Tuttuja jälkiä takaisinpäin

Kolme viimeistä varsinaista kasarmipäivää kuluivat palautuksiin ja erilaisiin oppitunteihin. Maanantaiaamu alkoi taisteluvälineiden viimeisellä tarkastuksella, jonka jälkeen yhdeksältä oltiinkin joukolla tväl-varaston etuovella aakkosjärjestyksessä. Hienolla tuurilla Kers Nieminen nappasi viimeisen viikon apuvalvojan duunin, joten ihan täysin nollat taulussa ei ole voinut vetää. Osaavalla avustuksella ja innokkailla palauttajilla aseet ja tarvikkeet saatiin palautettua nopeasti. Ja niin se vuosi vain vierähti, eikä vanhalle ja ''rakkaalle'' 612807:lle voinut kuin jättää hyvästit. Joukkio hajosi ympäri kasarmia; osa sotilaskotiin, osa nukkumaan tupaan tai muuten vain viettämään aikaa yksikössä. Iltapäivällä vuoron saivat sosiaalikuraattorin ja sotilaspastorin oppitunnit. Ne sisälsivät perinteistä kotiutumispaasausta. Osa porukasta pyöri penkeissä kun puhuttiin tulevasta keväästä opiskelun tai työn merkeissä, mutta itse sain vain myhäillä tulevia kokemuksia ja koitoksia. Sotilaspastorin tunti meni tutun psykedeelisissä ja rauhallisissa meiningeissä, mutta hieman laimeasti tosin. Erääseen asiaan vuosi ei ole tuonut muutosta, sillä en jaksa edelleenkään uskontohapatusta tässäkään muodossa. Ilta meni aikamoisella pakkopullalla; vapaa-aika kasarmilla ei vain maistunut, mutta mitään ei voinut.

Tiistai kulutettiin kaappien tyhjentämiseen ja varusteitten palauttamiseen. Aamupäivällä tarkistettiin vielä kerran, ettei yksikään kehveli ollut hukannut mitään ja täytettiin vauhtisäkit viimeistä kertaa. Ruoan jälkeen suunnattiinkin varusvarastolle. Yksikön vääpeli oli tilannut autokuljetuksen säkeille, joten kantamaankaan ei joutunut mitään. Varusvarastolla homma toimi kuin unelma; joutuisasti ja selkeästi. Taistelijat kiersivät kierroksen päinvastaisessa järjestyksessä kuin aikaisemmin ja heittelivät varusteet takaisin häkkeihin. Kerrankin säkki vain keveni loppua kohden! Kun kaikki oli saatu palautettua, kuittauslistat leimattiin ja homma oli valmista. Lopun iltapäivää tehtiin kaikkia pieniä työtehtäviä yksikön siivoaminen mukaanluettuna. Palveluksen päätti päivällisen jälkeen lyhykäinen kenttäjumalanpalvelus jossa tunnelmoitiin ''sodan loppumisella''. Illalla tilattiin pizzaa ja katseltiin yhdessä Uuno Armeijassa, joka toimikin mahtavana herkistelynä viimeiselle täyspitkälle kasarmi-illalle. Nukkumaanmeno pitkittyi, mutta viimein unikin tuli kunhan pienet jekuttelut uusille elsoille oli suoritettu.

Keskiviikko osoittautui oikeastaan turhimmaksi päiväksi viimeisellä viikolla. Aamupäivä käytettiin palautteen läpikäyntiin ja kommentoitiin, sekä oppitunteihin kertausharjoituksista ja joukon sijoittamisesta. Lounaalle siirryttiin virkeinä ja eläteltiin toiveita aikaisemmista lomillelähdöstä. (Niin, Viestirykmentti tarjoaa lomapäivän Loppiaisena. Ei luoja mitä järkeä.) Toisin kuitenkin kävi. Henkilökunnan palaveri venyi ja venyi, eikä iltapäivän aiheeseen päästy käsiksi kuin hätäisesti kolmen maissa. Vartin yli neljän joukko oli muodossa ulkona ja kersantti päästi meidät viimeisille lomille. Palopuheet juomisesta ja viimeisestä illasta, jonka jälkeen reippaasti kohti parkkipaikkaa. Hyvä fiilis saavutettiin siis keskiviikkona kuitenkin. Muuten viikosta on jäämässä vähän puolittainen tunne. Henkilökunnan asenne ei välttämättä ole kovimmillaan ja aikataulut hankaavat. Torstai pidetään kuitenkin lomaa kotona ja illalla sitten viimeistä kertaa Riihimäelle aitojen sisään. Luulen että tunnelma alkaa nousta itselläkin pikkuhiljaa, sillä eihän palvelusta ole jäljelläkään kuin kolmisenkymmentä tuntia. Palaillaan taas astialle perjantain jälkeen!

Viimeisiä viedään, Tikkakoski!

Torstaiaamuna aloitettiin valmistelemaan komennuksen päättymistä kunnolla. Taisteluvälinemateriaalit napattiin mukaan tuvista, jonka jälkeen haettiinkin aseet turvahuoneesta. Tämän jälkeen lähdettiin yhdessä viemää varusteita varastolle. Reippaan toiminnan ansiosta homma ei kauaa kestänyt ja aseet saatiin palautettua ilman sen suurempaa hässäkkää. Kuitit mitätöitiin, aseet öljyttiin ja lopuksi palautettiin varaston laatikoihin. Niin tuonkin kapistuksen kanssa kuljettu yhteinen matka oli loppussa. Naureskeltiin yhdessä sitä, ettei kukaan Riihimäkeläisistä ollut ampunut aseella yhtäkään kertaa. Ei yhden yhtä räkäpäätä eikä kovaa. Eipä se itseä haitannut. Jos sitäpaitsi ammuntaharjoitukset olisivat linjalla pääasiana, voisi koulutussisällöllä olla pientä varaa viilaukseen. Loppuaamupäivä kului tuvassa nukkuessa. Lounaan jälkeen haettiin morttisäkit ja valmisteltiin loput kaapin sisällöstä palautusta varten. Puoli kolmelta lähdettiin kärryjen kanssa varusvarastolle, jossa palautukset sujuivat näppärästi. Ostoskärryt toistensa perään täyttyivät vanhoilla varusteilla ja homma rullasi. Kolmen jälkeen kaappi yksikössä näytti jo kovin tyhjältä, vain komennusvarustus jäljellä henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi. Päivällisellä nautittiin Tikkakosken viimeiset hernekeitot ja pannarit. Ilta kului käytännössä tekemättä mitään. Komennuksesta (tai toisinsanoen kotiinpaluusta) selvisi sen verran, että vasta maanantaina klo 0900 tarvitsee olla paikalla Riihimäellä. Ihan mukavaa saada yksi ylimääräinen lomayö kotona, eikä tarvitse kiirehtiä mestaruuskilpailuista hirvittävällä kiireellä. Olettaen siis, että sunnuntaina vielä jatketaan skaboja.

Tänään päivä tuntuu kuluvan odotteluun, yllätys yllätys. Petivaatteet on palautettu ja aikaa tapetaan tuvassa. Kapteeni ei halunnut päästää linjaa komennuslomille aikaisemmin kuin muitakaan, joten ollaan nyt sitten ilman ohjelmaa iltapäivään saakka. Muutamia pöytiä käytiin kantamassa Miljazz-tapahtumaa varten mutta siinä se. Voisi kai ladata akkuja nukkumalla taas kerran. Jotenkaan mieli ei vielä tunnu tajuavan tulevaa pienoista muutosta. Ehkä sitten maanantaina vasta alkaa hahmottaa ettei paikka olekkaan enää sama. Porukan pienentyminen saattaa tuoda omat haasteensa. Luultavasti henkilöiden väliset jännitteet voivat hieman kiristyä. On myös harmillista ettei näe enää loppuaikana tuttuja linjatovereita. Yksitoikkoisuuden luulen muuttuvan, kun päästään uusien asioiden kimppuun Riihimäellä. Vanhojen tupa- ja joukkuekavereiden näkeminen on omalla listallani myös aika korkealla. Mutta katsellaan uusia asioita sitten maanantaina, sillä alkavathan lomatkin tänään. Viikonlopun tavoitteena on useampi kierros kolopalloa, päästä laatikkoon ensimmäistä kertaa aikoihin sekä ulkoiluttaa museoautoja. Nyt kuitenkin nauttimaan viimeisistä tunneista Tikkakoskella!