hiihtoperjantai

Vaihteeksi tekstiä taas kotoakin. Kolmas viikko toi tullessaan enemmän rasitusta kuin kaksi ensimmäistä ja touhusta on tullut hieman totisempaa, eikä lapsellisia perusasioita enää isommin kerrata vaan ne täytyy jo osatakkin. Huomenna kirjoittelen kokoavampaa kirjoitusta p-kauden alkupuolen tunnelmista sisältäen myös muutamia vinkkejä uusille alokkaille. Nyt kuitenkin takaisin tämän päivän tapahtumiin.

Perjaintaiaamu oli tavallista rauhallisempi. Normaalit aamutoimet höystettynä punkkien särmäämisellä ja sitten aamupalalle. Aamiaisen jälkeen lähdettiin kohti Elkaa ja P1-koetta eli ns. pällikoetta. Esivalittujen Elsojen kesken muistelimme tehneemme kyseisen testin jo lokakuun lopussa Tikkakoskella, mutta alikersantit eivät olleet varmoja teemmekö kokeen uudestaan vai emme, joten suuntasimme joukkueen mukana kohti auditoriota. Istuuduttuamme eräs esivalituista rohkeni kysäistä luutnantilta asiasta, joka ilmoitti parin kolmen puhelinsoiton jälkeen asian olevan selvä. Elso-esivalitut saivat poistua takaisin tupiin ja toimiin. Pienet hymynkareet suupielissä siirryimme rauhallisesti ulos rakennuksesta ja palasimme yksikköön. Omien tupatovereitten kanssa siirryttiin plankkailemaan lomakenkiä iltapäivää varten ja pian saatiin ilmoitus aamupäivän ohjelmasta. "Itsenäinen täysvarustarkastus ja Sotilaan Käsikirjan lukemista, aikaa kolme tuntia. Toimikaa!" Palattuani tupaan tarkistin nopeasti varusteet, särmäsin suhteellisen särmää kaappia vielä vähän ja siirryin sitten Käsikirjan pariin. Reilun tunnin päästä alikersantti tuli kyselemään elsoilta kerratuista asioista; kranaateista, KESsistä, telamiinasta ja itse työkalusta. Kaikki osasivat kiitettävästi ja loppu aamupäivästä käytettiin RK 62:ten putsaamiseen. Lopun joukkueen palattua käytiin syömässä lounasta. Iltapäivä oli varattu hiihtokoulutukselle, joka pidettiin vankilan kentällä. Ensimmäinen puolen tuntia kului siihen, että jokaisella oli edes siteet kiinnitettynä. Perässä seurasi erilaisia tasapaino-, tekniikka- ja lämmittelyharjotteita. Juurisatanut puuterilumi haittasi aluksi, mutta muuten ilma oli mukavan pirteä. Eivätpä varusteet kovin ihmeelliset olleet, mutta tarkoitukseensa, eli umpihangessa etenemiseen, ne olivat varsin käyvät. Iltapäivän päätti yksi suksi jalassa pelattava jalkapallo, joka sai ainakin meikäläisen sykkimään koviten koko viikkona. Takaisin yksikköön palattiin metsäreittiä, joka tuntui ainakin osalle kahdesta joukkueesta osoittautuvan melkein ylitsepääsemättömän hankalaksi. Yksikössä oltiin lopulta vartin ylitse kolme. Tämä tarkoitti sitä, että vaatteidenvaihtoon ja tupasiivoukseen oli aikaa reilu tunti. Oli kiire. Lomapuku oli päällä nopeasti, mutta heti jo ilmoitettiinkin että on enää 25 minuuttia siivota. Se käytettiin tuvassa kohtuullisen tehokkaasti. Taisin taitella neljä väliasua ja pari villapaitaa tupatoverien avuksi. Myös omat "siivousalueeni" tuvasta hoidin sovitusti. Eilen tulleet upseerikokelaat pitivät lomatarkastuksen, eikä mitään muuta mennyt uusiksi kuin kuivauskaapin lattia. Vähän yli puoli viiden tuvassa vallitsi taas odottava tunnelma, pian päästäisiin lomille. Eikä kauaakaan kun jo seistiin kolmirivissä ulkona ja lomille sännättiin viiden pintaan.

pakkasta ja "tappamisen meininkiä"

Eilinen taisi väsyttää mieltä ja elimistöä suhteellisen paljon, tai niin ainakin voisi päätellä unista. Heräsin kuudelta täydestä unesta, enkä havahtunut keskellä yötä kertaakaan ylös. Heti aamusta puettiin päälle tetsausasu ja paljon lämmikettä alle. Päivän palvelusaika tultaisiin viettämään ulkona. Ennen aamupalaa a-luokkaiset elsot valittiin siirtämään telamiinat, kranaatit ja kessit yläkerran varatosta ulkona odottavaan Transittiin. Sen jälkeen lähdettiin yksiköstä, vatsat täynnä aamupalaa, marssimaan kohti ampumarataa ja sen lähimaastoja. Menessä ulkona tuntui olevan kyyyylmä, mutta siitä oli turha välittää. Aamupäivä vietettiin harjoitellessa eri heittotyylejä, kessin virittämistä taistelukuntoon, sekä kaivettiin telamiinoja routaiseen metsämaahan. Vaikka oli välillä vähän vilu ja ilma oli hieman kamala, pystyi tietyllä tapaa nauttimaan tästäkin päivänaloituksesta. Koulutuksen lomassa pykättiin yhdessä mukava nuotio, joten kylmäkin pysyi jatkossa loitolla varsin onnistuneesti. Puolenpäivän maissa saatiin ruokalähetys mukesta. Ruoka syötiin metsässä ja kaikki uudet naamat saivat kokea ensimmäisen pakkiruokailun. Energiatäydennyksen jälkeen siirryttiin ampumaradalle. Pääsimme ampumaan ekan kerran kovilla, 20 kudin verran. Pääasiallisesti se meni säätöjä hakiessa ja tuntumaa ottaessa. Kolmen aikoihin kerättiin tavarat, siivottiin tyhjät hylsyt ampumakatoksesta ja lähdettiin pois luutnantin puheenvuoron siivittäminä. Ennen lähtöä taisi joku kysyä pakkaslukemaakin ja kersantti ilmoitti sen olevan -18. Päivän tiimellyksessä kylmyys oli kuitenkin unohtunut, ainakin allekirjoittaneelta. Kotimatka ei kuitenkaan sujunut ongelmitta... Varusmiessairaalan kukkulalla viholliskranaatinheittimet lähettivät keskityksen kolmijonomme keskelle, joten vihelsi kovin ja kaikkien oli pakko hypätä keskelle paksun lumipeitteensaanutta rinnettä. Onneksi kaikki säilyvät taas ehjinä. Yksikössä oltiin takaisin neljän maissa ja nopean asehuollon & vaatevaihdon jälkeen oltiin taas tyydyttämässä näläntunnetta, tällä kertaa lämpimässä mukessa. Siitä eteenpäin illassa ei ole sen suuremmin kerrottavaa. Siivouspalvelu hoidettiin taas kerran muutaman tyypin kesken, kun jotkut haluavat olla välttämättä vapaamatkustajia. Kokonaisuutena luulen päivän muistuvan mieleen vielä aikojen kuluttuakin. Aamun pessimistiset aatokset ulkoilupäivästä muuttuivat reilusti positiivisiksi päivän edetessä. Ehkä syy on siinä, että porukka alkaa nitoutua yhteen, tai siinä että itse tottuu muutokseen, mene ja tiedä. Huomenna onkin sitten jo perjantai ja suuntana kotoisa Matomäki.

puolitettu päivä

Keskiviikon ohjelma oli kirjaimellisesti kaksijakoinen; suojelukoulutusta aamupäivällä ja ensimmäinen marssi iltapäivällä. Aamutoimet menivät totutusti ja koulutus aloitettiin varttia vaille kahdeksan. Joukkueenjohtaja luutnantti Vallius piti oppitunnin suojavarusteista ja erilaisista kemiallisista aseista. Puoli yhdeksältä siirryttiin takaisin yläkertaan, omien tupien viereen harjoittelemaan. Käytännössä se tarkoitti taisteluvarustukseen sonnustautumista ja siitä suojavarusteitten nopeaa purkamista & pukemista. Ensin treenattiin reagointia suojeluvaroitukseen ja suojeluhälytykseen sisällä ja sitten mentiin ulos pienelle metsälenkille, käytännönharjoituksen säestämänä. Suojeluvaroituksen tullessa piti valmistella kaasunaamari ja pukea sade/suoja-asu kahdessa minuuttissa. Kun hälytys sitävastoin tuli, piti naamari saada päähän kymmenessä sekunnissa. Ulkona käveltiin pieni lenkki ja vastaan tuli myös varoituksia & hälytyksiä. Kun lounas oli nautittu, saatiin käsky vaihtaa tst-varustus takaisin päälle. Lisäksi maaston takia lisättiin päälle myös tyylikkään valkoiset m05-talviasut. Tarvikepussiin sijoitettiin lisää pakkasvaatetta varuiksi (ja lisäpainoksi). Myös taistelijan työkalut löytyivät alokkaiden kauloilta. Kyseinen ykkösmarssi oli lyhyt, vain 9km. Lisämausteena reissuun kuului uusia kommunikointimerkkejä sekä suojautumiskoulutusta. Kovin vihelsi, oli ilmaiskuja ja tarvittiin useasti myös parempaa suojaa. Ehkä n.10 kertaa hypittiin suojaan ojiin ja metsiin. Joukkue selvisi kuitenkin ilman henkilövahinkoja! Reitti meni muutenkin mukavasti, sillä oikeanlaisen pukeutumisen ansiosta ei tullut kylmä, vaikka pariakymmentä mittari taisi osoittaa. Takaisin yksikköön palattiin puoli neljän aikoihin, putsattiin aseet ja järjestettiin kamat takaisin paikoilleen. Päivällinen maistui taas, jossei herkulliselta niin ainakin tarpeelliselta. Aikaa ei ollut kuitenkaan jäädä nauttimaan, vaan oli reippailtava kohti tupaa ja siivouspalvelua. Osa porukasta ei edelläänkään tee omaa osaansa yhteisen asian hyväksi, joten pienen iskuryhmän on toimittava sitäkin tehokkaammin. Illalla käväistiin vielä nopeasti kahvilla ja päivä alkaa taas olemaan pulkassa. Mukava huomata lempiartistien julkaisevan kevään aikana uusia levyjä. Vapaa-ajan ongelmia ei siis suuremmin tule olemaan, koska musiikki on tuvassa yksi ainoista virikkeistä, ainakin p-kauden aikana.

kuivaharjoittelua

Tiistai lähti käyntiin hiukan ikävästi, sillä heti herätyksen jälkeen huomasin niskani ja lapaluuni olevan erityisen kipeä. Samainen vaiva alkoi jo viime viikolla, mutta luulin sen tulleen lomilla kuntoon saunan ja hieronnan avulla. Kohti kaappia hypätessäni huomasin pään kääntyvän aika heikosti vasemmalle puolelle. Noh, ei ollut aikaa jäädä tuleen makaamaan vaan heti oli sännättävä aamulenkille. Se saikin solmukohtaa selässä vähän aukeamaan ja aamiaisella istuessani olin melkein asian kerinnyt unohtaakin. Aamupäivä meni harjoitellessa rynkyllä tähtäämistä sisätiloissa, myös makuuammunta-asentoa haeskeltiin. Ennen lounasta taas yksi tupalainen lähti, tällä kertaa kohti Esikuntakomppaniaa kun kuskipuolella oli vajausta. Lounaan jälkeen vaihdettiin päälle tetsaus- ja pakkasasu, napattiin mukaan taisteluvyö & RK62 ja lähdettiin ulos kokeilemaan. Suurin osa unohti tottakai sysäyksenvahvistimen ja palattiin vielä kerran yksikköön hakemaan niitä. Itse en tietenkään kuulunut hajamielisiin vaan odottelin parin muun kanssa ulkona oven edessä kun muut kävivät hakemassa unohtuneet tavarat. Ulkona harjoiteltiin käyttäytymistä ampumaradalla, sekä päästiin ampumaan parit paukkupatruunat. Kun palattiin yksikköön, putsattiin aseet ja järjestettiin tavarat takaisin kaappiin. Päivällinen oli mukava helpotus varsin täyden iltapäivän jälkeen. Siivouspalvelu jäi oikeastaan välistä, kun iltapalveluksena oli vielä virtuaaliammuntaa ekoaseilla. Ne olivatkin aivan kuin edesmenneistä Speden speleistä. Iltapalvelus oli nopeasti ohi ja nyt aika kuluukin musiikkia kuunnellessa. Tästä päivästä lähtien saadaan myös lähteä varuskuntavapaille (eli ulos varuskunnan alueelta klo17.30-21 välisenä aikana), jossei ole iltaohjelmaa. Toivottasti rautalähetys Yhdysvalloista tulee sovitusti Helmikuussa...

valokuvausta ja poistumisia

Eilen lähdettiin Kokemäeltä kohti Riihimäkeä kuuden jälkeen. Matka meni mukavasti FRDF-alikersantti Kaislan kanssa vaihtaessa kuulumisia ja 1.Vk:n ovista kävelin sisään vähän ennen kymmentä. Tuvassa olikin jo melkein kaikki kaverukset koolla, joten loppuilta meni lomatapahtumia päivitellessä. Hiljaisuus tuli vasta klo 23.15. Maanantai mentiin mukavassa tahdissa, tekemistä riitti sopivasti vaikkei hikikarpaloita tullut vuodatettua paljoakaan. Aamun koulutus alkoi virka-apuosastoon perehdytyksellä ja jatkui RK 62:n lipastamisella ja lukon purkamisella & kokoamisella. Mukavaa tutustumista aseeseen, jonka avulla kaikki tottuvat käsittelemään "työkaluaan" paremmin. Jopa meikäläinenkin, vaikka kokemukseni aseista ovat varsin olemattomat. Ennen ruokaa vaihdettiin lomapuvut ja käytiin ensimmäisessä valokuvauksessa, jossa otettiin yksittäiset henkilökuvat. Silloin ehdittiin ottamaan myös koko komppaniankattava ryhmäkuva. Hiukan jännitti seistä n.5m korkealla telineellä ja aikaa kaikkien järjestämiseen meni kuitenkin se 25min... Lounaan jälkeen sanottiin että varttia yli pitää olla tuvissa. Kaikki luulivat että tarkoitetaan klo12.15, mutta kohdeaika olikin tuntia myöhemmin. Tästä syystä yli puolet tuvasta nukkuikin kunnon päiväunet, joko tuvan lattialla tai tyhjissä punkissa, mutta testasipa alokas Aliranta myös pöydän tyynyominaisuuksia. Unien jälkeen otettiin vielä erilliset kuvat joukkueista ja tuvista, jonka jälkeen täytettiin tilauspapereita. Iltapäivän lopuksi oli aseenkäsittely- ja kertaussulkeiset, jotka menivät normaalin hyvin. Viime kerrasta viisastuneena kaikki pukivat reilusti ja joukkue tuntui ihan nauttivan pirteästä koulutushetkestä. Palveluksen päätti oppitunti tulipalotilanteista ja kaksi poistumisharjoitusta ulos, peitot pään päällä suojana. Päivällisen jälkeen siivottiin totutusti. Onnistuneen päivän jälkeen päätettiin käväistä myös sotilaskodissa, jonne lahjoitin 43% hurjasta päivärahastani ja sain kahvin & munkin. Oli muuten ensimmäinen käynti vapaaehtoisesti sodessa, jossei lasketa sinä,minä &pv -päivää! Muuten kaikki täällä ihan raiteillaan, huomiseen.

Inttilyhenteiden lyhyt oppimäärä (sanakirja)

Seuraava teksti on ehkä kliseisin inttibloggaus, koska tällainen löytyy jokaisesta mutta ihan sama...

Vappu kerkesikin jo mainitsemaan vilisevistä lyhenteistä, joten päätin kirjoitella pienen sanakirjan jotta lukeminen helpottuu. Luurillabloggailua lyhenteet kivasti nopeuttavat ja ne tarttuvat vähän väkisinkin. Tässä vähän listaa:

1.vk = ensimmäinen viestikomppania
att = ammuntataitotesti
auk = aliupseerikoulu
elka = elokuvaluokka / auditorio
elso = elektroninen sodankäynti
esapekka = esitutkinta & poistumiskielto
gines = kiinniolo vloppuna (Riihimäelle näitä ei tunneta p-kaudella :) )
hl = henkilökohtainen loma (362vrk / 18 hl-päivää)
härvätä = liikehtiä tai hölistä turhia muodossa / järjestäytymisessä
iltavahvari = illan vahvuuslaskenta, tsekataan ettei kukaan karkaile
jörsselit = pitkät alushousut
kiire odottamaan = yksi armeijan tunnuslauseista
masi = maasto Sisu, armeijan kuorma-auto
materiaalivastuu = älä hukkaa tai riko mitään
mortti, mosa, mopo = alokas
move,movettaa = motivaatiovemppa, ''sairas''
muke = muonituskeskus
nakki = ylimääräinen työ tauolla / vapaa-ajalla
nakkisuoja = piilo josta alikin katse ei löydä morttia lisähommille
Nasu = kaksivaunuinen telakuorma-auto
noukkarit = ''no can do'', pv:n nahkarukkaset jossa ei ole erikseen liipasinsormea
ovivartio = kahden miehen tarkkailutyö portilla
pinkka = päiväpeitto taiteltuna taistelujakkaralle
pv, firma = Suomen puolustusvoimat
räkäpää = puinen paukkupatruuna, käytetään tst-harjoituksissa
rötvätä = vapaa-ajan viettoa tai makoilua punkassa
sipa = siivouspalvelu, aina päivällisen jälkeen
smurffit = pv:n verryttelyasu
sotku, sode = sotilaskoti
sysäri = sysäyksenvahvistin, tarvitaan aseeseen puuluoteja ammuttaessa
särmä = yritteliäs ja tarkka sotilas
teksi = tupakaappiensiisteystarkastus
tetsari = taisteluvyö
tetsaus = taisteluharjoittelu
tj = tänään jäljellä
varusteralli, teksiralli = täysvarustetarkastus, kaapin täyttöä ja tyhjennystä
vauhtisäkki = mielettömän suuri pyykkisäkki
veksi = varusmiessairaala
vekonen = varuskuntavapaa, yleensä klo 17.30-21
vlv = viikonloppuvapaa, jeejee
värisuora = varusmiessairaalasta saatu erilaisia vapautuksia sisältävä tosite

Perjantai on toivoa täynnä

Perjantai avattiin tavalliseen tapaan kuudelta. Huomasin Firman rytmin iskostuvan meikäläiseen pikkuhiljaa, kun heräilin totutusti viisi minuuttia vaille kuuden. Eilisiltaiset venyttelyt eivät painaneet suuremmin, mutta lihaskuntotesti ja takautuvasti myös cooper sitäkin isommin. Tupatoverit valittelivat kipeytyneitä paikkoja hetken keskenään samalla kun siirryttiin kohti aamupesua. Aamu tuntui erilaiselta; ei ohjattuja aamutoimia, eikä punkkatarkastusta. Koko päivän ohjelma oli hyvin selvä. Kahdeksan ja neljän välillä ei ollut muuta kuin ensiapukoulutusta ja palvelusajan lopussa häämötti kaikkien suuresti odottama lomatarkastus. Takaraivoissa kolkutti myös ennen iltavahvaria lupailtu uusi tavararalli. Kahdeksaksi siirryttiin huoltohallille, rastikoulutuksen piti alkaa sieltä. Harjoittelutilaksi suunniteltu halli osoittautuikin pahvilaatikkovarastoksi, joten paikkaa oli pakko muuttaa. 25 minuutin haarahyppyjen säestämän odottelun jälkeen siirryttiin -20c ulkoilmasta +25c sisätilaan. Oli aika aloittaa koulutus oppitunneilla. Aiheina mm. tajuttomuus, päänalueen vammat, allergiat. Kymmenen pintaan siirryttiin vanhaan tuttuun Elkaan ja sen yläkerrassa sijaitsevaan liikuntasaliin. Loppupäivä harjoiteltiinkin sitten painesiteitä, lastoittamista, potilaan lämmittämistä ja elvyttämistä. Harmikseni huomasin osaavani jo kaikki vpk:n ea-kursseilta, mutta aina on hyvä tottakai kerrata. Päivän palvelus päättyi jo kello 15 ja palasimme yksikköön mielissämme vahvistuva ajatus tavararallista. Perin negatiivinen aavistelu osoittautui kuitenkin vääräksi. 1.viestikomppanian kentällä oli maanantaiseen valokuvaukseen tarvittavia telineitä, joita 7. ja 8. joukkue nakitettiin siirtämään. Puolet tyhjästä tunnista kuluikin niiden siirtelyyn, jonka jälkeen siirryttiin sisälle lämpimään särmäilemään kaappeja lomakuntoon ja siivoilemaan tupaa. Yliluutnantin tekemän tupatarkastuksen mentyä läpi siirryttiin puoli viiden jälkeen takaisin kentälle, edustavat lomakamppaat niskassa ja lomakassit olalla. Ilmassa ei ollut urheilujuhlan tuntua, mutta jotakin ainutkertaista tai erikoista silti. Lopulta, kun 5. & 6. joukkueen kuivaushuoneen valotkin oli saatu sammutettua, saatiin käsky ''1.viestikomppania, lomille mars!'' Pääportilta isä nappasi alokkaan kyytiin osuvalla ajoituksella ja lähdettiin kohti kotia. Ensimmäinen lomaviikonloppu oli alkanut.

parin tunnin rallireitti

Tuvassa kuuluu heikkoa kuorsausta ja heräilyääniä. Jo kolmas peräkkäinen aamu kun meikäläinen herää juuri paria minuuttia ennen kello kuuden herätystä. Kahdeksan tuntia kestäneet yöunet tuntuivat kuluneen kropan palautteluun coopperista ja väsytti vähän. Ei tietenkään sänkyynkään voinut jäädä, vaan nopeasti alas ja pukemaan. Aamu käynnistettiin yhteisellä venyttelyllä, sillä aamupäivän ohjelmaan kuului lihaskuntotesti. Aamupalan jälkeen varustesäkki olalla ja täytettynä kengillä & kenttäpullolla suunnattiin kohti varasairaalan yläkerrassa olevaa liikuntasalia. Itse testit oli suunnilleen samanlaiset kuin koulussakin. Lajeina vatsat, selät, punnerrukset, leuanveto ja vauhditon pituus. Suoritusaikaa 60s. Kuntotestit meni suunnilleen niin kuin uumoilinkin, vaikka pientä tukkoisuutta pikkunuhan ja eilisen coopperin takia olikin. Vatsoja 52, selkiä 60, punnerruksia 23, leukoja 10, vauhditonta 215cm. Kuntopisteistä tuli luokaksi hyvä, ja pv:n kuntoindeksiksi 19,125. Iltapäivällä oli pari varuskuntasairaalan osastonjohtajan pitämää oppituntia. Ne loppuivat jo kello 14.30, joten palvelusaika sai huipennuksen varusterallin muodossa. Kaikkien varustemäärät tarkistettiin ja kaapit täyttettiin ja tyhjennettiin neljään kertaan. Sai sykkiä ihan mukavasti. Monia hajotti, mutta meikä veti pilke silmäkulmassa loppuun asti. Sopivaa henkistä testiä. Päivällisellä oli torstaitraditiona hernekeittoa ja pannaria, jonka jälkeen suoritettiin sipa alle puolessa tunnissa. Alikessut katsoivat sen aika rennosti, kamarallin takia varmaankin. Nyt illalla tarvisi vielä venytellä rasitetut lihakset ja huomenna sitten kohti Kokemäkeä. Vapaaehtoisia niskahierojia kotipuolessa, anyone?

vauhtia ja eteenvientejä

Jos eilinen päivä oli täynnä odotusta niin tänään sitä vastoin mentiin eikä meinattu, ainakin aamupäivän ajan. Herätyksen jälkeen oli kova kiire punkantekoon ja aamiaiselle. Pikaisesti palveluspuku päälle,syömään ja takaisin vaihtamaan verkkareita. Klo 7.15 istuttiin jo bussissa, joka otti suunnakseen Myllypuron Liikuntamyllyn. Sinne päästiin ruuhkien takia vähän ennen puoli yhdeksää ja taas yhden vaatteidenvaihdon jälkeen oli aika lähteä ottamaan tuntumaa juoksurataan. Yhdeksän jälkeen oli taas aika yhden alokastestauksen, tuon klassisen Cooperin testin. Itse juoksu meni ihan mukavasti, alikersantti juoksi myös mukana ja pidettiin yllä hyvää tahtia. Lopussa jo kuntoisuusloma siinsi silmissä, mutta kattia kanssa, ei tällä kertaa. Kovin puhuttiin 3km vauhdista, mutta kuitenkin yhden 200m pituisen kierroksen verran vauhti oli kerinnyt tipahtamaan. Tuloksena säälittävä 2815m ja harmitus huonosta aikainformaatiosta & alikessun vääristyneistä aikapuheista. Kuitenkin tulos oli joukkueen toiseksi paras, joten saa olla edes hiukan tyytyväinen. Juoksun jälkeen kiirehdittiin takaisin bussiin, kasarmille, suihkuun, venytyksille ja viimein syömään. Aikaa kului hiukan reilu tunti ja kiirettä pidettiin. Iltapäivällä komppanian päällikkö, kapteeni Montonen, piti oppitunnit sotilaslaista ja koulutusvalinnoista (joka oli elso-esivalituille suhteellisen turhake). Varsinaisen palveluksen päätti sulkeiset aseenkäsittelystä. Sulkeisten aikaan tuntui olevan jäätävän kylmä ja niiden jälkeen yhden kuin toisenkin raajoja lämmiteltiin tuvan lämpöpattereiden avulla. Itse tunti oli ihan kiinnostava ja pätevästi ohjattu. Pääsin myös eteenviennin mallinukeksi eli oppi taisi mennä perille. Sen jälkeen normaalisti päivällinen ja siivouspalvelu, joka meni tänään onneksi ensimmäisellä läpi. Loppuilta meneekin samoilla raiteilla kuin aikasemmikin, viitsi lähteä ulos kylmään rasitetuilla jaloilla juoksemaan... Ps. Vapun mainitsemat lyhenteet tuntuu tarttuvan väkisinkin, joten kirjottelen kotikoneelta vloppuna jonkinlaisen sanakirjan niihin.

itkua, odotusta ja terve kuin pukki

Tiistai polkaistiin käyntiin peruskauden ensimmäisellä aamureippailulla. Säälittävän lyhyt kävelylenkki, parit kylmiltään tehdyt lihasvenytykset ja sitten pakkasesta sisälle lämpimään; aamupalannälkäisen taistelijaklopin aamu oli avattu. Aterioinnin jälkeen lähdettiin taas kerran kohti Elkan luentosalia. Sunnuntaina tutuksi tullut sotilaspastori piti kahden tunnin pituisen, sinänsä mitäänsanomattoman opintohetken. Monelle alokkaalle hetki tuntui tarjoavan mukavan ruokalevon, mutta meikäläinen tietysti seurasi koko ajan valveilla, mielen liikkuessa niin auditorion sisällä kuin jossain kauempanakin. Ennen lounasta komppanian varapäällikkö piti vielä tiedoitustunnin p-kauden aikataulusta. Elikkäs, kaikki vloput auki lomille! Ja valatilaisuus pidetään Riihimäellä silloin 18.2. Myös leirit oli jo merkitty. Alokasleiri Räyskälässä ja ampumaleiri Säkylässä, ajankohtia en tarkemmin painanut mieleeni. Lounaan jälkeen lähdettiin tarpomaan kohti varusmiessairaalaa, oli aika alokastarkastuksen. Odotusta, odotusta, odotusta ja odotusta vielä vähän lisää. Iltapäivän kuvio oli selvä. Kaikki testit menivät ihan niinkuin pitikin, näkö jopa parani aikaisemmista testeistä, nyt o/v 1,4/1,1. Joulu oli nähtävästi tehnyt tehtävänsä, painoa 85kg, mutta pituuttakin reilu sentti lisää, nyt 188cm. Värinäkö, kuulo, virtsatestit yms. normaaleita kaikki. "Miksi tervettä miestä pidättelisin",olivat sairaanhoitajan päätössanat ja tarkastus oli nopeasti ohi. (huom! Edellämainitut jutut ihan äitiä varten, ettei tarvi erikseen soitella :) ) Eniten tarkastuksissa tuntui kiinnostavan porukkaa c-paperit. Mieletöntä kalastelua jo ennakkoon ja lisänä tottakai paljon turhaa sepustusta tarkastuksissa. Onnekseni huomasin, etteivät pv:n tarkastukset ole kokonaan menettäneet linjaansa, sillä suurin osa tyhjänvinkujista jäi ilman vapautusta. Voi sitä valituksen määrää mikä kaikuikaan odotushuoneessa tulosten selvittyä. Huvitti itseä. Omasta tuvasta lähti yksi mies ihan hyvällä syyllä. Niin paljon iltapäivässä oli odottamista, että takaisin päästiin ihan autolla jotta kerettiin syömään. Ruoan jälkeen taas normaali sipa, joka meni vasta kolmannella kerralla läpi. Sinänsä typerää, että ryhmänjohtajien palaveri oli kestänyt yli tunnin, joten vapaa-aika alkoi vasta seiskalta. Nyt iltapalaa naamariin ja kohta sitten pinkka- & punkkatoimiin...

täpärin testailua

Uusi viikko alkuun, uusilla kujeilla. Aamu lähti käyntiin suhteellisen hitaasti, oikea silmäni aukeni vasta kun huomasin katselevani pesuhuoneen peilistä alokaskohellusta. Sen jälkeen päivä menikin taas ihan lennossa ja liekeissä. Punkat ykkösellä läpi, nopeasti aamiaiselle ja sitten oltiinkin jo pakkaamassa tetsaria. Pakki,nasse ja suojavaatteet löysivät paikkansa nopeasti jonka jälkeen olikin repunpakkaamisen aika. Sinne saatiin kuin saatiinkin mahtumaan kaikkea huopavuorista lusikkahaarukkaan ja makuupussiin. Lopulta ennen ruokailua olikin täyspakkaustotuttelun aika (joka oli merkitty ohjelmassa kylläkin tetsarikokeiluksi). Mukavassa avojonossa paineltiin joku puoltoista kilometriä. Eipä sekään paino mikään ihmeellinen ole, kunhan saa vaan sen tukevasti istumaan selkään. Jälleen yksi selätetty tornihuhu... Lounaan jälkeen komppanian varapäällikkö piti oppitunnit sotastrategiasta ja taistelukentästä. Tähänastisista korkeampiarvoisista selvästi rennoin, kävi jopa itse herättämässä nukkuvia mortteja pitkin auditoriota. Tuntien jälkeen palattiin yksikköön, kuunneltiin alikersanttien päivittäinen minisaarna jonka seurauksena raivattiin tuvan oven edestä taistelujakkarakasa ja käytiin odotetulla päivällisellä. Viimeisenä joukkueena meiltä meinasi loppua ruoka, mutta onneksi laktoositon kinkkuloota paikkasi kiitettävästi. Ruoan jälkeen tehtiin yksikössä siivouspalvelu joka meni ekalla läpi. Sinänsä hauskasti, että osa tupalaisista on edelleenkin siivouksessa tarpeettomia "työnjohtajia", eikä se ainakaan helpota hommaa... Pari iltatuntia tuntuu menevän niinkuin aikaisemminkin, tuvassa huilatessa,jutellessa ja kuunnellessa musiikkia. Throwdownin uusin tuntuu ihan onnistuneelta kiekolta nyt. Allekirjoittanut on myös miettinyt uutta puhelinta ensi kuussa loppuvan n95-diilin jatkeeksi. Jokin sopivan monipuolinen nettiluuri olis haussa, vaikka harmikseni huomasin e90:n poistuneen kytkymyynnistä. Onko blogin lukijoilla ehdotuksia? :p

ps minä, sinä & pv

Ainiin! En jaksanut käyttää bloggerin muokkaustoimintoa niin tein uuden tekstin. Kuulin että kotopuolessa seurataan (kovinkin) tätä blogia joten positiivisesta palautteesta johtuen koitan päivitellä aktiivisesti. :)

minä, sinä & pv

Ilta lähestyy ja pian tääkin lomailupäivä takana. Aamusti herätys oli vasta kasilta ja aamutoimiinkin oli varattu reilummin aikaa. Aamupalan jälkeen suoritettiin taas siivouspalvelua ja sen jälkeen lähdettiin kirkkoon, alokkaiden yhteiseen jumalanpalvelukseen. Se olikin ihan mukava ruuansulattelutauko ja äkkiä huomasinkin seuraavani tähän asti ristiriitaisinta ammatinharjoittajaa, sotilaspastoria. Muuten tilaisuus oli ihan kuin siviilissä. Sen jälkeen palattiin taas yksikköön, höystettynä rytmittömällä suuntamiehellä ja eräällä todella älyttömällä joukonhajoamisella (huom. fyysisesti). Sitten ei mennytkään pitkään kun porukat jo saapuivat tarkistamaan alokkaan särmäisyyden. Käytiin viestimuseossa, sotkussa sekä syömässä yhdessä muonituskeskuksessa. Oli mukavaa nähdä parin päivän vieraselon jälkeen, ja vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa ketkä oikeasti tuntee. Tupaan saatiin myös Kokemäeltä tuliaisina kaivattu jakorasia ja itselleni sain laturin luuriin. Mukessa oli tietenkin, yllätys yllätys, parasta ruokaa viikkoon. Vanhempien lähdön jälkeen aikaa on vain kulutettu tuvassa, 3G-verkon ja juttelun avulla. Joukkueessa pari kaveria on saanut jostain pienen flunun, toivottavasti itselle ei sellaista tule kun ei ole vieläkään mitään oireita. Tuvan porukka alkaa pikkuhiljaa suodattumaan kavereihin, urpoihin, vässyköihin, laiskoihin ja niin edelleen. Nopeasti erilaiset erot tulevat esiin, mutta täytyy ymmärtää että joukkueiden vahvuutena on niiden yhteennitoutuminen ja sopeutua ympäristöönsä. Näihin teksteihin ja tunnelmiin, katsellaan.

pari piikkiä ja lepiä

Tänään olikin leppoisa päivä. Aamulla aloitettiin viikkokokeeseen lukemisella ja sen perään sitte kyseisellä kokeella. Kysyttiin sotilasmerkkejä & arvoja ja pv:n tarkoitusperistä ja muusta alkuviikolla opitusta. Se meni hyvin, tietenkin kysymysten haastavuus oli mitä oli. Koetta seurasi käytöskoulutuksen kertausta (toimistokäyttäytymistä & tervehdyksiä) joka meni mukavasti ns. tanssiessa perässä. Lounaan jälkeen lähdettiin pikaisesti kohti väliaikaista varusmiessairaalaa, jossa saatiin pari rokotusta. Myös jäykkäkouristus uusittiin, vaikka se oli voimassa... Ennen kolmee oltiin takasin kassulla ja aloitettiin siivouspalvelu & varusteralli (kamat kaapista ja takaisin kaappiin übernopeasti). Kumpikin juttu meni kerrankin heti ensimmäisellä läpi joten saatiin runsaasti vapaa-aikaa. Päivällisella oli lauantaihin sopivasti kanakeittoo, hah! Nyt on vaan sitten rötvätty tuvassa ja odoteltu iltaa (ja nukkumista). Porukka hajoilee semisti ja sillee. Tupakointi tuntuu olevan kovinkin tärkeä aihe monelle, ja meidän joukkueen ei-tupakoivat alikessut tuntuvat häiritsevän harrastusta suuresti. Sinänsä ihan kiva et ite saa lepotauon kun osan tarvii päästä kessulle tuntien välillä. Huomenna onkin sitten rennompaa kun saa nukkua jopa kasiin saakka ja muutenkaan ei ole koulutusta.

varustus täydennystä ja haastatteluja

Dodiin, vähän erilaisempi perjantai-ilta tällä kertaa... Tänään haettiin aseet ja opeteltiin kokoamista ja sitte putsailtiin niitä. Aamulla oli komppanian päällikön ja joukkueenjohtajan haastattelut. Niissä ei sinänsä mitään ihmeellistä, puhuttiin vähän elsosta ja palveluksen alkamis fiilingeistä jne. Nyt illalla saatiin tuntolaatat, sekä ovikortit joten päästään sotkuunkin nyt sitten (kunhan osataan arvomerkit). Itse tyydyin vain plankkaamaan maiharit kun jonokin oli ihan älytön. Tänään iltapala saatiin aikaisin ja jäi mukavasti vapaa-aikaa. Armeijan iltapalalla tuorepatonkia, mitä ihmettä?! Huomenna luvassa ensimmäiset viikkokokeet ja paljon siivousta. Hyvä että sunnuntaina saa nukkua jopa kahdeksaan ja muutenkin voi rötväillä koko päivän sinä, minä & pv -päivässä.

tetsarit messiin

Taas yksi päivä melkein illassa. Haettiin tetsarit, lumi- ja sadepuvut sekä väliasut ja sun muuta täytettä kaappiin. Pariin kertaan täytettiin ja tyhjennettiin kaappi, myös siivouspalvelua harrastettiin muutamaan kertaan uusintana. Varusmieskortteihin otettiin komppanian vääpelin kanssa kuvat myös. Juuri äsken tapasin pari nykyistä elso-alikkia jotka tulivat itse juttelemaan tupaan, kun kuulivat elso-esivalituista. Mukavaa väkeä oli. Taas puoli tupaa valittaa huonoista kengistä ja komennosta. Naureskelen myös tyyppejä ketkä hokee lausetta "en varmana mee aukkiin!/varmaan lähden puolen vuoden jälkeen veke!". Pari päivää vasta takana, joten turha edes mielestäni miettiä... Toiseksi ihmettelen kuinka hyvin vielä tuntuvat vielä kaikki varusteet istuvan itselle. Jopa maiharit eivät hierrä jne. Joku myös puheli, että ensimmäisen vkl jälkeen vloput ovat auki lomille! Joten Stam1na@ Pakkahuone 20.2.10 - Here I come! Samaan vloppuun osuu myös kuukauden hl perjantaille, kun torstaina 18.2 on valapäivä. Nyt taas nauttimaan firman tarjoamaa iltapalaa, palaillaan!

Sulkeiset alkaa

Jäi näköjään pieni väli ennen hiljaisuutta, päätin siis kirjoittaa taas pienen pätkän. Tänään oli ensimmäiset sulkeiset ja pari oppituntia. Marssiminen oli opeteltu jo RJK:ssa Rovaniemellä ja sainkin leppostella rauhassa pienen alkutuntuman hakemisen jälkeen. Nyt illalla käytiin tutustumassa Sotkussa (Vappu: ensimmäinen munkki syöty=D) ja suoritettiin ensimmäisen kerran siivouspalvelu. Se meni tottakai 'huonosti' alikkien mukaan ja muutaman kerran saatiin kutsua tupatarkistus uudelleen. Muuten päivä oli ihan normaali. Tuntuu että syön ihan älyttömästi täällä, mutta onneksi vauhtipiikki pitäis saada perjantaina. Huomenna on parit haastattelut, mutta ehkä itsellä on vähän eri ohjelmaa kun osa haastatteluista on tehty jo Elsokokeissa. Huomenna haetaan myös taisteluvarustusta. Nyt nukkumaan, huomenna on enemmän vapaa-aikaa niin varmaan päivittelen myös tätä. Ainiin, toivottavasti Hjöördis paranee nopeasti ja hankkii kaivatun The senan punakeltaisiin!

Lämmittelyä

Ekat vapaa-ajat tälle päivälle, joten on hyvä väli päivitellä pienellä tekstillä. Eilinen päivä meni melkein pelkästään odottamiseen. Juna-asemalle pääsyn jälkeen piti odottaa kyytiä melkein tunti, ja seuraavat 3-4 menivät jonottaessa erilaisiin ilmoittautumis- ja kyselytilanteisiin varuskunnassa. Loppuillasta saatiin kuitenkin tupa täyteen ja kaappi tavaraa pullolleen. Urpot (?) tupakaverit olivat jättäneet parhaan punkankin vapaaksi, joten pääsin seinän viereen ja yläpedille. Myös alikersantit meidän joukkueella on aivan parhaat. Hauska kuunnella turhaa huutoa naapurituvasta, kun itse saa käskyt selvästi ja tiukasti, vahvalla puheäänellä. Illalla 1. viestikomppanian päällikkö piti iltavahvuuslaskennan ja nukkumaan mentiin kympiltä. Hassusti, vaikka moni valitteli huonoja unia ja väsymystä, sain itse parhaimmat unet pitkään aikaan(johtuen varmaankin aikaisemmasta hullusta unirytmistäni)! Herätys oli tunnetusti kuudelta ja se oli kieltämättä vähän pettymys. Kaikki sujui rennosti ja ripeästi, ja yhtäkkiä oltiinkin jo aamupalanjälkeisellä oppitunnilla. Koko päivä menikin melkein pelkästään oppitunteihin ja syömiseen. Nyt on vapaa-aikaa eikä oikeastaan mitään tekemistä. Viitti makuullekkaan mennä, ettei punkka kärsi. Haluaisin että blogi pysyisi mieleenkiintoisena, mutta kerrottavaa on aika vähän tähän mennessä. Kaikki komennot ja liikkumismuodot ovat tuttuja jo vpk-ajoilta joten pystyy menemään ihan leppoisasti mukana. Uumoilen että tästä taustasta on myös hyötyä mahdollisesti tulevia omia koulutuksia silmälläpitäen. Elso-miehet on näemmä jaettu kahteen tupaan, ja samaan eli 8. Joukkueeseen. Yhteensä meitä esivalittuja on 9. Muita tuttuja nyt oikeen ole, mutta nopeasti tyyppeihin tutustuu. Palaillaan taas kun on aikaa, nyt katselemaan vähän arvomerkkejä ajankuluksi... Ps. Toivottavasti Punakeltaiset hoitavat homman kotiin tänään!

Lähtövalmisteluja

Tammikuun 11. on enää vaivaisten minuuttien päässä, joten on sopiva aika avata meikäläisen inttiblogi. Tarkoituksenani on päivitellä blogia pitkin tulevaa armeijavuotta ja kertoilla tapahtumista niin usein kuin pystyn. Yhteydenpito ainakin helpottuu blogin avulla, sillä vapaa-ajan vähyyden ja Nysivitosen akkukeston takia en ole ainakaan aluksi kovinkaan usein tavoitettavissa. Bloggaaminen onnistuu kuitenkin luurilla ihan hyvin, joten päivityksiä pitäisi tulla arkiviikollakin usein. Toivottavasti viihdytte blogin parissa ja jätätte merkkejä käynneistänne!

Palveluspaikkana P-kauden ajan tulee olemaan Riihimäen Viestirykmentti kahdeksan viikon ajan, seuraavat 14 viikkoa menevät Tikkakoskella ja kesäkuussa sitten palataan taas takaisin Riihimäelle. Vuosi jakautuu näin, ainakin alustavasti. Viime lokakuussa kävin Tikkakoskella ELSOn (elektroninen sodankäynti) pääsykokeissa ja onnistuneitten testien jälkeen palveluspaikaksi määräytyi Riihimäki ja ELSO-Aukin ajaksi Tikkakoski. Koulutus pitää sisällään opiskelua signaalinhäirintä- ja tietoverkkotekniikasta, sekä saadun opin soveltamista erilaisissa harjoituksissa. Lisänä on mm. mahdollisuus opiskella vieraita kieliä. Itselleni ELSO tuntui mukavalta vaihtoehdolta kun koulussa opitut asiatkaan eivät kokonaan unohdu vuoden aikana. Palvelusaika on 362vrk ja vähintään aliupseerikoulutus on taattu. Ainoana miinuksena on se, ettei Riihimäelle ole tulossa omia kavereita, mutta luulen ensimmäisten uusien tuttujen löytyvän jo huomenna omasta tuvasta. Lisänä Alikersantti Kaisla Säkylästä tulee komennukselle Riihimäelle, joten ainakin yksi kaverikin löytyy lähistöltä.

Sitten tähän päivään. Eilen kokoonnuttiin kavereitten kanssa, savusaunottiin ja paljuiltiin yhdessä viimeistä kertaa ennen siviiliajan loppumista. Hauskaakin pidettiin, mutta uusien alokkaiden keskuudessa vallitsi jotenkin odottava ja ehkä varautunutkin tunnelma. Loppuilta meni biljardia pelaillessa Porissa, tavallista rauhallisempaan malliin. Aamu oli sitäkin parempi, kun sai herätä virkeänä ilman päänsäryn häivettäkään. Tänään päivä on mennyt pakkaillessa tavaroita ja rentoutuessa. Kaikki tarvittava rokotuskortista lenkkareihin onkin jo pakattu, mutta harvoin sitä on tullut pakattua noin vähän tulevalle matkalle. Eipä siinä mitään, Firma tarjoaakin todellisen täyshoidon, eikä tekemisestä ole puutetta tai uhkaa tylsyydestä vapaa-ajalla, ainakaan parin ensimmäisen viikon aikana. Olo on kuin joskus vuosia sitten, ensimmäisen vpk-leirin aattona. Odottaa uuden ja oudon tilanteen alkamista luottavaisesti, mutta vähän jännittyneenä. Luulen, että sekin muuttuu kun saan istua rauhassa junaan tai viimeistään silloin kun kävelen sisään Esikuntakomppanian ovista. Nyt on kuitenki aika lopettaa tältä erää, nauttia muutama annos progemetallia ja sen jälkeen nukkua kunnolliset yöunet ennen huomista matka- ja sekamelskahälinä/järjestäytymispäivää. Palailen taas kun on vapaa-aikaa ja jotain mistä kertoa.