TIkkakosken hikikarnevaalit

Torstain aamupäivä kului mäellä. Hoidettiin hommia leiristä kuntoon ja lounaalla saatiinkin kuulla yhteisestä työtehtävästä. Vänrikki ilmoitti perjantaina paikallaolevien alikersanttien kuuluvan valajuhlan lippujoukkueeseen. Sotilaspoliisit hoitaisivat vartioinnin, tiesulut ja juhlavieraiden ohjaamisen. Eipä ollut paljoa vastaansanomista, vaan iltapäivälle merkittiinkin sitten harjoitusvala. Ennen päivällistä oltiinkin takit päällä, baretit päässä ja rynnäkkökiväärit olalla treenaamassa ulkona. Henkilökunta muistutteli lippujoukkueen olevan todellinen esikuvaryhmä kaikille muille, niin alokkaille kuin vieraillekkin. Aurinko paistoi kuumasti ja tunnin verran kului kun harjoitus saatiin vedettyä läpi. Ohimarssin jälkeen palattiin kassulle palauttamaan aseet turvahuoneeseen ja siirryttiin paidat märkänä syömään päivällistä. Illan tennis kruunasi odotetun tavoitteen. Nyt kaikki mahdolliset vmtk-kuntoisuuslomat on tienattu, ainakin säädösten mukaan. Kotiin Riihimäelle lähtee siis 5 vmkt-kölliä, joka kuulostaa ihan mukavalta. Jossain kohtaa luulin jo ettei aika riitä, mutta kuitenkin kärsivällisyys palkittiin.

Perjantai lähti liikkeelle jopa normaalia tekkiviikkoa aikaisemmin. Ennen kahdeksaa keräännyttiin aukin edustalle ja varmistettiin vielä tärkeimmät yksityiskohdat valajuhlasta ja paikoista, mutta tupiin palattiin ilman ohimarssiharjoittelua. Tunnin unien jälkeen varuskunta-alue alkoikin olemaan täynnä väkeä. Särmästi toimisto-au johdatti TKKK:n kymmenen hengen joukon taas kerran kentälle ja heti laitettiinkin lippujoukkueen kolmirivi pystyyn. Heti kun tilaisuus alkoi, tiesi mitä tuleman pitää. Aurinko päivän lakikorkeudessaan. Päälläsi pitkät hihat, puntit, nahkavarsikengät ja baretti. Hiki virtasi kovin jo ennen todellisen ohjelman alkua. Onneksi sotilaspastorin ja Ilmasotakoulun johtajan puheet pitivät ajatukset muualla, niin hyvässä kuin pahassakin. Uskontohutun repiminen taaskin estraadille ärsytti suuresti, vaikka kuka kahta näin vanhoillista järjestelmää pystyisi erottamaankaan. Vaikkeivat olotilat kropan kylpiessä hiessä olleet järin mahtavat, päätin ettei omasta puolestani ainakaan uusien varusmiesten valapäivä jäisi heikoksi. Muistelin kuinka tärkeältä kyseinen tilaisuus tuntui sinä helmikuisena pakkaspäivänä puoli vuotta sitten. ''Valmistautukaa ohimarssiin!'' havahdutti horteesta ja pian lähdettiinkin liikkeelle. Juuri ohimarssin aikaan piti tulla myös ylilennon, joka onnistui olemaan aikamoinen ohilaukaus tällä kertaa. Kone lensi toooodella korkealla, hyvä että edes erotti. Kun marssi oli päätöksessä palattiin nopeasti kassulle. Suurimmat hikilitrat kaavittiin pois, jonka jälkeen lähdettiin syömään hernaria lomien vallatessa jo mielet. Kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen oli mukava lähteä virkeänä ajelemaan kohti kotia.

Lauantaiaamusti lähdettiin heti golfkierrokselle Pirunpeltoon. Kierros sujui kokonaisuudessaan varsin hyvin, eikä kesän ensimmäinen tasoitustiputus haitannut lainkaan (ja nyt händäri tasan 6,0). Ehkä pelillinenkin lukko alkaa pian aueta, mene ja tiedä. Korttia jättäessäni kosiskeltiin taas perinteisiin mestaruuskilpailuihin, mutta itse jäin vähien kierroksieni takia hieman empimään. Kai kuitenkin tulee taas lähdettyä ihan läpällä vääntämään. Lauantai-ilta kului savusaunassa ja kuskina. Vaihteeksi näinkin. Sunnuntaiaamusti suunnattiin kohti Helsinkiä ja paikallisjunamatkan jälkee Korsoon Ankkarockkailemaan. Kyseinen päiväretki alkaa löytymään kalenterista pikkuhiljaa jo vakiona, kun ensi kesänä kai tulee jo kolmas kerta peräkkäin. Mukavat yhtyeet ja leppoisaa porukkaa sopiva määrä, mikäs sen parempaa. Maanantaina-aamusti ajeltiin takaisin ja loppupäivä kuluikin sekalaisesti. Illalla keräsin taas kamppeet ja lähdin viimeistä kertaa lomilta kohti Tikkakoskea. Heti kassulla odotti 'mukava' apupäivystysyllätys, joten yöunet jäävät vähiin. Onneksi vloppuna tuli taas ladattua akkuja, joten ei haittaa hah! Palaillaan taas kun kertyy kirjoitettavaa, nyt unta kaaliin.