Juhlatunnelma huipussaan

Jaahas, uusi viikko alkuun. Kinkkua taaskin maha täynnä ja jatketaan kohti toivottavasti aurinkoista viikonloppua. Lauantai ja sunnuntai noudattivat samaa kaavaa. Aamulla rauhallisesti ylös, aamupalaa naamariin ja koneelle kuluttamaan aikaa. Sekalaisessa järjestyksessä elokuvia tv-tuvassa, nettikeskusteluja, pelaamista ja surffausta. Aika normisettiä virka-apuviikonloppuun siis. Lauantaina ennen päivällistä suunnattiin liikuntasaliin säbälle, jonka jälkeen mukavavauhtinen lenkki varmisti päivän toisen vlk-merkinnän. Päivällisen jälkeen aika kuluikin erilaisia toimintaleffoja lähinnä naureskellessa. Koulujenpäätöstunnelmaa haettiin ohessa facebookin tilapäivityksistä ja muken jälkiruoista. Mutta katsellaanpa sitten ensi vuonna meininkiä tarkemmin, pääsee sentää kovalaatuisia kaiffareita ylioppineiksi, kait! Ilta loppui lyhyeen Aukin yläkerran sekoillessa, jolloin vartiopäällikkö palautti kaikki taistelijat tupiin nukkumaan. Sunnuntai noudatti samaa kaavaa. Mahtavan puolustusvoimien brunssin jälkeen tosin hoidettiin kalustolistat ja muut hommat valmiiksi leiriä varten kuljeksimasta. Iltapäivällä jaksautui säbään, mutta lenkki sai tällä kertaa jäädä. Ilta kului rauhallisesti.

Maanantai alkoikin jo ennen kuutta, sillä alkamassa oli oma linjan oppilasvanhin-viikko. Perjantaihin saakka siis johdetaan porukkaa syömään ja oppitunneille, mäelle jne jne. Aamupalan jälkeen hoidettiin palautetilaisuus apukouluttajille, jonka jälkeen loppupäivä kuluikin päivälliseen saakka mäellä. Pari apupäivystystä tappoivat vapaa-ajat keskipäivällä ja päivällisen jälkeen, mutta eipä tarvi paikkailla enää illalla. Yöunet jäävät hiukan väliin, sillä toisen apupäivystäjän on herättävä kuudelta. Eipä silläkään ole väliä, kun viikko-ohjelma on helppo ilman sen suurempia erikoisjuttuja. Nyt tarvii taas kiirehtiä kirjoituksen kanssa, sillä vlk-säbä painaa päälle. Enää kolme merkintää ja kolmas KL on taskussa. Palaillaan kun keretään.

Salibandya ja palautteita

P-kauden viimeinen viikko lähti käyntiin rutiinilla. Aamutoimien jälkeen suunnattiin mukeen, jossa aamiainen maistui normaalia paremmin. Maha täytettynä käväistiin tuvassa ja haettiin liikuntakamat. Koska viikonalkuun oli varattu aikaa rästeille, oli muilla rennompaa ohjelmaa. Pari kaveria omasta joukkueesta jäi perustutkinnon rasteja uusimaan, kun muut lähtivät marssimaan kohti Peltosaaren liikuntahallia. Kyseinen matka kävellen oli viihdyttävä. Ensimmäistä kertaa näin vähän paikkoja Riihimäellä, sillä matkaa oli useampi kilometri. Matka soljui läpi tietynlaisena henkisenä rauhoittumisena. Nähtiin paljon uusia ja hienoja taloja, työmatkalaisia aikuisia ja kouluunlähteviä ala-asteelaisia. Ympäristö vaikuttimena ajatukset kulkivat niin omassa tulevaisuudessa ja opiskelussa, kuin myös takanaolevissa kouluvuosissa ja lapsuudessa. Jotenkin oli jännä huomata aatoksien siirtyvän automaattisesti ärsykkeiden takia. Lopulta hallin pihassa vallitsi raukea olo, mutta tuleva salibandykoitos irroitti viimeisetkin unihiekat kun ovista päästiin sisään. Aamupäivä kului pelatessa ja oli mukava huomata ettei Peipohjan palloiluhallissa kulutetut tunnit olleet menneet hukkaan. Takaisin yksikköön päästiin bussilla ja lounasteluaikaakin jäi melkein tunti. Iltapäivällä suunnattiin pitkästä aikaa elkaan ja siellä päästiin täyttämään optisia vastauslomakkeita; oli p-kauden palauteoppitunnin aika. Annettiin palautetta niin omille johtajille kuin myös itse henkilöstölle ja koulutukselle. Kolmen jälkeen palattiin tupaan, sipattiin ennakkoon ja käytiin syömässä. Itse vähän ärsyynnyin työmoraalista, ainakin tuvan uusien esikuntakomppanian viestimiesten kohdalla. Lopulta vain päätin, että se on itse tehtävä josseivat halua tai pysty siivoamaan. Heti viiden jälkeen alkoi vapaa-aika. Myös paikalliset elsot kävivät tiedustelemassa ketkä lähtevät Tikkakoskelle. Vielä ennen elsojen lähtöä saatiin kuulla jo hieman odotetustakin mahdollisuudesta käydä tutustumassa ElsoK:ssa. Huomenna kuuden aikoihin pitäisi päästä vähän haistelemaan tulevaisuuden oleskelupaikkaa. Tänään ei tehty kauheasti mitääni, joten iltakin sujui ilman ihmeellisyyksiä.