itkua, odotusta ja terve kuin pukki

Tiistai polkaistiin käyntiin peruskauden ensimmäisellä aamureippailulla. Säälittävän lyhyt kävelylenkki, parit kylmiltään tehdyt lihasvenytykset ja sitten pakkasesta sisälle lämpimään; aamupalannälkäisen taistelijaklopin aamu oli avattu. Aterioinnin jälkeen lähdettiin taas kerran kohti Elkan luentosalia. Sunnuntaina tutuksi tullut sotilaspastori piti kahden tunnin pituisen, sinänsä mitäänsanomattoman opintohetken. Monelle alokkaalle hetki tuntui tarjoavan mukavan ruokalevon, mutta meikäläinen tietysti seurasi koko ajan valveilla, mielen liikkuessa niin auditorion sisällä kuin jossain kauempanakin. Ennen lounasta komppanian varapäällikkö piti vielä tiedoitustunnin p-kauden aikataulusta. Elikkäs, kaikki vloput auki lomille! Ja valatilaisuus pidetään Riihimäellä silloin 18.2. Myös leirit oli jo merkitty. Alokasleiri Räyskälässä ja ampumaleiri Säkylässä, ajankohtia en tarkemmin painanut mieleeni. Lounaan jälkeen lähdettiin tarpomaan kohti varusmiessairaalaa, oli aika alokastarkastuksen. Odotusta, odotusta, odotusta ja odotusta vielä vähän lisää. Iltapäivän kuvio oli selvä. Kaikki testit menivät ihan niinkuin pitikin, näkö jopa parani aikaisemmista testeistä, nyt o/v 1,4/1,1. Joulu oli nähtävästi tehnyt tehtävänsä, painoa 85kg, mutta pituuttakin reilu sentti lisää, nyt 188cm. Värinäkö, kuulo, virtsatestit yms. normaaleita kaikki. "Miksi tervettä miestä pidättelisin",olivat sairaanhoitajan päätössanat ja tarkastus oli nopeasti ohi. (huom! Edellämainitut jutut ihan äitiä varten, ettei tarvi erikseen soitella :) ) Eniten tarkastuksissa tuntui kiinnostavan porukkaa c-paperit. Mieletöntä kalastelua jo ennakkoon ja lisänä tottakai paljon turhaa sepustusta tarkastuksissa. Onnekseni huomasin, etteivät pv:n tarkastukset ole kokonaan menettäneet linjaansa, sillä suurin osa tyhjänvinkujista jäi ilman vapautusta. Voi sitä valituksen määrää mikä kaikuikaan odotushuoneessa tulosten selvittyä. Huvitti itseä. Omasta tuvasta lähti yksi mies ihan hyvällä syyllä. Niin paljon iltapäivässä oli odottamista, että takaisin päästiin ihan autolla jotta kerettiin syömään. Ruoan jälkeen taas normaali sipa, joka meni vasta kolmannella kerralla läpi. Sinänsä typerää, että ryhmänjohtajien palaveri oli kestänyt yli tunnin, joten vapaa-aika alkoi vasta seiskalta. Nyt iltapalaa naamariin ja kohta sitten pinkka- & punkkatoimiin...