Liikaa lunta, herra luutnantti!

Perjantai valkeni lumisena. Pohjekramppi vihoitteli ja innostus cooper-testiin tuntui olevan maassa. Aamupalan totutunkaltainen tankkaus sai jäädä, sillä täydellä vatsalla juokseminen tuntuu kamalalta. Seitsemän jälkeen aloitettiin valmistautuminen testiin, puettiin liikuntavaatteet sekä pakkaspuvut. Lisäksi varustesäkkiin lähti mukaan totta kai juomapullo, mutta myöskin kenttälapio. Lunta oli kentällä kuulemma runsaasti. Matkaan lähdettiin maasto-Sisuilla eikä viileä ja pimeä lava ollut paras hengennostattaja. Muutaman kilometrin matkan jälkeen autot pysähtyivät. Sen jälkeen odoteltiinkin puolisen tuntia ennen kuin päästiin ulos valoisaan aamuun. Odotuksen syy selvisi ulkona; kentän portti oli kiinni ja juokseminen kentällä kielletty. Ei voinut kuin suunnata takaisin yksikköön. Cooper siirtyi eteenpäin ja aamupäivän ohjelmana toteutettiin peruskuntolenkki. Iltapäivällä putsattiin vain aseet keskiviikon ATT:n jäljiltä (josta ei taaskaan tullut kuntoisuuslomaa, vaan 10/12 tauluun. 8kk ampumatauon jälkeen siedettävää) ja siivottiin yksikköä. Lopuksi päällikkö piti oppitunnin jonka jälkeen suunnattiinkin lomille.

Viikonloppu sujui tavallisin askarein; seiskan, salin, säbän ja ''ratailun'' merkeissä. Tiistaihin saakka jatkuneet lomat rentouttivat mukavasti ja maanantai-illalla saunassa tajusin jotenkin palveluksen olevan aika vähissä jo nyt. Ei suurempia juttuja joihin tarvitsisi hajota tai stressata, pari leiriä ja siinä se. Tarvitsee kuitenkin myöntää, ettei lomamäärien kasvaessa takaisin kassulle lähteminen ainakaan helpotu. Samapa tuo, kohta ollaan kahlattu tämäkin vuosi läpi. Torstaina lähdetään tokavikaan harjoitukseen, joka jatkuukin viikonlopun yli, joten viimeinen kiinniolo suoritetaan metsässä. Sunnuntaina voikin juhlia parikymppisiä keskellä metsää. Vaihtelua tämäkin, hieman ehkä negatiivissävytteistä tällä kertaa. Palataan kun metsäkeikka on takanapäin!