perjantai 22. tammikuuta 2010

Perjantai on toivoa täynnä

Perjantai avattiin tavalliseen tapaan kuudelta. Huomasin Firman rytmin iskostuvan meikäläiseen pikkuhiljaa, kun heräilin totutusti viisi minuuttia vaille kuuden. Eilisiltaiset venyttelyt eivät painaneet suuremmin, mutta lihaskuntotesti ja takautuvasti myös cooper sitäkin isommin. Tupatoverit valittelivat kipeytyneitä paikkoja hetken keskenään samalla kun siirryttiin kohti aamupesua. Aamu tuntui erilaiselta; ei ohjattuja aamutoimia, eikä punkkatarkastusta. Koko päivän ohjelma oli hyvin selvä. Kahdeksan ja neljän välillä ei ollut muuta kuin ensiapukoulutusta ja palvelusajan lopussa häämötti kaikkien suuresti odottama lomatarkastus. Takaraivoissa kolkutti myös ennen iltavahvaria lupailtu uusi tavararalli. Kahdeksaksi siirryttiin huoltohallille, rastikoulutuksen piti alkaa sieltä. Harjoittelutilaksi suunniteltu halli osoittautuikin pahvilaatikkovarastoksi, joten paikkaa oli pakko muuttaa. 25 minuutin haarahyppyjen säestämän odottelun jälkeen siirryttiin -20c ulkoilmasta +25c sisätilaan. Oli aika aloittaa koulutus oppitunneilla. Aiheina mm. tajuttomuus, päänalueen vammat, allergiat. Kymmenen pintaan siirryttiin vanhaan tuttuun Elkaan ja sen yläkerrassa sijaitsevaan liikuntasaliin. Loppupäivä harjoiteltiinkin sitten painesiteitä, lastoittamista, potilaan lämmittämistä ja elvyttämistä. Harmikseni huomasin osaavani jo kaikki vpk:n ea-kursseilta, mutta aina on hyvä tottakai kerrata. Päivän palvelus päättyi jo kello 15 ja palasimme yksikköön mielissämme vahvistuva ajatus tavararallista. Perin negatiivinen aavistelu osoittautui kuitenkin vääräksi. 1.viestikomppanian kentällä oli maanantaiseen valokuvaukseen tarvittavia telineitä, joita 7. ja 8. joukkue nakitettiin siirtämään. Puolet tyhjästä tunnista kuluikin niiden siirtelyyn, jonka jälkeen siirryttiin sisälle lämpimään särmäilemään kaappeja lomakuntoon ja siivoilemaan tupaa. Yliluutnantin tekemän tupatarkastuksen mentyä läpi siirryttiin puoli viiden jälkeen takaisin kentälle, edustavat lomakamppaat niskassa ja lomakassit olalla. Ilmassa ei ollut urheilujuhlan tuntua, mutta jotakin ainutkertaista tai erikoista silti. Lopulta, kun 5. & 6. joukkueen kuivaushuoneen valotkin oli saatu sammutettua, saatiin käsky ''1.viestikomppania, lomille mars!'' Pääportilta isä nappasi alokkaan kyytiin osuvalla ajoituksella ja lähdettiin kohti kotia. Ensimmäinen lomaviikonloppu oli alkanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti