Liikaa lunta, herra luutnantti!

Perjantai valkeni lumisena. Pohjekramppi vihoitteli ja innostus cooper-testiin tuntui olevan maassa. Aamupalan totutunkaltainen tankkaus sai jäädä, sillä täydellä vatsalla juokseminen tuntuu kamalalta. Seitsemän jälkeen aloitettiin valmistautuminen testiin, puettiin liikuntavaatteet sekä pakkaspuvut. Lisäksi varustesäkkiin lähti mukaan totta kai juomapullo, mutta myöskin kenttälapio. Lunta oli kentällä kuulemma runsaasti. Matkaan lähdettiin maasto-Sisuilla eikä viileä ja pimeä lava ollut paras hengennostattaja. Muutaman kilometrin matkan jälkeen autot pysähtyivät. Sen jälkeen odoteltiinkin puolisen tuntia ennen kuin päästiin ulos valoisaan aamuun. Odotuksen syy selvisi ulkona; kentän portti oli kiinni ja juokseminen kentällä kielletty. Ei voinut kuin suunnata takaisin yksikköön. Cooper siirtyi eteenpäin ja aamupäivän ohjelmana toteutettiin peruskuntolenkki. Iltapäivällä putsattiin vain aseet keskiviikon ATT:n jäljiltä (josta ei taaskaan tullut kuntoisuuslomaa, vaan 10/12 tauluun. 8kk ampumatauon jälkeen siedettävää) ja siivottiin yksikköä. Lopuksi päällikkö piti oppitunnin jonka jälkeen suunnattiinkin lomille.

Viikonloppu sujui tavallisin askarein; seiskan, salin, säbän ja ''ratailun'' merkeissä. Tiistaihin saakka jatkuneet lomat rentouttivat mukavasti ja maanantai-illalla saunassa tajusin jotenkin palveluksen olevan aika vähissä jo nyt. Ei suurempia juttuja joihin tarvitsisi hajota tai stressata, pari leiriä ja siinä se. Tarvitsee kuitenkin myöntää, ettei lomamäärien kasvaessa takaisin kassulle lähteminen ainakaan helpotu. Samapa tuo, kohta ollaan kahlattu tämäkin vuosi läpi. Torstaina lähdetään tokavikaan harjoitukseen, joka jatkuukin viikonlopun yli, joten viimeinen kiinniolo suoritetaan metsässä. Sunnuntaina voikin juhlia parikymppisiä keskellä metsää. Vaihtelua tämäkin, hieman ehkä negatiivissävytteistä tällä kertaa. Palataan kun metsäkeikka on takanapäin!

Keikkaa ja testiä

Maanantain jälkeen viikkoa jatkettiin kevyesti. Suurempia rasituksia ei kolmen päivän aikana tullut, vaan keskityttiin lähinnä tuleviin harjoituksiin perehtymiselle ja harjoittelulle. Liikuttuakin tuli tasaisesti läpi päivien lähinnä salilla. Torstaina lähdin jo lomille, sillä viikonloppuna oli vuorossa kaksi konserttia. Perjantaina Tampereen Pakkahuoneella möykkäsi Airbourne ja lauantaina vuoron saikin Turku ja Sakara Tour 2010. Iltapäivällä poimittiin pansion spol-au ja pari muuta kaveria autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti Turkua. Matka sujui lähinnä viimeaikaisten inttikokemusten kertaamiseen ja muuten oman kotikaupungin tarinoiden vaihtamiseen. Ilta aloitettii aikaisin ja lopetettiin myöhään. Siskoakin tuli nähtyä keikan merkeissä, kun sentään vuosijuhlahulinoistaan ehti Stam1nan katsastamaan. Sunnuntaina vuorossa olikin kevyt keräilyaamu, jonka jälkeen suunnattiinkin jo takaisin Kokemäelle. Alkuviikosta maanantai ja tiistai olivat myös lomapäiviä, joten kerkesi hienosti soittelemaankin. Alkoi pitkästä aikaa soittokin tuntua sujuvalta, eikä uusi kepukkakaan enää tuntunut niin oudolta. Maanantaina kävin vääntämässä myös säbäreeneissä. Runsas määrä viivajuoksua ja kuntopiiri eivät olleet ihan parasta valmistautumista kuntotesteihin. Tiistai-iltana palasin takaisin Riihimäelle.

Keskiviikkona olikin vuorossa kuntotestit. Samalla suoritustavalla kuin tammikuussa hoidettiin tälläkin kertaa. 60s suoritusaikaa ja toistot laskettiin. Kuten olinkin jo ennalta miettinyt, tulokset olivat huonontuneet. Leukoja 8, vatsoja 53, punnerruksia 28, selkiä 60 ja vauhditonta pituutta 208cm. Kuntoisuusluokaksi jäi kuitenkin hyvä, joten ollaan edes siihen sitten tyytyväisiä. On pakko myöntää että oma treenaus ainakin onnistuu paremmin tiimin kanssa ja yksinäänkin, kuin armeija-aikana. Paino kasvaa, kunto heikkenee ja mielikin jäykistyy huh. Hommaa jää kevääksi, mutta ei sen väliä. Keskiviikkona hoidettiin myös ryhmien sisäisiä kehitysehdotuksia, joilloin sain itsekkin kokea vertaisjohtamisen vaikeuden. Muutenkin joukkueen sisällä tuntuu olevan runsaasti jännitteitä ja negatiivinen energia virtaa johtuen vähenevistä aamuista, talvesta vai mistä. Toivottavasti tuleva lomaviikonloppu aukaisee henkisiä lukkoja edes hiukan ennen ensi viikon harjoitusta. Torstaina hoidettiin lähinnä huoltohommia, eikä illallakaan jaksanut sen suuremmin rehkiä. Ohjelma ja säätila tuovat mieleen muistot p-kaudesta ja mahtavista lumimääristä. Samalla päässä alkaa kolkuttaa aatos ympärän hiljaisesta sulkeutumisesta. Huomenaamusti odottaa kotiutuscooper, joka kylläkin juostaan ulkona. Ajatus on mielestäni suhteellisen pähkähullu, kun kävellessäänkin saa tehdä täyden työn pysyäkseen pystyssä. Ei näy oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin p-kauden tuloksen huonontuminen, mutta toivotaan parasta. Onneksi viikko alkaa olla jo pulkassa ja huomenna päästäänkin taas tuttuihin kotimaisemiin rentoutumaan.

Marssitaitokilpailun mainingeissa

Keskiviikko alkoi suhteellisen odottavasti. Aamupäivä hoidettiin pikkuhommia eikä rasitettu paikkoja kovinkaan suuresti, sillä iltapäivällä oli alkava marsiitaitokilpailun urakka. Itse pyrin nukkumaan päiväsaikaan niin paljon kuin kerkesin, sillä viimeisimmästä marssista oli jo kulunut reippaasti aikaa, eikä tulevan rankkuudesta ollut tietoa. Erilaisten arvailujen lomassa oma mieli pysyi peruspessimistisenä, kunnes saatiin tietää varustus; ei tetsaria eikä sirpaa, pelkkä reppu ja ase kertoi tuloste. Viimeiset tunnit iltapäivästä kuluivat sekavasti marssiryhmänjohtajan juttuja hoidellessa ja varustusta pakkaillessa. Kuuden jälkeen matka kohti Räyskälää alkoi täydessä pimeydessä. Sadeilma sekä ajatukset viimeisestä marssista läpiviennissä (koputan puuta) saivat tietynlaisen tappajameiningin päälle ja yön pimeyteen lähdettiinkin tarpomaan ihan tosissaan. Iltaan ei sen suurempia kuulunut kuin suunnistusta, rasti puolustukseen ryhmittymisestä sekä majoittuminen. Majapaikkaan päästiin kymmenen paikkeilla ja kaikkien yllätykseksi pakattu telttakalusto ei ollutkaan käytettävissä. Ryhmät rakensivat laavut ja nukkuivat maittavat unet keskellä tuulen tuiverrusta. Aamulla kaikki ihmettelivätkin unien korkeaa laatua, eikä liikkeellelähtö tuottanut lähellekkään niin suuria vaikeuksia kuin olisi luullut. Oma ryhmä lähti reitille ensimmäisenä ja muut seurasivat perästä minkä pystyivät. Rastit vaihtelivat niin tietokilpailusta suunnistukseen, kuin evakuoinnista hyökkäykseenkin. Heti alusta saatiin mukaan pari telamiinaa, vähän kuin palkinnoksi tietokilpailusta. Suunnistus sai kaikki ryhmät kiristelemään hampaita, eikä heti perään seurannut kilometrin pituinen metsäevakuointi ainakaan helpottanut stressaantuneita mieliä. Kun haavoittunut oli evakuoitu tarvitsi enää hyökätä ja suorittaa loppuhuipennuksena pikataival. Maalissa ryhmä oli ensimmäisenä ja hetken kuluttua paikalla kuuluikin tasainen puheensorina kun kaikki taistelijat kertoivat kokemuksiaan. Reilun parinkympin jälkeen ei mitään megalomaanista väsymystä ollut havaittavissa; oikeastaan vain rentoutunut ja mukava mieli. Ilta kului palautellessa jalkoja ja suuri osa johtajista palkitsi itsensä onnistuneesta marssista pizzalla.

Perjantai olikin tynkäpäivä. Aamun aluksi hoidettiin taisteluvälineet kuntoon marssin ajalta, vaikka hieman turhauttavaa se olikin. Suurinta osaa varusteista ei edes tarvittu marssilla ja loputkin oli huollettu jo samalla viikolla. Lounaan ja huoltojen jälkeen päästiin itse asiaan; lomatarkastukseen ja marssituloksiin. Ennen puolenpäivän ''lomillelaskua'' positiivisuus puski pintaan sillä oma ryhmä voitti kilpailun, eikä palkinnoksi tulevia kahta kuntoisuuslomaa suuremmin inhoa!

Viikonloppu kuluikin sitten Helsingissä juhliessa Järilän hurjan aikuistumista, tai siis ainakin nykylainsäädännön mukaan. Illat venyivät pitkiksi, mutta todella hauskaa oli koko porukalla. Isoa kättä siis Kokemäen suuntaan! Lauantaina käytiin myös katsomassa matsi Hartwallilla, joten Punakeltaisen kiekon kiintiökin tuli täytettyä. Sunnuntai iltapäiväksi kerkesi jo kotiinkin kolmeksi tunniksi ennen lähtöä takaisin Riihimäelle. Tänään päivä on mennyt lähinnä e-kauden palautteisiin ja liikuntaan. Voisi siirtyä nukkumaan ja jatkamaan tätäkin tynkäviikkoa eteenpäin.

Päivien harmaata massaa

Pari viikkoa on jälleen hujahtanut ilman kirjoitusta. Tapahtumat kasarmilla eivät olekaan olleet kovinkaan maagisia ja viikko metsässä myös karsi kirjoitusmahdollisuuksia. Puolitoista viikkoa hoideltiin liikuntakoulutuksia ja linjahommia ilman suurempia ihmeellisyyksiä. Viikonloppuvapaiden jälkeen aloitettiinkin keskittyminen hiljalleen alkavaa leiriä varten. Kiinnioloviikonloppu pitkästä aikaa oli tosiasia, vaikka ei sitä kerinnyt edes suuremmin miettimään. 22.päivä suunnattiin metsään varsin pirteässä säässä ja seuraavana perjantaina palattiin taas Riihimäelle. Leiri ei ollut fyysisesti niinkään rankka, mutta henkisesti stressi tuntui puskevan pintaan. Loput leiritkin varmasti testaavatkin kovemmin toimivia johtajia, joten paine ei sinänsä tullut lainkaan yllätyksenä. Ilmat vaihtelivat niin pikkupakkasesta runsaaseen vesisateeseen, joten varusteitten kunnon kanssa sai olla tarkkana. Vaikka altistuminen kosteudelle vähän koitti porukkaa sairastuttaa, pärjäsi joukko ihan mukavasti. Itse huomasin torstaina pieniä merkkejä kipeydestä päänsäryn ja heikohkon olon muodossa. Laskin oireet suurimmaksi osaksi nestehukan piikkiin. Ei kuitenkaan ollut varaa sen suuremmin ihmetellä, vaan puskea päivä loppuun. Illalla oloa jo helpotti se, että tiesi pääsevänsä lomille seuraavana päivänä. Perjantaiaamu sujui vähän nuutuneesti. Lopulta Riihimäen varuskunnan terminaalin portti kuitenkin näkyi silmissä ja leiri oli viimeistä niittiä vaille valmis. Huollot hoidettiin hieman sekavissa ja väsähtäneissä tunnelmissa, mutta viimeiset tunnit perjantaista kulkivatkin jo lomahurmoksessa. Illalla Kokemäellä huomasin kuitenkin olevani pienessä kuumeessa; vilunväristyksiä ja aivastuksia. Onneksi lauantain keskipäivään kestäneet unet veivat suurimmat leiriväsymykset ja flunssapoikaset pois, eikä isompaa tautia päässyt kehittymään. Loppuviikonloppu hoidettiin kevyesti ilman sen suurempia erikoisuuksia. Vaatekaupoilla käytiin, salilla ja säbäreeneissä tietenkin. Maanantai kului vielä kotona ja illan pimeydessä matka kävikin jo takaisin Riihimäelle. Tiistai on hoidettu kevyesti sillä huomenillasti alkaa e-kauden päättävä marssitaitokilpailu. Pitkät yöunet varmistavat energiat huomiselle, joten tämän kirjoituksen jälkeen sänky kutsuu.

Viimeiset pari viikkoa suurin kiinnostus on ollut kadoksissa. Leirit tuovat mielenkiintoa palvelukseen, mutta muuten kaikki tuntuu tasaiselta puurtamiselta. Päivät sujuvat niin samanlaisesti, ilman sen suurempia haasteita (kuten varmasti teksteistäki huomaa). Samalla tammikuussa koittava aika täyttää päätä erilaisilla ajatuksilla. Kroppa kyllä pyörii ympäri kasarmia mutta ajatukset harhailevat milloin missäkin. Opiskelu, asunnonhankinta, työt sekä kaikki muu uusi askarruttaa. On hassua ja samalla myös mielenkiintoista miettiä, että vuoden suhteellisen sidotun päivärytmin ja ohjatun toiminnan jälkeen kaikki langat ovatkin taas omissa käsissä. Nyt kuitenkin iltapesuille ja riemulla huomista marssitaitokilpailua kohti!