Puhkikulutetut pohkeet huoltohommissa

Leirin jälkeen viikko-ohjelma on ollut todella raskasta, not. Pari päivää on duunattu vaihtoehtohommia, kun tekki alkaa olemaan koluttu läpi. Tiistaina päivä kului ajoneuvoja pestessä, huoltaessa ja vahatessa mäelle. Aamusta saakka tahti oli rauhallista, kun koko päivän hommat olivat laskettavissa suunnilleen yhden käden sormilla. Heti aamusti huomasin pohkeitten jääneen Kirjurinluodon nurmikoille. Linkkasin aamupalalle kuin invalidi, enkä voinut olla huvittumatta ajatuksiin virtaavista onnistuneista muistoista viikonlopusta. Päivä sujui mäellä kokonaisuudessaan. Välillä puhuttiin henkilökunnan kanssa tulevan viikon ohjelmasta, hyvin sujuneesta leiristä ja komennuksen päättymisestä. Saattoipa hakemus leiristäansaitusta kuntoisuuslomastakin siirtyä kohti yksikköä iltapäivän päätteeksi... Vaikka kroppa tuntui murjotulta, oli pakko lähteä illalla myös kuntoilemaan. Tennisporukan huomattua kenttien olevan varattu päätin lähteä jänikseksi lenkille erään Riksun kaverin kanssa. Hassua että juokseminen kipeillä pohkeilla tuntui helpommalta kuin kävely. Reilut puolet lenkistä tulikin pidettyä hyvää tahtia, mutta lopussa kevensin tahtia, sillä en suuremmin halunnut rikkoa paikkoja (tai ainakaan jumittaa lisää). Mahtuipa lenkkiinkin raju ukkoskuuro, joten takaisin tuvassa olin kuin uineena koirana. Ilta hoidettiin loppuun kitaransoitolla ja muulla vakio-ohjelmalla. Ennen hiljaisuutta oli pakko myös venytellä.

Tiistai kului päiväohjelman muutoksen takia huoltohommissa henkilökunnan marssille. Neljän mehupisteen perustaminen ja niiden huoltaminen kuului oman linjan tehtäviin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuin piti, taas kerran. Aamulla vähän ennen yhdeksää keräännyttiin muonistuskeskukselle ja juomien hakemisen jälkeen ensimmäinen rastipari lähtikin pakettiautokyydillä maastoon. Ruokaa maastoon lähetettäväksi saatiin odottaa kauemmin kuin suunniteltiin ja oman parin kanssa aamupäivä kului odotellessa omaa vuoroa kyydityksissä. Pari tuntia tuli luettua kirjaa sotkun terassilla ja syömisen jälkeen kahdeltatoista päästiinkin omalle paikalle. Vaiva oli vähän turhaa, sillä suurin osa marssiväestä oli jo mennyt kyseisen paikan ohi. Vain kymmenen prosenttia osallistujista kulki rastin kautta ja oma duuni oli ohi reilussa tunnissa. Sinänsä hyvää tuuria, kun osa joutui istumaan metsässä neljättä tuntia. Palvelus loppui jo kahdelta, joten jäi hyvää aikaa kirjoittaa Sonisphere-raporttia. Totutusti illalla käytiin vielä tenniksellä, vaikka kova sade yllättikin viimeisen puolituntisen aikana. Pohkeet tuntuvat nyt suhteellisen normaaleilta, sillä venyttely auttoi taas hieman. Viikonloppu kuitenkin herätti siihen, että nyt tarvii alkaa treenaamaan taas toden teolla kautta varten, vaikkei kunto sen huonompi ole kuin palveluksen alkaessakaan. Pari viikkoa lenkkiä ja salia, jonka jälkeen voi kentällä taas näkyä ihan mukiinmenevää touhua.

On the move

Hui, viikko taukoa kirjoittamisessa! Maanantaina startattiin todellinen härkäviikko, sillä ohjelmassa oli tulevan johtamistehtävä rataa ja ryhmänjohtaja 1-suoritusta. Herätys kalahti jo viideltä, jonka jälkeen sännättiin nopeasti aamupalalle. Ennen kahdeksaa aloitettiin jo neljä rastia sisältävä JTR ja jäänyt aika käytettiin täyspakkauksen viimeistelylle. Kenttälounas nautittiin Mansikkahetolla ja ruoan jälkeen alkoi suojelukoulutusiltapäivä. Asiat olivat jo tuttuja Riihimäen ajoilta, niin kaasunaamarin kuin napalminkin suhteen. Uutta tietoa saatiin suojelulääkinnästä, joka kylläkin tuntui tositilanteeseen ajatellen aika vaatimattomalta. Koulutuksen jälkeen kipaistiin hakemassa reput yksiköstä ja suunnattiin samaan paikkaan telttojen pystytykseen. Itselle sattui osumaan johtamistehtävä pystytykseen ja tottakai oman ryhmän teltta olikin ensimmäisenä pystyssä! Ilta kulutettiin jalkaväkitaktiikan hiomiseen. Järjestettiin oppilasjohdolla puolustusta. Iltapalan jälkeen hoidettiin vielä reilusti puita yöksi ja siirryttiin nukkumaan.

Tiistai alkoi kuudelta, vähän unisestikkin oman ryhmän osalta. Aamu treenattiin vielä jalkaväkitaktiikkaa, jonka jälkeen marssittiin takaisin yksikköön ja henkilökohtaiseen huoltoon. Kahdelta RJ1-ryhmät alkoivat lähteä yksiköstä. Oma ryhmä starttasi vasta puoli neljältä, kolmanneksi viimeisenä. Marssin ensimmäinen 12km puolikas sisälsi erilaisia johtorasteja. Itselle osui puolustukseen ryhmittäminen joka meni ihan mukiinmenevästi. Reitti kulki Luonetjärven ympäri, lähelle Itärantaa jossa vietettiin viiden tunnin marssitauko. Paikanpäällä pystytettiin sissiteltat ja tankattiin ruokaa & nestettä. Osa porukasta nukkuikin, mutta itselle siihen ei ollut tarvetta. Tauko kului enemmänkin vaan chillatessa porukalla ja vaihtaessa alkumatkan tuntemuksia. Puoli kahdeltatoista päästiin lähtemään takaisin kohti yksikköä. Samaa reittiä kuin tullessa tarvottiin säkkipimeässä. Paluumatka sujui hyvin, tunnin ja viidenkymmenen minuutin jälkeen oltiin taas Aukissa. Loppumatkasta osalla ryhmästä vähän ehkä tahti hiipui, mutta ihan hyvin kuitenkin meni. 24km takana oli mukava käydä nopeassa suihkussa ja suunnata nukkumaan. Kengätkin tuntuivat istuvan hyvin, sillä jalkapohjissani ei rakkoja näkynyt!

Keskiviikko kului kaikinpuolin huollon parissa. Kymmeneltä oli herätys, jonka jälkeen siirryttiin maastoon ruokailemaan ''brunssia''. Tämä kohta oli suunniteltu typerästi, eikä monikaan syönyt yhtään mitään ulkona. Iltapäivästi hoidettiin telttoja sun muuta taistelukuntoon ja käytiin vaihtamassa sukset polkupyöriin, sillä olihan kesäkausi alkanut. Harjoituspuhuttelu hoidettiin pois alta ja käytiin myös nopeasti mäelle, ihan ex tempore. Lounas nautittiin pienen tauon jälkeen taas mukessa, eikä iltaan kuulunut muuta kuin huilaamista. Illalla normaalit toimet ja sitten nukkumaan. Torstaina hoidettiin rästejä ja kokeita, sekä venyttelyt kropalle. Tuntui hyvältä marssin jälkeen saada paikkoja vähän auki. Lounaan jälkeen iltapäivällä pidettiin taisteluvälinetarkistus, jonka jälkeen hoidettiin aseet viikonlopuksi turvahuoneeseen. Nopea pyrähdys varusvaihdossa ja yhteinen harjoituksen päättäminen ulkona, jossa jaettiin myös aselajimerkit (ei nyt ehkä ihan...). Lopuksi vielä lomateksi rutiinilla läpi ja kesälomakamppeet niskaan, jonka jälkeen lomille.

Maastoviikkojen aikaa

Nopea päivitys ennen säbäpeliä ja suuntautumista kohti Tikkakoskea.

Maanantai-illasti loput aukkilaisista palasivat pääsiäislomilta. Tiistaina lähdettiinkin sitten heti metsään, koulutushaara harjoitus ykköseen. Aamulla reippailtiin Hiace täyteen tarvikkeita, jonka jälkeen käytiin nopeasti mäellä. Leiriohjelmasta en kerro suuremmin. Joka päivä vaihdettiin telttapaikkaa, eikä muutenkaan tekemisestä pulaa ollut. Pikkuhiljaa valoisammiksi muuttuvia öitä värittivät mukavat portti- ja kiertoparivartiot, eikä tuliasemaralliltakaan säästytty. Leirin siirtymiset hoidettiin täyspakkaus selässä, joka oli selvää harjoitusta maanantaina alkavalle JTR / RJ1-suoritukselle. Täpäri alkaakin jo sopia ihan mukavasti selkään, ehkä harjoittelun tai parempien säätöjen takia, mene ja tiedä. Viikko matkattiin mukavissa tunnelmissa, eikä perjantaille olisi voinut olla parempaa herätystä kuin ''TULIASEMIIN!''. Aamupäivän aikana siirryttiin takaisin kasarmille ja hoidettiin kalustohuolto sekä muutamia naurettaviakin nakkihommia. Viimeinen maastoruokailu hoidettiin lounaan muodossa mäellä, jonka jälkeen päästiinkin henkilökohtaiseen huoltoon yksikköön. Kiirettä piti koko iltapäivän, uuden harjoituspuhuttelun ja muun ohjelman seurauksena. Kolmen jälkeen päästiin lomille iloisin mielin, vaikka palanut kuntoisuusloma keskiviikolta elsoja vähän harmittikin.

Lauantaina kävin Vammalassa lyömässä ensikertaa nurmelta uusilla bladeilla. En muistanutkaan kuinka hauskaa onkaan päästä tutustumaan uusiin tikkuihin. Samalla nopea käväisy klubilla sekä keskustelut pleijarikiekosta, välineistä ja kentästä piristivät mieltä. Ilta päättyi Pakkahuoneen rässi-iltamiin, joista lisää metalliblogissa sitten kun kerkiän ja loppuyö Mastersia seuratessa. Viikonloppu meni taas hätäisesti, mutta torstaina sitten jo takaisin Kokemäelle. Tynkäviikko on taas toimintaa täynnä, joten palailen asiaan torstaina.

Taisteluleiri, Räyskälä 8.-12.2

Hei taas, pienen tauon jälkeen! Kuten jo aikasemmassa blogissa kirjoittelinkin, ei tarjonnut viides viikko mahdollisuutta bloggailla, vaan se vietettiin metsässä. Kahlaan viikon läpi nyt sitten jälkikäteen yhdellä jumbopostauksella jakaen kappaleilla viikonpäivät erikseen. Ei kun matkalle Räyskälään ja takaisin!

Sunnuntain paluu ensimmäiseen viestikomppaniaan suoritettiin tavalliseen tapaan. Ajatukset olivat hieman sekavat ja kohelluksessa suurin osa tavaroista sattui osumaan lomakassiin, paitsi leirimuonien makkarat, perhana! Hirvittävä menetys kuitenkin paikkaantui pienellä kiirehtimisellä Tampereella ja asematunnelin Siwan ovesta poistuessani laukku olikin taas täynnä Kabanossia. Riihimäellä nähtiin taas erään porilaisen elson kanssa ja loppuilta menikin reppua pakatessa & keskustellessa tuvassa. Nukkumaan painuttiin odottavin mielin, hyvin tai huonoin, punkasta riippuen.

Arkiviikko aloitettiin suurella kamojen rahtauksella. Telttakamat oli pakkailtu jo edeltävällä viikolla, joten Sisusta puuttui vain reput ja taistelijat. Aamupäivällä yksikön päällikkö kapteeni Montonen piti vielä oppitunnin leirielämästä ja tulevasta ohjelmasta jonka jälkeen olikin jo aika lähteä. Hyvällä tuurilla meikäläinen nappasi paikan 7.joukkueen täyttämästä linja-autosta ja matkalla olikin mukava rentoutua pienillä nokosilla. Avatessani silmät huomasinkin että sinänsä viihtyisä kasarmi oli vaihtunut pystymetsään. Aikaa ei ollut sen kummemmin ihmetellä metsää vaan kantotyö alkoi heti. Telttakamat, omat varusteet ja kaikki muu härpäke ulos autosta lumihankeen, jonka jälkeen päästiin syömään. Iltapäivän täytti puolijoukkueteltan kokoamisharjoittelu. Ensin kaivettiin maahan aukko ilman lunta rakennuspaikaksi, jonka jälkeen aloitettiin teltan pystytys. Itselle se oli kovin tuttua hommaa, mutta omasta ryhmästä löytyi myös tottakai useita noviiseja, joten aika takkuavaahan se aluksi oli. Ennen päivällistä ehdittiin kokoa-pura-mallia läpikäydä viisi kertaa. Kun energiatäydennys oli suoritettu huomasin ryhmän työtehon laskeneen hurjasti, veri vain kiersi vatsassa ei päässä. Lopulta vissiinkin seitsemännellä kerralla teltta saatiin säkkipimeässä hyväksyttävästi pystyyn ja päästiin etsimään reppuja sataneen lumikerroksen alta. Pimeyttä kuvaa se, ettei ryhmäläisiä erottanut muusta kun äänestä, sillä oli mahdotonta tunnistaa kasvoja metriä kauempaa. Ilta kului viimeistellessä leiriä, hakkaillessa puita ja kummastellessa olosuhteita. Yöllä jokainen sai tunnin kipinävuoron, kuin ensimakuna tulevasta. Viikon pisimmät yöunet taisivat osua juuri ensimmäiselle metsäyölle.

Tiistaiaamu oli ehkä kirein viiteen viikkoon, niin itsellä kuin muillakin. Unenlaatu muuttui rankasti sitten kasarmin, kovien kantojen,kivien ja juurien päällä. Aamiaisen jälkeen lähdettiin lähimaastoon kaivamaan tulevia tuliasemia, eli tällä kertaa makuupoteroita. Helpotukseksemme saimme kaivaa ne vain lumeen, eikä routaista maata tarvinnut alkaa louhimaan. Kun tuli valmista, alkoi harjoittelu. Loppuviikkoa sävyttämä tuliasemaralli käsitti juoksemista teltalta tuliasemiin ja takaisin suoja-asemiin. Menettipä eräs taistelija myös etuhampaansa syöksyessään epäonnistuneesti päin omaa työkaluaan (mutta omani ovat tallella). Päivän edetessä kunnolliset polut jo painautuivatkin teltalta kohti jokaisen omaa makuusijaa puolustuksessa. Iltapäivällä käytiin läpi vartiomiehen tehtäviä ja sovittiin yhteisestä vartiopoterosta, joka osuikin mukavasti oman ryhmän sisälle. Illalla hoidettiin tukikohtapalvelua kamiinanlämmityksen ja halonhakkuun muodossa. Yöllä nakki napsahti myös meikäläiselle, ensin kipinä- ja sitten vartiovuorossa. Kamiinanlämmityksen aikaan tuli ensimmäinen yöllinen hälytys ja takaisin tuliasemista selvittyäni huomasin vartion jo kolkuttelevan vartin päässä. Kipinät kuluivat koko viikon nopeasti, mutta vartiossa aika tuntui kuluvan suhteellisen hitaasti. Pakkaspuku, noukkarit ja kypärähuppu pelastivat pakkasenpuraisulta ja ajankulutus suoritettiin asioitten miettimisellä, vartioinnin lomassa. Kahdelta palasin telttaan hiukan väsähtäneenä ja suunnistin makuupussiin unille.

Pikkulauantai alkoi hakemalla aamupalaa aukiolta ja sitten saatiinkin lämmitellä aamunalkua teltassa. Etenemismuotoja harjoiteltiin alikersanttien seuratessa ja neuvoessa, tarkkaavaisuuden kiinnityessä erityisesti taisteluparien toimintaan. Itse olisin mieluummin syöksynyt pehmeälle lumelle kuin jäiselle aukiolle, mutta mukiinmenevää se siltikin oli, kiitos M05-talvipuvun polvipehmusteiden. Lounaan jälkeen saatiin sykkiä varsin hurjasti, kun monta kertaa tahkottiin tuliasemarallia lisämaustein. Allekirjoittanut sanoi tiistaina palatessani tuliasemilta: ''Itse kyllä laittaisin tuliasemarallin ja suojeluhälytyksen yhteen pakettiin...'' ja niinhän se sitten toteutuikin. Kouluttajien seuratessa oli taas kiire laittaa suojapuku ja naamari, jonka jälkeen sännättiin poteroihin. Kyseinen operaatio toistettiin pari kertaa ja sitten iltapäivän koulutus oli ohi. Harjoituspalautteen jälkeen pääsin taas ex tempore ovivartioon portille. Puolentoista tunnin vuoron aikana kerkesi myös 5.joukkue hyökkäämään ja tuhoamaan vartiopaikan, jonka jälkeen se suuntasi taisteluun omaa joukkuettamme vastaan. Ovivartion jälkeen lähdettiin takaisin tukiasemaan syömään. Illan työohjelmassa oli meikäläiselle kaksi tuntia ovivartiota ja pari kipinää, mutta lopulta jouduin suorittamaan vain kipinät. Seitsemästä yhdeksään meni sotilaspastorin pitämään kenttähartauteen, johon kuului kitaransoittoa, päällikön puheenvuoro ja perinteistä uskontohuttua. Sen jälkeen päästiinkin jo iltapalalle, joten kipinä alkoi heti sen jälkeen. Aterioimisen jälkeen osa painui vartioihin, kipinään ja nukkumaan. Teltassa välkkyivät taskulamput ja kuului innostunut puhe huomisesta hyökkäämisestä. Yötä väritti taas pari hyökkäystä, mutta untakin sai ihan mukavasti

Torstai tuntui normaalin viikon perjantailta, sillä leiriviikko alkoi olemaan pikkuhiljaa voiton puolella. Aamupäivä kului pitkälti tetsatessa. Ensin möyrittiin omissa ryhmissä jonka jälkeen opeteltiin uusia käsimerkkejä. Lounas oli kiireellinen eikä teltalla kerinnyt kauheasti huilata. Iltapäivällä aloitettiin heti joukkueen yhteinen harjoittelu. Avojonosta avoriviin ja sitä kautta erilaisin etenismuodoin siirryttiin kohti kuviteltua vihollista. Kahden suhteellisen pitkän syöksyjensävyttämän taisteluharjoittelun jälkeen lähestyi aika ''oikean'' hyökkäyksen. Vielä sitä ennen harjoiteltiin Nasusta, eli telakuorma-autosta, poistumista. Takavaunu tarjosi tilan kuulemma kahdelletoista taistelijalle, mutta jo kymmenen henkilön tunkeminen kuljetusvainuun tuntui hankalalta. Juuri ennen lähtöä täytettiin vielä lippaat puisilla paukkupatruunoilla, niillä tutuilla turkooseilla räkäpäillä. Kohti hyökkäyspaikkaa röykytettiin pitkin metsäautoteitä ja pian oltiinkin jo taistelukosketuksessa. Taktiikka meni vähän pieleen, koska meidät tiputettiin liian lähelle vihollisen tuliasemia ja tilanne kestikin vain kymmenisen minuuttia. Hitaampi eteneminen syöksyen taisteluparin tuen avustuksella päättyi raivokkaaseen rynnääkköön mäen päälle, vihollisen asemiin. Oman harjoituksen päätyttyä odotettiin että 7.joukkue sai konfliktinsa loppuun, jonka jälkeen yliluutnantti Hakulinen antoi palautteen omaan innostavaan tyyliinsä. Takaisin tukiasemassa harjoiteltiin vielä kylkiasentoa ulkona kylmässä, heti hyökkäyksen jälkeen. Itse en tajunnut tätä aikataulua, sillä reilusti suurin osa vain värisi kylmissään kun harjoiteltiin. Päivällisen jälkeen elimistöä palauteltiin ja lämmiteltiin teltassa. Ryhmänjohtaja kertoi kaiken opetettavan olleen suoritettu hyökkäyksen ja puolustuksen muodossa, joten taistelijat saivat rentoutua. Viimeiseksi yöksi varattiin jättimäinen puukasa. Ryhmän hommat vähenivät reilusti, eikä itsellekkään osunut kuin kaksi mukavaa kipinää. Ajalla yhdestätoista yhteen nautin makeista eväistä, sekä putsailin aseen moskasta. Lopputunnit menivätkin kuuteen saakka odotetusti ilman hälytyksiä.

Leiriviikko päätettiin tietenkin teltan purkamiseen ja alueitten siivoamiseen. Aamulla taisin olla ensimmäinen ulkona teltasta varusteitten kanssa, kun kerkesin kuljettamaan aimo kasan tavaraa aukiolle. Aukiolla telttavarusteet tarkistettiin ja laskettiin. Suuri ja mahtava materiaalivastuu hengitti niskaan myös nyt, sillä telttakiilat ja aluspeitteet tarkistettiin pariin kertaan. Kun tavarat oli pakattu, joukkueenjohtaja antoi marssikäskyn, joka suoritettiin vaihteeksi täyspakkauksella. Matkaa ei ollut kuin vajaa kuusi kilometriä, joten älytöntä rasitusta se ei tarjonnut, mutta varustesäkki sitäkin enemmän. Kiireessä jouduin kiinnittämään ns. sipulisäkin ensin repun yläpuolelle, jossa se kerkesi painamaan niskaa puolet matkasta. Tauolla vaihdoin sen paikan alaselkään, mutta sieltä se irtosi muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Päätiin luovuttaa ja kulkea sisulla varustesäkki kainalossa lopunmatkaa. Perillä nautittiin lounas ja kaikilla tuntui olevan sama mieliala; leiri oli nyt ohi. Kahdeksas joukkue ohitti matkalla kaikki muut joukkueet, vaikka heillä oli sukset apunaan. Tästä syystä päästiin paluumatkalle bussilla. Yksikössä hoidettiin varustehuolto, niin yhteisten kuin henkilökohtaistenkin. Omalle kohdalle osui telttojen asettelu kuivauskonttiin ja pieni lastausoperaatio. Päivällisen, sipan, suihkun ja varusteitten siivoilun jälkeen alkoi vapaa-aika. Oli mukavaa painaa n900:sen käynnistysnappulaa viikon jälkeen, vaikkei leiri kamalan paha ollutkaan. Kulunut leiri meni yllättävän nopeasti päästessään alkuun, eikä telttayöpyminen ollut pahasta. Itsensä likoonlaittamisesta ja asenteesta on tässäkin taas paljon hyötyä, huomasin. Yö kasarmilla sisälsi aikamoista pyörtyneenunta, sillä käsikin puutui tunnottomaksi energiavarastoja täytettäessä. Aamulla valmisteltiin tupaa, suoritettiin teksiralli punkan päältä kaappiin kymmenessä minuutissa ja lopulta puettiin lomapuvut. Portti aukesi, tällä kertaa varttia yli aamuyhdeksän.