Viimeisiä viedään, Tikkakoski!

Torstaiaamuna aloitettiin valmistelemaan komennuksen päättymistä kunnolla. Taisteluvälinemateriaalit napattiin mukaan tuvista, jonka jälkeen haettiinkin aseet turvahuoneesta. Tämän jälkeen lähdettiin yhdessä viemää varusteita varastolle. Reippaan toiminnan ansiosta homma ei kauaa kestänyt ja aseet saatiin palautettua ilman sen suurempaa hässäkkää. Kuitit mitätöitiin, aseet öljyttiin ja lopuksi palautettiin varaston laatikoihin. Niin tuonkin kapistuksen kanssa kuljettu yhteinen matka oli loppussa. Naureskeltiin yhdessä sitä, ettei kukaan Riihimäkeläisistä ollut ampunut aseella yhtäkään kertaa. Ei yhden yhtä räkäpäätä eikä kovaa. Eipä se itseä haitannut. Jos sitäpaitsi ammuntaharjoitukset olisivat linjalla pääasiana, voisi koulutussisällöllä olla pientä varaa viilaukseen. Loppuaamupäivä kului tuvassa nukkuessa. Lounaan jälkeen haettiin morttisäkit ja valmisteltiin loput kaapin sisällöstä palautusta varten. Puoli kolmelta lähdettiin kärryjen kanssa varusvarastolle, jossa palautukset sujuivat näppärästi. Ostoskärryt toistensa perään täyttyivät vanhoilla varusteilla ja homma rullasi. Kolmen jälkeen kaappi yksikössä näytti jo kovin tyhjältä, vain komennusvarustus jäljellä henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi. Päivällisellä nautittiin Tikkakosken viimeiset hernekeitot ja pannarit. Ilta kului käytännössä tekemättä mitään. Komennuksesta (tai toisinsanoen kotiinpaluusta) selvisi sen verran, että vasta maanantaina klo 0900 tarvitsee olla paikalla Riihimäellä. Ihan mukavaa saada yksi ylimääräinen lomayö kotona, eikä tarvitse kiirehtiä mestaruuskilpailuista hirvittävällä kiireellä. Olettaen siis, että sunnuntaina vielä jatketaan skaboja.

Tänään päivä tuntuu kuluvan odotteluun, yllätys yllätys. Petivaatteet on palautettu ja aikaa tapetaan tuvassa. Kapteeni ei halunnut päästää linjaa komennuslomille aikaisemmin kuin muitakaan, joten ollaan nyt sitten ilman ohjelmaa iltapäivään saakka. Muutamia pöytiä käytiin kantamassa Miljazz-tapahtumaa varten mutta siinä se. Voisi kai ladata akkuja nukkumalla taas kerran. Jotenkaan mieli ei vielä tunnu tajuavan tulevaa pienoista muutosta. Ehkä sitten maanantaina vasta alkaa hahmottaa ettei paikka olekkaan enää sama. Porukan pienentyminen saattaa tuoda omat haasteensa. Luultavasti henkilöiden väliset jännitteet voivat hieman kiristyä. On myös harmillista ettei näe enää loppuaikana tuttuja linjatovereita. Yksitoikkoisuuden luulen muuttuvan, kun päästään uusien asioiden kimppuun Riihimäellä. Vanhojen tupa- ja joukkuekavereiden näkeminen on omalla listallani myös aika korkealla. Mutta katsellaan uusia asioita sitten maanantaina, sillä alkavathan lomatkin tänään. Viikonlopun tavoitteena on useampi kierros kolopalloa, päästä laatikkoon ensimmäistä kertaa aikoihin sekä ulkoiluttaa museoautoja. Nyt kuitenkin nauttimaan viimeisistä tunneista Tikkakoskella!

liikuntakoulutuksen monet muodot

Lomaviikonloppu tuntuu taas vievän mennessään, mutta päivitellään perjantain tapahtuvat nyt taantuvasti sunnuntaina. Aamu oli taas totutun pirteä, olihan taas odotettu perjantai. Aamureippailua ei ollut ja kaikki hoitivat herättelytoimensa omassa rauhassaan. Tuvassa oli yllättävän hiljaista, mutta mukavaa niinkin välillä. Aamupäivän ohjelma oli suhteellisen rauhallinen, joten kahdeksas joukkue kerkesi nauttimaan aamiaisesta puolen tunnin verran. Viikonlopun lähestyessä ruoat tuntuvat parantuvan ja niin nytkin; aamupala olisi käynyt suomalaisen perusmotellin tarjoiluksi. Ennen oppitunneille lähtöä haettiin kavereitten kanssa litterat matkoja varten ja kellon lähestyessä kahdeksaa suunnattiin parin päivän tauon jälkeen kohti Elkaa. Ohjelmassa oli tuleman oppitunteja liikunnan tärkeydestä ja erilaisista harjoitusmetodeista. Kahdeksasta lähtien perjantaiaamu ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin piti. Kouluttaja saapui vasta piirua vaille yhdeksän, sillä työvuorolistoissa oli jotain ongelmaa. Tunnin huilailutauon jälkeen yhdeksästä yhteentoista mentiinkin kovaa powerpointdiajuoksua jonka jälkeen suunnattiin syömään. Kyseiset oppitunnit olivat suhteellisen turhia mielestäni, mutta kaippa niillä kaikkein huonokuntoisimmille saatiin liikuntakipinää mieliin. Iltapäiväksi oli merkitty taas hiihtokoulutusta, tällä kertaa hiihtolenkin muodossa. Ensi alkuun käytiin hakemassa 1.VK:n ullakolta kaikille omat sukset ja kuitattiin ne vastaanotetuiksi. Sitten olikin aika päivän todellisen palikkatestin, sa-mallisten siteitten asentaminen. Suunnilleen yhdeltä kaikilla oli sukset jotenkin jalassa ja lähdettiin kohti lähellä sijaitsevaa kuntorataa. Loppuiltapäivä kuluikin hiihtäessä avojonossa ja kiroillessa luistamattomia suksia & ohittavien siviilien luistoa. Matkaa lenkille taisi kertyä n.10km mutta säälittävän vauhdin takia lenkki toimi paremminkin palauttavana, mutta mukava niinkin välillä. Muutaman siteenirrotuksen ja kaatumisen jälkeen joukkueen yhteinen tunnelma alkoi pikkuhiljaa nousta, kello lähestyi kolmea. Hiihtolenkin jälkeen palattiin yksikköön, sijoitettiin sukset ensi viikkoa silmälläpitäen punkkien alle ja hoidettiin henkilökohtainen huolto. Siivous ja teksisärmäys hoidettiin ajallaan ja puoli neljältä päästiinkin odottamaan. Yksi joukkue oli taas myöhässä ja lomatarkastuksen alku siirtyi hitusen. Viikon nopeinta juoksua koettiin taas kello viiden aikaan, siirryttäessä kentälle komppanian yhteiseen muotoon. Kaikki eivät kuitenkaan riemusta kiljuneet, muutama joutui kasijoukkueestakin jäämään hoitamaan rästicoopereita ja -lihaskuntoja lauantaina. Ulkona kersantti Reinikka muistutti vielä nopeasti sotilaallisesta käytöksestä lomilla, tarkasti että varusmieskortit löytyvät jokaiselta ja sitten alokaslauma pääsikin siirtymään kohti pääporttia. Ensi viikko kuluukin metsässä maanantaista perjantaihin, joten leiriviikon kuulumiset päivittyvät lauantaina tai perjantaina, mene ja tiedä.

Lähtövalmisteluja

Tammikuun 11. on enää vaivaisten minuuttien päässä, joten on sopiva aika avata meikäläisen inttiblogi. Tarkoituksenani on päivitellä blogia pitkin tulevaa armeijavuotta ja kertoilla tapahtumista niin usein kuin pystyn. Yhteydenpito ainakin helpottuu blogin avulla, sillä vapaa-ajan vähyyden ja Nysivitosen akkukeston takia en ole ainakaan aluksi kovinkaan usein tavoitettavissa. Bloggaaminen onnistuu kuitenkin luurilla ihan hyvin, joten päivityksiä pitäisi tulla arkiviikollakin usein. Toivottavasti viihdytte blogin parissa ja jätätte merkkejä käynneistänne!

Palveluspaikkana P-kauden ajan tulee olemaan Riihimäen Viestirykmentti kahdeksan viikon ajan, seuraavat 14 viikkoa menevät Tikkakoskella ja kesäkuussa sitten palataan taas takaisin Riihimäelle. Vuosi jakautuu näin, ainakin alustavasti. Viime lokakuussa kävin Tikkakoskella ELSOn (elektroninen sodankäynti) pääsykokeissa ja onnistuneitten testien jälkeen palveluspaikaksi määräytyi Riihimäki ja ELSO-Aukin ajaksi Tikkakoski. Koulutus pitää sisällään opiskelua signaalinhäirintä- ja tietoverkkotekniikasta, sekä saadun opin soveltamista erilaisissa harjoituksissa. Lisänä on mm. mahdollisuus opiskella vieraita kieliä. Itselleni ELSO tuntui mukavalta vaihtoehdolta kun koulussa opitut asiatkaan eivät kokonaan unohdu vuoden aikana. Palvelusaika on 362vrk ja vähintään aliupseerikoulutus on taattu. Ainoana miinuksena on se, ettei Riihimäelle ole tulossa omia kavereita, mutta luulen ensimmäisten uusien tuttujen löytyvän jo huomenna omasta tuvasta. Lisänä Alikersantti Kaisla Säkylästä tulee komennukselle Riihimäelle, joten ainakin yksi kaverikin löytyy lähistöltä.

Sitten tähän päivään. Eilen kokoonnuttiin kavereitten kanssa, savusaunottiin ja paljuiltiin yhdessä viimeistä kertaa ennen siviiliajan loppumista. Hauskaakin pidettiin, mutta uusien alokkaiden keskuudessa vallitsi jotenkin odottava ja ehkä varautunutkin tunnelma. Loppuilta meni biljardia pelaillessa Porissa, tavallista rauhallisempaan malliin. Aamu oli sitäkin parempi, kun sai herätä virkeänä ilman päänsäryn häivettäkään. Tänään päivä on mennyt pakkaillessa tavaroita ja rentoutuessa. Kaikki tarvittava rokotuskortista lenkkareihin onkin jo pakattu, mutta harvoin sitä on tullut pakattua noin vähän tulevalle matkalle. Eipä siinä mitään, Firma tarjoaakin todellisen täyshoidon, eikä tekemisestä ole puutetta tai uhkaa tylsyydestä vapaa-ajalla, ainakaan parin ensimmäisen viikon aikana. Olo on kuin joskus vuosia sitten, ensimmäisen vpk-leirin aattona. Odottaa uuden ja oudon tilanteen alkamista luottavaisesti, mutta vähän jännittyneenä. Luulen, että sekin muuttuu kun saan istua rauhassa junaan tai viimeistään silloin kun kävelen sisään Esikuntakomppanian ovista. Nyt on kuitenki aika lopettaa tältä erää, nauttia muutama annos progemetallia ja sen jälkeen nukkua kunnolliset yöunet ennen huomista matka- ja sekamelskahälinä/järjestäytymispäivää. Palailen taas kun on vapaa-aikaa ja jotain mistä kertoa.