Päivien harmaata massaa

Pari viikkoa on jälleen hujahtanut ilman kirjoitusta. Tapahtumat kasarmilla eivät olekaan olleet kovinkaan maagisia ja viikko metsässä myös karsi kirjoitusmahdollisuuksia. Puolitoista viikkoa hoideltiin liikuntakoulutuksia ja linjahommia ilman suurempia ihmeellisyyksiä. Viikonloppuvapaiden jälkeen aloitettiinkin keskittyminen hiljalleen alkavaa leiriä varten. Kiinnioloviikonloppu pitkästä aikaa oli tosiasia, vaikka ei sitä kerinnyt edes suuremmin miettimään. 22.päivä suunnattiin metsään varsin pirteässä säässä ja seuraavana perjantaina palattiin taas Riihimäelle. Leiri ei ollut fyysisesti niinkään rankka, mutta henkisesti stressi tuntui puskevan pintaan. Loput leiritkin varmasti testaavatkin kovemmin toimivia johtajia, joten paine ei sinänsä tullut lainkaan yllätyksenä. Ilmat vaihtelivat niin pikkupakkasesta runsaaseen vesisateeseen, joten varusteitten kunnon kanssa sai olla tarkkana. Vaikka altistuminen kosteudelle vähän koitti porukkaa sairastuttaa, pärjäsi joukko ihan mukavasti. Itse huomasin torstaina pieniä merkkejä kipeydestä päänsäryn ja heikohkon olon muodossa. Laskin oireet suurimmaksi osaksi nestehukan piikkiin. Ei kuitenkaan ollut varaa sen suuremmin ihmetellä, vaan puskea päivä loppuun. Illalla oloa jo helpotti se, että tiesi pääsevänsä lomille seuraavana päivänä. Perjantaiaamu sujui vähän nuutuneesti. Lopulta Riihimäen varuskunnan terminaalin portti kuitenkin näkyi silmissä ja leiri oli viimeistä niittiä vaille valmis. Huollot hoidettiin hieman sekavissa ja väsähtäneissä tunnelmissa, mutta viimeiset tunnit perjantaista kulkivatkin jo lomahurmoksessa. Illalla Kokemäellä huomasin kuitenkin olevani pienessä kuumeessa; vilunväristyksiä ja aivastuksia. Onneksi lauantain keskipäivään kestäneet unet veivat suurimmat leiriväsymykset ja flunssapoikaset pois, eikä isompaa tautia päässyt kehittymään. Loppuviikonloppu hoidettiin kevyesti ilman sen suurempia erikoisuuksia. Vaatekaupoilla käytiin, salilla ja säbäreeneissä tietenkin. Maanantai kului vielä kotona ja illan pimeydessä matka kävikin jo takaisin Riihimäelle. Tiistai on hoidettu kevyesti sillä huomenillasti alkaa e-kauden päättävä marssitaitokilpailu. Pitkät yöunet varmistavat energiat huomiselle, joten tämän kirjoituksen jälkeen sänky kutsuu.

Viimeiset pari viikkoa suurin kiinnostus on ollut kadoksissa. Leirit tuovat mielenkiintoa palvelukseen, mutta muuten kaikki tuntuu tasaiselta puurtamiselta. Päivät sujuvat niin samanlaisesti, ilman sen suurempia haasteita (kuten varmasti teksteistäki huomaa). Samalla tammikuussa koittava aika täyttää päätä erilaisilla ajatuksilla. Kroppa kyllä pyörii ympäri kasarmia mutta ajatukset harhailevat milloin missäkin. Opiskelu, asunnonhankinta, työt sekä kaikki muu uusi askarruttaa. On hassua ja samalla myös mielenkiintoista miettiä, että vuoden suhteellisen sidotun päivärytmin ja ohjatun toiminnan jälkeen kaikki langat ovatkin taas omissa käsissä. Nyt kuitenkin iltapesuille ja riemulla huomista marssitaitokilpailua kohti!