Liikaa lunta, herra luutnantti!

Perjantai valkeni lumisena. Pohjekramppi vihoitteli ja innostus cooper-testiin tuntui olevan maassa. Aamupalan totutunkaltainen tankkaus sai jäädä, sillä täydellä vatsalla juokseminen tuntuu kamalalta. Seitsemän jälkeen aloitettiin valmistautuminen testiin, puettiin liikuntavaatteet sekä pakkaspuvut. Lisäksi varustesäkkiin lähti mukaan totta kai juomapullo, mutta myöskin kenttälapio. Lunta oli kentällä kuulemma runsaasti. Matkaan lähdettiin maasto-Sisuilla eikä viileä ja pimeä lava ollut paras hengennostattaja. Muutaman kilometrin matkan jälkeen autot pysähtyivät. Sen jälkeen odoteltiinkin puolisen tuntia ennen kuin päästiin ulos valoisaan aamuun. Odotuksen syy selvisi ulkona; kentän portti oli kiinni ja juokseminen kentällä kielletty. Ei voinut kuin suunnata takaisin yksikköön. Cooper siirtyi eteenpäin ja aamupäivän ohjelmana toteutettiin peruskuntolenkki. Iltapäivällä putsattiin vain aseet keskiviikon ATT:n jäljiltä (josta ei taaskaan tullut kuntoisuuslomaa, vaan 10/12 tauluun. 8kk ampumatauon jälkeen siedettävää) ja siivottiin yksikköä. Lopuksi päällikkö piti oppitunnin jonka jälkeen suunnattiinkin lomille.

Viikonloppu sujui tavallisin askarein; seiskan, salin, säbän ja ''ratailun'' merkeissä. Tiistaihin saakka jatkuneet lomat rentouttivat mukavasti ja maanantai-illalla saunassa tajusin jotenkin palveluksen olevan aika vähissä jo nyt. Ei suurempia juttuja joihin tarvitsisi hajota tai stressata, pari leiriä ja siinä se. Tarvitsee kuitenkin myöntää, ettei lomamäärien kasvaessa takaisin kassulle lähteminen ainakaan helpotu. Samapa tuo, kohta ollaan kahlattu tämäkin vuosi läpi. Torstaina lähdetään tokavikaan harjoitukseen, joka jatkuukin viikonlopun yli, joten viimeinen kiinniolo suoritetaan metsässä. Sunnuntaina voikin juhlia parikymppisiä keskellä metsää. Vaihtelua tämäkin, hieman ehkä negatiivissävytteistä tällä kertaa. Palataan kun metsäkeikka on takanapäin!

Keikkaa ja testiä

Maanantain jälkeen viikkoa jatkettiin kevyesti. Suurempia rasituksia ei kolmen päivän aikana tullut, vaan keskityttiin lähinnä tuleviin harjoituksiin perehtymiselle ja harjoittelulle. Liikuttuakin tuli tasaisesti läpi päivien lähinnä salilla. Torstaina lähdin jo lomille, sillä viikonloppuna oli vuorossa kaksi konserttia. Perjantaina Tampereen Pakkahuoneella möykkäsi Airbourne ja lauantaina vuoron saikin Turku ja Sakara Tour 2010. Iltapäivällä poimittiin pansion spol-au ja pari muuta kaveria autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti Turkua. Matka sujui lähinnä viimeaikaisten inttikokemusten kertaamiseen ja muuten oman kotikaupungin tarinoiden vaihtamiseen. Ilta aloitettii aikaisin ja lopetettiin myöhään. Siskoakin tuli nähtyä keikan merkeissä, kun sentään vuosijuhlahulinoistaan ehti Stam1nan katsastamaan. Sunnuntaina vuorossa olikin kevyt keräilyaamu, jonka jälkeen suunnattiinkin jo takaisin Kokemäelle. Alkuviikosta maanantai ja tiistai olivat myös lomapäiviä, joten kerkesi hienosti soittelemaankin. Alkoi pitkästä aikaa soittokin tuntua sujuvalta, eikä uusi kepukkakaan enää tuntunut niin oudolta. Maanantaina kävin vääntämässä myös säbäreeneissä. Runsas määrä viivajuoksua ja kuntopiiri eivät olleet ihan parasta valmistautumista kuntotesteihin. Tiistai-iltana palasin takaisin Riihimäelle.

Keskiviikkona olikin vuorossa kuntotestit. Samalla suoritustavalla kuin tammikuussa hoidettiin tälläkin kertaa. 60s suoritusaikaa ja toistot laskettiin. Kuten olinkin jo ennalta miettinyt, tulokset olivat huonontuneet. Leukoja 8, vatsoja 53, punnerruksia 28, selkiä 60 ja vauhditonta pituutta 208cm. Kuntoisuusluokaksi jäi kuitenkin hyvä, joten ollaan edes siihen sitten tyytyväisiä. On pakko myöntää että oma treenaus ainakin onnistuu paremmin tiimin kanssa ja yksinäänkin, kuin armeija-aikana. Paino kasvaa, kunto heikkenee ja mielikin jäykistyy huh. Hommaa jää kevääksi, mutta ei sen väliä. Keskiviikkona hoidettiin myös ryhmien sisäisiä kehitysehdotuksia, joilloin sain itsekkin kokea vertaisjohtamisen vaikeuden. Muutenkin joukkueen sisällä tuntuu olevan runsaasti jännitteitä ja negatiivinen energia virtaa johtuen vähenevistä aamuista, talvesta vai mistä. Toivottavasti tuleva lomaviikonloppu aukaisee henkisiä lukkoja edes hiukan ennen ensi viikon harjoitusta. Torstaina hoidettiin lähinnä huoltohommia, eikä illallakaan jaksanut sen suuremmin rehkiä. Ohjelma ja säätila tuovat mieleen muistot p-kaudesta ja mahtavista lumimääristä. Samalla päässä alkaa kolkuttaa aatos ympärän hiljaisesta sulkeutumisesta. Huomenaamusti odottaa kotiutuscooper, joka kylläkin juostaan ulkona. Ajatus on mielestäni suhteellisen pähkähullu, kun kävellessäänkin saa tehdä täyden työn pysyäkseen pystyssä. Ei näy oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin p-kauden tuloksen huonontuminen, mutta toivotaan parasta. Onneksi viikko alkaa olla jo pulkassa ja huomenna päästäänkin taas tuttuihin kotimaisemiin rentoutumaan.

Marssitaitokilpailun mainingeissa

Keskiviikko alkoi suhteellisen odottavasti. Aamupäivä hoidettiin pikkuhommia eikä rasitettu paikkoja kovinkaan suuresti, sillä iltapäivällä oli alkava marsiitaitokilpailun urakka. Itse pyrin nukkumaan päiväsaikaan niin paljon kuin kerkesin, sillä viimeisimmästä marssista oli jo kulunut reippaasti aikaa, eikä tulevan rankkuudesta ollut tietoa. Erilaisten arvailujen lomassa oma mieli pysyi peruspessimistisenä, kunnes saatiin tietää varustus; ei tetsaria eikä sirpaa, pelkkä reppu ja ase kertoi tuloste. Viimeiset tunnit iltapäivästä kuluivat sekavasti marssiryhmänjohtajan juttuja hoidellessa ja varustusta pakkaillessa. Kuuden jälkeen matka kohti Räyskälää alkoi täydessä pimeydessä. Sadeilma sekä ajatukset viimeisestä marssista läpiviennissä (koputan puuta) saivat tietynlaisen tappajameiningin päälle ja yön pimeyteen lähdettiinkin tarpomaan ihan tosissaan. Iltaan ei sen suurempia kuulunut kuin suunnistusta, rasti puolustukseen ryhmittymisestä sekä majoittuminen. Majapaikkaan päästiin kymmenen paikkeilla ja kaikkien yllätykseksi pakattu telttakalusto ei ollutkaan käytettävissä. Ryhmät rakensivat laavut ja nukkuivat maittavat unet keskellä tuulen tuiverrusta. Aamulla kaikki ihmettelivätkin unien korkeaa laatua, eikä liikkeellelähtö tuottanut lähellekkään niin suuria vaikeuksia kuin olisi luullut. Oma ryhmä lähti reitille ensimmäisenä ja muut seurasivat perästä minkä pystyivät. Rastit vaihtelivat niin tietokilpailusta suunnistukseen, kuin evakuoinnista hyökkäykseenkin. Heti alusta saatiin mukaan pari telamiinaa, vähän kuin palkinnoksi tietokilpailusta. Suunnistus sai kaikki ryhmät kiristelemään hampaita, eikä heti perään seurannut kilometrin pituinen metsäevakuointi ainakaan helpottanut stressaantuneita mieliä. Kun haavoittunut oli evakuoitu tarvitsi enää hyökätä ja suorittaa loppuhuipennuksena pikataival. Maalissa ryhmä oli ensimmäisenä ja hetken kuluttua paikalla kuuluikin tasainen puheensorina kun kaikki taistelijat kertoivat kokemuksiaan. Reilun parinkympin jälkeen ei mitään megalomaanista väsymystä ollut havaittavissa; oikeastaan vain rentoutunut ja mukava mieli. Ilta kului palautellessa jalkoja ja suuri osa johtajista palkitsi itsensä onnistuneesta marssista pizzalla.

Perjantai olikin tynkäpäivä. Aamun aluksi hoidettiin taisteluvälineet kuntoon marssin ajalta, vaikka hieman turhauttavaa se olikin. Suurinta osaa varusteista ei edes tarvittu marssilla ja loputkin oli huollettu jo samalla viikolla. Lounaan ja huoltojen jälkeen päästiin itse asiaan; lomatarkastukseen ja marssituloksiin. Ennen puolenpäivän ''lomillelaskua'' positiivisuus puski pintaan sillä oma ryhmä voitti kilpailun, eikä palkinnoksi tulevia kahta kuntoisuuslomaa suuremmin inhoa!

Viikonloppu kuluikin sitten Helsingissä juhliessa Järilän hurjan aikuistumista, tai siis ainakin nykylainsäädännön mukaan. Illat venyivät pitkiksi, mutta todella hauskaa oli koko porukalla. Isoa kättä siis Kokemäen suuntaan! Lauantaina käytiin myös katsomassa matsi Hartwallilla, joten Punakeltaisen kiekon kiintiökin tuli täytettyä. Sunnuntai iltapäiväksi kerkesi jo kotiinkin kolmeksi tunniksi ennen lähtöä takaisin Riihimäelle. Tänään päivä on mennyt lähinnä e-kauden palautteisiin ja liikuntaan. Voisi siirtyä nukkumaan ja jatkamaan tätäkin tynkäviikkoa eteenpäin.

Päivien harmaata massaa

Pari viikkoa on jälleen hujahtanut ilman kirjoitusta. Tapahtumat kasarmilla eivät olekaan olleet kovinkaan maagisia ja viikko metsässä myös karsi kirjoitusmahdollisuuksia. Puolitoista viikkoa hoideltiin liikuntakoulutuksia ja linjahommia ilman suurempia ihmeellisyyksiä. Viikonloppuvapaiden jälkeen aloitettiinkin keskittyminen hiljalleen alkavaa leiriä varten. Kiinnioloviikonloppu pitkästä aikaa oli tosiasia, vaikka ei sitä kerinnyt edes suuremmin miettimään. 22.päivä suunnattiin metsään varsin pirteässä säässä ja seuraavana perjantaina palattiin taas Riihimäelle. Leiri ei ollut fyysisesti niinkään rankka, mutta henkisesti stressi tuntui puskevan pintaan. Loput leiritkin varmasti testaavatkin kovemmin toimivia johtajia, joten paine ei sinänsä tullut lainkaan yllätyksenä. Ilmat vaihtelivat niin pikkupakkasesta runsaaseen vesisateeseen, joten varusteitten kunnon kanssa sai olla tarkkana. Vaikka altistuminen kosteudelle vähän koitti porukkaa sairastuttaa, pärjäsi joukko ihan mukavasti. Itse huomasin torstaina pieniä merkkejä kipeydestä päänsäryn ja heikohkon olon muodossa. Laskin oireet suurimmaksi osaksi nestehukan piikkiin. Ei kuitenkaan ollut varaa sen suuremmin ihmetellä, vaan puskea päivä loppuun. Illalla oloa jo helpotti se, että tiesi pääsevänsä lomille seuraavana päivänä. Perjantaiaamu sujui vähän nuutuneesti. Lopulta Riihimäen varuskunnan terminaalin portti kuitenkin näkyi silmissä ja leiri oli viimeistä niittiä vaille valmis. Huollot hoidettiin hieman sekavissa ja väsähtäneissä tunnelmissa, mutta viimeiset tunnit perjantaista kulkivatkin jo lomahurmoksessa. Illalla Kokemäellä huomasin kuitenkin olevani pienessä kuumeessa; vilunväristyksiä ja aivastuksia. Onneksi lauantain keskipäivään kestäneet unet veivat suurimmat leiriväsymykset ja flunssapoikaset pois, eikä isompaa tautia päässyt kehittymään. Loppuviikonloppu hoidettiin kevyesti ilman sen suurempia erikoisuuksia. Vaatekaupoilla käytiin, salilla ja säbäreeneissä tietenkin. Maanantai kului vielä kotona ja illan pimeydessä matka kävikin jo takaisin Riihimäelle. Tiistai on hoidettu kevyesti sillä huomenillasti alkaa e-kauden päättävä marssitaitokilpailu. Pitkät yöunet varmistavat energiat huomiselle, joten tämän kirjoituksen jälkeen sänky kutsuu.

Viimeiset pari viikkoa suurin kiinnostus on ollut kadoksissa. Leirit tuovat mielenkiintoa palvelukseen, mutta muuten kaikki tuntuu tasaiselta puurtamiselta. Päivät sujuvat niin samanlaisesti, ilman sen suurempia haasteita (kuten varmasti teksteistäki huomaa). Samalla tammikuussa koittava aika täyttää päätä erilaisilla ajatuksilla. Kroppa kyllä pyörii ympäri kasarmia mutta ajatukset harhailevat milloin missäkin. Opiskelu, asunnonhankinta, työt sekä kaikki muu uusi askarruttaa. On hassua ja samalla myös mielenkiintoista miettiä, että vuoden suhteellisen sidotun päivärytmin ja ohjatun toiminnan jälkeen kaikki langat ovatkin taas omissa käsissä. Nyt kuitenkin iltapesuille ja riemulla huomista marssitaitokilpailua kohti!

Syksy saapuu

Tiistai saapui tuulen tuivertaessa. Aamiaisen jälkeen aloitettiin valmistautuminen taistelukoulutusta varten ja paksuimmat vaatteet varmasti moneen kuukauteen puettiin päälle. Täydessä taisteluvarustuksessa lähdettiin ensin tväl-hallille, jossa kouluttajat selvensivät aamupäivän kulkua ja jakoivat porukan kolmeen osaan. Itselleni osui ryhjänjohtajan tehtävä, joten pienestä motivaatiokuopasta löysin itseni takaisin ylös nopeasti. Kuten joka hommassa nykyään, tuo johtaminen selvästi enemmän mielenkiintoa kuin esim. perusryynäys. RJ:t varustettiin kahdella savuheitteellä, jonka jälkeen siirryttiin vankilan kentälle harjoittelemaan joukkuekoon taisteluliikkeitä. Nopean kertauksen jälkeen marssittiin takaisin aitojen sisäpuolelle, suoraan varastohallien takaiseen metsään. Hetki oli todellinen 'back to the roots'-kokemus, olihan paikka samainen jossa tammikuun jättihangissa aloitettiin tetsausharjoittelu ennen Tikkakoskea sun muuta. Hyökkäystä ja puolustusta harjoiteltiin kahteen kertaan. Toisella kertaa homma alkoi näyttämään jo ihan onnistuneelta. Tämän jälkeen siirryttiin yksikköön huoltojen pariin ja kohti lounasta. Iltapäivällä vuorossa oli turvallisuuspolitiikan oppitunnit. Esitys taisi olla melkein sama kuin p-kaudellakin, mutta onnistunutta muistinvirkistystä kuitenkin. Palveluksen päätteeksi käytiin vielä pelaamassa salibandya varustettuna lenkillä ja kunnon venyttelyillä. Vähäinen pallomäärä yritti haitata omien harjoitusmetodieni käyttöä mutta pienellä sovelluksella sekin onnistui. Ilta kului nopeasti salilla.

Keskiviikko kulutettiin linjahommissa. Aamu tuntui pimeältä eikä se aamuinnostusta tunnu ainakaan lisäävän. Ulkona oli viileää, mutta nokkaa ei tarvinnutkaan laittaa ulos kuin mukematkoilla. Muut varusmiehet hytistelivätkin sitäkin enemmän ja lounaalla saatiin ihastella kaikenmoisia asuyhdistelmiä. Iltapäivän palveluksen jälkeen odottiki taas ruokailu ja päiväunet. Vaikka sänky veti puoleensa vielä kuudeltakin ihan kiitettävästi oli lähdettävä treenille. Nyt vuorossa on vielä hiusten lyhennys ja sitten kohti torstaita kunnollisilla unilla.

Joskus näinkin

Perjantai starttasi rauhallisesti. Kiinniolo häämötti, joten odotukset olivat vähissä. Ei tarvinnut suuremmin sykkiä. Aamiaisen jälkeen porukka jakautui taas omiin hommiinsa kuka mihinkin päin varuskuntaa. Lounasajan koittaessa aamupäivä oli taas pulkassa ja suunnattiin kohti mukea. Kellon ylitettyä kaksitoista siirryttiin taisteluvälinehuoltoon. RK:t, suojanaamarit, kenttälapiot ja lippaat sekä muut tarvikkeet tarkastettiin läpi. Yliluutnantti tarkasti ja itse viikon apuvalvojana pääsin toimimaan kirjurina. Aikaa oli varattu vain 45 minuuttia eikä asiaa helpottanut tippaakaan alkava suunnistusharjoitus. Lopulta tarkastus saatiin pakettiin, eikä montaakaan minuuttia kulunut kun jo oltiin lähdössä maastoon hakemaan rasteja. Harjoitus ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin piti, sillä osa rasteista oli hieman eri paikassa kuin piti. Sen ei annettu kuitenkaan haitata vaan yksikköön palattiin kolmeksi henkilökohtaiseen huoltoon. Kolmelta käskin alkaa pakkaamaan virka-apureppuja, vaan kuinkas kävikään! Puoli neljältä kuului yksikössä vääpelin tuttu ''KOMPPANIAAA''-huuto. Porukka ripeästi kolmiriviin käskyn jaolle. Vääpeli muistutti, että osan piti jäädä viikonloppuna kiinni. Odotin jo mielessäni koko yksikön jäävän kiinni, mutta havahduin sanoihin 'kaikki siis lähtevät lomille'. Tunnissa reppu purkuun, lomakuteet päälle, parta lomakuntoon ja tupa siistiksi. Ei siinä sen hassumpia ja kohta olinkin jo parkkipaikalla.

Viikonloppu oli perin rauhallinen taas kerran. Isä vietti aikaa mökillä ja äiti oli työmatkoilla ulkomailla. Heti perjantaina nopean kotikäynnin jälkeen suuntasin mökille saunomaan, josta yöksi kotiin. Lauantaina olikin seiskareenin aika, mutta illaksi piti kehittää tekemistä. Sarjapelit rajoittivat suunnitelmia, joten pokeri ja Francinen keikka saivat jäädä. Suunnattiin Poriin kiekkomatsiin ja sieltä kunnollisille yöunille. Sunnuntaina heti aamusti kohti Parkanoa ja matseihin. Kuokkaan kolisi niin että tukka lähti, mutta ei se mitään. Pari häkkiä piristivät mieltä ja yllätyslomilta oli rentoa palata takaisin Riihimäelle.

Maanantai kului vähän erilaisemmassa ohjelmassa kuin yleensä. Aamun sulkeiset herättivät ainakin jalat juosten päivään, josta arki jatkui lääkintäkoulutuksella. Koulutus oli teoriapainotteista Powerpointsettiä ilman sen suurempia aktiviteettejä. Lounaan jälkeen suunnattiin uimahallille hengenpelastuskoulutukseen. Aikaa oli varattu runsaasti, joten tavallista uintiakin tuli plakkariin ihan mukavasti. Kroppa oli vielä hieman jumissa niin peleistä kuin flunssastakin ja huomasin olevani aikamoisen väsynyt kun vuoro loppui. Opetettavat aiheet kulkivat niin uinti- kuin henkilönkuljetustekniikoissa. Takaisin yksikköön päästiin autokyydillä, eikä tarvinnut värjötellä tuulessa. Maittavan lounaan jälkeen odottivat perinteiset päikkärit ja illalla vielä kuntosalikin ajatuksella 'Selkä golfkuntoon kevääksi 2011'.

Leiri, yskä ja seiskan saapuminen taloon

Viikot rientävät, niin metsässä kuin kassullakin. Loppuviikko kului leirivalmisteluihin, eikä viikonloppunakaan tullut duunattua suurempia ihmeellisyyksiä. Sunnuntai alkoi jo kuudelta, kun linja-autokyyti Laihialle odotti uimahallin kentällä. Reippaan kolmen tunnin torkkumisen ja ranskalaismetalliannoksen jälkeen päästiinkin jo hallille. Ensimmäisistä peleistä tappio sekä voitto tuntuivat osuvalta kaudenaloitukselta, eikä paluumatka tuonut mitään kummallista tullessaan. Suhteellisen väsyttävän päivän jälkeen lomista ei ollutkaan jäljellä kuin rippeet, joten heti parin tunnin kuluttua oli suunnattava takaisin Riihimäelle. Alkava pikkuflunu oli vaivannut koko viikonlopun, eikä loppua ollut näkyvissäkään...

Maanantaina suunnattiin leirille ilman isompia ihmeellisyyksiä. Flunssa tuntui vain pahenevan. Tiistaina tuntui jo siltä, ettei meikäläinen pysy edes pystyssä koko päivää. Eipä siinä, sisulla oli pakko painaa alusta loppuun. Loppuviikko sujui leppoisasti ja pikkuhiljaa paraneva olo toi päivä päivältä enemmän intoa. Runsaat johtamistehtävät muodostivat leiristä melkeinpä jossei parhaan, niin ainakin yhden parhaimmista. Myös viimeinen satanen paukahti tuoden positiivistä ilmapiiriä porukkaan. Sateeton leiri tuntui hetkeen aikaan taas mukavalta yllätykseltä. Jos jostain tarvitsee valittaa, on pakko vinkua sissimuonien puuttumisesta. Sinänsä hassua, että leirisafkat pöntöissä toivat enemmän ongelmaa kuin oli odottanut. Ainakin tuntui, että trangiaruoat vapaalla aikataululla ja menùlla olisivat toimineet paremmin. Perjantain taas koittaessa kerättiin kamppeet ja palattiin yksikköön. Huollot menivät rivakasti ja lomille päästiin ihan aikataulussa.

Alkavat lomat olivatkin pisimmät sitten juhannuksen, mukavat viisi päivää. Uusi seiskakielinenkin oli löytänyt kotiin, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Ja ennen kuin kukaan kerkiää kysyä, on kyseessä ESP LTD SC-607B; Stam1nan Hyrden ennen customeita suosima baritoniseiska. Säbäreeniä, hieman punttia ja skittaa, mikäs sen parempaa. Kaikki ratailutkin saivat jäädä ja illat sujuivat kotioloissa. Flunssa koitti hyppiä silmille, tai ainakin sitkeä yskä. Onneksi äidin tropeilla suurin terä taudista saatiin karistettua, vaikka vieläkään ei pusketa ihan täydellä teholla. Alkuviikko, eli tällä kertaa keskiviikon toimiessa maanantaina on tarjonnut linjahommia ja varustarkastusta. Iltapäivällä säbäväännöt ja illalla vielä kunnon punttisessiot. Perjantaita ja ginestä kohti on helppo jatkaa.

Sadas kirjoitus!

Pari viikkoa on kulunut nopeasti viime kirjoituksesta. On ollut niin kassuelämää kuin leiriäkin, eikä lomilla kirjoittaminen ole niinkään napannut. Nyt kuitenkin jälleen kerran vähän kertailua.

Keskiviikko jatkoi leppoisaa kassuelämää tavalliseen tapaan. Päivän pääaiheena oli ilmatorjuntakonekiväärin käpistely ja harjoittelu, vaikka aamupäivään mahtui useampi oppitunti ilmatorjunnasta ja siihen liittyvistä asioista. Torstai vedettiin myöskin kepeästi parin oppitunnin sävyttämänä ja leiriin valmistautuessa. Aikaa jäi myös ottaa rennosti, kun alijohtajille ei suuremmin hommia ollut tai tarvittavat jutut oli jo hoidettu alta pois. Iltapäivä päättyi ulkoliikuntaan salibandyn ja koripallon merkeissä. Perjantaina valmisteltiin leirivarusteet maanantaiaamua varten ja aloitettiin valmistautuminen lomiin. Vaikka yksikkö oli suunnilleen valmis jo puoli kolmelta, ei ennen puoli viittä ollut asiaa aitojen ulkopuolelle. Yhteisen linjauksen takia piti istuskella ja odotella yksikössä. Aika kuluikin nopeasti pelikonsolin ja telkkarin äärellä.

Viikonloppu kului tavallisesti. Perjantai kotimaisemissa ja lauantaina sitten jaksauduin lähtemään tsekkailemaan lähikunnan yöelämää. Jotenkin kuollutta oli, eikä kovin myöhään jaksanut edes olla liikenteessä. Sunnuntaina siirryin siivoamissavotan pariin, unohtamatta tietenkään iltapäivän reenimatsia tiimikavereiden kanssa. Matka Riksuun alkoi heti kahdeksan jälkeen, oli ehdittävä telkkarin ääreen kymmeneksi. Kun reppu oli pakattu suuntasin nukkumaan. Leirille lähdettiin heti aamulla. Viikko kului nopeasti, eikä hyvä valmistautuminen ruokien suhteen haitannut yhtään. Vaikka myönnettäköön; neljä päivää putkeen pasta-tonnikala-linjalla alkaa hieman ehkä sapettamaan. Keskiviikkoillasti tuli vettä niin, että trangia toimi hienosti keräysastiana. Muuten ei suurempia ongelmia ollutkaan. Vaikka leirejä on paljon, löytää niistäkin hyvät puolensa. Tekeminen ei ainakaan lopu! Perjantaina hoidettiin ripeästi ja hyvällä hengellä huollot, jonka jälkeen suunnattiinkin hölliviikonlopun pariin. Viikonloppuun kuului mm. golfia, sm-liiga avaus ja kolme kertaa säbäreeniä. Ei oikein jaksanut suuremmin lähteä edes mihinkään. Jotenkin sosiaalinen elämä tuntuu olevan jotenkin 'pois päältä'-asennossa ja suurin keskittyminen kuluu inttihommissa. Ehkä syksyn pimetessä homma muuttuu tai ainakin Tammikuun lähestyessä. Alkuviikko kului siivillä. Tiistai suunnistaessa ja linjahommissa, kun taas tänään päivä kulutettiin maastossa. Iltaohjelmana puntti ja vetoreeni salissa veivät suurimmat ekstraenergiat. Sunnuntaina lähdetään tahkoamaan sarjapelejä, joten on pakko kerätä pallotatsia omatoimisesti, muun kuntoilun ohella.

Kuten huomata saattaa, on blogikin saavuttanut yhden uuden rajapyykin. Sata kirjoitusta täynnä, 255 aamua takana. Elikkäs n. 0,4 kirjoitusta päivää päälle. Määrä tuntuu ainakin nyt varsin huimalta. En uskonut oman aktiivisuuteni riittävän edes tälläiseen kun sivun tammikuussa perustin. Vaikka kirjoitustyyli, -tiheys ja -pituus on muuttunut, toivon ettei blogi ole menettäny kaikkea alkuaikojen hektisyydestä. Ainakin jää dokumenttia reilusti tästäkin elämän vaiheesta.

Paluu vanhoihin aiheisiin

Pitkästä aikaa koittivat sulkeiset, heti maanantain aluksi. Luutnantti käskytti ja porukka totteli. Tällä kertaa myös alijohtajat ollvat mukana, joten käskyttämään ei päästy. vaihtelevan suoritusmenestyksen ja pintahien jälkeen palattiin nopeasti yksikköön. Uudesta yksiköstä johtuva paloturvallisuusoppitunti oli vuorossa seuraavaksi. Kerrattiin poistumisreittejä unohtamatta onnettomuustilanteen tärkeysjärjestystä. Dioista välähti mieleen monipuolisesti mukavia vpk-muistoja. Niistä ei kuitenkaan ehtinyt suuremmin nauttia vaan lähdettii heti harjoittelemaan poistumista savukoneen säestämänä ja matkaa jatkettiin yli veksin "motivaatiomäen" alkusammutusharjoitukseen. Koko homma tuntui lässähtäneeltä kuin pannukakku; huonosti palavaa nestekaasua ja säälittävää tukahduttamisharjoitusta siis riitti. Loistavan ilman vallitessa palattiin yksikköön lounaalle. Iltapäivällä toimittiinkin vapaammin, kun uudet viestimiehet tekivät varustarkastusta. Palveluksen lopuksi juostiin esteradalle jossa jumppailtiin pari tuntia ennen lounasta. Miten voi osua pieneen golfpalloon, jossei esteen ylittäminen ketterästi onnistu, mietin. Ilta sujui nopeasti puntin ja leffan siivittämänä.

Tänään ohjelma on ollut monipuolista. Aamupäivä ja alku iltapäivästä sujui oman linjan hommissa. Sattuipa virka-apuhälytyskin tulemaan, jonne ykkösosasto joutui oikein lähtemäänkin. Johtamani kakkososasto jäi yksikköön varalle, eikä lopulta panostamme tarvittukaan. Iltapäivän lopuksi ahtauduttiin liikuntasaliin rynnäkkökiväärien ja telttapatjojen kanssa; oli aika kamppailukoulutukselle. Lyöntejä ja potkuja erilaisista asennoista sekä useampi liike lähitaistelusta aseen kanssa tuli opittua. Vaikka homma alkoi suhteellisen koomiseksi mennäkkin loppua kohden, oli koulutus silti hyvin onnistunut. Hiki virtasi ja porukka viuhtoi minkä kerkesi. Lounaan jälkeen suuntasin takaisin saliin reenailemaan pallonkäsittelyä ja vetoa musiikin voimalla. Parasta kun pystyy säilyttämään pallotatsin helposti viikoillakin. Kuudelta alkoi päivystys jonka loppuja vieläkin vedellään. 162:n päivystys on vielä ihan eri sfäärissä kuin TKKK:n. Ihan sama jos vain päättäisit istua samassa paikkaa koko illan, tekemistä ei vain ole. Kohta herättämään apupässiä ja sen jälkeen koisimaan kohti keskiviikkoa. Toivottavasti unet ovat suotuisat, eivätkä inttiaiheiset niin kuin parin viime yön aikana on ollut.

Leirin jälkeen on gines

Viikko hujahti nopeasti ilman kirjoitusta, nyt kuitenkin vähän tekstiä. Heti maanantaina suunnattiin leirille ja se selvitettiinkin varsin rutiinilla. Sissimuonaa ja koulutusta, sekä pari kipinää ja yksi kiertovartioyö. Piece of cake. Ilmat lupailivat sadetta enemmänkin alkuviikolle mutta todellisuus oli toinen. Pidempää sadejaksoa ei osunut pieniä ripotteluja lukuunottamatta. Latausmahdollisuutta ei ollut, joten oma multimediatietokone sammahti keskiviikkona. Väliäkö sillä, no ei. Torstaiaamusti pakattiin kamppeet ja lähdettiin takaisin yksikköön. Viikon loppupäivät menivätkin suhteellisen tuli hännän alla. Torstai kului huoltaessa itseä ja tavaroita sekä palautellessa autoja. Perjantaina oma yksikkö sai asukaslisäystä joten viikonloppua kohti suunnattiin opettelevin mielin. Myös linjan johtajat saivat duunia, eikä kiinniolosta näin ollen tullut tylsä. Lauantaina oli myös palvelusta, niin tehtävien kuin urheilunkin parissa. Yhdessä pelaamisella aloitettiin ryhmäkiinteyden etsiminen, joka onnistuikin varsin hyvin. Loppuiltapäivästä tarkistettiin vielä virka-apuosaston varusteet. Illalla katseltiin johtajien kesken leffoja ja tilattiinpa pizzaakin paikallisesta. Pienen puhelinnumerokömmähdyksen jälkeen nekin saatiin yksikköön ja laatuleffasta nauttiminen saattoi alkaa. Sunnuntai jatkaa samaa rataa. Salibandya ja rauhallista ajanviettoa. Viikonloppu on kulunut tavallisen kiinniolon malliin, vaikka ajan tuhlaukselta tämä jälleen kerran tuntuu. Huomenna potkaistaan taas uusi viikko käyntiin, mutta onneksi jo ensi viikonlopun lomien jälkeen päästään takaisin metsään, ettei vain tylsää tule!

PS. Jätin N900:n datakaapelin kotiin, joten nettipäätteenä toimii vain luuri. Saattaa vaikuttaa siis kirjoitteluun, kuten tälläkin viikolla!