Puhkikulutetut pohkeet huoltohommissa

Leirin jälkeen viikko-ohjelma on ollut todella raskasta, not. Pari päivää on duunattu vaihtoehtohommia, kun tekki alkaa olemaan koluttu läpi. Tiistaina päivä kului ajoneuvoja pestessä, huoltaessa ja vahatessa mäelle. Aamusta saakka tahti oli rauhallista, kun koko päivän hommat olivat laskettavissa suunnilleen yhden käden sormilla. Heti aamusti huomasin pohkeitten jääneen Kirjurinluodon nurmikoille. Linkkasin aamupalalle kuin invalidi, enkä voinut olla huvittumatta ajatuksiin virtaavista onnistuneista muistoista viikonlopusta. Päivä sujui mäellä kokonaisuudessaan. Välillä puhuttiin henkilökunnan kanssa tulevan viikon ohjelmasta, hyvin sujuneesta leiristä ja komennuksen päättymisestä. Saattoipa hakemus leiristäansaitusta kuntoisuuslomastakin siirtyä kohti yksikköä iltapäivän päätteeksi... Vaikka kroppa tuntui murjotulta, oli pakko lähteä illalla myös kuntoilemaan. Tennisporukan huomattua kenttien olevan varattu päätin lähteä jänikseksi lenkille erään Riksun kaverin kanssa. Hassua että juokseminen kipeillä pohkeilla tuntui helpommalta kuin kävely. Reilut puolet lenkistä tulikin pidettyä hyvää tahtia, mutta lopussa kevensin tahtia, sillä en suuremmin halunnut rikkoa paikkoja (tai ainakaan jumittaa lisää). Mahtuipa lenkkiinkin raju ukkoskuuro, joten takaisin tuvassa olin kuin uineena koirana. Ilta hoidettiin loppuun kitaransoitolla ja muulla vakio-ohjelmalla. Ennen hiljaisuutta oli pakko myös venytellä.

Tiistai kului päiväohjelman muutoksen takia huoltohommissa henkilökunnan marssille. Neljän mehupisteen perustaminen ja niiden huoltaminen kuului oman linjan tehtäviin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuin piti, taas kerran. Aamulla vähän ennen yhdeksää keräännyttiin muonistuskeskukselle ja juomien hakemisen jälkeen ensimmäinen rastipari lähtikin pakettiautokyydillä maastoon. Ruokaa maastoon lähetettäväksi saatiin odottaa kauemmin kuin suunniteltiin ja oman parin kanssa aamupäivä kului odotellessa omaa vuoroa kyydityksissä. Pari tuntia tuli luettua kirjaa sotkun terassilla ja syömisen jälkeen kahdeltatoista päästiinkin omalle paikalle. Vaiva oli vähän turhaa, sillä suurin osa marssiväestä oli jo mennyt kyseisen paikan ohi. Vain kymmenen prosenttia osallistujista kulki rastin kautta ja oma duuni oli ohi reilussa tunnissa. Sinänsä hyvää tuuria, kun osa joutui istumaan metsässä neljättä tuntia. Palvelus loppui jo kahdelta, joten jäi hyvää aikaa kirjoittaa Sonisphere-raporttia. Totutusti illalla käytiin vielä tenniksellä, vaikka kova sade yllättikin viimeisen puolituntisen aikana. Pohkeet tuntuvat nyt suhteellisen normaaleilta, sillä venyttely auttoi taas hieman. Viikonloppu kuitenkin herätti siihen, että nyt tarvii alkaa treenaamaan taas toden teolla kautta varten, vaikkei kunto sen huonompi ole kuin palveluksen alkaessakaan. Pari viikkoa lenkkiä ja salia, jonka jälkeen voi kentällä taas näkyä ihan mukiinmenevää touhua.