Marssitaitokilpailun mainingeissa

Keskiviikko alkoi suhteellisen odottavasti. Aamupäivä hoidettiin pikkuhommia eikä rasitettu paikkoja kovinkaan suuresti, sillä iltapäivällä oli alkava marsiitaitokilpailun urakka. Itse pyrin nukkumaan päiväsaikaan niin paljon kuin kerkesin, sillä viimeisimmästä marssista oli jo kulunut reippaasti aikaa, eikä tulevan rankkuudesta ollut tietoa. Erilaisten arvailujen lomassa oma mieli pysyi peruspessimistisenä, kunnes saatiin tietää varustus; ei tetsaria eikä sirpaa, pelkkä reppu ja ase kertoi tuloste. Viimeiset tunnit iltapäivästä kuluivat sekavasti marssiryhmänjohtajan juttuja hoidellessa ja varustusta pakkaillessa. Kuuden jälkeen matka kohti Räyskälää alkoi täydessä pimeydessä. Sadeilma sekä ajatukset viimeisestä marssista läpiviennissä (koputan puuta) saivat tietynlaisen tappajameiningin päälle ja yön pimeyteen lähdettiinkin tarpomaan ihan tosissaan. Iltaan ei sen suurempia kuulunut kuin suunnistusta, rasti puolustukseen ryhmittymisestä sekä majoittuminen. Majapaikkaan päästiin kymmenen paikkeilla ja kaikkien yllätykseksi pakattu telttakalusto ei ollutkaan käytettävissä. Ryhmät rakensivat laavut ja nukkuivat maittavat unet keskellä tuulen tuiverrusta. Aamulla kaikki ihmettelivätkin unien korkeaa laatua, eikä liikkeellelähtö tuottanut lähellekkään niin suuria vaikeuksia kuin olisi luullut. Oma ryhmä lähti reitille ensimmäisenä ja muut seurasivat perästä minkä pystyivät. Rastit vaihtelivat niin tietokilpailusta suunnistukseen, kuin evakuoinnista hyökkäykseenkin. Heti alusta saatiin mukaan pari telamiinaa, vähän kuin palkinnoksi tietokilpailusta. Suunnistus sai kaikki ryhmät kiristelemään hampaita, eikä heti perään seurannut kilometrin pituinen metsäevakuointi ainakaan helpottanut stressaantuneita mieliä. Kun haavoittunut oli evakuoitu tarvitsi enää hyökätä ja suorittaa loppuhuipennuksena pikataival. Maalissa ryhmä oli ensimmäisenä ja hetken kuluttua paikalla kuuluikin tasainen puheensorina kun kaikki taistelijat kertoivat kokemuksiaan. Reilun parinkympin jälkeen ei mitään megalomaanista väsymystä ollut havaittavissa; oikeastaan vain rentoutunut ja mukava mieli. Ilta kului palautellessa jalkoja ja suuri osa johtajista palkitsi itsensä onnistuneesta marssista pizzalla.

Perjantai olikin tynkäpäivä. Aamun aluksi hoidettiin taisteluvälineet kuntoon marssin ajalta, vaikka hieman turhauttavaa se olikin. Suurinta osaa varusteista ei edes tarvittu marssilla ja loputkin oli huollettu jo samalla viikolla. Lounaan ja huoltojen jälkeen päästiin itse asiaan; lomatarkastukseen ja marssituloksiin. Ennen puolenpäivän ''lomillelaskua'' positiivisuus puski pintaan sillä oma ryhmä voitti kilpailun, eikä palkinnoksi tulevia kahta kuntoisuuslomaa suuremmin inhoa!

Viikonloppu kuluikin sitten Helsingissä juhliessa Järilän hurjan aikuistumista, tai siis ainakin nykylainsäädännön mukaan. Illat venyivät pitkiksi, mutta todella hauskaa oli koko porukalla. Isoa kättä siis Kokemäen suuntaan! Lauantaina käytiin myös katsomassa matsi Hartwallilla, joten Punakeltaisen kiekon kiintiökin tuli täytettyä. Sunnuntai iltapäiväksi kerkesi jo kotiinkin kolmeksi tunniksi ennen lähtöä takaisin Riihimäelle. Tänään päivä on mennyt lähinnä e-kauden palautteisiin ja liikuntaan. Voisi siirtyä nukkumaan ja jatkamaan tätäkin tynkäviikkoa eteenpäin.