Perustutkintoa & tummunutta lihaa

Aivan kuin suorana jatkumona eiliselle väsymykselle, kului yö todella nopeasti. Itse asiassa luulin unissani kuulevani herätyshuudon, mutta totisinta totta se vain oli. Eipä sillä väliä, vaan nopeasti ylös ja aamureippailulle. Aamupäivä jatkuikin suhteellisen totalitäärisellä mylläyksellä. Aluksi haettii lämpöä juoksulla ja lihaskuntoliikkeillä, jatkettiin pienillä leikittelevillä painikisoilla ja kahdeksan jälkeen kersantti aloitti varsinaisen kamppailukoulutuksen. Reilu pari tuntia harjoiteltiin lyöntejä ja suojausta, eikä lihastreeniäkään unohdettu. Lisänä muutamat kantoharjoitukset, jotka saivat meikäläisen lonkan hyvin helläksi; soppakoura taistelijapari kun tiputti meikäläisen vahingossa jäiselle maalle. Samassa rytäkässä tärähti taas selkäkin kivasti, joka kieltämättä kolotti loppupäivän. Harjoituksen lopuksi kisailtiin vielä sotilaspainiturnaus ja ennen suihkua vedettiin vielä spurttiharjoitus. Laskiaispullien ja muun lounaan jälkeen aloitettiin valmistautuminen sotilaan perustutkintoa varten. Kyseinen testi sisälsi usean rastin verran kokeita p-kaudella opituista asioista. Rastien aiheina olivat mm. suojeluhälytys, syöksyminen, aseenkäyttö, käsikranaatti, KESsin käyttö, tuliasematoiminta ja telamiina. Kolmen aikaan pääsin suuntamaan metsästä kohti yksikköä hyvillä mielin. Tottakai uupuneena, mutta myös parin rastin täydet pisteet piristävästi mielessä. Varustehuollon jälkeen saikin ottaa rennosti, mutta kun kroppa viileni palasi aamulla telottu selkä takaisin pelikentälle. Ei siinä mitään, samasta kohtaa lapaluittenvälisistä jänteistä se meni, mutta olisi saanut jäädä tapahtumatta. Pari päivää taas kuluu palautuessa, mutta onneksi loppuviikko on leppoisa. Illalla nyt onkin pakattu reppua ensi viikon leiriä varten, sekä nautittu suklaata ja buranaa.