Ampumaleiri, Säkylä 22-25.2.

Viikko hujahti taas leirillä, eikä torstai-iltana energiaa tai aikaakaan riittänyt kirjoittamiselle, joten kahlataan viikko parilla pidemmällä kirjoituksella nyt viikonloppuna. Ensimmäisen postauksen omistan ampumaleirin käsittelylle ja toisen perjantain tapahtumille. Ehkä myös jonkinlaista yhteenvetoa leirielämästä on odotettavissa. Pahoittelen paikoin varmastikkin sekavaa tekstiä, sillä väsyneenä ei ajatus oikein kulje. Nyt asiaan.

Sunnuntai päättyi yhtä murheellisesti kuin odotinkin. Varttia vaille yhdentoista juna saapui Riihimäelle, jonka jälkeen talsin kasarmille pikatahtia. Juuri 1.VK:n kohdalla pyörätiellä tupien valot sammuivat ja hiljaisuus oli julistettu. Ei auttanut muu kuin ilmoittautua sisään ja selviytyä pimeässä tuttuun kahdenteenkymmenenteen tupaan, järjestää nopeasti lomavaatteet kaappiin ja painua nukkumaan. Aamulla herätys oli jo puoli kuudelta tiukan aikataulun takia. Kaikessa kiireessä piti vielä keritä täyttämään varustesäkki kotoarahdatuilla eväillä, pukea tarvittavat vaate- ja tstvalinnat sekä ahmia reipas aamupala. Hiukan seitsemän jälkeen pääsi puhaltamaan bussin takapenkillä kun matka kohti Säkylää alkoi. Aamupäivä leiripaikalla kulutettiin telttojen pystyttämiseen ja muuhun leirivalmisteluun. Leirin ensimmäisen kenttälounaan jälkeen suunnattiin sinkoammuntaan. KESseillä saatiin ampua kuivaharjoittelun jälkeen ensin valojuovat ja lopuksi myös harjoitusraketit. Iltapäivään sisältyi runsaasti odottelua, mutta sekin tuntui ihan mukavalta nuotioitten ääressä. Illalla viimeisteltiin leiriympäristöä ja hakattiin reilusti puita, sillä yöstä oli tulossa kylmä. Nukkumaan päästiin kymmenen aikoihin, eikä ensimmäiselle yölle osunut edes kipinävuoroa, kiitos runsaan taistelijamäärän teltassa.

Tiistaina herättiin normaalisti kuudelta ja haettiin aamupala suhteellisen säkkipimeässä. Päivä aloitettiin hyökkäysammuntaharjoittelulla. Käytännössä se tarkoitti taisteluparin kanssa etenemistä ja nousevien taulujen eliminointia. Ennen tositoimia harjoiteltiin paukkupatruunoilla pienemmässä mittakaavassa ja preppauksen jälkeen päästiin tositoimiin. Kyseinen päivä oli melkeinpä leiriviikon kylmin, eikä odottaminen ulkona helpottanut ääreisverenkierron toimintaa. Kuitenkin kun lähdettiin harjoittelemaan ja vähän tetsailemaan, ei kylmyydestä ollut tietoakaan. Ruokaa syötiin heti hyökkäysammuntarastin jälkeen, eikä välissä käyty lainkaan teltoilla, vaan siirryttiin Masilla suoraan seuraavalle koulutuspaikalle. Iltapäivän koulutukseen kuului napalmirasti. Luutnantti opetti ensin kyseisen aineen ominaisuuksia ja demonstroi polttamalla erilaisia tuttuja materiaaleja mm. M91-maastotakkia, nahkavarsisaapasta ja telttakangasta. Seuraavaksi saatiin harjoitella taistelutoverin sammuttamista sammutuspeitteellä, uhrina oli tosin nukke. Lisäksi siirryttiin läpi napalmitunnelin. Metallipalkeista oli rakennettu n. 5m pitkä tunneli, jonka päälle oli sijoitettu kasa havuja. Havut sytytettiin napalmilla ja sitten palavaa ainesta tippui suojavaatetuksellavarustettujen taistelijoiden päälle. Tästäkään ei suuremmin iloa irronnut, sillä allekirjoittanut oli jonon loppupäässä ja napalmi oli silloin jo suureksi palanut loppuun. Lopuksi käytiin läpi vielä napalminsammuttamista poterossa ja kuljettiin läpi palavan tunnelin. Päivällinen syötiin tukikohdassa ja hoidettiin nopeasti lisää puita, sillä illallakin oli vielä ohjelmaa. Kahdeksalta alkoi valo- ja äänishow, jossa käytiin läpi erilaisia tuttuja ilmiöitä leireiltä. Kaminan, ryhmän, halonhakkuun jne. äänet ja moninaiset valot. Esityksellä esiteltiin pienistäkin asioista syntyviä huomattavia tiedustelutietoja. Sinänsä ilta oli vähän ikävä, että ulkona oli todella kylmä eikä puolentoista tunnin istuminen paikallaan ainakaan lämmittänyt. Kymmeneltä oltiin takaisin teltoilla syömässä iltapalaa, jonka jälkeen syöksyttiin makuupusseihin. Kipinävuoro osui ihan mukavasti kahdesta kolmeen. Silloin meikäläinen putsaili aseen ja söi hiukan leiriherkkua, säilykemandariineja.

Pikkulauantai oli ampumaratapäivä. Aamulla puettiin paljon pakkasvaatetta päälle ja salamannopeasti aamiaisen jälkeen lähdettiin radalle. Ensin suoritettiin asetarkistus ja radan valmistelu. Taulut tarvi kiinnittää itse, eikä se ihan putkeen mennyt. Porukka oli kuin unessa. Ensin ammuttiin kohdistukset makuulta. Toisen kierroksen jälkeen tajusin, että RK62 alkaa olla tikissä. Viisi laukausta, taulussa 9 9 9 10 10. Lisäksi ammuttiin kymmenen laukauksen kilpasarja polvelta ja RK7-ammunta joka treenasi ampumataitotestissä tarvittavia ominaisuuksia. Ensimmäistä kertaa ampuminen alkoi tuntua mielekkäältä, kiitos oikeitten säätöjen. ATT suoritettiin 12 laukauksella, eikä kuntoisuusloma jäänyt kuin yhden laukauksen päähän, tuloksena 10/12 taulussa. Kyseisessä testissä ammutaan ensin 6 laukausta makuulta 150m matkalta. 5 sekunnin, 3 sekunnin ja 5 sekunnin tuplalaukaus, jokaiseen kaksi laukausta kääntyviin tauluihin. Seuraavat 3 laukausta ammutaan polviasennosta ilman aikarajaa 150m matkasta ja viimeiset 3 seisaalta 50m matkalta 5 sekunnin kääntöihin. Lopuksi kun tulokset oli kirjattu, kerättiin taulut ja oltiin valmiita lähtöön. Aamupäivän hidastelun seurauksena luutnantti määräsi 5. ja 6.-joukkueen kuitenkin tekemään valmistelun uudestaan juosten, kurinpalautuksena. Taulut siis kiinnitettiin uudestaan, matot levitettii katokseen ja aseet tarkistettiin. Viimeiseksi ohjelmaksi kaikki kerättiin taas uudestaan pois, jonka jälkee suunnattiin päivälliselle. Ilta oli vapaata ja keskityinkin vain syömiseen & huilaamiseen. Puitakin hakattiin taas reilusti, koska öisin oli koko leirin kylmä. Yöllä kipinä osui taas samaan kahdesta kolmeen.

Torstaina teltasta herättiin ensimmäistä kertaa viikolla oikeasti lämpiminä. Aamulla lähdettiin heti puolustusammuntaan, joka olikin ihan viihdyttävä lopetus ammuntaleirille. Seisomapoterosta ammuttiin nousevia tauluja taistelijaparin kanssa kolmenkymmenen kovan panoksen verran. Lounaalle päästiin ensimmäisenä koko komppaniasta ja sen jälkeen purettiinkin telttakin jo pois. Seuraavat pari tuntia alkuiltapäivästä kuluivat nakkihommiin, rötväykseen ja hyvän nakkisuojan etsimiseen. Kaikenmoista hommaa kuitenkin tuntui osuvan kohdalle, mutta pysyi ainakin lämpimänä. Puoli kahdelta alkoi miinanäytös puolustusammuntojen maastossa, vain tunnin myöhässä. 12 erilaista miinaa räjäytettiin nopealla temmolla, jonka jälkeen siirryttiin katsomaan kuoppia ja kuuntelemaan selityksiä räjähteistä. Tämän jälkeen leiri olikin paketissa ja saatiin suunnata kohti teltta-aluetta. Yllätykseksi bussit olivatkin hakemassa jo puolustusammuntapaikan parkkipaikalta ja kotimatka alkoi. Vähän ennen kuutta oltiin takaisin yksikössä ja käytiin nopeasti syömässä mukessa päivällistä. Varusteluhuollon hoitivat kouluttajat ja huollon varusmiehet, joten tuoreet viestimiehet pääsivät henkilökohtaiseen huoltoon. Ilta kului nopeasti, muun muassa kaivattua suihkua nauttiessa.

Ampumaleiri oli selvästi rennompi kuin taisteluleiri. Kylmä sää koitti sekoittaa koko viikon, mutta kamina ja nuotiot auttoivat mukavasti. Uuden joukkueen kanssa yhteispeli ei ollut kovin nitoutunutta, vaan asiat sai tehdä itse jos halusi jotain tapahtuvan. Samapa se. Lisänä miinusta huonosta ruokahuollosta, vai mitä sanotte yhdestä (1) ainoasta ruokailulinjasta koko viestikomppanialle... Kaikesta huolimatta leiri oli mielenkiintoinen monella tapaa.