Tuttuja jälkiä takaisinpäin

Kolme viimeistä varsinaista kasarmipäivää kuluivat palautuksiin ja erilaisiin oppitunteihin. Maanantaiaamu alkoi taisteluvälineiden viimeisellä tarkastuksella, jonka jälkeen yhdeksältä oltiinkin joukolla tväl-varaston etuovella aakkosjärjestyksessä. Hienolla tuurilla Kers Nieminen nappasi viimeisen viikon apuvalvojan duunin, joten ihan täysin nollat taulussa ei ole voinut vetää. Osaavalla avustuksella ja innokkailla palauttajilla aseet ja tarvikkeet saatiin palautettua nopeasti. Ja niin se vuosi vain vierähti, eikä vanhalle ja ''rakkaalle'' 612807:lle voinut kuin jättää hyvästit. Joukkio hajosi ympäri kasarmia; osa sotilaskotiin, osa nukkumaan tupaan tai muuten vain viettämään aikaa yksikössä. Iltapäivällä vuoron saivat sosiaalikuraattorin ja sotilaspastorin oppitunnit. Ne sisälsivät perinteistä kotiutumispaasausta. Osa porukasta pyöri penkeissä kun puhuttiin tulevasta keväästä opiskelun tai työn merkeissä, mutta itse sain vain myhäillä tulevia kokemuksia ja koitoksia. Sotilaspastorin tunti meni tutun psykedeelisissä ja rauhallisissa meiningeissä, mutta hieman laimeasti tosin. Erääseen asiaan vuosi ei ole tuonut muutosta, sillä en jaksa edelleenkään uskontohapatusta tässäkään muodossa. Ilta meni aikamoisella pakkopullalla; vapaa-aika kasarmilla ei vain maistunut, mutta mitään ei voinut.

Tiistai kulutettiin kaappien tyhjentämiseen ja varusteitten palauttamiseen. Aamupäivällä tarkistettiin vielä kerran, ettei yksikään kehveli ollut hukannut mitään ja täytettiin vauhtisäkit viimeistä kertaa. Ruoan jälkeen suunnattiinkin varusvarastolle. Yksikön vääpeli oli tilannut autokuljetuksen säkeille, joten kantamaankaan ei joutunut mitään. Varusvarastolla homma toimi kuin unelma; joutuisasti ja selkeästi. Taistelijat kiersivät kierroksen päinvastaisessa järjestyksessä kuin aikaisemmin ja heittelivät varusteet takaisin häkkeihin. Kerrankin säkki vain keveni loppua kohden! Kun kaikki oli saatu palautettua, kuittauslistat leimattiin ja homma oli valmista. Lopun iltapäivää tehtiin kaikkia pieniä työtehtäviä yksikön siivoaminen mukaanluettuna. Palveluksen päätti päivällisen jälkeen lyhykäinen kenttäjumalanpalvelus jossa tunnelmoitiin ''sodan loppumisella''. Illalla tilattiin pizzaa ja katseltiin yhdessä Uuno Armeijassa, joka toimikin mahtavana herkistelynä viimeiselle täyspitkälle kasarmi-illalle. Nukkumaanmeno pitkittyi, mutta viimein unikin tuli kunhan pienet jekuttelut uusille elsoille oli suoritettu.

Keskiviikko osoittautui oikeastaan turhimmaksi päiväksi viimeisellä viikolla. Aamupäivä käytettiin palautteen läpikäyntiin ja kommentoitiin, sekä oppitunteihin kertausharjoituksista ja joukon sijoittamisesta. Lounaalle siirryttiin virkeinä ja eläteltiin toiveita aikaisemmista lomillelähdöstä. (Niin, Viestirykmentti tarjoaa lomapäivän Loppiaisena. Ei luoja mitä järkeä.) Toisin kuitenkin kävi. Henkilökunnan palaveri venyi ja venyi, eikä iltapäivän aiheeseen päästy käsiksi kuin hätäisesti kolmen maissa. Vartin yli neljän joukko oli muodossa ulkona ja kersantti päästi meidät viimeisille lomille. Palopuheet juomisesta ja viimeisestä illasta, jonka jälkeen reippaasti kohti parkkipaikkaa. Hyvä fiilis saavutettiin siis keskiviikkona kuitenkin. Muuten viikosta on jäämässä vähän puolittainen tunne. Henkilökunnan asenne ei välttämättä ole kovimmillaan ja aikataulut hankaavat. Torstai pidetään kuitenkin lomaa kotona ja illalla sitten viimeistä kertaa Riihimäelle aitojen sisään. Luulen että tunnelma alkaa nousta itselläkin pikkuhiljaa, sillä eihän palvelusta ole jäljelläkään kuin kolmisenkymmentä tuntia. Palaillaan taas astialle perjantain jälkeen!