Tutussa seurassa

Viikonloppu on sujunut rentouttavasti, ehkä myöskin osin hyödyllisesti. Perjantaina saavuin tyhjään kotiin, isä oli Helsingissä kokoustelemassa ja sisko & äiti vasta matkalla kohti Matomäkeä. Vaatteidenvaihdon ja koiran ulkoiluttamisen jälkeen talo alkoikin jo täyttyä, eikä aikaakaan kun oltiin jo syömässä yhdessä. Suhteellisen riehakkaan Vapun jäljiltä päätin jäädä kotiin illalla, keräämään unta enkä univelkaa. Lauantai kului leppoisalla vaihteella. Iltapäivän aluksi suunnattiin Vammalaan, vaikka sateen uhka olikin varsin oleellinen. Päätettiin kuitenkin lähteä pieneen usvanomaiseen sateeseen, kun kenttäkin oli niin tyhjä. Kuuden maissa kierros oli paketissa, sormet sinisinä ja mieli tyhjänä. Ainakin ajatukset suuntautuivat mukavasti muualle kierroksella. Keli oli infernaalinen, sillä lämpöasteita oli huimat viisi. Kuitenkin tuntuu järkevältä käyttää jokainen pelimahdollisuus kun kierrosmäärät tänä kesänä satavarmasti tippuvat. Uudet pelivälineet tuntuvat mahtavilta, vaikkakin uudet wedget pakottavat muuttamaan pelitapaa. Vai mitä sanotte lyönnistä, joka tippuu selvästi greenille mutta backspinnaa pari metriä taaksepäin ulos viheriöltä. Paluumatkalla selvisi että isäkin oli kerinnyt matkoiltaan kotiin. Pikimmiten kotiinpaluun jälkeen käytiin vielä pikaisesti kuntosalilla jonka jälkeen illalla päästiin nauttimaan mukavasta perheruokailusta. Loppuilta kului ruudun ääressä, mahtavaa kiekkojännäriä seuraillen...ei luoja. Aamuyöstä tuli herättyä vielä seuraamaan Detroitin punasiipien peliä, eikä sekään nyt ihan putkeen mennyt. Eipä tarvi jännittää kiekkoa enää tänä keväänä, ei änärissä eikä mm-kisoissa. Sunnuntaiaamu kului kotona, ilmojen herra tuntui taistelevan pelihalujani vastaan voimakkaalla arsenaalilla. Iltapäivällä kävin kevään viimeisissä säbäreeneissä. Saapa nähdä mihin suunnataan tulevalla kaudella, kun osa puhuu 5-divarista ja osa jatkamisesta A-junioreihin. Parasta on kuitenkin se, että pääse itse takaisin laatikkoon ensi vuonna, minkä vaan koulukiireiltään ehtii totta kai. Ilta sujui väsähtäneesti, vaikkain myös latautuneesti. Talo oli taas tyhjänä; äiti suuntasi pikaiselle ulkomaan työkeikalle ja sisko takaisin Turkuun. Tuntui miltei ihmeelliseltä ettei tarvinnut lähteä ajelemaan kohti Keski-Suomea. Huomenna on tavoitteena vielä käydä heti aamusti kentällä pelaamassa yksi kierros, toivottavasti suotuisassa säässä. Illalla matka jatkuukin kohti Tikkakoskea.