sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Voihan viestimies
Taas vapaa vei mennessään, eikä blogia tullut päiviteltyä. Nyt aikaa on taas, kiitos Valtion Rautateiden. Torstain valapäivä käynnistyi pirteällä kuntopiirillä, eikä tahtia ainakaan hidastanut tuleva lomaodotus. Aamupalan jälkeen jatkettiin rauhallisesti, käytännössä tekemättä mitään. Varttia vaille kymmeneen saakka kerkesin nukkua tuvassa muiden kuutosten kanssa. Apupäivystäjänä toiminut upseerikokelas ilmestyi ovelle ja kyseli kuormastapuuttuvia reppuja. Itse heräsin ensimmäisenä, vastasin nohevasti ja niin nakki napsahti kohdalle. Puolen tunnin ulkoreippailun jälkeen palasin takaisin tupaan, kuutosjoukkueen tupatoverien vieläkin nukkuessa. Tupatoverin reppu tuli toimitetuksi huoltohalleille ja itsekin hiuka virkistyi. Puoli yhdeltätoista oli viimeiset sulkeiset ennen valaa, joiden jälkeen käytiin syömässä lounasta. Tämä tuli varsin yllätyksenä, koska iltapäiväksi oli merkitty juhlalounas. Hyvä näin tottakai. Vähän ennen yhtä siirryttiin omaistenympäröivälle kentälle ja yhden jälkeen päästiin vauhtiin. Puheet puhuttiin, laulut laulettiin (heikon säälittävästi) ja ohimarssi suoritettiin. Pari seuraavaa tuntia kulutettiin porukoitten kanssa sotkussa & syömässä ja sitten oltiinkin hakemassa lomakassia. Violetit olkalaput villapaitaan kiinnitettyinä ja muutenkin valmiina uusina viestimiehinä sännättiin ulos. Kotimatka oli kovin kiireinen; isän yökoulu painoi päälle ja samoin omana ohjelmanani olleet wanhojen tanssit. Nopean suihkun ja puvunpukemisen jälkeen olinkin jo ajamassa palloiluhallille. Loppuilta meni siis fiilistellessä ja kuvatessa tansseja. Perjantai kului kitaraa soitellessa ja illalla käytiin maistelemassa mallasjuomia paikallisessa. Lauantaina oli valaloman pääohjelma, pari viikko sitten uuden rieskan julkaisseen Stam1nan keikka Tampereella. Sunnuntaina sukulaisia kävi syömässä, kävin pelaamassa säbää ja sitten suuntasin juna-asemalle. Siitä päivä vasta alkoikin. Kaikki junat myöhässä, vieläkin matkalla Riihimäelle (klo 22:07) ja varmaankin myöhässä kassulla. Perkele. No, pizzan sentään ehti odotustunnin aikana syömään ja hyvällä asenteella tämäkin sunnuntai jää hyväksi muistoksi. Huomenna taas metsään, Säkylään. Torstaina tullaan takaisin yksikköön, joten kirjoituspäivitystä voi tsekkaila taas illasti. Viestimies Nieminen kiittää ja kuittaa, vain hetkeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti