Paloiteltu keskiviikko

Keskiviikko aloitettiin rivakasti. Puoli seiskalta mentiin jo syömään, muiden linjojen jäädessä nuolemaan näppejään ja tekemään punkkia. Aamuisen energiatäydennyksen jälkeen mentiin taas elkaan, sillä aamupäivä oli oppituntien ja tiedoitusten täyttämä. Ensiksi majuri puhui nykyajan lentotukikohdista, niitten rankentamismalleista sekä mahdollisista vihollisista. Lopputunti esiteltiin erilaisia pommivaihtoehtoja useiden videoitten säestämänä. Seuraavaksi kerrottiin Tikkakosken litterakäytännöstä ja niiden tilaamisesta. Tauon jälkeen aukin päällikkö kapteeni Sorsakivi piti nopean välipalan tulevasta Sotiemme Veteraanit-keräyksestä. Tarkoituksena on kerätä viikonloppuisin virka-apuosaston avulla lähikaupungeista. Toisaalta ymmärrän tämän, mutta jos keräys on valtakunnanlaajuinen, kuulostaa keräystapa hiukan absurdilta. Mielestäni olisi parempi antaa yksi ylimääräinen lomapäivä ja pyhittää se keräyksen toimittamiseen omilla kotikonnuilla. Veikkaisin että näin saataisiin enemmän tuottoa, sekä lahjoittajille paremmat mielet, kun tuttu varusmies olisi asiamiehenä. Sukeltamatta suuremmin sivupolulle, palataan taas päivään. Sorsakiven jälkeen puhujankorokkeelle tallusteli varuskuntasairaalan osastonhoitaja, joka puheli perinteistä ja yleissivistävää terveysproosaa. Rauhallinen tarinonti oli mukavaa, mutta kaippa tälläiset "yläasteen terveystieto"-tunnit on jo kuultu monet kerrat. Lounaan jälkeen päästiin tutustumaan paikalliseen teksirallikorvikkeeseen; järjestymisharjoitukseen. Tarkoituksena siis vaihtaa vaatteita ja varusteita tulevien komentojen ja aikamääreitten mukaan. Tunnin puolisykinnän jälkeen päästiin jälleen valokuviin. Koko aukista otettiin kuvat, samoin kuin linjoista. Tapasimme myös toista kertaa koko Suomen varusmiesvalokuvaajan. Mies on kuin sekottaisi Joe Pescin ja Robert De Niron lisäten joukkoon reilusti ovelta-ovellekauppiasta. Kuvien jälkeen käytiin vmtk-lenkillä yhteisesti, elikkäs päävartioon ja takaisin. Vauhti oli mitä oli, mutta kaikki pysyivät mukana loppuun asti ja se oli tietenkin tärkeintä. Suihkun ja päivällisen kautta päästiin vapaa-ajalle. Ilta onkin taas lopussa, joten vielä kerran Dire Straitsin 'Lady Writer' jonka jälkeen onkin aika painua nukkumaan.

valokuvausta ja poistumisia

Eilen lähdettiin Kokemäeltä kohti Riihimäkeä kuuden jälkeen. Matka meni mukavasti FRDF-alikersantti Kaislan kanssa vaihtaessa kuulumisia ja 1.Vk:n ovista kävelin sisään vähän ennen kymmentä. Tuvassa olikin jo melkein kaikki kaverukset koolla, joten loppuilta meni lomatapahtumia päivitellessä. Hiljaisuus tuli vasta klo 23.15. Maanantai mentiin mukavassa tahdissa, tekemistä riitti sopivasti vaikkei hikikarpaloita tullut vuodatettua paljoakaan. Aamun koulutus alkoi virka-apuosastoon perehdytyksellä ja jatkui RK 62:n lipastamisella ja lukon purkamisella & kokoamisella. Mukavaa tutustumista aseeseen, jonka avulla kaikki tottuvat käsittelemään "työkaluaan" paremmin. Jopa meikäläinenkin, vaikka kokemukseni aseista ovat varsin olemattomat. Ennen ruokaa vaihdettiin lomapuvut ja käytiin ensimmäisessä valokuvauksessa, jossa otettiin yksittäiset henkilökuvat. Silloin ehdittiin ottamaan myös koko komppaniankattava ryhmäkuva. Hiukan jännitti seistä n.5m korkealla telineellä ja aikaa kaikkien järjestämiseen meni kuitenkin se 25min... Lounaan jälkeen sanottiin että varttia yli pitää olla tuvissa. Kaikki luulivat että tarkoitetaan klo12.15, mutta kohdeaika olikin tuntia myöhemmin. Tästä syystä yli puolet tuvasta nukkuikin kunnon päiväunet, joko tuvan lattialla tai tyhjissä punkissa, mutta testasipa alokas Aliranta myös pöydän tyynyominaisuuksia. Unien jälkeen otettiin vielä erilliset kuvat joukkueista ja tuvista, jonka jälkeen täytettiin tilauspapereita. Iltapäivän lopuksi oli aseenkäsittely- ja kertaussulkeiset, jotka menivät normaalin hyvin. Viime kerrasta viisastuneena kaikki pukivat reilusti ja joukkue tuntui ihan nauttivan pirteästä koulutushetkestä. Palveluksen päätti oppitunti tulipalotilanteista ja kaksi poistumisharjoitusta ulos, peitot pään päällä suojana. Päivällisen jälkeen siivottiin totutusti. Onnistuneen päivän jälkeen päätettiin käväistä myös sotilaskodissa, jonne lahjoitin 43% hurjasta päivärahastani ja sain kahvin & munkin. Oli muuten ensimmäinen käynti vapaaehtoisesti sodessa, jossei lasketa sinä,minä &pv -päivää! Muuten kaikki täällä ihan raiteillaan, huomiseen.