Kiekkohuumaa ja oppitunteja

Loppuviikko kaahasi läpi aikamoista tahtia. Keskiviikkoillalla suunnattiin täpötäyteen tv-tupaan nauttimaan kiekkomatsista. Vaikka perusnegatiivisena olin jo luopunut toivosta Suomen fiaskokiekon osalta, koin mahtavan yllätyksen katsellessa peliä. Tiedä sitten johtuiko ympäristöstä, mielialasta, seurasta vai mistä, mutta peli tuntui olevan paras maajoukkuematsi pariin vuoteen. Ei sillä, että Suomi olisi pelannut mahtavan varmasti tai tuloksellisesti, vaan ottelu oli kunnon coast-to-coast-kiekkoa ilman sen suurempia hieromisia. Lopputuloksen selvittyä väki hajaantui tupiin lataamaan akkuja, sillä seuraava juhlapäivä oli täynnä ohjelmaa. Puoli kahdeksalta kuului herätys ja tunninpuolikasta myöhemmin oltiin jo alakerran luokassa katselemassa taistelustressistä kertovaa Tulikaste-videota. Ilman sen suurempia kritiikkejä, tarttuivat kouluttajan sanat ''En ole ollut taistelussa, mutta kai se tuollaista on...'' mieleeni, jonka jälkeen suunnattiin vaatimattomalle brunssille. Aamupäivän loppuun saakka oli johtamistaidon oppitunteja, jonka jälkeen saatiin hieman pidempi breikki. Iltapäivä kului näytelmien esittämisessä, joka alkoi loppua kohden menettää mielenkiintonsa. 17 kappaletta näytelmiä, neljästä eri aiheesta että niin. Torstai-iltana suunnattiin pidennetyille iltavapaille, jotka eivät tietenkään menneet ihan kuin piti. Oma autollisemme piti lippua korkealla, mutta perjantaiaamusti saatiin kuulla että loput pivit paloivat, kiitos eräitten henkilöiden sekoitettuna liikaan väkijuomaan. Eipä sillä, itsellä olisi ollut enää yksi mahdollinen pivi Tikkakosken aikana joten ihan sama. Perjantai kuluikin suhteellisen väsyneenä oppitunneilla, mutta iltapäivän kirjoitushetki aurinkoisella nurmikolla latasi akkuja taas pikavauhtia. Kirjoitussession jälkeen piti tottakai nauttia nopeat nokoset takapihalla, jonka jälkeen suunnattiinkin jo lomateksin valmisteluun. Iltapäivän viimeiset tunnit sujuivat rennosti. Porukka selvästikkin vapautui lomien lähestyessä, eikä soljuvaa puheensorinaa voinut pysäyttää kuin MINUUTIN kuuluminen käytävältä lomateksin alkaessa. Lomille päästiin jo heti kolmen jälkeen ja nopean Mercedeksen ruokkimisen jälkeen matka kohti kotikulmia saattoi alkaa.

Tutussa seurassa

Viikonloppu on sujunut rentouttavasti, ehkä myöskin osin hyödyllisesti. Perjantaina saavuin tyhjään kotiin, isä oli Helsingissä kokoustelemassa ja sisko & äiti vasta matkalla kohti Matomäkeä. Vaatteidenvaihdon ja koiran ulkoiluttamisen jälkeen talo alkoikin jo täyttyä, eikä aikaakaan kun oltiin jo syömässä yhdessä. Suhteellisen riehakkaan Vapun jäljiltä päätin jäädä kotiin illalla, keräämään unta enkä univelkaa. Lauantai kului leppoisalla vaihteella. Iltapäivän aluksi suunnattiin Vammalaan, vaikka sateen uhka olikin varsin oleellinen. Päätettiin kuitenkin lähteä pieneen usvanomaiseen sateeseen, kun kenttäkin oli niin tyhjä. Kuuden maissa kierros oli paketissa, sormet sinisinä ja mieli tyhjänä. Ainakin ajatukset suuntautuivat mukavasti muualle kierroksella. Keli oli infernaalinen, sillä lämpöasteita oli huimat viisi. Kuitenkin tuntuu järkevältä käyttää jokainen pelimahdollisuus kun kierrosmäärät tänä kesänä satavarmasti tippuvat. Uudet pelivälineet tuntuvat mahtavilta, vaikkakin uudet wedget pakottavat muuttamaan pelitapaa. Vai mitä sanotte lyönnistä, joka tippuu selvästi greenille mutta backspinnaa pari metriä taaksepäin ulos viheriöltä. Paluumatkalla selvisi että isäkin oli kerinnyt matkoiltaan kotiin. Pikimmiten kotiinpaluun jälkeen käytiin vielä pikaisesti kuntosalilla jonka jälkeen illalla päästiin nauttimaan mukavasta perheruokailusta. Loppuilta kului ruudun ääressä, mahtavaa kiekkojännäriä seuraillen...ei luoja. Aamuyöstä tuli herättyä vielä seuraamaan Detroitin punasiipien peliä, eikä sekään nyt ihan putkeen mennyt. Eipä tarvi jännittää kiekkoa enää tänä keväänä, ei änärissä eikä mm-kisoissa. Sunnuntaiaamu kului kotona, ilmojen herra tuntui taistelevan pelihalujani vastaan voimakkaalla arsenaalilla. Iltapäivällä kävin kevään viimeisissä säbäreeneissä. Saapa nähdä mihin suunnataan tulevalla kaudella, kun osa puhuu 5-divarista ja osa jatkamisesta A-junioreihin. Parasta on kuitenkin se, että pääse itse takaisin laatikkoon ensi vuonna, minkä vaan koulukiireiltään ehtii totta kai. Ilta sujui väsähtäneesti, vaikkain myös latautuneesti. Talo oli taas tyhjänä; äiti suuntasi pikaiselle ulkomaan työkeikalle ja sisko takaisin Turkuun. Tuntui miltei ihmeelliseltä ettei tarvinnut lähteä ajelemaan kohti Keski-Suomea. Huomenna on tavoitteena vielä käydä heti aamusti kentällä pelaamassa yksi kierros, toivottavasti suotuisassa säässä. Illalla matka jatkuukin kohti Tikkakoskea.