Toinen joulu

Loppiaislomat kulutettiin arkiaskareisiin rennosti. Keskiviikkona pienoisen kiireen jälkeen kerkesin parturiin, eikä tuntunut lainkaan hassummalta päästä todelliseen hiushoitoon sitten vajaan vuoden. Suoralla jatkolla reeneihin ja sitten kotiin. Kotona oli täysi häähulina päällä askartelujen muodossa ja päädyin itse jättäytymään taka-alalle saunan ja Kylmän Ringin avulla. Torstaina ei tullutkaan tehtyä muuta kuin käytyä salilla ja soiteltua seiskalla Stam1naa. Kevyt hymy nousi huulille pakatessa siviilivaatteita kurssikassiin. Kasarmilla piti olla viimeisenä iltana jo yhdeksältä, joten matkaan tuli myös lähdettyä paria tuntia aikaisemmin. Yksikössä hallitsivat hilpeät meiningit, eikä mikään ihme tietenkään. Viimeistä iltaa vietettiin niin suomalaisen leffaviihteen kuin sotilaspassilärpätyksen vallitessa. Nukkumaanmeno venyi ja vielä viimeiseksi varattiin aamuksi kauittimet ja kannettava tuvan pöydälle; tj0-päivää piti tietenkin juhlistaa musiikilla.

Viimeinen aamu aukeni jo ennen kuutta. Varttia vaille kuusi havahduin hereille ja naurahdin viimeistä aamua mielessäni. Puolisen tuntia unta ja sitten ylös. Aamupalan jälkeen loput varusteetkin tuli pikkuhiljaa pakattua ja kaappi ammotti tyhjänä. Putsatessa kaapin laatikoita tuli vastaan monenmoista muistokappaletta ja yleisimmin löydön esittely loppui sanoihin ''...ja sillon oli aamuja!''. Kahdeksalta kokelas ylennettiin vänrikiksi ja muut valmistautuivat yksikössä kotiuttamisjuhlaan. Ennen yhdeksää päästiin mukessa vauhtiin Panssariprikaatin soittokunnan avulla ja juhla alkoi. Juhlaan kuului puheita, palkitsemisia ja musiikkia. Kakkukahvejakaan ei unohdettu, joten jokainen sai jotakin. Itselle tapahtuma oli aikamoinen pettymys. Varusmiehen puhe oli kovinkin kliseinen, enkä voinut ymmärtää puheenpitäjän valintaa. Muuten palkitsemiset hoidettiin rutiinilla ja kakkua tuhottiin hyvällä halulla. Parasta oli kuitenkin seurata oman ryhmän sekä koko joukkueen positiivisia ilmeitä virnistyksineen; tilaisuus jotenkin tiivisti hienosti kuluneen vuoden ilmapiirillään. Juhlan jälkeen aloitettiin yksikön hoitaminen kotiutuskuntoon siivoamalla ja pakkaamalla loput tavarat. Kaappeja ja punkkia siirrettiin, lattioita lakaistiin ja roskia kuljetettiin kilpaa ulos. Lounaalla saatiinkin ällistellä erilaisia siviiliasuja, jonka jälkeen iltapäivä aloitettiin varusteiden palautuksella. Varusvarastolla jouduttiin vajaa tunti odottamaan, sillä joku muukin oli lähdössä reserviin kuin vain oma yksikkö. Lopulta homma saatiin hoidettua ja pikaisen johtajakansiohuollon jälkene oltiinkin jo tutussa elkassa odottamassa sotilaspassien jakoa. Nopealla ohjelmalla palautettiin avainkortit ja avaimet, jonka jälkeen olikin aika saada viimeiset tositteet palveluksesta. Passi käteen, kamat niskaan, henkilökunnan kättelykierros ja viimeinen päivä oli pulkassa. Astuessa ulos ulko-ovesta tuli hieman haikeakin fiilis. Yhteiset hyvästelyt palvelustovereiden kanssa ja suunta kohti porttia. Näin vapaus oli vuoden odotuksen jälkeen koittanut! Ajomatka kotiin meni vain nollaillessa tilannetta, eikä vieläkään (8.1.2011 klo 1:04) oikeastaan tajua, ettei yksikköön maanantaina palata. Suurin outous on henkilöpiirin muuttuminen, mutta muistot pysyvät mielessä kirkkaina varmasti pitkään. On aika siirtyä tämän projektin parista toiseen, varsinaisen elämän aloittamiseen pitkästä aikaa!

Kirjoituksia tulee varmasti vielä pari, ainakin viikon tai parin reservielämän jälkeen. Tuntemukset ovat silloin varmaankin jo sen verran laantuneet, että voi arvioida palvelusta suhteellisen objektiivisesti. Haluan kuitenkin jo tässä kohtaa kiittää blogini seuraamisesta. Blogi on toiminut itselleni ainakin loistavana kanavana kirjoittaa tapahtumista ja tuntemuksistani! Toivottavasti tekstit ovat viihdyttäneet lukijoita. Jättäkää toki jälki itsestänne kommentteina, joten voin hahmottaa lukijapiiriä (siltä osin kuin en lukijoista lähimpiä lukuunottamatta tiedä).