Pääharjoitus takana ja kersantinarvolla eteenpäin

Intin pisin metsäkeikka ja lomat takana, joten on aika jälleen kirjoitella taas vähän tapahtumista.

Keskiviikko hoidettiin vielä leirivalmisteluja ja torstaiaamuna puoli kuudelta kuului herätys; pääharjoitus olisi alkamassa. Kahdeksan päivän harjoituksesta kaksi päivää kului moottorimarsseihin, eivätkä työolot muutenkaan olleet helpoimmat. Valoisaa aikaa on päivisin tarjolla enää suhteellisen vähän, joten leirilläkin tarvitsi keskittyä työn laatuun ja ripeyteen. Perjantain ja lauantain jälkeen kaikki olikin valmista varsinaista harjoitusta varten. Sunnuntaina meikäläinen viettelikin kaksikymppisiä keskellä metsän pimeyttä. Onneksi Nokian multimediatietokone toi bittivirran ja tekstiviestien muodossa runsaasti mukavaa piristystä. Keskiviikkoon saakka vielä puurrettiin hommia ja torstaina suunnattiin takaisin Riihimäelle. Koko viikon ruokailut hoidettiin totutusti sissimuonilla ja myönnettäköön, että loppuviikolla tonnikala-pikapasta-nuudeli-grillimakkara setti alkoi hieman tökkimään. Oikeastaan monipuolisempaankin ruokavalioon olisi ollut varaa, mutta päivällisen teko pimeässä metsässä ei tuntunut yhtä mukavalta kuin kyrsän grillaaminen kaminan vieressä... Tästä syystä joka päivä tulikin vedettyä oikeastaan samalla rytmillä samaa ruokasettiä. Kokonaisuutena leiri tuntui hyvinkin onnistuneelta, eivätkä henkilökunnan kommentit eronneet omista ajatuksistanikaan. Tärkeällä hetkellä koko joukko tuntui motivoituneelta eikä suurempia kärhämöitäkään syntynyt.

Torstai-perjantaiyö toimi loistavana palauttajana ja perjantai menikin kokonaisuudessaan huoltojen tekemiseen. Suurin osa johtajista oli lähtenyt lomille jo torstaina, joten ryhmänjohtana sain suurimmilta osilta hoitaa huollot kalustolle. Iltapäivä kului pelatessa virtuaalilätkää taukotuvassa, sillä omat hommat hoidettiin jo aamulla. Neljältä suunnattiin lomille ja niin varusmiesajan viimeinen kiinniolo oli selätetty. Todettakoon että tilanne tuntui varsin vapauttavalta. Viikonloppu sujui juhliessa synttäreitä hieman isommalla joukkiolla ja kovemmalla menolla. Kiitoksia porukalle! Myös puulaakiavaus tuli pelattua kahden voiton voimin. Ei ole pelaaminen niin hauskalta hetkeen tuntunutkaan kuin lauantaina. Maanantai sujui kotona seiskan varressa, joka vakuutti meikäläisen vielä entisestään uuden hankinnan loistavuudesta. Illalla palattiinkin taas Riihimäelle aikamoisessa sumussa ja lumisateessa. Myös talven yllättävin näky, eli hirvi juoksemassa riista-aidan ns. väärällä puolella tuli nähtyä. Tuloksena keskimääräinen säikähdys.

Tiistai on kulunut coopperiin ja leiripalautteeseen. Henkilökunnalla tuntuu olevan kiire, joten päiväohjelmakin on vähän muuttunut. Aamulla käväistiin bussikyydillä Tampereen Pirkkahallissa voimistelemassa juoksutesti ja tuloksena kotiutuscooperista jäi käteen 2870m. 45m parannus ilman minkäänlaista juoksuharjoittelua Riksun aikana on ihan mukiinmenevää. Juoksun kuntoisuusloma jäi saamatta, mutta sen tiesikin jo oikeastaan harjoittelun perusteellakin. Noussut paino, useat punttikerrat viikossa ja säbän lajireeni eivät tuo sitä ihan parasta tulosta cooperharjoitteluksi. Iltapäivän lopuksi yksikön päällikkö piti vielä puhuttelun, jossa jaettiin myös ylennyksiä ja niinpä meikäläinenkin metsästi itselleen kolmannen kulmaraudan ja kersantin arvon. Mukava motivaatiolisä tuli myös ylennyksen myötä ja luottoa omaan hommaan ryhmänjohtajana. Tästä on hyvä jatkaa kohti palveluksen häämöttävää loppua.