Takaisin kuntoon

Keskiviikosta eteenpäin viikko on ollut nousujohteinen. Keskiviikko ja torstai kuluivat koulutuksellisesti totaalisesti mäellä. Pikkulauantain iltakin oli vielä vähän tukkoista, mutta torstaiaamusti tunsi jo troppien tepsineen. Aivot alkoivat pikkuhiljaa taas pyöriä normaalia tahtiaan, eikä puolivälierän alkaessa päivällisen jälkeen olo ollut kovinkaan vastenmielinen. Peli sitä vastoin olikin aika täydellistä epäonnistumista. Kiitos Konnan, ei alkumatsia tarvinnut jännittää ihan hiki hatussa, mutta pikkuhiljaa Tsekki kuitenkin kampesi rinnalle ja ohi. Eipä siinä, ei tarvi ainakaan tuskastella finaalin tms missaamisella leiriolosuhteissa, kun tiputtiin jo nyt! Peli nyt oli takunnut melkein koko kisat, joten lopputulos ei ollut kovinkaan outo. Torstai-illalla ei vielä uskaltanut lähteä sen suuremmin sykkimään, sillä leikkiminen tulevan leirin kustannuksella ei varmaankaan olisi kannattanut. Yöllä apupäivystys hoidettiin kunnialla Nietzschen ja Soundin voimalla, vaikka kello kahdelta nukkumatti haastoikin meikäläisen aikamoiseen kaksinkamppailuun pimeän Aliupseerikoulun sisätiloissa. Kolme tuntia unta ja kuudelta ylös. Aamulla väsytti yllättävästi ja päivän tuloksellisuuden melkein jo hylkäsinkin. Aamiaisen jälkeen hoidettiin leirivarusteitten tarkistus sekä kuitattiin trangiat ja palattiin tupaan jo ennen kymmentä. Kengät pois ja punkalle nukkumaan, mars mars! Lounaan jälkeen sama homma jatkui. Ei suurempia hommia osunut, vaan kahteen saakka tuli vedettyä vain lonkkaa. Leirireppu tuli pakattua jo nopeasti rutiinilla, jonka jälkeen olikin jo aika aikaistetun päivällisen. Päivän aikana kehittyneen mahtavan olon seurauksena oli pakko lähteä hankkimaan lisää vmtk-merkkejä ja kolmatta kölliä. Punttisalin jälkeen käytiin vielä vähän rentoutumassa lenkillä. Loppuilta onkin mennyt vain iltapalaa nauttiessa tuvassa. Pienen sairastelun jälkeen on mahtava saada taas itsensä kuntoon (vaikka vapautuksia ei taaskaan tullut kerättyä), eikä flow alkavaa leiriä kohtaan voisi olla suurempi. Kirjoituksissa tulee ehkä taas väliä, kun keskiviikkona palaillaan takaisin yksikköön.

Lähtövalmisteluja

Tammikuun 11. on enää vaivaisten minuuttien päässä, joten on sopiva aika avata meikäläisen inttiblogi. Tarkoituksenani on päivitellä blogia pitkin tulevaa armeijavuotta ja kertoilla tapahtumista niin usein kuin pystyn. Yhteydenpito ainakin helpottuu blogin avulla, sillä vapaa-ajan vähyyden ja Nysivitosen akkukeston takia en ole ainakaan aluksi kovinkaan usein tavoitettavissa. Bloggaaminen onnistuu kuitenkin luurilla ihan hyvin, joten päivityksiä pitäisi tulla arkiviikollakin usein. Toivottavasti viihdytte blogin parissa ja jätätte merkkejä käynneistänne!

Palveluspaikkana P-kauden ajan tulee olemaan Riihimäen Viestirykmentti kahdeksan viikon ajan, seuraavat 14 viikkoa menevät Tikkakoskella ja kesäkuussa sitten palataan taas takaisin Riihimäelle. Vuosi jakautuu näin, ainakin alustavasti. Viime lokakuussa kävin Tikkakoskella ELSOn (elektroninen sodankäynti) pääsykokeissa ja onnistuneitten testien jälkeen palveluspaikaksi määräytyi Riihimäki ja ELSO-Aukin ajaksi Tikkakoski. Koulutus pitää sisällään opiskelua signaalinhäirintä- ja tietoverkkotekniikasta, sekä saadun opin soveltamista erilaisissa harjoituksissa. Lisänä on mm. mahdollisuus opiskella vieraita kieliä. Itselleni ELSO tuntui mukavalta vaihtoehdolta kun koulussa opitut asiatkaan eivät kokonaan unohdu vuoden aikana. Palvelusaika on 362vrk ja vähintään aliupseerikoulutus on taattu. Ainoana miinuksena on se, ettei Riihimäelle ole tulossa omia kavereita, mutta luulen ensimmäisten uusien tuttujen löytyvän jo huomenna omasta tuvasta. Lisänä Alikersantti Kaisla Säkylästä tulee komennukselle Riihimäelle, joten ainakin yksi kaverikin löytyy lähistöltä.

Sitten tähän päivään. Eilen kokoonnuttiin kavereitten kanssa, savusaunottiin ja paljuiltiin yhdessä viimeistä kertaa ennen siviiliajan loppumista. Hauskaakin pidettiin, mutta uusien alokkaiden keskuudessa vallitsi jotenkin odottava ja ehkä varautunutkin tunnelma. Loppuilta meni biljardia pelaillessa Porissa, tavallista rauhallisempaan malliin. Aamu oli sitäkin parempi, kun sai herätä virkeänä ilman päänsäryn häivettäkään. Tänään päivä on mennyt pakkaillessa tavaroita ja rentoutuessa. Kaikki tarvittava rokotuskortista lenkkareihin onkin jo pakattu, mutta harvoin sitä on tullut pakattua noin vähän tulevalle matkalle. Eipä siinä mitään, Firma tarjoaakin todellisen täyshoidon, eikä tekemisestä ole puutetta tai uhkaa tylsyydestä vapaa-ajalla, ainakaan parin ensimmäisen viikon aikana. Olo on kuin joskus vuosia sitten, ensimmäisen vpk-leirin aattona. Odottaa uuden ja oudon tilanteen alkamista luottavaisesti, mutta vähän jännittyneenä. Luulen, että sekin muuttuu kun saan istua rauhassa junaan tai viimeistään silloin kun kävelen sisään Esikuntakomppanian ovista. Nyt on kuitenki aika lopettaa tältä erää, nauttia muutama annos progemetallia ja sen jälkeen nukkua kunnolliset yöunet ennen huomista matka- ja sekamelskahälinä/järjestäytymispäivää. Palailen taas kun on vapaa-aikaa ja jotain mistä kertoa.