Päivystyshommia

Tiistaina herätys tuli vähän ennen kolmea. Ripeästi ylös ja päivystelemään yksikköä. Yöllä ei tapahtunut oikeen mitään ja aika kuluikin kevyesti koneella. Hieman ennen viittä yksikön vääpeli paukahti omaan työhuoneeseensa ja reippaan tervehdyksen jälkeen tokaisi ''Jos ei nukuta niin kai sitä sitten tarvitsee töihin tulla.'' Yksikön herättämisen ja aamiaisen jälkeen paikkailinkin heti univarastoja tunnin nokosilla. Aamupäivällä käväistiin mäellä ja hoidettiin viimeisetkin hommat loppuun. Ennen ruokaa hoidettiin iltapäiväksi suunnitellut tavarapalautuksetkin, joten loppupäivä pidettiin vapaata. Parin tunnin ruokalepounien jälkeen olikin mukava suunnata virkeänä niin kitaransoiton kuin internetinkin maailmaan. Vaikka kuntoisuuslomat oli tienattu, päätin lähteä illalla vielä reippaalle lenkille. Itselläni tuntuu nyt riittävän virtaa uutta sarjakautta kohtaan, kunhan vain kerkiäisi lomilla palloiluhallille ja laatikkoonkin. Ilta meni katsellessa tilannekomediaa ja yöpuulle suuntasin rentoutuneena.

Tänään hommia hoidettiinkin päivystäjänpöydän takaa aamusata iltaan. Heti kahdeksalta homma alkoi ja nyt yhdeltätoista päivä alkaa olla pulkassa. TKKK:n päivystäminen on siitä hassua puuhaa, ettei päivän aikana välttämättä tarvitse tehdä muuta kuin tervehtiä ja tarkistaa vahvuudet. Liikennettä yksikössä on aukkiin verrattuna hurjasti vähemmän. Päivällä on myös kuulutuskielto klo 8-16, joten hommat tarvii toimittaa ns. vanhanaikaisesti. Välillä kiusaantuu toimettomuudesta, kun joutuu kuitenkin istumaan tuolilla. Onneksi tänäänkin tuli luettua reipas pätkä Linkolaa, joten aika ei mennyt hukkaan. Linjakaverit tuntuivat nukkuvan suurimman osan päivästä, sillä kaikki tavarapalautukset ennen siirtoa Riihimäelle tehdään huomenna. Hyvää niin, sillä nyt ei tarvinnut tehdä erityisjärjestelyitä päivystämiseen. Iltapäivällä tuli myös soitettua Vammalaan ja ilmoittauduttua ensi viikonlopun mestaruuskilpailuihin. Vaikka kierroksia on takana varsin vaatimattomasti, tarvitsee sitä kuitenkin lähteä ''suden suuhun''! Ilta-aika sujui kevyesti avuliaan apupäivystäjän kanssa. Myös kiekko-otteluita tuli seurattua, eikä haitannut lainkaan että ensimmäinen päänahka julleista otettiin Ilmalaan. Kiitos Punakeltaiset! Huomenna hoidellaan palautuksia ja vietetään viimeisiä hetkiä Tikkakoskella.

TIkkakosken hikikarnevaalit

Torstain aamupäivä kului mäellä. Hoidettiin hommia leiristä kuntoon ja lounaalla saatiinkin kuulla yhteisestä työtehtävästä. Vänrikki ilmoitti perjantaina paikallaolevien alikersanttien kuuluvan valajuhlan lippujoukkueeseen. Sotilaspoliisit hoitaisivat vartioinnin, tiesulut ja juhlavieraiden ohjaamisen. Eipä ollut paljoa vastaansanomista, vaan iltapäivälle merkittiinkin sitten harjoitusvala. Ennen päivällistä oltiinkin takit päällä, baretit päässä ja rynnäkkökiväärit olalla treenaamassa ulkona. Henkilökunta muistutteli lippujoukkueen olevan todellinen esikuvaryhmä kaikille muille, niin alokkaille kuin vieraillekkin. Aurinko paistoi kuumasti ja tunnin verran kului kun harjoitus saatiin vedettyä läpi. Ohimarssin jälkeen palattiin kassulle palauttamaan aseet turvahuoneeseen ja siirryttiin paidat märkänä syömään päivällistä. Illan tennis kruunasi odotetun tavoitteen. Nyt kaikki mahdolliset vmtk-kuntoisuuslomat on tienattu, ainakin säädösten mukaan. Kotiin Riihimäelle lähtee siis 5 vmkt-kölliä, joka kuulostaa ihan mukavalta. Jossain kohtaa luulin jo ettei aika riitä, mutta kuitenkin kärsivällisyys palkittiin.

Perjantai lähti liikkeelle jopa normaalia tekkiviikkoa aikaisemmin. Ennen kahdeksaa keräännyttiin aukin edustalle ja varmistettiin vielä tärkeimmät yksityiskohdat valajuhlasta ja paikoista, mutta tupiin palattiin ilman ohimarssiharjoittelua. Tunnin unien jälkeen varuskunta-alue alkoikin olemaan täynnä väkeä. Särmästi toimisto-au johdatti TKKK:n kymmenen hengen joukon taas kerran kentälle ja heti laitettiinkin lippujoukkueen kolmirivi pystyyn. Heti kun tilaisuus alkoi, tiesi mitä tuleman pitää. Aurinko päivän lakikorkeudessaan. Päälläsi pitkät hihat, puntit, nahkavarsikengät ja baretti. Hiki virtasi kovin jo ennen todellisen ohjelman alkua. Onneksi sotilaspastorin ja Ilmasotakoulun johtajan puheet pitivät ajatukset muualla, niin hyvässä kuin pahassakin. Uskontohutun repiminen taaskin estraadille ärsytti suuresti, vaikka kuka kahta näin vanhoillista järjestelmää pystyisi erottamaankaan. Vaikkeivat olotilat kropan kylpiessä hiessä olleet järin mahtavat, päätin ettei omasta puolestani ainakaan uusien varusmiesten valapäivä jäisi heikoksi. Muistelin kuinka tärkeältä kyseinen tilaisuus tuntui sinä helmikuisena pakkaspäivänä puoli vuotta sitten. ''Valmistautukaa ohimarssiin!'' havahdutti horteesta ja pian lähdettiinkin liikkeelle. Juuri ohimarssin aikaan piti tulla myös ylilennon, joka onnistui olemaan aikamoinen ohilaukaus tällä kertaa. Kone lensi toooodella korkealla, hyvä että edes erotti. Kun marssi oli päätöksessä palattiin nopeasti kassulle. Suurimmat hikilitrat kaavittiin pois, jonka jälkeen lähdettiin syömään hernaria lomien vallatessa jo mielet. Kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen oli mukava lähteä virkeänä ajelemaan kohti kotia.

Lauantaiaamusti lähdettiin heti golfkierrokselle Pirunpeltoon. Kierros sujui kokonaisuudessaan varsin hyvin, eikä kesän ensimmäinen tasoitustiputus haitannut lainkaan (ja nyt händäri tasan 6,0). Ehkä pelillinenkin lukko alkaa pian aueta, mene ja tiedä. Korttia jättäessäni kosiskeltiin taas perinteisiin mestaruuskilpailuihin, mutta itse jäin vähien kierroksieni takia hieman empimään. Kai kuitenkin tulee taas lähdettyä ihan läpällä vääntämään. Lauantai-ilta kului savusaunassa ja kuskina. Vaihteeksi näinkin. Sunnuntaiaamusti suunnattiin kohti Helsinkiä ja paikallisjunamatkan jälkee Korsoon Ankkarockkailemaan. Kyseinen päiväretki alkaa löytymään kalenterista pikkuhiljaa jo vakiona, kun ensi kesänä kai tulee jo kolmas kerta peräkkäin. Mukavat yhtyeet ja leppoisaa porukkaa sopiva määrä, mikäs sen parempaa. Maanantaina-aamusti ajeltiin takaisin ja loppupäivä kuluikin sekalaisesti. Illalla keräsin taas kamppeet ja lähdin viimeistä kertaa lomilta kohti Tikkakoskea. Heti kassulla odotti 'mukava' apupäivystysyllätys, joten yöunet jäävät vähiin. Onneksi vloppuna tuli taas ladattua akkuja, joten ei haittaa hah! Palaillaan taas kun kertyy kirjoitettavaa, nyt unta kaaliin.

Jazzia ja golfia

Viikko vilahti huomaamatta loppuun saakka, eikä lomien keskellä isompaa kiinnostusta kirjoittamiselle ollut. Palvelusviikosta nyt isommin jaksakkaan kertoilla. Päivät mäellä, illalla tennistä ja kitaraa, sekä murkinaa tasaisin väliajoin. Tätä homma oli kiteytettynä tiistaista torstaihin. Perjantaina homma hiukan muuttui, kun työtehtävä päivystäjänä vei päivän palvelusajan kokonaan. Hyvä tuuri sinänsä, kun perjantaina päivä on vain seitsemän tuntia, sillä päivä päättyy lomatarkastukseen. Hommaa nykyisessä yksikössä, eli TKKK:n puolella ei ole nimeksikään niin paljon kuin Aukissa. Kyseinen juttu on kaksiteräinen miekka; toisaalta ei tarvitse tehdä mitään, mutta ajan kuluttaminenkin tuntuu todelliselta työltä välillä. Itseltä lukeminen oli suhteellisen lopussa, mutta onneksi Symposium tarjosi hiukan ajanvietettä. Kokonaisuutena viime viikko tuntui jotenkin masentavalta. Ei suuremmin hommia ja varmasti siitä syystä päivät tuntuivat tarkoituksettomilta. Onneksi Lessun soittelu lisäsi mielenkiintoa ainakin vapaa-aikaa kohtaan, eikä loppuviikko ollut enää niin kauheaa tervanjuontia. Perjantain lomatarkastuksesta ajoin suoraan Vammalaan ja kierrokselle Pirunpeltoon. Isän ja Sisun kanssa kierretyn lenkin tulos oli jopa puolipositiivinen, ainakin selän kannalta. Perus kasivitosen bäkkärirundin jälkeen kello huiteli jo yhtätoista ja suunnattiin kotiin. Lauantaina käytiin kiertämässä Järvenranta aamutuimaan. Ja jälleen yksi kierros joka osoitti homman junnaavan paikallaan... Iltapäivällä kävin ulkoiluttamassa kuplaa ja kotiuttamassa postista uuden ja mahtavan Fedora-hattuni. Viiden jälkeen kavereita alkoikin kokoontua matomäkeen, josta sitten lähdettiin puoli kasin aikoihin kohti Poria ja Jazzeja. Alavireisen viikon jälkeen oli erityisen siistiä nähdä taas omaa porukkaa. Kavereita, joiden seurassa ei tarvitse jännittää tai kokea itseään tippaakaan ulkopuoliseksi. Ilta venyi pitkään, eikä sunnuntai käynnistynyt kuin vasta kahdeltatoista. Alkuiltapäivästi kävin jeesaamassa Jaskaa koneen kanssa, eikä mennyt kovinkaan kauaa kun sai tuntea onnistuneensa. Kolmelta suunnattiin kohti Kirjurinluoto Areenaa ja Jeff Beckiä. Kesän kaksi festarikäyntiä ovat osoittautuneet todellisiksi lottovoitoiksi, kaikin puolin. Illalla rentouduttiin kotona ladaten akkuja pikkuhiljaa uudelleen. Maanantaina käytiin vielä rundilla, mutta isompaa tulosta siitä ei tullut. En jotenkin pysty myöntämään vähäisten rundien ja lyöntien vaikutusta tulokseen. Kaippa ensi viikonloppuna tuo takatiin 81 kääntyy pikkuhiljaa jo seiska-alkuiseksi. Toivottavasti ainakin... Iltapäivä kului pyöriessä ympäriinsä kotona. Pakkausta, TTY:n papereiden täyttämistä, Lessun siirtämistä laukkuun ja muuta, unohtamatta tietenkään yhteistä kahvihetkeä ennen lähtöä. Porukat suuntasivat taas Vammalaan ja itse lähdin takaisin Tikikseen. Hienon viikonlopun jälkeen tuleva miniviikko näyttää positiiviselta, eikä ajomatkan jälkeen viimeviikoisesta negatiivisesta energiasta tunnu olevan jäljellä ripaustakaan.

Golfkankeutta & Lessun matka alkaa

Maanantai etenee varsin vapaamuotoisesti, joten on sopiva hetki kertoilla viikonlopusta.

Perjantai sujui tavallisesti. Aamupäivä mäellä ja iltapäivä sitten yksikössä tehden erilaisia lomavalmisteluja. Suuremmin ei joutunut töitä paiskimaan, vaan aika kului niin varusvaihdossa kuin nukkuessakin. Yhden jälkeen siivottiin tupa vääpelin pitämää teksiä varten ja pakattiin lomakassit. Nopean tarkistuskierroksen jälkeen lomatarkastus aloitettiin jo tasan kolmelta, eikä aikaakaan kun pääsin jo starttaamaan kohti etelää. Kotimatkalla käväisin nopeasti Köyliössä mökillä, jossa muu perhe viettelikin kesäpäivää hyvässä säässä. Kahvittelun ja jutteluhetken jälkeen jatkoin matkaa Kokemäelle. Kaupan kautta kotiin ja vaatteet vaihtoon, jonka jälkeen suuntana olikin Järilä. Ilta kului pitkällä kaavalla grillin ollessa kuumana ja juomien kylmänä. Yöksi palasin kotiin ja suunnilleen neljältä tajusin pistäneeni unirytmin taas kerralla kuntoon. Lauantaina hinattiin ukon kanssa pakettivolkkari Heinon korjaamolle ''kesäkunnostukseen'' ja iltapäivästi käväisin Porissa hakemassa laukun Lessulle ja uuden pikkuvahvarin, sillä olin päättänyt viedä soittimen mukanani Tikikseen. Illalla lähdettiin vielä pelaamaan golfia koko porukan voimin. Kyseinen laji tuntuu tällä hetkellä pistävän vastaan niin fyysisesti kuin henkisestikkin. En muista monennenko kerran tänä vuonna selkä rajoittaa pelaamista, joten puolikas kierros oli jälleen kerran aikamoista rulettia. Aina kun on aikaa pelata tuntuu jokin paikka olevan klesana. Samalla vähäiset kierrokset ja kroppa muodostavat oudon mentaalilukon päähän; vaikka mahdollisuuksia olisi ei silti saa tulosta aikaan, tai ainakaan rentoutta. Toivottavasti loppukesästä pelimieli vapautuu ja saan pelattua muutaman onnistuneenkin rundin, kun nyt ne tuntuvat vain olevan kiven alla.

Sunnuntai kului puolittaisesti. En halunnut lähteä Vammalaan pelaamaan tai lyömään, sillä tuloksen saattoi aavistaa mielessä. Iltapäivän aluksi kävin ajelemassa kunnon lenkit kuplalla keskustassa ja lähimaastossa, eikä paljon hienompaa reilua tuntia olisi voinut kuvitellakkaan. Lounasta syötiin mökillä ja viiden aikaan olikin lähtövalmisteluiden aika. Käväisin kaupassa hakemassa kahvittelutarvikkeita tupaan ihan yllätysmielellä ja pakkasin tavarat & Lessun uuteen pussiin. Matka sujui joutuisasti ja kerkesipä illalla vielä testamaan tuvan akustista ympäristöä. Maanantaita on kulutettu mäen, yksikön ja muken sekoituksella. Illalla taas tennistä ja skittareeniä, elikkäs normisettiä.

Partasuita, kuplaa ja golfia (sekä paluu arkeen)!

Kesälomat on pidetty ja nyt taas takaisin normaaliin menoon. Pitkät lomat eivät sen suuremmin houkutelleet kirjoitteluun kun kokoajan oli menemistä ja tekemistä eri suuntiin. Sinänsä myös inttiblogiin tavallisen elämän rustaaminen olisikin vähän hassua. Ennen Juhannusta aika kului mukavasti tennikseen aamuisin ja golfiin päivisin. MM-jalkapallo kruunasi illat runsaitten grilliherkkujen säestämänä. Perjantaina sitten aloitettiinkin Juhannus toden teolla Matomäessä. Tutut naamat, grilli kuumana ja juomat kylminä ilta kului leppoisasti. Vaikkein ilma ollutkaan hirveän lämmin oli meno silti mukavaa. Lauantaina jatkettiin Lahtisilla heti päivällä. Iltapäivä sauna valmisti menon joka yltyi illan edetessä. Sunnuntaina palauteltiinkin oloa ja käväisin mökillä syömässä perheen kanssa. Illasti vielä lähdettiin Pansion tuoreen spollealikin kanssa käymään Porissa rentouttavalla biljardilla. Pelikin kulki, eikä unkarilainen haastajapelurikaan pärjännyt perisuomalaiselle sisulle. Maanantaista eteenpäin pelattiinkin sitten golfia oikein urakalla jatkaen siitä mihin loppuviikolla jäätiin. Alkuviikolla noudettiin jälleen kotipihaan myös keskikesän loistavin ajoineuvo; '50 mallinen tummanruskea kuplavolkkari. Ajeltua tuli lomalla monet kerrat, eikä kiinnostuneilta katseilta voinut suuremmin välttyä. Keskiviikosta eteenpäin loppuloma olikin suhteellisen täytenäinen. Aamun golfrundin jälkeen sekä kuplan ulkoiluttamisen jälkeen suuntasin kohti Turkua. Henrikinkadulla vaihdoin autoa ja suuntasin Vaappenin kanssa kohti Papinsalmea. Sieltä matka jatkui venerantaan, josta lähdettiinkin nauttimaan Turun saaristosta Pasi-serkun ohjastaessa venettä. Loistava ilma ja mukava seura kruunasivat hienon retken. Yö menikin siskon kämpässä. Päivä kului kaupungilla (vaikka unet kestivätkin melkein yhteentoista) ja intialaisen lounaan jälkeen siirryttiinkin Harjattulaan pelailemaan golfia Pasin kanssa. Pettymys oli suhteellisen suuri, kun samaan flightiin varattu naisten huippujuniori ei tullutkaan mutta muuten kierros oli onnistunut. Kierroksen jälkeen huristelin vielä kotiin ja päätin varata vielä peliajankin perjantaille. Perjantain kierros venyi auringonpaisteessa ylipitkäksi ja nopean Tamperevisiitin jälkeen selviydyin vielä yöksi Köyliöön mökille. Lauantai olikin loman huikein päivä, sillä oli koittava aika Järvenpään Puistobluesin! Alkuiltapäivästä löydettiin isän kanssa helposti festarialueelle ja kahden lämmittelijän jälkeen kuudelta lavalle nousi teksasilaisten partasuiden ZZ Top. Keikka oli korkeatasoinen, eikä paljon parempaa huipennusta lomalle olisi voinut valita. Tyypilliset ''Isomäenjäähalli''-biisit kuultiin eikä soundeissa ollut valittamista. Illalla ehdin vielä kierrokselle kuplan kanssa lähimaastoihin. Sunnuntaiaamun vei taas Pirunpelto ja golf. Rundi oli ehkä kesän mukavin ainakin fiiliksen perusteella. Peli ei niinkään loistavaa ollut, mutta nautittavaa silti. Illalla ajeltiin taas pitkästä aikaa Tikkakoskelle ja vaihdettiin tunnelmat tupakavereiden kanssa. Kokonaisuudessaan loma oli mahtava, enkä muista hetkeen yhtä ''pitkiä'' päiviä kuin nyt, ainakaan kesälomalla. Myös iso käsi mahtaville ilmoille, jotka tuntuivat vain paranevan paranemistaan toisella viikolla. Vapaa-aikaa oppii pikkuhiljaa arvostamaan entistä enemmän.

Nyt kuitenkin taas maanantaihin. Sama kaava jatkui ilman sen suurempia muutoksia. Vapauksia on tullut lisää, eikä aamutekseistä tai muodossakulkemisista niin älyttömästi kiristellä hampaita. Pienissä osastoissa syömään ja omaa rauhallista ajankäyttöä aina palvelusaikojen välissä. Käytännössä koko päivä kului mäellä, poislukien aamun tiedusteluhetkeä 3k:hon, jolloin selvisi että muutto tapahtuu perjantaina. Ei maanantai silti ihan yltiöpositiivisissa meiningeissä kulunut, kun ensi viikonloppu napsahti oudolla arvalla kiinni virka-avun takia. Onneksi kaikki loput Tikis-viikonloput näyttävät olevan auki aina Elokuun keskivaiheille saakka. Illalla tarvitsee taas alkaa treenaamaan itseään takaisin siasta ihmiseksi tällä kertaa tenniksen avulla. Toivottavasti edes pari syötyä grillimakkaraa saa eliminoitua seuraavan puolentoista viikon aikana...

Koulutöiden perjantai

Perjantai ei oikeastaan antanut sijaa hellittää leirin jälkeen. Heti puoli kahdeksalta suunnattiin läheiselle pururadalle, liikunnan koulutyöhön. Tällä kertaa vuorossa oli kuuden kilometrin juoksukilpailu. Aamun alkutunteina lupailin rentoa hölkkäilyä ja valitin väsymystä, mutta numerolappu rinnassa tuli taas sykittyä ihan kunnolla. Vähän reilut 27 minuuttia reitillä ja oman linjan ykköspaikka saavutettuna. Aamun kankeuden jälkeen kilpailu tuntuikin oikeastaan mukavalta herätykseltä. Lounaaseen saakka hoidettiin huoltoa ja iltapäivällä oli vuorossa johtamistaidon koulutyö. Elsot ja suhteellisen suuri määrä uusijoita kerääntyivät alakerran luokkaan, jossa toteutettiin pv:n tyylinen ''esseekoe''. Loppuiltapäivä kuluikin trangioiden palautukseen, aseiden siirtämiseen ja muuhun lomahärväykseen. Oli myös loistavaa kuulla että lomat alkaisivatkin jo kolmen jälkeen, eivätkä pari tuntia myöhemmin. Kotimatka sujui normaalisti, vaikka tuntuu että aina muropakettikuskeja löytyy matkalta. Perjantaina tuli pitkästä aikaa soiteltua skittaa ja iltapäivästi suuntasin Turkuun. Monien suunnitelmamuutosten jälkeen ajatuksena oli löytää syksyllä alkavalle säbän sarjakaudelle uutta varustetta ja nähdä Vappua. Intersportin mailavalikoima yllätti vähyydellään, vaikka onkin kevät. Onneksi kenkäpuolelta tuli löydettyä loistavat Addut hyvällä tarjouksella (Glove CC5), joten syksyä odotellessa... Uutta seiskakielistäkin kävin kyselemässä ja lopuksi käytiin vielä syömässä. Puoli kympiltä tähtikeula oli jälleen kotipihassa. Kymmeneltä lähdettiin Pansion spollesoturin kanssa kohti Harjavaltaa, mutta loppuilta kului kuitenkin perinteisesti Oluthuoneella. Oli mahtavaa kuulla kuulumisia pitkästä aikaa. Jotenkin vähentyneen vapaa-ajan seurauksena oppii arvostamaan tiettyjä asioita enemmän kuin ennen. Oman kaveripiirin näkeminen ja aika perheen kanssa on lomien parasta antia, vaikkei sitä siviiliaikana niin paljon ole tullutkaan ajatelleeksi. Lauantai kuluikin suureksi osaksi vain rentoutuessa. Aamupäivä näprätessä vuorotellen konetta ja kitaraa. Iltapäivällä kävin hakemassa Järilästä oman lippuni tulevaan Helmikuiseen Talviklassikkoon. Illalla lähdettiin vielä Vammalaan ja maagiselle Pirunpellolle. Sateen jälkeen olosuhteet olivat mahtavat, mutta meikäläisen alaselkä ei. Puolesta kierroksesta ensimmäiset neljä väylää menivätkin ihan mukavasti, mutta lopussa lyönti takkusi huolella. Eipä siinä, pääsipä ainakin irti tavallisista aatoksista. Ilta kului hyvän ruoan ja saunan seurassa. Huomenna vielä lomaillaan, toivottavasti notkean selän ja laadukkaan kolopalloilun siivittäessä menoa.

Viikonlopun yli ja kohti ginestä

Näin murheellisen ja varsin älyttömän kiekkomatsin toisella erätauolla on aika kelata vähän tapahtumia taas kerran.

Viikonloppu vilahti nopeasti golfin ja tenniksen nelinpelin viedessä suurimman osan vapaista. Sunnuntaina kahdeksalta startattiin äitimuorin kanssa Vammalassa toukoscrambleen ja päästiin pois suurimman helteen alta. Iltapäivällä Kokemäellä vähän ukkostikin joten vapaa-aikaa vähän jäikin tenniksen jälkeen. Ihan putkeen viikonloppu ei kuitenkaan mennyt, kun koivusiitepölyallergia paukahti täydellä vauhdilla käyntiin. Koko viikon lopun tuli napattua kaikenmoista pilleriä ja suihketta, mutta vielä tiistainakin olo on suhteellisen hontelo. Maanantaina suurin osa aukista lähti leirille, mutta oma linja jäikin vielä kasarmille. Oma leiri alkaa vasta lauantaina joten ginesvloppu menee melkein automaattisesti. Maanantai ja tiistai ovat sujuneet mäellä ilman sen suurempi erikoisuuksia. Illat ovat sujuneet tuvassa maatessa ja datatessa, koska en viitsi riskeerata ennen leiriä. Onneksi sen suurempia nakkeja ei ole osunut itselle nyt kassuviikolle, vaan saa yrittää selättää siitepölyt rauhassa, ilman vapautuksia totta kai.

Tutussa seurassa

Viikonloppu on sujunut rentouttavasti, ehkä myöskin osin hyödyllisesti. Perjantaina saavuin tyhjään kotiin, isä oli Helsingissä kokoustelemassa ja sisko & äiti vasta matkalla kohti Matomäkeä. Vaatteidenvaihdon ja koiran ulkoiluttamisen jälkeen talo alkoikin jo täyttyä, eikä aikaakaan kun oltiin jo syömässä yhdessä. Suhteellisen riehakkaan Vapun jäljiltä päätin jäädä kotiin illalla, keräämään unta enkä univelkaa. Lauantai kului leppoisalla vaihteella. Iltapäivän aluksi suunnattiin Vammalaan, vaikka sateen uhka olikin varsin oleellinen. Päätettiin kuitenkin lähteä pieneen usvanomaiseen sateeseen, kun kenttäkin oli niin tyhjä. Kuuden maissa kierros oli paketissa, sormet sinisinä ja mieli tyhjänä. Ainakin ajatukset suuntautuivat mukavasti muualle kierroksella. Keli oli infernaalinen, sillä lämpöasteita oli huimat viisi. Kuitenkin tuntuu järkevältä käyttää jokainen pelimahdollisuus kun kierrosmäärät tänä kesänä satavarmasti tippuvat. Uudet pelivälineet tuntuvat mahtavilta, vaikkakin uudet wedget pakottavat muuttamaan pelitapaa. Vai mitä sanotte lyönnistä, joka tippuu selvästi greenille mutta backspinnaa pari metriä taaksepäin ulos viheriöltä. Paluumatkalla selvisi että isäkin oli kerinnyt matkoiltaan kotiin. Pikimmiten kotiinpaluun jälkeen käytiin vielä pikaisesti kuntosalilla jonka jälkeen illalla päästiin nauttimaan mukavasta perheruokailusta. Loppuilta kului ruudun ääressä, mahtavaa kiekkojännäriä seuraillen...ei luoja. Aamuyöstä tuli herättyä vielä seuraamaan Detroitin punasiipien peliä, eikä sekään nyt ihan putkeen mennyt. Eipä tarvi jännittää kiekkoa enää tänä keväänä, ei änärissä eikä mm-kisoissa. Sunnuntaiaamu kului kotona, ilmojen herra tuntui taistelevan pelihalujani vastaan voimakkaalla arsenaalilla. Iltapäivällä kävin kevään viimeisissä säbäreeneissä. Saapa nähdä mihin suunnataan tulevalla kaudella, kun osa puhuu 5-divarista ja osa jatkamisesta A-junioreihin. Parasta on kuitenkin se, että pääse itse takaisin laatikkoon ensi vuonna, minkä vaan koulukiireiltään ehtii totta kai. Ilta sujui väsähtäneesti, vaikkain myös latautuneesti. Talo oli taas tyhjänä; äiti suuntasi pikaiselle ulkomaan työkeikalle ja sisko takaisin Turkuun. Tuntui miltei ihmeelliseltä ettei tarvinnut lähteä ajelemaan kohti Keski-Suomea. Huomenna on tavoitteena vielä käydä heti aamusti kentällä pelaamassa yksi kierros, toivottavasti suotuisassa säässä. Illalla matka jatkuukin kohti Tikkakoskea.