Metsä on ystävä

Aika on taas rientänyt kuin siivillä, eikä palvelustakaan ole kuin ripaus jäljellä. Viime viikon loppupuoli sujui loppusodan valmisteluissa. Keskiviikkona vääpeli toi kasan lomalappuja ja yllätykseksi omaa lappua ei hyväksyttykään, oli siis jäätävä vielä torstaiksi kasarmille. Suurempaa väliä sillä ei ollut; suurin osa johtajista lomaili ja itse hoidin pakkaamista hallilla. Iltapäivästi päästiin lomille ja matkalle kohti kotikontuja. Viikonloppuun kuului niin sukulaisten näkemistä isän ja omien synttärien johdosta, sekä Cmx-yhtyeen konsertti Tampereen Pakkahuoneella. Viikonloppu sujui suhteellisen nopeasti ja pääkoppa tuntui odottavan vain yhtä asiaa; viimeistä harjoitusta.

Maanantaiaamusti lähdettiin erilaisten vaikeuksien jälkeen leirille. Kokelas marssinjohtajana Defenderin ratissa ja Kersantti vieressä kartturina. Lunta ja pakkasta riitti, mutta sillä ei ollut tällä kertaa mitään väliä. Parin ensimmäisen leiripäivän aikana kaikki pienetkin vastoinkäymiset tai epäonnistumiset kuitattiin sanoilla ''viimeistä kertaa''. Henkilökunta oli arvioimassa tekemistä, vaikka viime harjoitus olikin joukkion pääharjoitus. Yhtään korostamatta kaikki asiat hoidettiin jo kovalla rutiinilla, vaikkakin tahti ei välttämättä vastannut suurinta suorituskykyä mikä oli syksyn aikana saavutettu. Välillä hoidettiin aina lähipuolustusta, sekä monipuolisesti huoltohommia. Huomaamatta aika riensi ja oltiinkin jo keskiviikossa. Torstain saunareissulla kaikki alkoivat huomaamaan leiriaamujen vähyyden. Jaettiin kokemuksia p-kaudesta nykyhetkeen, eikä fiilis ollut lainkaan hassumpi. Perjantaina kerättiinkin tavarat viimeistä kertaa, vaikka lähtö olikin vasta lauantaiaamusti. Loppuilta hoidettiin tukikohtapalvelua makkaranpaiston muodossa ja lopulta painuttiin makuupusseihin nauttimaan viimeisestä leiriyöstä. Lauantaina olikin sitten ns. täysi raivo päällä; kaikki halusivat lomille ja ulos metsästä. Varuskunnassa tehtyjen huoltojen jälkeen oli suhteellisen voittamaton fiilis pienellä haikeudella varustettuna. Käytännössä loppusodan päätös tarkoitti palvelusajan varsinaisen tekemisen päättymistä. Lomalaputkin olivat tulleet laatikkoon, joten 14pv lomilla ja kuusi kasarmilla eivät näyttäneet lainkaan pahoilta. Jäljellä olevien päivien aikana käydään oppitunneilla, täytellään palautteita ja palautellaan varusteita. Loppuiltapäivästi siivottiin ja johtajatkin pääsivät osallistumaan pitkästä aikaa teksiin, sen jälkeen olikin aika lomien.

Palvelus alkaa loppua. Blogin kannalta se merkitsee pikkuhiljaa sitä, ettei kovin montaa tekstiä ole edes tulossa. Kuuden palveluspäivän ajalta tulee kaippa pari, lomilta yksi tai kaksi ja lisänä muutama kokoava kirjoitus. Ainakin leirielämästä ja tunnelmista metsässä palveluksen aikana on tuleman tekstiä lähipäivinä. Jos mennään hieman asioiden edelle, on keväälläkin jo tulossa kaikenlaista. Tampereen teknillinen yliopisto saa odottaa, sillä puolen vuoden opettajasijaisuus ilmestyi mahtavana mahdollisuutena. Keväällä luvassa on myös reippaasti lajireeniä niin säbässä ja golfissa, kuin punttiakin. Maaliskuussa suunnataan äidin kanssa Sisiliaan golfmatkalle ja kalenteriin mahtuu mukavasti keikkojakin. Suurena projektina on myös palautella kouluasiat takaisin aivolohkoihin. Avaan uuden blogin ihan omalle höpinälleni elämästäni tammikuun alussa, kunhan tämä palvelus on saatu pakettiin. Bloginimeä saa ehdottaa!