pakkasta ja "tappamisen meininkiä"

Eilinen taisi väsyttää mieltä ja elimistöä suhteellisen paljon, tai niin ainakin voisi päätellä unista. Heräsin kuudelta täydestä unesta, enkä havahtunut keskellä yötä kertaakaan ylös. Heti aamusta puettiin päälle tetsausasu ja paljon lämmikettä alle. Päivän palvelusaika tultaisiin viettämään ulkona. Ennen aamupalaa a-luokkaiset elsot valittiin siirtämään telamiinat, kranaatit ja kessit yläkerran varatosta ulkona odottavaan Transittiin. Sen jälkeen lähdettiin yksiköstä, vatsat täynnä aamupalaa, marssimaan kohti ampumarataa ja sen lähimaastoja. Menessä ulkona tuntui olevan kyyyylmä, mutta siitä oli turha välittää. Aamupäivä vietettiin harjoitellessa eri heittotyylejä, kessin virittämistä taistelukuntoon, sekä kaivettiin telamiinoja routaiseen metsämaahan. Vaikka oli välillä vähän vilu ja ilma oli hieman kamala, pystyi tietyllä tapaa nauttimaan tästäkin päivänaloituksesta. Koulutuksen lomassa pykättiin yhdessä mukava nuotio, joten kylmäkin pysyi jatkossa loitolla varsin onnistuneesti. Puolenpäivän maissa saatiin ruokalähetys mukesta. Ruoka syötiin metsässä ja kaikki uudet naamat saivat kokea ensimmäisen pakkiruokailun. Energiatäydennyksen jälkeen siirryttiin ampumaradalle. Pääsimme ampumaan ekan kerran kovilla, 20 kudin verran. Pääasiallisesti se meni säätöjä hakiessa ja tuntumaa ottaessa. Kolmen aikoihin kerättiin tavarat, siivottiin tyhjät hylsyt ampumakatoksesta ja lähdettiin pois luutnantin puheenvuoron siivittäminä. Ennen lähtöä taisi joku kysyä pakkaslukemaakin ja kersantti ilmoitti sen olevan -18. Päivän tiimellyksessä kylmyys oli kuitenkin unohtunut, ainakin allekirjoittaneelta. Kotimatka ei kuitenkaan sujunut ongelmitta... Varusmiessairaalan kukkulalla viholliskranaatinheittimet lähettivät keskityksen kolmijonomme keskelle, joten vihelsi kovin ja kaikkien oli pakko hypätä keskelle paksun lumipeitteensaanutta rinnettä. Onneksi kaikki säilyvät taas ehjinä. Yksikössä oltiin takaisin neljän maissa ja nopean asehuollon & vaatevaihdon jälkeen oltiin taas tyydyttämässä näläntunnetta, tällä kertaa lämpimässä mukessa. Siitä eteenpäin illassa ei ole sen suuremmin kerrottavaa. Siivouspalvelu hoidettiin taas kerran muutaman tyypin kesken, kun jotkut haluavat olla välttämättä vapaamatkustajia. Kokonaisuutena luulen päivän muistuvan mieleen vielä aikojen kuluttuakin. Aamun pessimistiset aatokset ulkoilupäivästä muuttuivat reilusti positiivisiksi päivän edetessä. Ehkä syy on siinä, että porukka alkaa nitoutua yhteen, tai siinä että itse tottuu muutokseen, mene ja tiedä. Huomenna onkin sitten jo perjantai ja suuntana kotoisa Matomäki.