Päivystämästä lomille

Hahaa, pirulainen kun koittaa tökkiä bloggaus nyt. Eilen palatessani tv-tuvasta oli uusi kirjoitus jo puolivälissä, kun huomasin ettei siinä ollut minkäänlaista järkeä tai juonta. Sinänsä se ei ollut yllätys, koska viikko on jurnuttanut eteenpäin kuin juna vaikka perjantai pienen poikkeuksen päiväjärjestykseen toikin. Keskiviikkoaamu kului yksikössä, oli aika suorittaa koulutukseen kuuluva koe. Vielä ennen lounasta ja sen jälkeen koko iltapäiväksi juostiin parijonossa mäelle. Ilta kului tuvassa ja tuuratessa päivystäjää. Isommin sykkiä ei jaksanut tai kannattanut, sillä yöllä olisi valvottava muutaman tunnin verran. Kolmelta, mahtavien viiden tunnin unien jälkeen ensimmäinen apupäivystäjä herätti ja oli siirryttävä itse pyödän taakse vartioimaan. Tunnit kuluivat suhteellisen hitaasti, eikä tapahtunut mitään. Mieli alkoi kuitenkin virkistyä kun huomasi auringon pikkuhiljaa nousevan ja yksikön valaistuvan. Varttia vaille kuusi herätin mahtavat kaksi apukouluttajaa, sekä päivystäjän ja linjan oppilasvanhimman. Tasatunnin koittaessa siirryin tupaan naureskelemaan väsyneitä ja unenpöpperöisiä naamoja. Itku pitkästä ilosta, kertoo vanha sananlasku. Oppilas Nieminen suuntasi pikimmiten rötväpunkkaan puolen tunnin unille ennen aamupalaa ja herätessäni silmät näyttivät suunnilleen samalta kuin muilla juuri hetkeä aikaisemmin. Aamiaisen jälkeen päivä sujuikin mäen ja kahvitauon väliä säännöllisesti toistaen. Illalla suunnattiin joukolla taas liikuntasaliin vääntämään vlk-säbää lentorukin kanssa. Jotenkin tunnin pelaaminen herätti taas vähän peliälyä ja päätin heti 10min jälkeen ottaa vanhan tutun pakin paikan omalle vastuulleni. Peli tasoittui ja tajusin, ettei ensi kaudella olisi isommin miettimistä pelipaikasta. Yhdeksältä pidettiin iltavahvari, tottakai klassiset parta- ja tukkatarkastukset sisältäen. Kymmeneltä olin jo menossa ihan nukkumaan, kun muut elsot saivatkin meikäläisen turmiolliseen tv-tupaan. Yhdessä katsottiin leffaa ja pelailtiin koneilla, kunnes yhdeltätoista väki alkoi palailla tupiin. Itse nappasin perus kuuden tunnin unet, eivätkä ne kylläkään perjantaita helpottaneet. Perjantai kului kaksijakoisesti. Suurin osa ajasta tuli vain odoteltua baretti päässä ja lomapuku päällä tekemistä, mutta välillä oli todellisia moniprosessointeja. Ohjelmaa riitti niin puhelinsoitoista ja varusmieskorteista aina voimapihteihin ja sotkuraketteihin. Onneksi avuliaat apupäivystäjät toimivat hyvin, eikä suurempaa stressireaktiota päässyt ilmenemään. Heti kolmen jälkeen juostiinkin jo ulos lomatarkastukseen ja lähdettiin lomille. Automatka oli suhteellisen väsyttävä, kiitos hieman lyhyempien unien ja päivystystehtävän. Monipuolisen musiikkivalikoiman avulla ajorupeamasta selvittiin ilman taukoja ja viikonloppu pääsi kunnolla käyntiin.