Ajatuksia ajan kuluessa

Kuten huomata saattaa, monipuoliset lomat ja viikon leiri ovat vieneet ajan kirjoittamiselta. Eipä siinä mitään, kelataan nyt taaksepäin puolentoista viikon ajan.

Edellisperjantai sujui leppoisasti, suunnilleen ilman mitään hommia. Kun ohjelmaa ei sen suuremmin ollut, saatiin luutnantin allekirjoittamana hakemus aikaisemmille lomille. Jo kymmeneltä kiirehdittiin ympäri yksikköä. Hetkeä aiemmin oli tullut varmistus aikaisemmalle lähtöajalle. Yhdeltätoista linjan siirtyi reippaana lomakassien kanssa syömään lounasta, jonka jälkeen saatiinkin lähteä. Aurinko paistoi, musiikki soi ja Mercedes siirtyi Jyväskylän matkakeskukselle. Tupakaverit ja tavarat pois kyydistä, lomatoivotukset ja kokka kohti Kokemäkeä. Sormivamman takia ei paljoa golfia pelattu, vaan päätettiin vaihtaa kuulumisia Pansion spolalikin kanssa. Ilta kului rennosti ja kahdeltatoista olinkin jo kotona. Lauantaita sävytti perinteinen Karmarock, joka tänä vuonna oli jotenkin kauheankin laimea. Yleensä tapahtuman pääkohtana ovat olleet ihmiset ja keskustelut, mutta tällä kertaa huippuhetket löytyivätkin musiikista. Kertonee jotain laimeudesta. Sunnuntaina äiti, isä, Vappu ja Jussi lähtivät ulkomaille, kun itse taasen suuntasin Tikkakoskelle.

Leirille lähdettiin heti maanantaiaamusti. Iso linja-auto jäi puuttumaan ja ajovastuu jaettiin linjalaisille, johtuen elsojen suhteellisen pienestä vahvuudesta nyt tammikuun erässä. Itse leiri oli ihan mukava. Huikea ympäristö ja sopivat työvuorot saivat viikon tuntumaan melkeinpä lomalta. Ainakaan niin paljon en ole päivisin hetkeen nukkunut kuin nyt leirillä. Tiistaina käytiin terveysasemalla poistattamassa tikit sormesta ja loputkin jäykistelyt sormessa lähtivät menemään hiljalleen. Perjantaina palattiin Tikkakoskelle ja kalustohuollon jälkeen aloitettiin valmistautuminen lomiin. Itse palasin yksikköön parin jannun kanssa hieman myöhemmin kun piti palauttaa ajoneuvoja. Ei sinänsä ihme, kun meno autohallilla tuntui tavallisen laiskalta. Hetken aikaa yksikössä eläteltiin jo toiveita aikasemmista lomista, mutta tunnin verran turhaa istumista tuvassa silti tuli. Itse päätin testailla tikittömän käden toimintaa plektran kanssa ja tuntuihan se tavalliselta, onneksi. Lomille päästiin normaalisti kolmen jälkeen. Illalla grillailtiin kavereitten kanssa, eikä interrailkokouksesta tullut oikein mitään. Pokeri ja grilliherkut tekivät tehtävänsä onkiessaan mielenkiinnon muualle retkisuunnittelusta. Lauantai ja sunnuntai sujuivat Porin Kirjurinluodossa. Vuorossa oli tietenkin Sonisphere. Hienoja hetkiä, eikä kalliin lipunhinnan puutteita voisi paremmin täyttää kuin mahtavilla kavereilla! Myrsky koitti sekoittaa hommia, mutta ihan hyvin tapahtuma lopultakin pysyi paketissa. Siltikään en ole vielä Puistobluesia voittanutta konserttia tänä vuonna nähnyt. Niin fiilis- kuin tapahtumapuolella Järvenpään spektaakkeli ajaa edelle. Lisää Sonispherestä metalliblogissa, kunhan aika on sopiva. Maanantain pidin vielä lomaa, kun aikataulun puolesta en olisi voinutkaan ehtiä Tikikseen ajoissa. Onneksi läpiviennissäkin oli komppa-hl, joten kaikki palasivat vasta maanantai-iltana. Päivällä kävin Porissa hakemassa uuden työkalun alkavalle a-junnujen sarjakaudelle. Iltapäivä kului lepäillessä ja pakkaillessa. Ysin jälkeen olinkin jo keskuspysäköintialueella, joten viikonloppu sujui normaalisti.

Kuten eräs lukija parin tekstin takaiseen tiedusteluun kommentoikin, on blogi muuttunut reilusti sitten palveluksen alkupäivien. Aikaisemmin kirjoitin paljon koulutuksesta ja yleissotilaallisista asioista, kun taas nykyään kirjoitukset keskittyvät paljolti lomiin ja päivien tapahtumat ovat kuin samaa looppia. Vaikkei inttiblogin ajatuksenmukaista olekkaan höpöttää vapaa-ajasta, kuuluu se siltikin alaotsikkoon ''Armeijavuoden tapahtumia kasarmin sisä- ja ulkopuolelta.'' Mielestäni on hyödyllistä kertoa omasta elämästäni tänä vuonna blogissa hieman laajemminkin, ainakin lukijakunnan tietäen. Koulutuksesta en voi kirjoittaa ja vain päivittäisistä ''syömään ja mäelle''-tyylin jutuista kirjoittamalla katoaa niin oma kirjoitusintokin kuin lukijoiden into seurata.

Ajomatkoilla Tikkakoskelle on hyvää aikaa miettiä kaikenlaista. Matkat kotiin menevät mielen poukkoillessa ympäriinsä innostuksesta, mutta takaisin ajellessa on aikaa muuhunkin. Ympäristö tulee väkisinkin tutuksi ja nykyään muistaa jo kymmenittäin erilaisia yksityiskohtia reitin varrelta. Tästä saadaankin hyvä aasinsilta ajan kulumiseen. Kevättalven lumisista rinteistä Himoksella on siirrytty jo ohi orastavien sekä keskikesän kirkkaanvihreiden nurmikoiden ohi. Kesä alkaa kääntyä lopuilleen; koulut alkavat, aurinko paistaa paluumatkoilla aina vain alhaammalta ja Himoksen rinteet ovat palaneen ruskeita. Hujauksessa Tikkakosken periodi alkaa saavuttamaan loppusuoransa. Pari viikkoa täällä, jonka jälkeen onkin aika palata kotiin Riihimäelle. Mietityttää jo valmiiksi miten porukan hajoaminen kahtia tulee vaikuttamaan loppuun palvelusaikaan. Mutta ei parane mennä asioiden edelle, vaan jatkaa puurtamista normaalisti.