Pizzapäivä

Viikon puoliväli ylitettiin kevyellä ohjelmalla. Aamupalan jälkeen kaikki uudet ek:sta tulleet taistelijat sekä rästikaverit vk:sta lähtivät täyspakkausmarssille. Elsot olivatkin kaikki kyseisen kolmosmarssin suorittaneet mosaleirin päätösetappina, joten oma päiväohjelma oli hieman erilainen. Aamupäivän avasi sulkeiset seiskojen kanssa. Ihan peruskauraa käytiin läpi, aseotteita ja liikkumista. Ulkona ei tarvinnut olla kovin kauaa, sillä asiat osattiin jo hyvin ulkomuistista. Kyseinen harjoitus preppasi perjantain paraatiin, vaikken tiedäkkään siitä suuremmin. Seuraavana oli ohjelmassa meerkitty täysvarustarkitus, ja se pidettiin huolimatta viime perjantain samanmoisesta. Taaskaan ei tarvinnut tehdä häviämisilmoitusta, vaan kaikki löytyi niin kuin pitääkin. Aikaa kaappien pakkaamiseen saatiin ruhtinaaliset 15min eikä särmäkasilla ollut mitään vaikeuksia aikamääreeseenpääsyssä. Lisähuomiona että viime perjantaina ehdittiin pakata seitsemässä minuutissa. Seitsemäs joukkue ei tähän aikaan kuitenkaan ehtinyt, joten meille jäi aikaa rötväillä. Lounaalle mentiin nopeassa tahdissa, kiilaten seiskan eteen nytkin ja iltapäivän aluksi marssittiin taas elkaan. Siellä yliluutnantti Hakulinen piti kaksi viimeistä tuntia puolustuspolitiikasta, jonka jälkeen vuoro vaihtui yliluutnantti Pietiläiseen. Pari tuntia kerrattiin erilaisia historiallisia taisteluita ja aseitten kehitystä. Tunnelma oli kuin koulun historiantunnilta. Yliluutnantti selitti lennokkaasti ja tuntui tutustuneen aiheeseen syvällisesti. Elkasta siirryttiin hetkeksi tupaan ja sitten olikin päivällisen vuoro. Vapaa-ajan aluksi tilattiin vielä pizzaa sotilaskodille, jonka jälkeen ilta onkin ollut yhtä ruokalepoa.

Kaasua, ensimmäinen viestikomppania!

Viikon viimeinen kasarmiyö kului mukavasti. Parin päivän jälkeen taas pehmeässä sängyssä ja sisällä lämpimässä, loistavaa. Aamulla käytiin syömässä aamiaista rauhassa mukessa ja kahdeksalta aloitettiin odottamaton täysvarustarkastus. Sinänsä sekään ei haitannut. Koko teksitarkastus suoritettiin rennosti, eikä suuremmin tarvinnut sykkiä. Kersantti antoi aikaa vartin laittaa kaapin kuntoon, mutta särmäkasi ei kuitenkaan saanut hommaa hoidetuksi. Sen jälkeen otettiinkin tottakai kaappi uudestaan punkalle, nyt aikaa seitsemän minuuttia. Ja hah, lopputulos olikin täysin toisenlainen. Valmista tuli, ihan hyvinkin jopa ja tarkastus meni läpi. Aamupäivän lopuksi ilmoitettiin esikuntakomppaniaansiirtyvät alokkaat ja niin joukkueesta poistuikin puolet. Myös taisteluvälinemateriaalit tarkistettiin, aseet puhdistettiin ja tarvikkeet öljyttiin. Saipa meikäläinen myös kersantilta erikoisen huomion uudesta nimilapusta. Torstai-iltana saatu nimilappu kun erosi muista hienoudellaan. Viisi viikkoa myöhässä saapuneet laput oli tehty brodeerauksella, kuin myös henkilökunnan partikkelit. Muilla varusmiehillä on tottakai painetut ja halvemmat. Yhdeltätoista mentiin syömään rauhassa ja palatessa komennetut olivatkin jo lähdössä kohti EK:ta. Iltapäivällä suunnattiin kohti kyynelkaasutelttaa. Ensin harjoiteltiin suojelukoulutusta ja sitten suunnattiin kohti metsän siimestä. Kaasunaamarien tiiviys tarkastettiin käymällä teltassa, mutta lopuksi tuli tottakai myös käydä ilman naamareita. Ja tottakai, pitihän siellä käydä testaamassa. Tunne oli aika mahtava, sen vajaan puoliminuuttisen jälkeen minkä siellä allekirjoittanut vietti. Ainakin flunssa helpotti sen niistämisen ja köhimisen jälkeen. Kahden jälkeen palattiin yksikköön, tavattiin uudet tupakaverit jotka saapuivat vaihdossa EK:sta sekä hoidettiin kaappi ja hygienia kuntoon. Puoli neljältä oli kapteenin käskynjako, jossa myös meikäläisen ELSO-komennus myös varmistui. Neljän jälkeen hoidettiin vielä tupa-, kaappi- ja siisteystarkastus, jonka jälkeen päästiinkin ulos lomallelähtömuotoon. Parin typerän unohduksen jälkeen lomille päästiinkin ihan hyvissä ajoin ja Kokemäellä oltiin taas hiukan seiskan jälkeen. Ilta onkin mennyt telkkarin vieressä ''nautiessa'' katastrofaalisesta kiekko-ottelusta ja syömällä herkkuja. Nyt kohta kohti sänkyä, sillä huominen on täynnä tekemistä.

PS. Soittelin tänään Vammalan suuntaan ja kuulin uusien ihanien custom-rautojen saapuneen Jenkkilästä, joten jos kiinnostaa ostella laaturautoja, voi soitella blogin kirjoittajalle :)

parin tunnin rallireitti

Tuvassa kuuluu heikkoa kuorsausta ja heräilyääniä. Jo kolmas peräkkäinen aamu kun meikäläinen herää juuri paria minuuttia ennen kello kuuden herätystä. Kahdeksan tuntia kestäneet yöunet tuntuivat kuluneen kropan palautteluun coopperista ja väsytti vähän. Ei tietenkään sänkyynkään voinut jäädä, vaan nopeasti alas ja pukemaan. Aamu käynnistettiin yhteisellä venyttelyllä, sillä aamupäivän ohjelmaan kuului lihaskuntotesti. Aamupalan jälkeen varustesäkki olalla ja täytettynä kengillä & kenttäpullolla suunnattiin kohti varasairaalan yläkerrassa olevaa liikuntasalia. Itse testit oli suunnilleen samanlaiset kuin koulussakin. Lajeina vatsat, selät, punnerrukset, leuanveto ja vauhditon pituus. Suoritusaikaa 60s. Kuntotestit meni suunnilleen niin kuin uumoilinkin, vaikka pientä tukkoisuutta pikkunuhan ja eilisen coopperin takia olikin. Vatsoja 52, selkiä 60, punnerruksia 23, leukoja 10, vauhditonta 215cm. Kuntopisteistä tuli luokaksi hyvä, ja pv:n kuntoindeksiksi 19,125. Iltapäivällä oli pari varuskuntasairaalan osastonjohtajan pitämää oppituntia. Ne loppuivat jo kello 14.30, joten palvelusaika sai huipennuksen varusterallin muodossa. Kaikkien varustemäärät tarkistettiin ja kaapit täyttettiin ja tyhjennettiin neljään kertaan. Sai sykkiä ihan mukavasti. Monia hajotti, mutta meikä veti pilke silmäkulmassa loppuun asti. Sopivaa henkistä testiä. Päivällisellä oli torstaitraditiona hernekeittoa ja pannaria, jonka jälkeen suoritettiin sipa alle puolessa tunnissa. Alikessut katsoivat sen aika rennosti, kamarallin takia varmaankin. Nyt illalla tarvisi vielä venytellä rasitetut lihakset ja huomenna sitten kohti Kokemäkeä. Vapaaehtoisia niskahierojia kotipuolessa, anyone?