Univelkaa etsimässä

Tiistai alkoi haukoitellen. Yön oli jakanut kahtia apupäivystys ja vaikka viisi tuntia tulikin nukuttua oli olo aamulla silti aika rasittunut. Ei aika kahdestatoista kolmeen silti ihan hukkaan mennyt, vaan filosofiaa tuli luettua reilut sata sivua. Toivottavasti uudet opukset Nietzscheä ja Linkolaa odottavat kotona, sillä vanhat alkavat olla koluttuja loppuun. Aamiaisen jälkeen alkoivatkin yleissotilaalliset oppitunnit, jotka käsittivät niin päällikön kuin vääpelinkin tunteja. Lisänä aamupäivällä käytiin toistamiseen litteraoppitunnille. Tuntui hassulta istua alokkaiden keskellä kuuntelemassa vanhasta ja tutusta asiasta. Muutto aukista tukikohtakomppaniaan ei ole kovinkaan ihmeellinen muutos, joten mielestäni asiassa hieman ylireagoitiin. TKKK:n toiminnasta kertovat tunnit olivatkin hieman toista maata, mutta viimeiseksi pidettävät lomaoppitunnit olivat samanlaiset kuin aukin alussa. Päivä kului omalla painollaan tuon ehkä pahimman oppituntivihollisen, univelan säestyksellä. Illalla taas perinteinen tennistunti ja aikaisin nukkumaan.

Keskiviikko palasi tavalliseen eriytyvän koulutuksen rytmiin. Heräämisaikataulu tuntuu suhteellisen kireältä nyt uudessa yksikössä. Syömään pitäisi mennä 6.10 ja matkakin on pidempi kuin aukista. Tottuuhan siihen nopeasti, mutta kun valmistautumisajasta leikataan 20min huomaa eron aika helposti. Aamulla käväistiin mäellä ja palattiin opiskelun pariin yksikköön. Pari lomapuoltoakin tuli haettua ja läpivienti kertoo Sonisphere-maanantain olevan komppa-HL, joten homma tuntuu menevän suunnilleen täydellisesti! Lounaan jälkeen mentiin mäelle, jossa hommat pistettiin pakettiin pikkaisen aikaisemmin kuin tavallisesti. Aikaa poltettiin valumalla matka hitaasti kohti mukea ja onnistuneesti päästiin suoraan syömään. Iltapäivällä ilmaantunut ukkonen ja sade yrittää haitata. Itseäni ei kauheasti haittaa, sillä yli 30c lämpötilat tuntuvat varsin tukalalta. Toisaalta tenniskenttä on liukas, joten pelaamisen saa varmaankin unohtaa. Tarvii siis suunnata vain lenkille, sillä vielä on yksi kuntoisuusloma tienattavana. Eilen neljäs lappu tuli täyteen, joten tavoitteeseen on vielä 12 merkkiä matkaa.

Opiskelua ja vanhan kertausta

Nopea spurtti läpi keskiviikon, kiitos iltaohjelman. En halua myöskään tuhlata unitunteja, joten tv-tupa saa jäädä taas kerran. Aamu alkoi tavallisesti, ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Aamiainen oli tavallista parempi, joten elso tankkasi taas reilusti. Heti kahdeksaksi mentiin mäelle, jossa koulutusta läpikäytiin kymmeneen saakka. Sen jälkeen paluu yksikköön ja tunti rauhoittavaa lukemista. Enää n.50 sivua ja pääsen sopivasti siirtymään pääsiäisen aihepiiriin tekstiriveissä, tästä kirjoittelen tulevina päivinä mainintaa. Lounas oli osaltaan ainutkertainen, ilmoittauduin ensikertaa Tikiksen iltapalalle! Houkutuslintuna toimi lihapiirakka ja päiväohjelma mihin ei mahtunut ekstraliikuntaa. Iltapäiväkin kului elsomäellä, ilman sen suurempia kummallisuuksia. Aikamoista pilkkikisaa taas koitettiin laittaa pystyyn, mutta sotkutauko pelasti edes osan joukkion koulutuksenvastaanottokyvystä. Matkat mäelle juostiin elsoille totutusti tahtijuoksua, joten vähän sykettäkin saatiin. Päivällisen jälkeen oli vajaa tunti taas vapaata, jonka jälkeen alkoi iltaohjelma. Syynä eräitten linjojen perseily muutamassa asiassa mm. tervehdykset, toimistokäyttäytyminen ja palvelusohjesäännön noudattaminen jne. Ensin kapteenin johdolla oltiin oppitunnilla e-salissa ja reilu tunti sitten rastikoulutuksessa. Vanhan kertausta, mihin ei omalla linjalla ollut edes syytä. Sama se, yksi tekee väärin ja kaikki kärsivät. Vapaa-aika vain paloi, joten turha valittaa. Iltapala oli pettymys, kun lihapiirakka oli hikisen minimaalinen. Ei enää jatkossa iltapaloja, päätin. Loppuilta ruutineilla läpi, ilman sen suurempia dataus- tai lukuhetkiä. Blogin sentään ehdin ennen hiljaisuutta riipaista.