torstai 7. lokakuuta 2010

Leiri, yskä ja seiskan saapuminen taloon

Viikot rientävät, niin metsässä kuin kassullakin. Loppuviikko kului leirivalmisteluihin, eikä viikonloppunakaan tullut duunattua suurempia ihmeellisyyksiä. Sunnuntai alkoi jo kuudelta, kun linja-autokyyti Laihialle odotti uimahallin kentällä. Reippaan kolmen tunnin torkkumisen ja ranskalaismetalliannoksen jälkeen päästiinkin jo hallille. Ensimmäisistä peleistä tappio sekä voitto tuntuivat osuvalta kaudenaloitukselta, eikä paluumatka tuonut mitään kummallista tullessaan. Suhteellisen väsyttävän päivän jälkeen lomista ei ollutkaan jäljellä kuin rippeet, joten heti parin tunnin kuluttua oli suunnattava takaisin Riihimäelle. Alkava pikkuflunu oli vaivannut koko viikonlopun, eikä loppua ollut näkyvissäkään...

Maanantaina suunnattiin leirille ilman isompia ihmeellisyyksiä. Flunssa tuntui vain pahenevan. Tiistaina tuntui jo siltä, ettei meikäläinen pysy edes pystyssä koko päivää. Eipä siinä, sisulla oli pakko painaa alusta loppuun. Loppuviikko sujui leppoisasti ja pikkuhiljaa paraneva olo toi päivä päivältä enemmän intoa. Runsaat johtamistehtävät muodostivat leiristä melkeinpä jossei parhaan, niin ainakin yhden parhaimmista. Myös viimeinen satanen paukahti tuoden positiivistä ilmapiiriä porukkaan. Sateeton leiri tuntui hetkeen aikaan taas mukavalta yllätykseltä. Jos jostain tarvitsee valittaa, on pakko vinkua sissimuonien puuttumisesta. Sinänsä hassua, että leirisafkat pöntöissä toivat enemmän ongelmaa kuin oli odottanut. Ainakin tuntui, että trangiaruoat vapaalla aikataululla ja menùlla olisivat toimineet paremmin. Perjantain taas koittaessa kerättiin kamppeet ja palattiin yksikköön. Huollot menivät rivakasti ja lomille päästiin ihan aikataulussa.

Alkavat lomat olivatkin pisimmät sitten juhannuksen, mukavat viisi päivää. Uusi seiskakielinenkin oli löytänyt kotiin, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Ja ennen kuin kukaan kerkiää kysyä, on kyseessä ESP LTD SC-607B; Stam1nan Hyrden ennen customeita suosima baritoniseiska. Säbäreeniä, hieman punttia ja skittaa, mikäs sen parempaa. Kaikki ratailutkin saivat jäädä ja illat sujuivat kotioloissa. Flunssa koitti hyppiä silmille, tai ainakin sitkeä yskä. Onneksi äidin tropeilla suurin terä taudista saatiin karistettua, vaikka vieläkään ei pusketa ihan täydellä teholla. Alkuviikko, eli tällä kertaa keskiviikon toimiessa maanantaina on tarjonnut linjahommia ja varustarkastusta. Iltapäivällä säbäväännöt ja illalla vielä kunnon punttisessiot. Perjantaita ja ginestä kohti on helppo jatkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti