Hauskaa leppostelua

''Ei nyt enää!'' kuului herätyksen jälkeen verhojenavaajan suusta. Taivaan täydeltä pukkasi lisää kamalaa suojalunta ja tupa kokonaisuudessaan oli siitä kovin närkästynyt. Puhuttiin myöhästelevästä keväästä ja suunnattiin aamupalalle. Seiskan jälkeen pakattiin joukolla virka-apureput valmiiksi kahdeltatoista alkavaa vuoroa varten. Kyseinen tehtävä selittää pääsiäisen lukkiutumisen, vaikka oman osaston vuoro päättyykin lauantaina. Ennen aamupäivän palveluksen alkua kertailtiin Kouluttajan Opasta, sillä aamun avaus tapahtuisi koulutustaidon kokeen muodossa. Kahdeksalta Auk täytti e-salin ja päästiin hommiin, tälle kertaa jopa ihan kirjoittamaankin... Varttia vaille yhdeksältä sai jo poistua, eikä meikäläinen enempää aikaa tarvinnutkaan. Koe meni ihan mukavasti, valmistautuneen ei tarvinnut hikoilla turhia. Tunti vapaa-aikaa kului kera Platonin, jonka jälkeen suunnattiinkin yhteiselle lenkille. Lenkki oli kevyt ja ennen lounasta käväistiin virkistäytymässä suihkussa. Ruokaelämyksen tarjosi mustamakkara, aivan mahtavaa pv:n mittarilla! Ateriasta ei silti kerinnyt kauheasti nauttia, sillä virka-apu hälyytys kolahti kesken syönnin. Tunnin lähtövalmiuden takia oli pakko kiirehtiä takaisin yksikköön ja valmistautua varustuksen pukemisella. Masit olivat jo pihassa ja porukka ihan täpinöissään sisällä muodossa, kun tuli varmistus ettei tarvinnutkaan lähteä. Kyse oli suuresta tulipalosta lähistöllä, johon kuitenkin saatiin riittävästi ammattihenkilöstöä. Iltapäivä jatkui ohjelmalla XYZ Jyväskylässä. En lähde aihetta mainitsemaan, vaikka aika hupaisaa olikin! (lähipiiri voi kuulla iltapäivästä enemmän mutta juu) Jyväskylässä perillä tuli itselle Déjà Vu, mikä oli outoa pitkän tauon jälkeen. Yksikköön palattiin päivälliseksi ja sitten alkoikin illan vapaat. Pari tupalaista tilasi pizzaa ja datasi, mutta meikäläinen päätti lähteä pelaamaan säbää. Vähän mukavampaa sekin touhu nyt, kun nappasin omat kengät ja mailan messiin Kokemäeltä. Lisänä tänään tuli lappuun 12. merkintä, joten ensimmäinen kuntoisuusloma on ansaittu! Sinänsä hauskaa, että nyt pystyykin sitten irroittamaan ihan syystä jonkun mukavan festariviikonlopun kesällä. Ehdotuksia? Loppuilta menikin totutun rauhallisesti.

PS. avasin toisen blogin, metallimusiikille. Jos kiinnostaa joitakin lukijoista, voi odotella huomiseksi ensimmäistä päivitystä. Aiheena luultavasti Stam1nan Viimeinen Atlantis. http://indistortionwetrust.blogspot.com/

Viikonloppukertaus ja arkea

Viikonloppu hujahti ohi ja nyt taas takaisin Tikkakoskella. Torstai-ilta kului uuden Mokoman parissa, eikä perjantainakaan suurempia rehkitty. Aamupäivä kitaransoiton parissa, jonka jälkeen alkoikin illan ohjelman pähkäily. Kavereista suuri osa oli kiinni, joten päätettiin lähteä kohti Tamperetta ja Villi Kortti-kierroksen kiekko-ottelua. Itsessään matsissa ei ollut mitään mahtavaa ja kun Jokeritkin vielä tippuivat ei tarvitse kiekkoakaan enää tänä keväänä seurata. Vähän kaksiteräinen miekka tämäkin, koska intistä nyt muutenkaan tulisi suuremmin seurattua. Lauantaina käytiin todistamassa serkkupojan kiekkomestaruutta Pitkäjärvellä. Pelin viihdyttävyys oli huipussaan ja matsista nautti selvästi enemmän kuin perjantaisesta. Toisen erän kuluttelin Lumix kourassa laidan vieressä, joten toivottavasti vähän käyttökelpoistakin materiaalia löysi tiensä muistikortille. Lauantai oli mukava päivä, näki sukulaisiakin. Illalla muutaman tunnin virtuaalifutismatsit ja päivä päättyi pieneen tutustumiseen At The Gatesin 'Flames Of The End'-dvdsettiin, maukasta. Sunnuntai oli normaali leppostelupäivä kitarakaahailun vauhdittavana ja tuntui että sormetkin vetreytyivät pitkästä aikaa. Lounaan jälkeen käväisin palloiluhallilla vääntämässä reenimatsin säbässä ja nopean kääntymisen jälkeen sitten taas kohti kakkoskotia Keski-Suomessa.

Maanantai kului pehmeällä laskulla lomasta. Aamulla päästiin ekan kerran pitämään sulkeisia kun päästiin käskyttämään puolikasta elsojoukkuetta. Ennen aamupäivän oppitunteja käväistiin nopeasti pyykinvaihdossa, jonka jälkeen suunnattiin mäelle. Lounaalle kaikki lähtivät taas täydessä virrassa ja takaisin mäelle palattiin taas puoli yhden aikoihin. Ryhmä jakautui kahtia ja oppitunnit jatkuivat. Raskas lounas repi veronsa ja puoli kahden aikoihin olikin jo aikamoinen ''Miljoonapilkki'' pystyssä. Tässä kohtaa opettajalla oli kuitenkin pelisilmää ja vakioitunut sotkutauko otettiin tähän. Sen jälkeen viimeinen tunti menikin virkeänä koko poppoolta. Päivän viimeinen palvelus suoritettiin heti mäeltä lähtemisen jälkeen, kun e-salissa pidettiin tutkimuskysely tyytyväisyydestä sotilaskodin toimintaan. Erityisen suurta huomiota saivat Jyväskylän Amkista tutkimushenkilöinä olleet kaksi nuorta naishenkilöä, mutta ennen kuin osa porukasta vallan innostui siirryttiin yksikön kautta päivälliselle. Ilta kului valmistautuessa koulutustaidon kokeeseen joka pidetään huomenna ja VMTK-lenkkiin. Elsotoverin kanssa ehdittiin jutella reilusti TTY:stä ja vaihtomahdollisuudesta ulkomaille. Alkoi kyllä kiinnostaa aikasen paljon. On tottakai todella aikaista miettiä edes suuremmin opiskeluja, mutta pakko tuokin kortti on tulevaisuudessa katsoa! Illalla vielä nopeat leikit iltavahvarijärjestymisen muodossa ja siitä sitten petiin huilaamaan.

Löysäilyä

Viikon alkupuoli jatkui löysästi ja suhteellisen vapaalla ohjelmalla. Aamumurkinan jälkeen puettiin taas taisteluvarustus, täysin samoin kuin eilen ja suunnattiin lähimetsään suorittamaan loput koha-rastit läpi. Kolme viimeistä rastia olivatkin ilma-ammunta, taistelijaparin tuli ja liike sekä viimeiseksi 7,62 KK 62. Järjestys oli täyttä kultaa, kun lopuksi päästiin jo sisälle. Ilma-ammunta ja tuli & liike olivatkin suhteellisen täysipainoista tetsausta reilussa lumihangessa, joten lämpö pysyi hyvin ulkonakin. Ilma-ammunta oli meikäläisellekin ihan uusi asia ja koulutuksesta oli hyötyä. Tuli ja liike menikin enemmänkin pelkkään ''syöksyn!'', ''Tuen!'' peruskauraan koskemattomilla lumidyyneillä, mutta oli se vaan taaskin hauskaa! Viimeisellä rastilla päästiin asehuoltohalliin tutkiskelemaan konekivääriä, vaikka 40 minuutin oppituntipituus yrittikin kovin taistella koulutusta vastaan. Aamupäivän palveluksen jälkeen käytiin vielä kuivaamassa aseet ja vaihdettii takaisin palvelustamineisiin. Ruoan jälkeen alkoikin kunnon löysäily, kun oli palautteen aika. Oman rastin palautteeseen meni hurjat 15 minuuttia ja iltapäivän ohjelma oli siinä. Ohjelmassa luki palaute ja henkilökohtainen huolto, eikä mitään uutta ohjelmaa ilmestynyt. Iltapäivä siis poltettiin lukemalla, makaamalla ja juttelemalla. Lisänä oli puolen tunnin sotkutauko, suuren palvelusrasituksen takia tottakai, hah! Juttelin myös oppilas Pyrhösen kanssa TTY:n koulutuslinjoista ja linjanvaihtosuunnitelmatkin selventyivät mukavasti. RJ2-suoritus ja pääsykokeet kun menevät ikävästi päällekkäin, mutta sain ohjeeksi ettei ole oikeastaan väliä mitä lukee kevätkaudella, kun valinnanvaraa on vähän ja opinnot saa hyödyksiluetuksi. Voi siis olla, etten käy hakukokeissa vaan haen uudestaan intin jälkeen kesällä kun olen lukenut puoli vuotta SITI:llä. Päivällisen jälkeen ei ollut suuremmin ohjelmaa, joten aika kuluikin pitkästä aikaa nettipokeriin ja samalla hikoiluun säälipleijariottelusta. Lenkillekin halusin lähteä, kun ilma oli hyvä. Oli mukava juosta, eikä enää kuin kaksi suoritusta kuntoisuuslomaan. Loppuilta menikin raiteillaan, vaikkakin mielessä painoi Punakeltaisten vierastappio.

Täydellä höyryllä

Huh! Kyseiseinen älähdys kuvaa tiistaita aika hyvin. Päivä ei niinkään ollut raskas, mutta sitäkin täydempi. Aamusta saakka laitettiin isoa vaihdetta silmään, sillä kuuden pintaan käytiin juoksemassa aamureippailu. Vaikka itse en kylmyydestä pidäkkään, täytyy myöntää että on aivan eri tavalla valmis päivään pienen juoksun jälkeen. Aamiainen maittoi totutusti ja kasiksi suunnattiin mäelle. Tänään todettiin myös huhut paikkaansapitäviksi. Puoli kymmeneltä oltiin tauolla sotkussa eikä paljon paremmin mielestäni aamu voinutkaan alkaa (?). Koulutusta jatkettiin ruokailuun saakka ja ruoan jälkeen lähdettiinkin hiihtämään. Enemmän en varmasti vihaakkaan muuta kuin sa-int suksia, mutta kuntovaikutus ainakin tehostuu. Tuntuu että ne liukuvat paremmin ylä- kuin alamäessä. Lenkkiä kertyi noin seitsemän kilometriä, eikä sää olisi voinut olla parempi. Kimaltelevat hanget ja pikkupakkanen, aivan hyvä. Nopea henkilökohtainen huolto ja sitten taas hommien pariin. Tällä kertaa omassa yksikössä. Syömään mentiin neljältä, sillä iltapäivälle oli vielä ohjelmaa virka-avun takia. Seuraavaksi suunnattiin muuttamaan kakkoskasarmia tyhjäksi, tulevan peruskorjauksen takia. Tänään oli vuoro siirtää Isku-kalusteita ja kuorma-autollinen niitä saatiinkin kasaan ja ylikin jäi. Takaisin palatessamme oli ohjelmassa merkitty opiskelua tulevaan aukkikokeeseen. Joten kuudesta seitsemään menikin siihen, Viimeistä Atlantista kuunnellessa. Tunnin aikana oli poistumiskielto, joten vapaa-aika jäi vähälle. Siltikin revin itseni vlk-lenkille kun virtaa vielä riitti. Ei hassumpi päätös, pysyy mieli mukavan virkeänä. Kasilta tarkastettiin virka-apuosaston reput, sinänsä vähän kuin minimaalinen teksiralli. Lopuksi vielä normaalit iltatoimet ja lisänä venyttely, jonka jälkeen hyvän fiiliksen saattelemana petiin.

Monenmoista

Muista pyhittää lepopäivä. Ehkä pitäisi, mutta näin ei tänä sunnuntaina toimittu. Koska oli pyhäpäivä, palveltiin tänään koko päivä lomapuvuissa. Herätys vasta kahdeksalta ja yhdeksältä kohti mukea, aamubrunssille. Elsot heräsivät pirteinä ja tänä aamuna paukkuivat ensi kertaa sataset. Myöhäisempi ateria kattoi lounaan, joten brunssilla piti jaksaa iltapäivään saakka. Tarjonta oli suhteellisen laaja, siis armeijan mittakaavassa. Sattui joku oppilaista kehumaan ruokaa ottaessaan valikoimaa "kuin toiseksi jouluksi". Itse en tähän pystynyt yhtymään, vaan mieleeni palautuivat väkisinkin parhaat muistot Etelä-Ranskan Sommieresin todellisista brunsseista. Haaveilu tuoreesta briestä, patongista ja hunajamelonista sai kuitenkin jäädä. Kymmeneltä pidettiin yksikössä käskynjako; koko päivä kolmeen saakka oli varattu uuden koulutussuunnitelman tekoa varten. Itselle reilun viikon päähän osui opetettavaksi vanha tuttu, kevyen kertasingon ammunta- ja kuljetuskuntoon laitto. Lähdin heti toimeen, koska iltapäivälle oli suunnitelma joka ei koskenutkaan armeijaa. Kesken teon alikersantti palautti vanhat suunnitelmat ja kun huomasin onnistuneeni ensimmäisessä, päätin jatkaa samaa kaavaa myös toisessa, paremmin paneutuen tosin. Ennen kahta allekirjoittanut sai arpeettinsa valmiiksi, kun suurin osa vasta aloitteli tekemistä. Noh, kerkesin ainakin rauhoittua ja jatkaa kirjan viimeisiä sivuja. Päivälliselle taas vähän yli kolmen ja takaisin vapaa-ajalle. Varttia yli neljä iltapäivän tavoite oli suoritettu; Marx ahmittu läpi ja pääsin vaihtamaan teoksen koskemattomaan Platonin Valtioon. Reilun tunnin lukemisen jälkeen oppilas Lehto katkaisi rötväilyn ja käväisi ehdottamassa lenkkiä. Itse ajattelin pitää välipäivän, mutta pakkohan se oli lähteä. 7,5 kilometriä ja aikaa 38 minuuttia. Päätin että tulos kelpaa sunnuntaille ja siirryin suihkuun. Illalla vielä normaalit iltatoimet, sekä parit iltavahvariinjuoksut. Päivän lopetukseksi pakotin itseni venyttelemään kropan ja nyt onkin mukavampi nukahtaa.

Paloiteltu keskiviikko

Keskiviikko aloitettiin rivakasti. Puoli seiskalta mentiin jo syömään, muiden linjojen jäädessä nuolemaan näppejään ja tekemään punkkia. Aamuisen energiatäydennyksen jälkeen mentiin taas elkaan, sillä aamupäivä oli oppituntien ja tiedoitusten täyttämä. Ensiksi majuri puhui nykyajan lentotukikohdista, niitten rankentamismalleista sekä mahdollisista vihollisista. Lopputunti esiteltiin erilaisia pommivaihtoehtoja useiden videoitten säestämänä. Seuraavaksi kerrottiin Tikkakosken litterakäytännöstä ja niiden tilaamisesta. Tauon jälkeen aukin päällikkö kapteeni Sorsakivi piti nopean välipalan tulevasta Sotiemme Veteraanit-keräyksestä. Tarkoituksena on kerätä viikonloppuisin virka-apuosaston avulla lähikaupungeista. Toisaalta ymmärrän tämän, mutta jos keräys on valtakunnanlaajuinen, kuulostaa keräystapa hiukan absurdilta. Mielestäni olisi parempi antaa yksi ylimääräinen lomapäivä ja pyhittää se keräyksen toimittamiseen omilla kotikonnuilla. Veikkaisin että näin saataisiin enemmän tuottoa, sekä lahjoittajille paremmat mielet, kun tuttu varusmies olisi asiamiehenä. Sukeltamatta suuremmin sivupolulle, palataan taas päivään. Sorsakiven jälkeen puhujankorokkeelle tallusteli varuskuntasairaalan osastonhoitaja, joka puheli perinteistä ja yleissivistävää terveysproosaa. Rauhallinen tarinonti oli mukavaa, mutta kaippa tälläiset "yläasteen terveystieto"-tunnit on jo kuultu monet kerrat. Lounaan jälkeen päästiin tutustumaan paikalliseen teksirallikorvikkeeseen; järjestymisharjoitukseen. Tarkoituksena siis vaihtaa vaatteita ja varusteita tulevien komentojen ja aikamääreitten mukaan. Tunnin puolisykinnän jälkeen päästiin jälleen valokuviin. Koko aukista otettiin kuvat, samoin kuin linjoista. Tapasimme myös toista kertaa koko Suomen varusmiesvalokuvaajan. Mies on kuin sekottaisi Joe Pescin ja Robert De Niron lisäten joukkoon reilusti ovelta-ovellekauppiasta. Kuvien jälkeen käytiin vmtk-lenkillä yhteisesti, elikkäs päävartioon ja takaisin. Vauhti oli mitä oli, mutta kaikki pysyivät mukana loppuun asti ja se oli tietenkin tärkeintä. Suihkun ja päivällisen kautta päästiin vapaa-ajalle. Ilta onkin taas lopussa, joten vielä kerran Dire Straitsin 'Lady Writer' jonka jälkeen onkin aika painua nukkumaan.