman jopa liialliselta ja tuvassa n900:n sää-app ilmoitti asteiksi +31. Huh hellettä! Ruokalepoa on hoitanut blogikirjoittelu ja nyt suuntana onkin taas tenniskenttä. En muista hetkeen näin onnistunutta viikonaloitusta ja kokonaisuudessaankin päivä taitaa olla puolivuotisen matkan parhaimmistoa.

Ja juna kulkee vaan...

Perjantai kului yllättävän leppoisasti. Yöllä saatiin nukkua hyvin eikä aamullakaan tullut sen suurempia jekkuja kotiutuneilta, muuten kuin musiikillisen herätyksen muodossa. Aamiaisen jälkeen kaikki pakkasivat lomakasseihin suurimman osan varusteistaan, sillä iltapäivällä oli tarkoitus muuttaa. Aamupäivällä käväistiin myös mäellä, mutta jo ennen lounasta oltiin takaisin yksikössä valmistelemassa ja fiilistelmässä hilpeitä tunnelmia (siis II/09 erän apukouluttajien toimesta). Lounaan jälkeen yhdeltä roudattiin kamat 3.k:hon jossa melkein tunnin odottamisen ja sotilaspassien lärpätyksen kuuntelun jälkeen päästiin valloittamaan uudet neljän henkilön tuvat. Sinänsä ihan hienoa saada muutosta tupajärjestykseen ja omaan asuintilaan. Ensimmäistä kertaa kohdalle tuli myös alapunkka, sillä kerrossänkyjä ei pikkutuvissa pahemmin ole. Kun kamat oli lajiteltu kaappeihin siirryttiin takaisin aukiin aloittelemaan virka-apukiinnioloa rauhallisesti surfaten internetin bittivirrassa. Yksikköön palatessa vanhoja naamoja ei pahemmin näkynyt, vaan valta oli vaihtunut. Kahdelta tuli ilmoitus uudesta muutosta, sillä uudet tuvat olivatkin väärät. Onneksi hälytys osoittautui vääräksi ja turhan kävelyreissun jälkeen siirryttiinkin jo päivälliselle. Iltaa sävyttivät niin sotilaskotilähetti-työtehtävä ja tennis. Loppuilta venyi yli puolenyön interrailjuttuja selvittäessä. Lauantai alkoikin juhlallisesti Kari Tapion 'Juna Kulkee'-biisin soidessa, sillä puoliväli aamuista on nyt suoritettu! Päivä varmaankin kuluu ilman sen suurempia rutiineja niin urheilun kuin viihde-elektroniikan parissa.

Ps. Nyt puolivälissä onkin hyvä heittää pallo lukijoille. Haluaisinkin tietää kommenteilla, mikä blogissa on ollut tähän menessä hyvää ja erityisesti mikä on ollut huonoa. Palautteen kautta olisi helppo kehittää kirjoituksia, jotta loppupuolikaskin sujuisi toivottavasti värikkäissä ja mielenkiintoisissa merkeissä!

Alikersantin uudet vaatteet

Viikkoa on kuljettu eteenpäin tavallsilla rutiineilla. Päivät koulutuksessa, illat koneella sekä liikkumassa. Viikon lajin arvo taitaa kuulua tennikselle, kun tänään neljättä kertaa peräkkäin sitä mätetään. Päivistä ei ole mitään suurempaa uutisoitavaa. Tiistai ja torstai kuluivat mäellä, mutta pikkulauantain päivystysrupeama toi vähän vaihtelua puurtamiseen. Iltavahvuuslaskentoja ei ole viikolla pahemmin ollut ja kaikki tuntuvat odottavan seuraavia tavoitteita; vanhat konkarit perjantain kotiuttamista, uudet ryhmänjohtajat p-kauden alkamista tulevana maanantaina ja itse muuttoa sekä kiinniolon selättämistä.

Jos päivistä erikseen jotain haluaa mainita, voi vain todeta että päivystäminen vie tietyllä tavat voimat, tai ainakin henkiset voimavarat. Vaikka päivästä 80% voi olla pelkkää odottamista ja tarkkailua, kun tapahtuu niin päivystäjänpöydällä todella ''tuulee''. Pienten työtehtävien järjestely ja päiväsajan tarkistustehtävät ovat pientä, kun juuri kohta kotiutuvat saapuvat laumoina iltavapailta. Sillon varusmieskortteja todellakin sataa, eikä hommaa helpota yhtään kohtuullinen malttamattomuus höystettynä väkijuomilla. Eipä sillä, uskon ettei omakaan kärsivällisyys ole parhaimmillaan puolen vuoden päästä. Onneksi kuitenkin hommat järjestyivät ja iltavahvuudestakin sain tovin pohtimisen jälkeen tolkkua. Unitunnit tuntuivat varsin lyhyiltä, mutta kevyttä päivää jaksaa painaa pienemmilläkin unilla. Torstai on taittunut helposti, eikä sunnuntaihin saakka ole odotettavissa nakkeja. Futiksen loppumatsit saa kerrankin katsoa rauhassa, vaikka aikaisemmin oleilu ulkomailla on vienyt mahdollisuudet. Lainatakseni erästä linjakaveria: ''Toisaalta...'' Uunituore VMTK:n puheenjohtaja hommasi vielä mahdollisuuden käyttää elokuvasalia katselupaikkana, joten mikäs sen mahtavampaa. Tänään saatiin myös tilatut kurssipuvut nopealla aikataululla, eivätkä ne hassummat ole. Itse odotin selvästi heikompia brodeerauksia ja uudet kuteet ovatkin maailmanluokkaa smurffeihin verrattuna! Suuri kiitos kuuluu tupakaverille, joten isoa kättä sinnepäin! Näillä kuulumisilla kohti viikonlopun helteitä, palaillaan!

Partasuita, kuplaa ja golfia (sekä paluu arkeen)!

Kesälomat on pidetty ja nyt taas takaisin normaaliin menoon. Pitkät lomat eivät sen suuremmin houkutelleet kirjoitteluun kun kokoajan oli menemistä ja tekemistä eri suuntiin. Sinänsä myös inttiblogiin tavallisen elämän rustaaminen olisikin vähän hassua. Ennen Juhannusta aika kului mukavasti tennikseen aamuisin ja golfiin päivisin. MM-jalkapallo kruunasi illat runsaitten grilliherkkujen säestämänä. Perjantaina sitten aloitettiinkin Juhannus toden teolla Matomäessä. Tutut naamat, grilli kuumana ja juomat kylminä ilta kului leppoisasti. Vaikkein ilma ollutkaan hirveän lämmin oli meno silti mukavaa. Lauantaina jatkettiin Lahtisilla heti päivällä. Iltapäivä sauna valmisti menon joka yltyi illan edetessä. Sunnuntaina palauteltiinkin oloa ja käväisin mökillä syömässä perheen kanssa. Illasti vielä lähdettiin Pansion tuoreen spollealikin kanssa käymään Porissa rentouttavalla biljardilla. Pelikin kulki, eikä unkarilainen haastajapelurikaan pärjännyt perisuomalaiselle sisulle. Maanantaista eteenpäin pelattiinkin sitten golfia oikein urakalla jatkaen siitä mihin loppuviikolla jäätiin. Alkuviikolla noudettiin jälleen kotipihaan myös keskikesän loistavin ajoineuvo; '50 mallinen tummanruskea kuplavolkkari. Ajeltua tuli lomalla monet kerrat, eikä kiinnostuneilta katseilta voinut suuremmin välttyä. Keskiviikosta eteenpäin loppuloma olikin suhteellisen täytenäinen. Aamun golfrundin jälkeen sekä kuplan ulkoiluttamisen jälkeen suuntasin kohti Turkua. Henrikinkadulla vaihdoin autoa ja suuntasin Vaappenin kanssa kohti Papinsalmea. Sieltä matka jatkui venerantaan, josta lähdettiinkin nauttimaan Turun saaristosta Pasi-serkun ohjastaessa venettä. Loistava ilma ja mukava seura kruunasivat hienon retken. Yö menikin siskon kämpässä. Päivä kului kaupungilla (vaikka unet kestivätkin melkein yhteentoista) ja intialaisen lounaan jälkeen siirryttiinkin Harjattulaan pelailemaan golfia Pasin kanssa. Pettymys oli suhteellisen suuri, kun samaan flightiin varattu naisten huippujuniori ei tullutkaan mutta muuten kierros oli onnistunut. Kierroksen jälkeen huristelin vielä kotiin ja päätin varata vielä peliajankin perjantaille. Perjantain kierros venyi auringonpaisteessa ylipitkäksi ja nopean Tamperevisiitin jälkeen selviydyin vielä yöksi Köyliöön mökille. Lauantai olikin loman huikein päivä, sillä oli koittava aika Järvenpään Puistobluesin! Alkuiltapäivästä löydettiin isän kanssa helposti festarialueelle ja kahden lämmittelijän jälkeen kuudelta lavalle nousi teksasilaisten partasuiden ZZ Top. Keikka oli korkeatasoinen, eikä paljon parempaa huipennusta lomalle olisi voinut valita. Tyypilliset ''Isomäenjäähalli''-biisit kuultiin eikä soundeissa ollut valittamista. Illalla ehdin vielä kierrokselle kuplan kanssa lähimaastoihin. Sunnuntaiaamun vei taas Pirunpelto ja golf. Rundi oli ehkä kesän mukavin ainakin fiiliksen perusteella. Peli ei niinkään loistavaa ollut, mutta nautittavaa silti. Illalla ajeltiin taas pitkästä aikaa Tikkakoskelle ja vaihdettiin tunnelmat tupakavereiden kanssa. Kokonaisuudessaan loma oli mahtava, enkä muista hetkeen yhtä ''pitkiä'' päiviä kuin nyt, ainakaan kesälomalla. Myös iso käsi mahtaville ilmoille, jotka tuntuivat vain paranevan paranemistaan toisella viikolla. Vapaa-aikaa oppii pikkuhiljaa arvostamaan entistä enemmän.

Nyt kuitenkin taas maanantaihin. Sama kaava jatkui ilman sen suurempia muutoksia. Vapauksia on tullut lisää, eikä aamutekseistä tai muodossakulkemisista niin älyttömästi kiristellä hampaita. Pienissä osastoissa syömään ja omaa rauhallista ajankäyttöä aina palvelusaikojen välissä. Käytännössä koko päivä kului mäellä, poislukien aamun tiedusteluhetkeä 3k:hon, jolloin selvisi että muutto tapahtuu perjantaina. Ei maanantai silti ihan yltiöpositiivisissa meiningeissä kulunut, kun ensi viikonloppu napsahti oudolla arvalla kiinni virka-avun takia. Onneksi kaikki loput Tikis-viikonloput näyttävät olevan auki aina Elokuun keskivaiheille saakka. Illalla tarvitsee taas alkaa treenaamaan itseään takaisin siasta ihmiseksi tällä kertaa tenniksen avulla. Toivottavasti edes pari syötyä grillimakkaraa saa eliminoitua seuraavan puolentoista viikon aikana...

Odottamaton lomapidennys ja kaksi kulmarautaa

Alkuviikko meni nopeasti ja silti ehti tapahtua kaikenlaista. Maanantaiaamun avasi täysvarustarkastus. Se hoidettiin jo totutun fiksusti, Tikkakosken tyyliin. Itseltä ei puuttunut mitään, eikä linjaltakaan häviämisilmoituksia tullut. Ennen lounasta piti vielä suorittaa kurssin palauteoppitunti, joka oli kylläkin jo tehty edeltävinä viikkoina. Tästä syystä kun kenelläkään ei mitään pakollista asiaa ollut, päätettiin kyseinen ohjelma perua. Aamupäivän pari viimeistä tuntia ennen lounasta sujuivat siis helposti höyhensaarilla. Ruokailun jälkeen oli merkitty liikuntakoulutusta ja oma tupa lähti kokonaisuudessaan vmtk-lenkille. Aikaa oli varattu runsaat kolme ja puoli tuntia, joten ei tullut ihmeemmin sykittyä. Melkein puolentoista tunnin jälkeen lenkki oli kierrytty ja päivän palvelus nimellisesti suoritettu. Huollon ja vaatteidenvaihdon jälkeen linjanjohtaja pyysi porukan alakerran luokkaan. Asiana olivat juhannuslomat, joita nyt voitaisiin pidentää jos väki haluaisi. Alunperin oma juhannukseni oli tiistaista sunnuntaihin, eikä seuraavista lomista ollut tietoa. Itsekkin innostuin mahdollisuudesta, kun Ruisrockreissu tuntuu kuivuvan kasaan ja köllejäkin on. Yhdessä laadittiin loma-anomus, jolla melkein kaikkien lomat pitenivät. Reippaan puolen tunnin päästä luutnantti käveli takaisin tupaamme ja ilmoitti muutoksesta. Yksikön päällikkö ei halunnut jättää yhtäkään tulevista alikersanteista paikalle, joten muutos oli radikaali. Koko linja lähtee lomille, aina 4.7 saakka. Vaikka lomille ei voi pakottaa, näytti taas byrokratia hoitavan oman hommansa. Siltikään ei voi valittaa, onhan nyt kesän paras aika lomailla. Hyvin hämmentyneenä puun takaa tulleista lomista päädyin itse tv-tupaan illaksi katselemaan leffoja ja rauhoittumaan. Tiistai kuluikin pelkästään kurssijuhlassa ja sen valmisteluissa. Aamulla ei sen pahemmin ohjelmaa ollut, vaan vasta ennen yhdeksää siirryttiin mukeen jossa tilaisuus hoidettiin pois alta. Kurssitodistukset jaettiin, priimukset palkittiin ja oppilaat ylennettiin. Puolustusvoimien tapaan juhla oli jälleen hyvin muodollinen. Tilaisuuden aikana tuli mietittyä hävisikö sittenkään mitään kun ei päässyt Rukiin? Vaikka kurssien tarkoituksena onkin johtajuuskoulutus, on ainakin aukin kohdalta sanottava se, että kokonaisuutena suhteellisen yleishyödyllistä tavaraa. Tämä on kylläkin vain oma mielipiteeni. Tilaisuus päättyi kahvitukseen jonka jälkeen uunituoreet alikersantit siirtyivät yksikköä siivoamaan kaksi kulmarautaa rinnoissaan ja valmistautumaan lounaaseen. Yhdentoista jälkeen käytiin syömässä ja tuntia myöhemmin henkilökunta alkoi tarkastaa tupia pitempien lomien takia. Puoli yhdeltä pidettiin lomatarkastus, jonka jälkeen suurin osa pääsi lomille muutamaa rosvopartaa lukuunottamatta (pääsivät kun olivat ajaneet partansa). Matka kului kerrankin ripeästi ilman muropakettikuskeja ja parin homman jälkeen iltaan onkin rauhoituttu jalkapallon voimin. Loma tuli niin puskista, ettei edes tiedä mihin lomapäivät kannattaisi käyttää. Luulen kuitenkin kolopallon, tenniksen ja kavereiden vievän suurimman osan ajasta. Toivottavasti säät suosivat.

Komennus pitenee ja kesäkeli jatkuu

Leiriviikon ja grillijuhlien palaan taas takaisin postailemaan. Sunnuntai-iltana Tikkakoskella pakattiin leirikamppeet, joihin sisältyi monenlaista viihdykettä; leiristä oli tulossa helpoin aukin aikana. Nopeatempoisen aamun jälkeen lähdettiin seiskan jälkeen leirille. Matkat päästiin kulkemaan bussilla, joten viimeisetkin energiatyhjiöt pystyi tankkaamaan täyteen. Itse leiristä ei ole suuremmin kerrottavaa. Lepotaukoja oli mukavasti, eikä oheishuollostakaan tarvinut nurista yhtään. Omalla kontolla oli leirin vääpelin työtehtävä, joten majoitustarvikkeista piti pitää hyvää huolta. Onneksi meikäläisellä oli erityisen noheva apulaisvääpeli oikeana kätenä, joten homma pysyi hienosti paketissa. Leiriviikon aikana oli hieno jälleen kerran huomata porukan ryhmäkiinteys, niin yhteisten urheilutemmellysten (mm. keihäänheitto, pesäpallo ja sotilaspaini) kuin keskustelujenkin kohdalla. Tietenkin pieniä ja keskisuuria erimielisyyksiäkin joukkoon mahtui, mutta voimakkaiden persoonien ryhmässä on sekin mielestäni hyvinkin ymmärrettävää. Leirin suurin miinuspuoli oli kelvoton sää alkuviikolla, mutta kun telttakin pysyi kuivana ei vanne alkanut kiristämään päätä kenelläkään. Tietyllä tapaa itseä ei tippaakaan haittaa kostea kesä, sillä vähissä ovat meikäläisen makailupäivät. Leirin aikana kuultiin myös mukava muutos. Vaikka mainostin viimeisen täyden viikon alkavan Tikkakoskella, jatkuu komennus aina Elokuulle saakka. Seuraavat kahdeksan viikkoa porukka pysyy vielä yhdessä. Itselle heräsi ajatus hakea ehkä siirtoa vielä lopuiksikin kuukausiksi Tikkakoskelle, mutta saa nyt nähdä mitä päätän. Perjantaiaamusti palattiin kasarmille ja hoidettiin leirivarustus kuntoon. Iltapäivälle kertyi vielä pari tuntia rötväysaikaa, sillä joku oli oudosti tilannut elsoille vielä päivällisen joka tarvitsi nauttia kolmelta. Ajomatkan jälkeen olikin aika sykkiä ympäri Kokemäkeä, ennen kuin juhlaporukka alkoi kerääntyä; oli aika kesän ensimmäisten Matomäen grillikestien. Myös tuleva interrailporukka kerääntyi ja sai aikaiseksi moninaisen listan tavoitteita ja kohteita ensi kesää ajatellen. Näistä kirjoittelen vielä tämän illan aikana koottua tekstiä reiliblogin puolelle. Lauantaina sää jatkui huonona, eikä ole tullut tehtyä muuta kuin otettua rennosti. Huomenna suuntaan aamurundille Vammalaan, jonka jälkeen illasti suunnataan Tikkakoskelle. Odotettavissa kaksi päivää hommia, joten juhannus alkaa tiistaina.

Rennosti kassulla

Voi Loiri, kirjoittaminen on vähän jäänyt. Loppuviikosta ei sen suuremmin ole kerrottavaakaan, joten eipä väliäkään. Aika kului mäellä suurimmaksi osaksi ja muu auk vietti viikon leirillä. Vapaa-aikoina hoidettiin leirivalmisteluja loppuun ja torstaina pakattiinkin suurin osa kamoista. Oma johtamisviikko meni ihan mukavasti, ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Mukavaa vaihtelua tämäkin, vaikka tässä kohtaa palvelusta ei annettu näyttö vaikuta käytännössä mihinkään. Näin nitoutuneen ryhmän johtamisessa ei hirvittävästi haasteita ole, ehkä vain sen verran kuin jätkät jaksavat källejä palveluksessa tehdä. Kiinniolon jälkeen päivät olivat rentoja. Ei hirvittävää kiirettä mihinkään, vaan pikkuhiljaa kohti lomia. Iltaisin liikkuminen jatkui normaalisti. Tikkakosken kolmas tienattu kuntoisuusloma häämötti ja keskiviikkona sekin saavutettiin. Vaikka laiskojakin aikoja on Keski-Suomessa ollut, täytyy olla silti ihan tyytyväinen näihinkin. Perjantai hieman vaihtoikin päiväjärjestystä, kun heti aamulla suunnattiin Itärannan esteradalle kun vuorossa oli kolmas liikunnan koulutyö. Lyhyen pyörämarssin jälkeen esteet käytiin vuorotellen läpi, jonka jälkeen olikin itse suorituksen aika. Heti lähtöviivalla lupasin pullakahvit jokaiselle joka meikäläisen taakse jää ajassa, sen verran jäätävää meno oli harjoitellessa. Jotenkaan hyppiminen erilaisten tukkiviritelmien yli ja ali ei välttämättä ole ihan itseä varten. Ennen yhdeksää lähdettiin takaisin kasarmille, neljä pullakahvia köyhempänä. Aamupäivällä hoidettiin vielä henkilökohtaista huoltoa ja sitten perjantai olikin paketissa. Hyväksytysti suoritetusta RJ 2-marssista johtuen päästiin lähtemään lomille jo 12.30, kyllä maistui! Hienon aikataulun johdosta ehdittiin vielä käymään Vammalassa kierroksella. Lauantaina tartuin kitaraan pitkästä aikaa, sekä kävin katsastamassa klassisen Tulkkilan Yön, vaikka tunnelma alkaakin olemaan aika väsynyttä. Onneksi bändit olivat ihan onnistuneita, erityisesti illan päättänyt funkryhmä Poutatorvi. Tapahtuma alkoi kuolla jo puoli kahdelta ja suuntasin kotiin. Sunnuntai otetaankin rennosti ja illalla lähdetään kohti Tikkakosken viimeistä täyttä viikkoa.

Juhlatunnelma huipussaan

Jaahas, uusi viikko alkuun. Kinkkua taaskin maha täynnä ja jatketaan kohti toivottavasti aurinkoista viikonloppua. Lauantai ja sunnuntai noudattivat samaa kaavaa. Aamulla rauhallisesti ylös, aamupalaa naamariin ja koneelle kuluttamaan aikaa. Sekalaisessa järjestyksessä elokuvia tv-tuvassa, nettikeskusteluja, pelaamista ja surffausta. Aika normisettiä virka-apuviikonloppuun siis. Lauantaina ennen päivällistä suunnattiin liikuntasaliin säbälle, jonka jälkeen mukavavauhtinen lenkki varmisti päivän toisen vlk-merkinnän. Päivällisen jälkeen aika kuluikin erilaisia toimintaleffoja lähinnä naureskellessa. Koulujenpäätöstunnelmaa haettiin ohessa facebookin tilapäivityksistä ja muken jälkiruoista. Mutta katsellaanpa sitten ensi vuonna meininkiä tarkemmin, pääsee sentää kovalaatuisia kaiffareita ylioppineiksi, kait! Ilta loppui lyhyeen Aukin yläkerran sekoillessa, jolloin vartiopäällikkö palautti kaikki taistelijat tupiin nukkumaan. Sunnuntai noudatti samaa kaavaa. Mahtavan puolustusvoimien brunssin jälkeen tosin hoidettiin kalustolistat ja muut hommat valmiiksi leiriä varten kuljeksimasta. Iltapäivällä jaksautui säbään, mutta lenkki sai tällä kertaa jäädä. Ilta kului rauhallisesti.

Maanantai alkoikin jo ennen kuutta, sillä alkamassa oli oma linjan oppilasvanhin-viikko. Perjantaihin saakka siis johdetaan porukkaa syömään ja oppitunneille, mäelle jne jne. Aamupalan jälkeen hoidettiin palautetilaisuus apukouluttajille, jonka jälkeen loppupäivä kuluikin päivälliseen saakka mäellä. Pari apupäivystystä tappoivat vapaa-ajat keskipäivällä ja päivällisen jälkeen, mutta eipä tarvi paikkailla enää illalla. Yöunet jäävät hiukan väliin, sillä toisen apupäivystäjän on herättävä kuudelta. Eipä silläkään ole väliä, kun viikko-ohjelma on helppo ilman sen suurempia erikoisjuttuja. Nyt tarvii taas kiirehtiä kirjoituksen kanssa, sillä vlk-säbä painaa päälle. Enää kolme merkintää ja kolmas KL on taskussa. Palaillaan kun keretään.

Onnistunut lippujuhlan päivä

Päivitystä eilisestä heti aamutuimaan. Taas ollaan kiinni, mutta tällä kertaa virka-avun takia joten vapaa-aikaa riittää. Eilen juhlittiin puolustusvoimien lippujuhlan päivää ja aamusta iltaan kuljettiin lomapuvussa. Aamu oli tavallinen ilman sen suurempaa sykettä ja kahdeksalta koko aukki järjestyi ulos kun loputkin oppilaat ylennettiin korpraaleiksi. Varsin muodollinen tilaisuus oli nopeasti ohi. Ennen varsinaista lippujuhlaa ehti hyvin ottaa vielä tunnin pituiset aamutorkut ja puoli kymmenen jälkeen lähdettiin uudestaan ulos. Lippujuhla oli perinteinen, niin puheitten kuin kenttärovastinkin juttujen osalta. Virsilaulu kaikui odotetun moniäänisesti ja ohimarssi hoidettiin rutiinilla. Juhlan jälkeen odottava lounas poikkesi normaalista päiväjärjestyksestä paremmalla laadulla ja kahdella jälkiruoalla. Iltapäivä kuluikin tasaisesti tuvassa. Lomateksiin tai -tarkastukseen kun ei ollut asiaa, voitiin ottaa rennosti. Linjanvanhin vielä varmisti sähkölaitteiden käyttöluvan ja siten itsekkin ehdin availla interrailblogin rauhassa. Lomatarkastus oli aikaisemmin kuin normaalisti ja itse jopa missasin lomillelähdön. Kolmen jälkeen suunnattiin syömään päivällistä ja mikä parasta, oli henkilökunnan juhlista jäänyt runsaat määrät täytekakkuja virka-apuosastolle! Parin tunnin ruokalevon jälkeen suunnattiin liikuntasaliin säbälle, sillä kolmannen kuntoisuusloman metsästys jatkuu kovana. Ilta kului tappamalla aikaa koneella ja myöhemmin tv-tuvassa. Lauantai kuluu varmasti samanlaisilla resepteillä, unohtamatta tulevan leirin vääpelihommien valmistelua.

Pyörällä ja marssien

Alkuviikko hujahti, eikä mahdollisuutta tai aikaakaan kirjoitteluun suuremmin ollut. Kasarmin wlan oli alhaalla pari päivää ja loppuviikosta aikaa vei RJ2. Kerätäänpäs kuitenkin tilannetta taas kerran kunnolla nippuun yhdellä tekstillä.

Sunnuntai kului normaalisti. Alaselkä ei näyttänyt elonmerkkejä kun aamupäivällä saavuttiin Vammalaan, vaan sama kärvistely keppien kanssa jatkui kuin lauantainakin. Kolme väylää jaksoin edes yrittää, jonka jälkeen scouttailin maastoja turistina bägi selässä. Muutamia lähestymislyöntejä tuli reenattua, sillä ilman kiertävää selkää nekin onnistuivat jotenkin. Puolen lenkin jälkeen kaikki kolme suuntasivatkin jo takaisin autolle; Isä, minä ja Sisu. Päivällä lounastettiin yhdessä kotona, eikä iltapäivällä jaksanut oikein muuta kuin kuluttaa aikaa rauhallisesti. Illalla ajo takaisin Tikkakoskelle sujui tavalliseen tapaan.

Maanantai hommailtiin mäellä ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Ilma tuntui suosivan ja lähestyvä Kesäkuu näytti starttaavan hyvin. Illalla käytiin reippaalla lenkillä, vaikka pohkeet tuntuivatkin hieman jäisiltä edelleenkin. Venyttely olisi tietenkin vaihtoehto. Tiistai kului osaksi mäellä, mutta iltapäivästi hoidettiin myös valmistelut viikon kohokohdalle, ryhmänjohtajatutkinto kakkoselle. Keskipäivällä pidettiin myös briefi tulevasta, jolloin selvisi että allekirjoittanut oli valittu ryhmänjohtajaksi elson marssiryhmälle. Illalla hoidettiin reppu kisakuntoon ja suunnattiin yöpuulle odottavin ja ehkä jännittyneinkin mielin. Keskiviikko käynnistyi aamureippailulla ja venytyksillä, jonka jälkeen suunnattiin nopeasti aamupalalle. Viimeisten valmisteluiden jälkeen suunnattiin alakertaan kuittamaan turvaliivit ja kartta. Reput sidottiin kiinni pyöriin ja ennen kahdeksaa ensimmäinen marssiryhmä oli valmis ''ladulle''. Kahdeksalta lähdettiin kohti Uuraista ja sieltä sitten eteenpäin. Muutaman vesitankkauksen ja yhden pyörärikon jälkeen oltiinkin 40km lähtöpaikasta, puolivälin lounastauolla. Tunnin pakollisen tauon jälkeen suunnattiin takaisin kohti Tikkakoskea jalat sopivan lämpiminä. Kesken paluumatkan yhden taistelijan oli jätettävä leikki kesken, mutta loppu porukka jatkoi taivaltaan loppuun saakka. Iltapäivä hoidettiin uimarannan maastossa. Syötiin, pystytettiin teltat ja huilattiin. RJ2 oli ohi ja kaikki tuntuivat helpottuneilta. Nukkumaan mentiin jo aikaisin, sillä torstaiset johtamistehtävät tarvitsisivat energiaa. Mutta suunnitelma muuttuikin radikaalisti kolmelta aamuyöllä. Teltat koottiin ja vartin päästä suunnattiinkin jo takaisin sisälle kassun alaovista. Telttakamat pois kannosta, nopea vesipullojen täyttö, uusi kartta meikäläiselle ja taas mentiin. Aamuyön jalkamarssi oli keskipitkä 16km jonka loppupuolella pidettiin pakollinen puolituntinen taukoa aamupalan nauttimiseen lomassa. Lopun neljä kilometriä kassulle olikin aika hujahduksessa ohi. Puoli seitsemältä oli vuorossa vielä henkinen testi, kun ryhmänjohtajalle tarjottii kolmatta karttaa ja uutta marssireittiä, mutta lähtöovella kerrottiinkin että nyt RJ2 oli todellakin suoritettu. Kokonaiskilpailun kakkospaikka kuuden ryhmän joukosta oli suhteellisen suuri yllätys. Nopean suihkun ja tavaroiden järjestämisen jälkeen olikin aika lisäunien. Lounaalle piti nousta ja vähäsen hontelona linja lähtikin kohti mukea. Kahdeltatoista hoidettiin harjoituksen palaute, eikä positiivisen palautteen kuuleminen niin ryhmän kuin ryhmänjohtajankin osalta haitannut lainkaan. Iltapäivällä reenattiin vielä huomista lippujuhlaa ja virsilaulua, jonka jälkeen päästiinkin valmistautumaan päivälliseen. Viideltä olin jo valmis tilailemaan pizzaa, mutta täytyy varmaankin lähteä vielä vähän pelailemaan vlk-säbää. Huominen onkin melkein vain lippujuhlaa ja viikonloppu tulee oleiltua taas täällä. Saa nähdä paljonko 80 poljettua ja 16 marssittua kilometriä alkaa tuntumaan jaloissa, mutta onneksi ensi viikko on helppo.

PS. Piti avata uutta blogia jo tiistaina, ensimmäisenä päivänä Kesäkuuta, mutta toisin kävi. Nyt kuitenkin avaan pitkän aikaa pyöritellyn interrailblogin. Ajatuksena on mahdollistaa reittisuunnittelun seuraaminen kirjoitusten kautta. Kirjoittajia on tällä haava 3kpl, vaikka lisääkin varmasti tulee reissun lähestyessä. Osoite on http://kohtiinterrailiajasenyli.blogspot.com/ joten suosikkilistaan vain, toivottavasti lukuintoa riittää.

Koulutöiden perjantai

Perjantai ei oikeastaan antanut sijaa hellittää leirin jälkeen. Heti puoli kahdeksalta suunnattiin läheiselle pururadalle, liikunnan koulutyöhön. Tällä kertaa vuorossa oli kuuden kilometrin juoksukilpailu. Aamun alkutunteina lupailin rentoa hölkkäilyä ja valitin väsymystä, mutta numerolappu rinnassa tuli taas sykittyä ihan kunnolla. Vähän reilut 27 minuuttia reitillä ja oman linjan ykköspaikka saavutettuna. Aamun kankeuden jälkeen kilpailu tuntuikin oikeastaan mukavalta herätykseltä. Lounaaseen saakka hoidettiin huoltoa ja iltapäivällä oli vuorossa johtamistaidon koulutyö. Elsot ja suhteellisen suuri määrä uusijoita kerääntyivät alakerran luokkaan, jossa toteutettiin pv:n tyylinen ''esseekoe''. Loppuiltapäivä kuluikin trangioiden palautukseen, aseiden siirtämiseen ja muuhun lomahärväykseen. Oli myös loistavaa kuulla että lomat alkaisivatkin jo kolmen jälkeen, eivätkä pari tuntia myöhemmin. Kotimatka sujui normaalisti, vaikka tuntuu että aina muropakettikuskeja löytyy matkalta. Perjantaina tuli pitkästä aikaa soiteltua skittaa ja iltapäivästi suuntasin Turkuun. Monien suunnitelmamuutosten jälkeen ajatuksena oli löytää syksyllä alkavalle säbän sarjakaudelle uutta varustetta ja nähdä Vappua. Intersportin mailavalikoima yllätti vähyydellään, vaikka onkin kevät. Onneksi kenkäpuolelta tuli löydettyä loistavat Addut hyvällä tarjouksella (Glove CC5), joten syksyä odotellessa... Uutta seiskakielistäkin kävin kyselemässä ja lopuksi käytiin vielä syömässä. Puoli kympiltä tähtikeula oli jälleen kotipihassa. Kymmeneltä lähdettiin Pansion spollesoturin kanssa kohti Harjavaltaa, mutta loppuilta kului kuitenkin perinteisesti Oluthuoneella. Oli mahtavaa kuulla kuulumisia pitkästä aikaa. Jotenkin vähentyneen vapaa-ajan seurauksena oppii arvostamaan tiettyjä asioita enemmän kuin ennen. Oman kaveripiirin näkeminen ja aika perheen kanssa on lomien parasta antia, vaikkei sitä siviiliaikana niin paljon ole tullutkaan ajatelleeksi. Lauantai kuluikin suureksi osaksi vain rentoutuessa. Aamupäivä näprätessä vuorotellen konetta ja kitaraa. Iltapäivällä kävin hakemassa Järilästä oman lippuni tulevaan Helmikuiseen Talviklassikkoon. Illalla lähdettiin vielä Vammalaan ja maagiselle Pirunpellolle. Sateen jälkeen olosuhteet olivat mahtavat, mutta meikäläisen alaselkä ei. Puolesta kierroksesta ensimmäiset neljä väylää menivätkin ihan mukavasti, mutta lopussa lyönti takkusi huolella. Eipä siinä, pääsipä ainakin irti tavallisista aatoksista. Ilta kului hyvän ruoan ja saunan seurassa. Huomenna vielä lomaillaan, toivottavasti notkean selän ja laadukkaan kolopalloilun siivittäessä menoa.

Sivistyksen pariin

Takaisin langoille koulutushaara harjoitus kakkosen jälkeen. Leiri oli pitkästä aikaa virkistävä, vaikken suuremmin sen kulusta voikkaan kertoa. Lauantaiaamusti lähdettiin maseilla kohti Kokkolaa ja keskiviikko iltapäivästi maastoilu oli ohi. Rasitusta tuli suurella määrillä työtehtäviä, mutta koko joukko selviytyi vähintäänkin tyydyttävästi kokonaisuutena. Muken ruoista ei päästy leirillä nauttimaan, vaan kaikki ruokailut hoidettiin sissimuonalla ja trangioilla. Eikä jäänyt keittovälineistön hyödyllisyys pelkästään siihen, vaan allekirjoittaneen trangia löysi paikkansa telttapatjan alta, suhteellisen suuren montun paikkaajana... Säät eivät olleet kovinkaan mahtavia, vaan alkuviikosta tuli taivaalta paljonkin vettä. Onneksi hyvällä tuurilla olin selvittänyt paikkani ns. parempaan telttaan, ainakin vedenpitävyyden osalta. Suurimpana mahtavuutena on huomata porukan nitoutuminen, vaikka sääli sinänsä kun aukkikin alkaa pikkuhiljaa loppua kesken. Varmastikkin suurin syy on linjan tämänkertaisella pienuudella, kun kaikki tuntevat toisensa aika hyvin. Huomenna olisi vuorossa liikunnan KT maastojuoksuna sekä johtajakoulutuksen KT kirjallisena, joten hommaa riittää. Lisänä täysvarustarkastus sekä muuta viikonlopetushommaa. Kun leiri osuu eri viikolle kuin muiden linjojen, huomaa löytävänsä itsensä aikamoisesta umpikujasta edessään kasa hommia. Eipä sillä, alkaahan viikonloppukin jo huomenna. Iltapäivällä saa taas suunnata lomapuvussa kohti kotikontuja uuden kurssikassin kera.

PS. Sekavaa tekstiä, pistetään leiriväsymyksen piikkiin.

Takaisin kuntoon

Keskiviikosta eteenpäin viikko on ollut nousujohteinen. Keskiviikko ja torstai kuluivat koulutuksellisesti totaalisesti mäellä. Pikkulauantain iltakin oli vielä vähän tukkoista, mutta torstaiaamusti tunsi jo troppien tepsineen. Aivot alkoivat pikkuhiljaa taas pyöriä normaalia tahtiaan, eikä puolivälierän alkaessa päivällisen jälkeen olo ollut kovinkaan vastenmielinen. Peli sitä vastoin olikin aika täydellistä epäonnistumista. Kiitos Konnan, ei alkumatsia tarvinnut jännittää ihan hiki hatussa, mutta pikkuhiljaa Tsekki kuitenkin kampesi rinnalle ja ohi. Eipä siinä, ei tarvi ainakaan tuskastella finaalin tms missaamisella leiriolosuhteissa, kun tiputtiin jo nyt! Peli nyt oli takunnut melkein koko kisat, joten lopputulos ei ollut kovinkaan outo. Torstai-illalla ei vielä uskaltanut lähteä sen suuremmin sykkimään, sillä leikkiminen tulevan leirin kustannuksella ei varmaankaan olisi kannattanut. Yöllä apupäivystys hoidettiin kunnialla Nietzschen ja Soundin voimalla, vaikka kello kahdelta nukkumatti haastoikin meikäläisen aikamoiseen kaksinkamppailuun pimeän Aliupseerikoulun sisätiloissa. Kolme tuntia unta ja kuudelta ylös. Aamulla väsytti yllättävästi ja päivän tuloksellisuuden melkein jo hylkäsinkin. Aamiaisen jälkeen hoidettiin leirivarusteitten tarkistus sekä kuitattiin trangiat ja palattiin tupaan jo ennen kymmentä. Kengät pois ja punkalle nukkumaan, mars mars! Lounaan jälkeen sama homma jatkui. Ei suurempia hommia osunut, vaan kahteen saakka tuli vedettyä vain lonkkaa. Leirireppu tuli pakattua jo nopeasti rutiinilla, jonka jälkeen olikin jo aika aikaistetun päivällisen. Päivän aikana kehittyneen mahtavan olon seurauksena oli pakko lähteä hankkimaan lisää vmtk-merkkejä ja kolmatta kölliä. Punttisalin jälkeen käytiin vielä vähän rentoutumassa lenkillä. Loppuilta onkin mennyt vain iltapalaa nauttiessa tuvassa. Pienen sairastelun jälkeen on mahtava saada taas itsensä kuntoon (vaikka vapautuksia ei taaskaan tullut kerättyä), eikä flow alkavaa leiriä kohtaan voisi olla suurempi. Kirjoituksissa tulee ehkä taas väliä, kun keskiviikkona palaillaan takaisin yksikköön.