Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjottaa vähän kokoavaa tekstiä palveluksen alkupuolesta. Ajankohta on varmastikkin parempi kuin viikkoa tai kahta aikasemmin, koska peruskausi on nyt puolessa välissä. Kirjoittelen yleisesti ja subjektiivisesti, mutta loppuun yritän koota jonkinmoisen top-10 vinkkilistan tuleville alokkaille. Joten jos yrität selvitä kuudella kuukaudella, olet synnynnäinen movettaja etkä halua lähellekkään johtajuuskoulusta, älä jatka lukemista!
Neljän viikon jälkeen pystyy ainakin sanomaan sen, että palvelukseenastuminen on ensimmäisenä päivänä kuin aloittaisi kouluvuoden uudessa opinahjossa tai olisi juuri muuttanut oudolle paikkakunnalle. Varmasti jokainen uusi alokas on kuullut pinon armeijatarinoita, niin todellisia kuin tornareitakin, mutta asiat on itse koettava. Alussa tottakai oli jännitystä ilmassa, niin oudon ympäristön, tapojen kuin ihmistenkin takia. Tuvassa kymmenkunta entuudestaan tuntematon henkilöä, vain pitkiä katseita ja kaapinjärjestämistä. Ehkä ensimmäisenä iltana, mutta jo seuraavana päivänä et meinaa saada enää edes suunvuoroa! Sinänsä alku on helppoa, ettei mitään tarvitse osata mitä ei ole opetettu. Tarvitsee vain ''leikkiä'' perässä ja asiat alkavat toimimaan. Ensimmäisenä päivänä onkin John Lockea lainatakseni päässä tabula rasa, johon sitten alkaa tallentumaan uuden ympäristön pelisääntöjä. Kuten kaikki tietävät, ihmisolento tottuu todella nopeasti muutokseen. Päiväjärjestys on hallussa jo ensimmäisen viikon jälkeen pakostakin, eivätkä uudet opit ole todellakaan minkäänlaista rakettitiedettä. Asiat toistetaan uudestaan, uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Tämä on tottakai välttämättömyys erilaisten henkilöiden takia, mutta jos on minkä tahansa toiseen asteen koulutuksen suorittanut, ei tarvitse murehtia tippaakaan kouliintumisesta armeijan muottiin. Monet alokkaat omastakin tuvasta valittavat vapaa-ajan puutteesta. Täytyy tietenkin myöntää, että ensimmäiset kaksi viikkoa painetaan tuli hännän alla myös iltaisin (riippumatta palveluspaikasta), mutta nopeasti illat rauhoittuvat. Esimerkkinä voin sanoa sen, että neljännellä viikolla allekirjoittautunut kerkesi lukemaan vähintään pari tuntia päivässä ja kirjoittelemaan blogit ilman mitään ongelmaa. Kannattaa avata myös silmät todellisuuteen; ei kotonakaan kokoajan ole vapaata. Siivilin arkiaskareet roskapussien viemisestä ruoanlaittoon vaihtuvat aitojen sisällä aseenpuhdistuksiin ja iltavahvuuslaskentoihin. Samaa huttua, eri muodossa vain. Viikolla aika kasarmilla tuntuu lentävän siivillä, sillä tekemistä on paljon eikä huomaakkaan kun aamukuudesta on matkattu iltakymmeneen ja hiljaisuus alkaa. Samalla vapaapäivien arvo nousee kohisten. Viikon jälkeen tullessaan kotiin ei tarvitse tehdä mitään aikataulutettua ja päivät tuntuvat tietyllä tapaa pidemmiltä kuin yksikössä. Oppii nauttimaan enemmän tavallisista asioista, vaikkapa rauhallisesta syömisestä yhdessä tai musiikista. Fyysisen rasituksen ylivoimaisuudesta tai huonokuntoisten kauhutarinoista on turha puhuakkaan. Joukkue on yhtä vahva kuin sen heikkokuntoisin, eikä ketään armeijassakaan turhaan rääkätä. Jos kunto ei riitä, niin sitten autetaan tai odotetaan toveria. Muutenkin rasitusta ryhdytään kasvattamaan niin pienestä määrästä, ettei normaalikuntoisella tai huonokuntoisemmallakaan ole pienintäkään vaikeutta pysyä mukana. Oman järjenkin pitäisi sanoa, että ennen varusmiespalvelusta kannattaa harjoitella, mutta ei sekään ole välttämättömyys. Huonosta kunnosta ei joudu kärsimään, mutta yrittämättömyydestä tai surkeasta asenteesta sitäkin enemmän. Jos jotain asiaa kannattaa omassa fysiikassa harjoitella etukäteen niin kestävyyttä ja kantokykyä. Juosta ei paljoa tarvitse eikä muutenkaan siirtyä salamana, mutta päivittäistä marssimista ja kantamista tulee sen verran, että voi olla hyvä jos siihen vähän varautuu. Lukiolaisella se nyt hoituu jo koulurepun kantamisella. Itse koulutus on vähän niin ja näin, alussa voi tuntua turhalta kuunnella itsestäänselvyyksiä auditoriossa, mutta puolustusvoimien toimintatapana on tunnetusti kerrata paljon. Henkilökohtaisesti en usko, että palvelukseen astuu paljoakaan henkilöitä, ketkä vihaisivat opetettua maanpuolustusmateriaalia niin älyttömästi. Itselle tullut opetus on ollut ainakin ihan mielenkiintoista. Ei ehkä tulevaisuudessa kovinkaan tarpeellista, mutta uudet opit ovat itselle ainakin aina tervetulleita. Harvassa ovat nuoret mieshenkilöt, keitä ei tekniikka tai pieni näpertely kiinnostaisi. Punkkien-, pinkkojen- ja villapaitarullienteko ei välttämättä sitä ole, mutta niiden tarkoitus onkin pitää yllä kurinalaisuutta. Kuten tekstistänikin huomaa, henkilökohtaisesti tärkein asia armeijassa on asenne isolla A:lla. On selvää, että alku voi tuntua vastenmieliseltä jos asennoituu taistelemaan järjestelmää vastaan. Tottumista helpottaa kun ottaa alusta alkaen avoimin mielin ja tekee parhaansa. Itse pidän ainakin mahdollisuudesta testata oman luonteen kestävyyttä ja armeija tarjotaa suhteellisen loistavan mahdollisuuden henkisen kantin parantamiseen. Täytyy myös huomata, että armeija tarjoaa ruoat, opetukset ja vielä hiukan rahaakin palvelusaikana. Läheskään kaikkea ei siis tarvitse tehdä itse, vaan pv hoitaa varusmiehet asiallisesti. Ennen kuin tekstistä alkaa tulla liian propagandatyyppinen tarvii kerätä asia pariin lauseeseen. Asennoidu oikein! Pilke silmäkulmassa auttaa pitkälle, eikä armeija ole todellisuudessa kuin pieni pala ihmiselämää.
Ennen kymmentä prinsiippiä tarvitsee vielä kirjoittaa vähän itse Riihimäen Viestirykmentistä. Itse alue on tuntunut mukavalta. Koska kasarmialue on pieni, ovat kaikki rakennukset mukesta sotilaskotiin kovin lähellä. Kutsuntojen kautta ainakaan Kokemäeltä ei Riihimäelle pääse kuin hakiessa Elsoon, mutta kannattaa silti miettiä kyseistä paikkakuntaa palveluspaikaksi. Miinuksena on ainoataan varusmiessairaalaan mentäessä ns. motivaatiomäki sekä vetävät ikkunat (ainakin 1.VK:ssa). Skapparit ovat ammattitaitoisia eikä varusteitten laadussa ole moitteen sanaa. Läheinen matkakeskus helpottaa myös liikennöintiä lomille ja takaisin.
Jukan TOP-10 prinsiipit uusille alokkaille
1. Suuri kourallinen ASENNETTA mukaan, helpottaa mahdollista ''alkushokkia''
2. Yritä parhaasi, vaikkei aina kiinnostaisi
3. Tutustu tupakavereihin ja paranna yhteishenkeä
4. Pidä huolta varusteistasi
5. Osta rannekello
6. Tarpeeksi karkkia & suklaata mukaan ensimmäisille viikoille
7. Erilaiset pikkutavarat helpottavat (mm. pikaplankki, jakorasia, linkkuveitsi...)
8. Pukeudu kunnolla heti ensimmäisistä päivistä, sillä pikkunuhaa on paha saada pois
9. Älä kyseenalaista arvolaattoja tai viisastele & naureskele turhia
10. Jos on tarvetta, aloita kuntoilu paria kuukautta ennen p-astumispäivää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti