torstai 4. helmikuuta 2010
ensitetsaus metsässä
Tänään ennen aamiaista kuntoiltiin. Viittä yli kuuden kaikki seiskan ja kasin taistelijat olivat riveissä käytävällä tekemässä lihaskuntoliikkeitä ja lopuksi venytyksiä. Itselle tämä suoraan kylmällä kropalla vääntäminen ei ole koskaan ollut herkkua, mutta ihan mukavasti pienessä ajassa tuli liikuttua. Ennen tupiinpalaamista vielä vähän venyteltiin, jotta suurimmat lihakset olivat valmiit päivän temellyksiin. Aamupalan jälkeen suurin osa tupalaisista lähti p2-kokeeseen, mutta elsot jäivät yksikköön lukemaan Sotilaan käsikirjaa sillä koe oli tehty hyväksytysti Tikkakoskella. Kymmenen aikaan alikersantti tuli tenttaamaan luetuista noin neljästäkymmenestä sivusta, jotka käsittelivät pääasiassa sotilaan liikkumista ja toimintaa taistelutilanteessa. Tunnin verran jäi aamupäivällä käyttämätöntä aikaa, joten pakkailin tavaroita varusvaihtoa varten, järjestelin kaappia ja loput puolen tuntia luin rauhassa omaa kirjaani. Lounaan jälkeen varusvaihdosta juostiinkin tupalaisten kilpaa samaan suuntaan, kohti yksikköä. Kiirehtiminen oli turhaa, sillä valmistautumisaikaa jäi runsaasti. Iltapäivän koulutus oli kauan odotettu ensimmäinen tetsaus, eikä turhaan. Ensin opeteltiin etenemismuotoja yksin ja ryhmässä hallien pihassa. Käyden, juosten, ryömien, kontaten ja tietenkin myös SYÖKSYEN. Kun tavat oli käyty läpi suunnattiin maastoon, jossa emme voineet välttyä viholliskosketuksilta. Eräs asia joka tuntuu tänä talvena ainutlaatuiselta on lumen määrä. Oli hienoa painaa menemään metsässä kun lumipeitettä oli yli puoli metriä. Ei tarvinnut turhaan varmistella syöksyjä. Lumen määrästä meikäläisen mieleen hypähti muistot metsälenkeistä hoitotäti Mairen kanssa Sonnilassa silloin kauan aikaa sitten. Lunta oli mittasuhteellisesti yhtä paljon kuin nyt. Oi niitä aikoja. Kolmen jälkeen palattiin yksikköön ja hoidettiin aseet, varusteet ja miehet jälleen kuntoon. Suhteellisen rasittavan iltapäivän jälkeen on päivällisen syötyään väki vain palautellut itseään ja niin on allekirjoittanutkin. Hetken päästä onkin jo iltavahvari ja sitten syöksyen sänkyyn!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Maire on lähettänyt varmaan meille molemmille eilen jotain erityisiä talvimuistoja, kun mietin itsekin kaikkia lumimajoja mitä sillon rakenneltiin :)
VastaaPoista