hiihtoperjantai

Vaihteeksi tekstiä taas kotoakin. Kolmas viikko toi tullessaan enemmän rasitusta kuin kaksi ensimmäistä ja touhusta on tullut hieman totisempaa, eikä lapsellisia perusasioita enää isommin kerrata vaan ne täytyy jo osatakkin. Huomenna kirjoittelen kokoavampaa kirjoitusta p-kauden alkupuolen tunnelmista sisältäen myös muutamia vinkkejä uusille alokkaille. Nyt kuitenkin takaisin tämän päivän tapahtumiin.

Perjaintaiaamu oli tavallista rauhallisempi. Normaalit aamutoimet höystettynä punkkien särmäämisellä ja sitten aamupalalle. Aamiaisen jälkeen lähdettiin kohti Elkaa ja P1-koetta eli ns. pällikoetta. Esivalittujen Elsojen kesken muistelimme tehneemme kyseisen testin jo lokakuun lopussa Tikkakoskella, mutta alikersantit eivät olleet varmoja teemmekö kokeen uudestaan vai emme, joten suuntasimme joukkueen mukana kohti auditoriota. Istuuduttuamme eräs esivalituista rohkeni kysäistä luutnantilta asiasta, joka ilmoitti parin kolmen puhelinsoiton jälkeen asian olevan selvä. Elso-esivalitut saivat poistua takaisin tupiin ja toimiin. Pienet hymynkareet suupielissä siirryimme rauhallisesti ulos rakennuksesta ja palasimme yksikköön. Omien tupatovereitten kanssa siirryttiin plankkailemaan lomakenkiä iltapäivää varten ja pian saatiin ilmoitus aamupäivän ohjelmasta. "Itsenäinen täysvarustarkastus ja Sotilaan Käsikirjan lukemista, aikaa kolme tuntia. Toimikaa!" Palattuani tupaan tarkistin nopeasti varusteet, särmäsin suhteellisen särmää kaappia vielä vähän ja siirryin sitten Käsikirjan pariin. Reilun tunnin päästä alikersantti tuli kyselemään elsoilta kerratuista asioista; kranaateista, KESsistä, telamiinasta ja itse työkalusta. Kaikki osasivat kiitettävästi ja loppu aamupäivästä käytettiin RK 62:ten putsaamiseen. Lopun joukkueen palattua käytiin syömässä lounasta. Iltapäivä oli varattu hiihtokoulutukselle, joka pidettiin vankilan kentällä. Ensimmäinen puolen tuntia kului siihen, että jokaisella oli edes siteet kiinnitettynä. Perässä seurasi erilaisia tasapaino-, tekniikka- ja lämmittelyharjotteita. Juurisatanut puuterilumi haittasi aluksi, mutta muuten ilma oli mukavan pirteä. Eivätpä varusteet kovin ihmeelliset olleet, mutta tarkoitukseensa, eli umpihangessa etenemiseen, ne olivat varsin käyvät. Iltapäivän päätti yksi suksi jalassa pelattava jalkapallo, joka sai ainakin meikäläisen sykkimään koviten koko viikkona. Takaisin yksikköön palattiin metsäreittiä, joka tuntui ainakin osalle kahdesta joukkueesta osoittautuvan melkein ylitsepääsemättömän hankalaksi. Yksikössä oltiin lopulta vartin ylitse kolme. Tämä tarkoitti sitä, että vaatteidenvaihtoon ja tupasiivoukseen oli aikaa reilu tunti. Oli kiire. Lomapuku oli päällä nopeasti, mutta heti jo ilmoitettiinkin että on enää 25 minuuttia siivota. Se käytettiin tuvassa kohtuullisen tehokkaasti. Taisin taitella neljä väliasua ja pari villapaitaa tupatoverien avuksi. Myös omat "siivousalueeni" tuvasta hoidin sovitusti. Eilen tulleet upseerikokelaat pitivät lomatarkastuksen, eikä mitään muuta mennyt uusiksi kuin kuivauskaapin lattia. Vähän yli puoli viiden tuvassa vallitsi taas odottava tunnelma, pian päästäisiin lomille. Eikä kauaakaan kun jo seistiin kolmirivissä ulkona ja lomille sännättiin viiden pintaan.