Joskus näinkin

Perjantai starttasi rauhallisesti. Kiinniolo häämötti, joten odotukset olivat vähissä. Ei tarvinnut suuremmin sykkiä. Aamiaisen jälkeen porukka jakautui taas omiin hommiinsa kuka mihinkin päin varuskuntaa. Lounasajan koittaessa aamupäivä oli taas pulkassa ja suunnattiin kohti mukea. Kellon ylitettyä kaksitoista siirryttiin taisteluvälinehuoltoon. RK:t, suojanaamarit, kenttälapiot ja lippaat sekä muut tarvikkeet tarkastettiin läpi. Yliluutnantti tarkasti ja itse viikon apuvalvojana pääsin toimimaan kirjurina. Aikaa oli varattu vain 45 minuuttia eikä asiaa helpottanut tippaakaan alkava suunnistusharjoitus. Lopulta tarkastus saatiin pakettiin, eikä montaakaan minuuttia kulunut kun jo oltiin lähdössä maastoon hakemaan rasteja. Harjoitus ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin piti, sillä osa rasteista oli hieman eri paikassa kuin piti. Sen ei annettu kuitenkaan haitata vaan yksikköön palattiin kolmeksi henkilökohtaiseen huoltoon. Kolmelta käskin alkaa pakkaamaan virka-apureppuja, vaan kuinkas kävikään! Puoli neljältä kuului yksikössä vääpelin tuttu ''KOMPPANIAAA''-huuto. Porukka ripeästi kolmiriviin käskyn jaolle. Vääpeli muistutti, että osan piti jäädä viikonloppuna kiinni. Odotin jo mielessäni koko yksikön jäävän kiinni, mutta havahduin sanoihin 'kaikki siis lähtevät lomille'. Tunnissa reppu purkuun, lomakuteet päälle, parta lomakuntoon ja tupa siistiksi. Ei siinä sen hassumpia ja kohta olinkin jo parkkipaikalla.

Viikonloppu oli perin rauhallinen taas kerran. Isä vietti aikaa mökillä ja äiti oli työmatkoilla ulkomailla. Heti perjantaina nopean kotikäynnin jälkeen suuntasin mökille saunomaan, josta yöksi kotiin. Lauantaina olikin seiskareenin aika, mutta illaksi piti kehittää tekemistä. Sarjapelit rajoittivat suunnitelmia, joten pokeri ja Francinen keikka saivat jäädä. Suunnattiin Poriin kiekkomatsiin ja sieltä kunnollisille yöunille. Sunnuntaina heti aamusti kohti Parkanoa ja matseihin. Kuokkaan kolisi niin että tukka lähti, mutta ei se mitään. Pari häkkiä piristivät mieltä ja yllätyslomilta oli rentoa palata takaisin Riihimäelle.

Maanantai kului vähän erilaisemmassa ohjelmassa kuin yleensä. Aamun sulkeiset herättivät ainakin jalat juosten päivään, josta arki jatkui lääkintäkoulutuksella. Koulutus oli teoriapainotteista Powerpointsettiä ilman sen suurempia aktiviteettejä. Lounaan jälkeen suunnattiin uimahallille hengenpelastuskoulutukseen. Aikaa oli varattu runsaasti, joten tavallista uintiakin tuli plakkariin ihan mukavasti. Kroppa oli vielä hieman jumissa niin peleistä kuin flunssastakin ja huomasin olevani aikamoisen väsynyt kun vuoro loppui. Opetettavat aiheet kulkivat niin uinti- kuin henkilönkuljetustekniikoissa. Takaisin yksikköön päästiin autokyydillä, eikä tarvinnut värjötellä tuulessa. Maittavan lounaan jälkeen odottivat perinteiset päikkärit ja illalla vielä kuntosalikin ajatuksella 'Selkä golfkuntoon kevääksi 2011'.