Viimeisiä viedään, Tikkakoski!

Torstaiaamuna aloitettiin valmistelemaan komennuksen päättymistä kunnolla. Taisteluvälinemateriaalit napattiin mukaan tuvista, jonka jälkeen haettiinkin aseet turvahuoneesta. Tämän jälkeen lähdettiin yhdessä viemää varusteita varastolle. Reippaan toiminnan ansiosta homma ei kauaa kestänyt ja aseet saatiin palautettua ilman sen suurempaa hässäkkää. Kuitit mitätöitiin, aseet öljyttiin ja lopuksi palautettiin varaston laatikoihin. Niin tuonkin kapistuksen kanssa kuljettu yhteinen matka oli loppussa. Naureskeltiin yhdessä sitä, ettei kukaan Riihimäkeläisistä ollut ampunut aseella yhtäkään kertaa. Ei yhden yhtä räkäpäätä eikä kovaa. Eipä se itseä haitannut. Jos sitäpaitsi ammuntaharjoitukset olisivat linjalla pääasiana, voisi koulutussisällöllä olla pientä varaa viilaukseen. Loppuaamupäivä kului tuvassa nukkuessa. Lounaan jälkeen haettiin morttisäkit ja valmisteltiin loput kaapin sisällöstä palautusta varten. Puoli kolmelta lähdettiin kärryjen kanssa varusvarastolle, jossa palautukset sujuivat näppärästi. Ostoskärryt toistensa perään täyttyivät vanhoilla varusteilla ja homma rullasi. Kolmen jälkeen kaappi yksikössä näytti jo kovin tyhjältä, vain komennusvarustus jäljellä henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi. Päivällisellä nautittiin Tikkakosken viimeiset hernekeitot ja pannarit. Ilta kului käytännössä tekemättä mitään. Komennuksesta (tai toisinsanoen kotiinpaluusta) selvisi sen verran, että vasta maanantaina klo 0900 tarvitsee olla paikalla Riihimäellä. Ihan mukavaa saada yksi ylimääräinen lomayö kotona, eikä tarvitse kiirehtiä mestaruuskilpailuista hirvittävällä kiireellä. Olettaen siis, että sunnuntaina vielä jatketaan skaboja.

Tänään päivä tuntuu kuluvan odotteluun, yllätys yllätys. Petivaatteet on palautettu ja aikaa tapetaan tuvassa. Kapteeni ei halunnut päästää linjaa komennuslomille aikaisemmin kuin muitakaan, joten ollaan nyt sitten ilman ohjelmaa iltapäivään saakka. Muutamia pöytiä käytiin kantamassa Miljazz-tapahtumaa varten mutta siinä se. Voisi kai ladata akkuja nukkumalla taas kerran. Jotenkaan mieli ei vielä tunnu tajuavan tulevaa pienoista muutosta. Ehkä sitten maanantaina vasta alkaa hahmottaa ettei paikka olekkaan enää sama. Porukan pienentyminen saattaa tuoda omat haasteensa. Luultavasti henkilöiden väliset jännitteet voivat hieman kiristyä. On myös harmillista ettei näe enää loppuaikana tuttuja linjatovereita. Yksitoikkoisuuden luulen muuttuvan, kun päästään uusien asioiden kimppuun Riihimäellä. Vanhojen tupa- ja joukkuekavereiden näkeminen on omalla listallani myös aika korkealla. Mutta katsellaan uusia asioita sitten maanantaina, sillä alkavathan lomatkin tänään. Viikonlopun tavoitteena on useampi kierros kolopalloa, päästä laatikkoon ensimmäistä kertaa aikoihin sekä ulkoiluttaa museoautoja. Nyt kuitenkin nauttimaan viimeisistä tunneista Tikkakoskella!

Komennus pitenee ja kesäkeli jatkuu

Leiriviikon ja grillijuhlien palaan taas takaisin postailemaan. Sunnuntai-iltana Tikkakoskella pakattiin leirikamppeet, joihin sisältyi monenlaista viihdykettä; leiristä oli tulossa helpoin aukin aikana. Nopeatempoisen aamun jälkeen lähdettiin seiskan jälkeen leirille. Matkat päästiin kulkemaan bussilla, joten viimeisetkin energiatyhjiöt pystyi tankkaamaan täyteen. Itse leiristä ei ole suuremmin kerrottavaa. Lepotaukoja oli mukavasti, eikä oheishuollostakaan tarvinut nurista yhtään. Omalla kontolla oli leirin vääpelin työtehtävä, joten majoitustarvikkeista piti pitää hyvää huolta. Onneksi meikäläisellä oli erityisen noheva apulaisvääpeli oikeana kätenä, joten homma pysyi hienosti paketissa. Leiriviikon aikana oli hieno jälleen kerran huomata porukan ryhmäkiinteys, niin yhteisten urheilutemmellysten (mm. keihäänheitto, pesäpallo ja sotilaspaini) kuin keskustelujenkin kohdalla. Tietenkin pieniä ja keskisuuria erimielisyyksiäkin joukkoon mahtui, mutta voimakkaiden persoonien ryhmässä on sekin mielestäni hyvinkin ymmärrettävää. Leirin suurin miinuspuoli oli kelvoton sää alkuviikolla, mutta kun telttakin pysyi kuivana ei vanne alkanut kiristämään päätä kenelläkään. Tietyllä tapaa itseä ei tippaakaan haittaa kostea kesä, sillä vähissä ovat meikäläisen makailupäivät. Leirin aikana kuultiin myös mukava muutos. Vaikka mainostin viimeisen täyden viikon alkavan Tikkakoskella, jatkuu komennus aina Elokuulle saakka. Seuraavat kahdeksan viikkoa porukka pysyy vielä yhdessä. Itselle heräsi ajatus hakea ehkä siirtoa vielä lopuiksikin kuukausiksi Tikkakoskelle, mutta saa nyt nähdä mitä päätän. Perjantaiaamusti palattiin kasarmille ja hoidettiin leirivarustus kuntoon. Iltapäivälle kertyi vielä pari tuntia rötväysaikaa, sillä joku oli oudosti tilannut elsoille vielä päivällisen joka tarvitsi nauttia kolmelta. Ajomatkan jälkeen olikin aika sykkiä ympäri Kokemäkeä, ennen kuin juhlaporukka alkoi kerääntyä; oli aika kesän ensimmäisten Matomäen grillikestien. Myös tuleva interrailporukka kerääntyi ja sai aikaiseksi moninaisen listan tavoitteita ja kohteita ensi kesää ajatellen. Näistä kirjoittelen vielä tämän illan aikana koottua tekstiä reiliblogin puolelle. Lauantaina sää jatkui huonona, eikä ole tullut tehtyä muuta kuin otettua rennosti. Huomenna suuntaan aamurundille Vammalaan, jonka jälkeen illasti suunnataan Tikkakoskelle. Odotettavissa kaksi päivää hommia, joten juhannus alkaa tiistaina.