Luuta ja verta

Aamu lähti käyntiin varsin normaalisti. Aamiaisen jälkeen oli jälleen tunnin lisäunien aika ja kahdeksalta oltiinkin jo mäellä. Hommat lähtivät käyntiin vaihteeksi ulkona, eräänlaisten leirivalmisteluiden sävyttämänä. Yhdessä hoidettiin vanhoja tuttuja asioita kuntoon, mutta aamupäivä päättyi varsin typerästi. Kuten jo otsikostakin voi huomata, kaikki ei mennyt ihan niin kuin oli pitänyt. Erään linjakohtaisen kaluston tukijalka oli suhteellisen jäykkä ja vääntynyt, eikä auttanut kuin vääntää voimalla. Kolme alikersanttia aisaan kiinni ja työntöä! Ja jalkahan liikkui, mutta niin Niemistäkin sattui. Monesti varoiteltu kahden varmistinlukon tiukka väli pääsi yllättämään ja oikea käsi kävi ikävästi puristuksissa. Asia oli hetkessä ohi, mutta vaurio oli silti ehtinyt tapahtua. Palvelushanskan alta paljastui varsin pieni ja pirullisen syvä palkeenkieli. Eikun vain haavaa puhdistamaan sisälle halliin stressireaktio kylmänhien puskiessa päälle. Isomäen jäähallin erästä kuuluisaa yleisöhuutoa lainatakseni vaurio olikin ''Luuta ja Verta!'' kun lävestä pystyi näkemään etusormen luun. Matka jatkui nopeasti veksiin, jossa vamma sitten puhdistettiin läpikotaisin ja viimeisteltiin parilla tikillä. Linjakaverin kanssa laitettu veto ratkesi, mutta olin helpottunut. Sormen murtuminen tai jänteen katkeaminen olivat suhteellisen lähellä ja onneksi lopputulos oli varsin lievä. Loppuiltapäivä hoidettiin palvelusta yksikätisenä rosvona, eikä illalla pahemmin tuvasta poistuttu. Liikuntasuoritukset saattavat siis jäädä vähiin tällä viikolla. Kalastaja Linkolan teksteihin tuli tutustuttua ensimmäisten 40 sivun verran. Kuten elämässä yleensäkkin, tylsä ajanjakso päättyy nopeaan käännekohtaan ja tällä kertaa se oli vallan ikävä. Eilisen positiivisuus on tiessään. Nyt kuitenkin nukkumaan ja huomenna taas rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä, pilke silmäkulmassa totta kai!