Päivien harmaata massaa

Pari viikkoa on jälleen hujahtanut ilman kirjoitusta. Tapahtumat kasarmilla eivät olekaan olleet kovinkaan maagisia ja viikko metsässä myös karsi kirjoitusmahdollisuuksia. Puolitoista viikkoa hoideltiin liikuntakoulutuksia ja linjahommia ilman suurempia ihmeellisyyksiä. Viikonloppuvapaiden jälkeen aloitettiinkin keskittyminen hiljalleen alkavaa leiriä varten. Kiinnioloviikonloppu pitkästä aikaa oli tosiasia, vaikka ei sitä kerinnyt edes suuremmin miettimään. 22.päivä suunnattiin metsään varsin pirteässä säässä ja seuraavana perjantaina palattiin taas Riihimäelle. Leiri ei ollut fyysisesti niinkään rankka, mutta henkisesti stressi tuntui puskevan pintaan. Loput leiritkin varmasti testaavatkin kovemmin toimivia johtajia, joten paine ei sinänsä tullut lainkaan yllätyksenä. Ilmat vaihtelivat niin pikkupakkasesta runsaaseen vesisateeseen, joten varusteitten kunnon kanssa sai olla tarkkana. Vaikka altistuminen kosteudelle vähän koitti porukkaa sairastuttaa, pärjäsi joukko ihan mukavasti. Itse huomasin torstaina pieniä merkkejä kipeydestä päänsäryn ja heikohkon olon muodossa. Laskin oireet suurimmaksi osaksi nestehukan piikkiin. Ei kuitenkaan ollut varaa sen suuremmin ihmetellä, vaan puskea päivä loppuun. Illalla oloa jo helpotti se, että tiesi pääsevänsä lomille seuraavana päivänä. Perjantaiaamu sujui vähän nuutuneesti. Lopulta Riihimäen varuskunnan terminaalin portti kuitenkin näkyi silmissä ja leiri oli viimeistä niittiä vaille valmis. Huollot hoidettiin hieman sekavissa ja väsähtäneissä tunnelmissa, mutta viimeiset tunnit perjantaista kulkivatkin jo lomahurmoksessa. Illalla Kokemäellä huomasin kuitenkin olevani pienessä kuumeessa; vilunväristyksiä ja aivastuksia. Onneksi lauantain keskipäivään kestäneet unet veivat suurimmat leiriväsymykset ja flunssapoikaset pois, eikä isompaa tautia päässyt kehittymään. Loppuviikonloppu hoidettiin kevyesti ilman sen suurempia erikoisuuksia. Vaatekaupoilla käytiin, salilla ja säbäreeneissä tietenkin. Maanantai kului vielä kotona ja illan pimeydessä matka kävikin jo takaisin Riihimäelle. Tiistai on hoidettu kevyesti sillä huomenillasti alkaa e-kauden päättävä marssitaitokilpailu. Pitkät yöunet varmistavat energiat huomiselle, joten tämän kirjoituksen jälkeen sänky kutsuu.

Viimeiset pari viikkoa suurin kiinnostus on ollut kadoksissa. Leirit tuovat mielenkiintoa palvelukseen, mutta muuten kaikki tuntuu tasaiselta puurtamiselta. Päivät sujuvat niin samanlaisesti, ilman sen suurempia haasteita (kuten varmasti teksteistäki huomaa). Samalla tammikuussa koittava aika täyttää päätä erilaisilla ajatuksilla. Kroppa kyllä pyörii ympäri kasarmia mutta ajatukset harhailevat milloin missäkin. Opiskelu, asunnonhankinta, työt sekä kaikki muu uusi askarruttaa. On hassua ja samalla myös mielenkiintoista miettiä, että vuoden suhteellisen sidotun päivärytmin ja ohjatun toiminnan jälkeen kaikki langat ovatkin taas omissa käsissä. Nyt kuitenkin iltapesuille ja riemulla huomista marssitaitokilpailua kohti!

Syksy saapuu

Tiistai saapui tuulen tuivertaessa. Aamiaisen jälkeen aloitettiin valmistautuminen taistelukoulutusta varten ja paksuimmat vaatteet varmasti moneen kuukauteen puettiin päälle. Täydessä taisteluvarustuksessa lähdettiin ensin tväl-hallille, jossa kouluttajat selvensivät aamupäivän kulkua ja jakoivat porukan kolmeen osaan. Itselleni osui ryhjänjohtajan tehtävä, joten pienestä motivaatiokuopasta löysin itseni takaisin ylös nopeasti. Kuten joka hommassa nykyään, tuo johtaminen selvästi enemmän mielenkiintoa kuin esim. perusryynäys. RJ:t varustettiin kahdella savuheitteellä, jonka jälkeen siirryttiin vankilan kentälle harjoittelemaan joukkuekoon taisteluliikkeitä. Nopean kertauksen jälkeen marssittiin takaisin aitojen sisäpuolelle, suoraan varastohallien takaiseen metsään. Hetki oli todellinen 'back to the roots'-kokemus, olihan paikka samainen jossa tammikuun jättihangissa aloitettiin tetsausharjoittelu ennen Tikkakoskea sun muuta. Hyökkäystä ja puolustusta harjoiteltiin kahteen kertaan. Toisella kertaa homma alkoi näyttämään jo ihan onnistuneelta. Tämän jälkeen siirryttiin yksikköön huoltojen pariin ja kohti lounasta. Iltapäivällä vuorossa oli turvallisuuspolitiikan oppitunnit. Esitys taisi olla melkein sama kuin p-kaudellakin, mutta onnistunutta muistinvirkistystä kuitenkin. Palveluksen päätteeksi käytiin vielä pelaamassa salibandya varustettuna lenkillä ja kunnon venyttelyillä. Vähäinen pallomäärä yritti haitata omien harjoitusmetodieni käyttöä mutta pienellä sovelluksella sekin onnistui. Ilta kului nopeasti salilla.

Keskiviikko kulutettiin linjahommissa. Aamu tuntui pimeältä eikä se aamuinnostusta tunnu ainakaan lisäävän. Ulkona oli viileää, mutta nokkaa ei tarvinnutkaan laittaa ulos kuin mukematkoilla. Muut varusmiehet hytistelivätkin sitäkin enemmän ja lounaalla saatiin ihastella kaikenmoisia asuyhdistelmiä. Iltapäivän palveluksen jälkeen odottiki taas ruokailu ja päiväunet. Vaikka sänky veti puoleensa vielä kuudeltakin ihan kiitettävästi oli lähdettävä treenille. Nyt vuorossa on vielä hiusten lyhennys ja sitten kohti torstaita kunnollisilla unilla.

Joskus näinkin

Perjantai starttasi rauhallisesti. Kiinniolo häämötti, joten odotukset olivat vähissä. Ei tarvinnut suuremmin sykkiä. Aamiaisen jälkeen porukka jakautui taas omiin hommiinsa kuka mihinkin päin varuskuntaa. Lounasajan koittaessa aamupäivä oli taas pulkassa ja suunnattiin kohti mukea. Kellon ylitettyä kaksitoista siirryttiin taisteluvälinehuoltoon. RK:t, suojanaamarit, kenttälapiot ja lippaat sekä muut tarvikkeet tarkastettiin läpi. Yliluutnantti tarkasti ja itse viikon apuvalvojana pääsin toimimaan kirjurina. Aikaa oli varattu vain 45 minuuttia eikä asiaa helpottanut tippaakaan alkava suunnistusharjoitus. Lopulta tarkastus saatiin pakettiin, eikä montaakaan minuuttia kulunut kun jo oltiin lähdössä maastoon hakemaan rasteja. Harjoitus ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin piti, sillä osa rasteista oli hieman eri paikassa kuin piti. Sen ei annettu kuitenkaan haitata vaan yksikköön palattiin kolmeksi henkilökohtaiseen huoltoon. Kolmelta käskin alkaa pakkaamaan virka-apureppuja, vaan kuinkas kävikään! Puoli neljältä kuului yksikössä vääpelin tuttu ''KOMPPANIAAA''-huuto. Porukka ripeästi kolmiriviin käskyn jaolle. Vääpeli muistutti, että osan piti jäädä viikonloppuna kiinni. Odotin jo mielessäni koko yksikön jäävän kiinni, mutta havahduin sanoihin 'kaikki siis lähtevät lomille'. Tunnissa reppu purkuun, lomakuteet päälle, parta lomakuntoon ja tupa siistiksi. Ei siinä sen hassumpia ja kohta olinkin jo parkkipaikalla.

Viikonloppu oli perin rauhallinen taas kerran. Isä vietti aikaa mökillä ja äiti oli työmatkoilla ulkomailla. Heti perjantaina nopean kotikäynnin jälkeen suuntasin mökille saunomaan, josta yöksi kotiin. Lauantaina olikin seiskareenin aika, mutta illaksi piti kehittää tekemistä. Sarjapelit rajoittivat suunnitelmia, joten pokeri ja Francinen keikka saivat jäädä. Suunnattiin Poriin kiekkomatsiin ja sieltä kunnollisille yöunille. Sunnuntaina heti aamusti kohti Parkanoa ja matseihin. Kuokkaan kolisi niin että tukka lähti, mutta ei se mitään. Pari häkkiä piristivät mieltä ja yllätyslomilta oli rentoa palata takaisin Riihimäelle.

Maanantai kului vähän erilaisemmassa ohjelmassa kuin yleensä. Aamun sulkeiset herättivät ainakin jalat juosten päivään, josta arki jatkui lääkintäkoulutuksella. Koulutus oli teoriapainotteista Powerpointsettiä ilman sen suurempia aktiviteettejä. Lounaan jälkeen suunnattiin uimahallille hengenpelastuskoulutukseen. Aikaa oli varattu runsaasti, joten tavallista uintiakin tuli plakkariin ihan mukavasti. Kroppa oli vielä hieman jumissa niin peleistä kuin flunssastakin ja huomasin olevani aikamoisen väsynyt kun vuoro loppui. Opetettavat aiheet kulkivat niin uinti- kuin henkilönkuljetustekniikoissa. Takaisin yksikköön päästiin autokyydillä, eikä tarvinnut värjötellä tuulessa. Maittavan lounaan jälkeen odottivat perinteiset päikkärit ja illalla vielä kuntosalikin ajatuksella 'Selkä golfkuntoon kevääksi 2011'.

Leiri, yskä ja seiskan saapuminen taloon

Viikot rientävät, niin metsässä kuin kassullakin. Loppuviikko kului leirivalmisteluihin, eikä viikonloppunakaan tullut duunattua suurempia ihmeellisyyksiä. Sunnuntai alkoi jo kuudelta, kun linja-autokyyti Laihialle odotti uimahallin kentällä. Reippaan kolmen tunnin torkkumisen ja ranskalaismetalliannoksen jälkeen päästiinkin jo hallille. Ensimmäisistä peleistä tappio sekä voitto tuntuivat osuvalta kaudenaloitukselta, eikä paluumatka tuonut mitään kummallista tullessaan. Suhteellisen väsyttävän päivän jälkeen lomista ei ollutkaan jäljellä kuin rippeet, joten heti parin tunnin kuluttua oli suunnattava takaisin Riihimäelle. Alkava pikkuflunu oli vaivannut koko viikonlopun, eikä loppua ollut näkyvissäkään...

Maanantaina suunnattiin leirille ilman isompia ihmeellisyyksiä. Flunssa tuntui vain pahenevan. Tiistaina tuntui jo siltä, ettei meikäläinen pysy edes pystyssä koko päivää. Eipä siinä, sisulla oli pakko painaa alusta loppuun. Loppuviikko sujui leppoisasti ja pikkuhiljaa paraneva olo toi päivä päivältä enemmän intoa. Runsaat johtamistehtävät muodostivat leiristä melkeinpä jossei parhaan, niin ainakin yhden parhaimmista. Myös viimeinen satanen paukahti tuoden positiivistä ilmapiiriä porukkaan. Sateeton leiri tuntui hetkeen aikaan taas mukavalta yllätykseltä. Jos jostain tarvitsee valittaa, on pakko vinkua sissimuonien puuttumisesta. Sinänsä hassua, että leirisafkat pöntöissä toivat enemmän ongelmaa kuin oli odottanut. Ainakin tuntui, että trangiaruoat vapaalla aikataululla ja menùlla olisivat toimineet paremmin. Perjantain taas koittaessa kerättiin kamppeet ja palattiin yksikköön. Huollot menivät rivakasti ja lomille päästiin ihan aikataulussa.

Alkavat lomat olivatkin pisimmät sitten juhannuksen, mukavat viisi päivää. Uusi seiskakielinenkin oli löytänyt kotiin, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Ja ennen kuin kukaan kerkiää kysyä, on kyseessä ESP LTD SC-607B; Stam1nan Hyrden ennen customeita suosima baritoniseiska. Säbäreeniä, hieman punttia ja skittaa, mikäs sen parempaa. Kaikki ratailutkin saivat jäädä ja illat sujuivat kotioloissa. Flunssa koitti hyppiä silmille, tai ainakin sitkeä yskä. Onneksi äidin tropeilla suurin terä taudista saatiin karistettua, vaikka vieläkään ei pusketa ihan täydellä teholla. Alkuviikko, eli tällä kertaa keskiviikon toimiessa maanantaina on tarjonnut linjahommia ja varustarkastusta. Iltapäivällä säbäväännöt ja illalla vielä kunnon punttisessiot. Perjantaita ja ginestä kohti on helppo jatkaa.

Sadas kirjoitus!

Pari viikkoa on kulunut nopeasti viime kirjoituksesta. On ollut niin kassuelämää kuin leiriäkin, eikä lomilla kirjoittaminen ole niinkään napannut. Nyt kuitenkin jälleen kerran vähän kertailua.

Keskiviikko jatkoi leppoisaa kassuelämää tavalliseen tapaan. Päivän pääaiheena oli ilmatorjuntakonekiväärin käpistely ja harjoittelu, vaikka aamupäivään mahtui useampi oppitunti ilmatorjunnasta ja siihen liittyvistä asioista. Torstai vedettiin myöskin kepeästi parin oppitunnin sävyttämänä ja leiriin valmistautuessa. Aikaa jäi myös ottaa rennosti, kun alijohtajille ei suuremmin hommia ollut tai tarvittavat jutut oli jo hoidettu alta pois. Iltapäivä päättyi ulkoliikuntaan salibandyn ja koripallon merkeissä. Perjantaina valmisteltiin leirivarusteet maanantaiaamua varten ja aloitettiin valmistautuminen lomiin. Vaikka yksikkö oli suunnilleen valmis jo puoli kolmelta, ei ennen puoli viittä ollut asiaa aitojen ulkopuolelle. Yhteisen linjauksen takia piti istuskella ja odotella yksikössä. Aika kuluikin nopeasti pelikonsolin ja telkkarin äärellä.

Viikonloppu kului tavallisesti. Perjantai kotimaisemissa ja lauantaina sitten jaksauduin lähtemään tsekkailemaan lähikunnan yöelämää. Jotenkin kuollutta oli, eikä kovin myöhään jaksanut edes olla liikenteessä. Sunnuntaina siirryin siivoamissavotan pariin, unohtamatta tietenkään iltapäivän reenimatsia tiimikavereiden kanssa. Matka Riksuun alkoi heti kahdeksan jälkeen, oli ehdittävä telkkarin ääreen kymmeneksi. Kun reppu oli pakattu suuntasin nukkumaan. Leirille lähdettiin heti aamulla. Viikko kului nopeasti, eikä hyvä valmistautuminen ruokien suhteen haitannut yhtään. Vaikka myönnettäköön; neljä päivää putkeen pasta-tonnikala-linjalla alkaa hieman ehkä sapettamaan. Keskiviikkoillasti tuli vettä niin, että trangia toimi hienosti keräysastiana. Muuten ei suurempia ongelmia ollutkaan. Vaikka leirejä on paljon, löytää niistäkin hyvät puolensa. Tekeminen ei ainakaan lopu! Perjantaina hoidettiin ripeästi ja hyvällä hengellä huollot, jonka jälkeen suunnattiinkin hölliviikonlopun pariin. Viikonloppuun kuului mm. golfia, sm-liiga avaus ja kolme kertaa säbäreeniä. Ei oikein jaksanut suuremmin lähteä edes mihinkään. Jotenkin sosiaalinen elämä tuntuu olevan jotenkin 'pois päältä'-asennossa ja suurin keskittyminen kuluu inttihommissa. Ehkä syksyn pimetessä homma muuttuu tai ainakin Tammikuun lähestyessä. Alkuviikko kului siivillä. Tiistai suunnistaessa ja linjahommissa, kun taas tänään päivä kulutettiin maastossa. Iltaohjelmana puntti ja vetoreeni salissa veivät suurimmat ekstraenergiat. Sunnuntaina lähdetään tahkoamaan sarjapelejä, joten on pakko kerätä pallotatsia omatoimisesti, muun kuntoilun ohella.

Kuten huomata saattaa, on blogikin saavuttanut yhden uuden rajapyykin. Sata kirjoitusta täynnä, 255 aamua takana. Elikkäs n. 0,4 kirjoitusta päivää päälle. Määrä tuntuu ainakin nyt varsin huimalta. En uskonut oman aktiivisuuteni riittävän edes tälläiseen kun sivun tammikuussa perustin. Vaikka kirjoitustyyli, -tiheys ja -pituus on muuttunut, toivon ettei blogi ole menettäny kaikkea alkuaikojen hektisyydestä. Ainakin jää dokumenttia reilusti tästäkin elämän vaiheesta.

Paluu vanhoihin aiheisiin

Pitkästä aikaa koittivat sulkeiset, heti maanantain aluksi. Luutnantti käskytti ja porukka totteli. Tällä kertaa myös alijohtajat ollvat mukana, joten käskyttämään ei päästy. vaihtelevan suoritusmenestyksen ja pintahien jälkeen palattiin nopeasti yksikköön. Uudesta yksiköstä johtuva paloturvallisuusoppitunti oli vuorossa seuraavaksi. Kerrattiin poistumisreittejä unohtamatta onnettomuustilanteen tärkeysjärjestystä. Dioista välähti mieleen monipuolisesti mukavia vpk-muistoja. Niistä ei kuitenkaan ehtinyt suuremmin nauttia vaan lähdettii heti harjoittelemaan poistumista savukoneen säestämänä ja matkaa jatkettiin yli veksin "motivaatiomäen" alkusammutusharjoitukseen. Koko homma tuntui lässähtäneeltä kuin pannukakku; huonosti palavaa nestekaasua ja säälittävää tukahduttamisharjoitusta siis riitti. Loistavan ilman vallitessa palattiin yksikköön lounaalle. Iltapäivällä toimittiinkin vapaammin, kun uudet viestimiehet tekivät varustarkastusta. Palveluksen lopuksi juostiin esteradalle jossa jumppailtiin pari tuntia ennen lounasta. Miten voi osua pieneen golfpalloon, jossei esteen ylittäminen ketterästi onnistu, mietin. Ilta sujui nopeasti puntin ja leffan siivittämänä.

Tänään ohjelma on ollut monipuolista. Aamupäivä ja alku iltapäivästä sujui oman linjan hommissa. Sattuipa virka-apuhälytyskin tulemaan, jonne ykkösosasto joutui oikein lähtemäänkin. Johtamani kakkososasto jäi yksikköön varalle, eikä lopulta panostamme tarvittukaan. Iltapäivän lopuksi ahtauduttiin liikuntasaliin rynnäkkökiväärien ja telttapatjojen kanssa; oli aika kamppailukoulutukselle. Lyöntejä ja potkuja erilaisista asennoista sekä useampi liike lähitaistelusta aseen kanssa tuli opittua. Vaikka homma alkoi suhteellisen koomiseksi mennäkkin loppua kohden, oli koulutus silti hyvin onnistunut. Hiki virtasi ja porukka viuhtoi minkä kerkesi. Lounaan jälkeen suuntasin takaisin saliin reenailemaan pallonkäsittelyä ja vetoa musiikin voimalla. Parasta kun pystyy säilyttämään pallotatsin helposti viikoillakin. Kuudelta alkoi päivystys jonka loppuja vieläkin vedellään. 162:n päivystys on vielä ihan eri sfäärissä kuin TKKK:n. Ihan sama jos vain päättäisit istua samassa paikkaa koko illan, tekemistä ei vain ole. Kohta herättämään apupässiä ja sen jälkeen koisimaan kohti keskiviikkoa. Toivottavasti unet ovat suotuisat, eivätkä inttiaiheiset niin kuin parin viime yön aikana on ollut.

Leirin jälkeen on gines

Viikko hujahti nopeasti ilman kirjoitusta, nyt kuitenkin vähän tekstiä. Heti maanantaina suunnattiin leirille ja se selvitettiinkin varsin rutiinilla. Sissimuonaa ja koulutusta, sekä pari kipinää ja yksi kiertovartioyö. Piece of cake. Ilmat lupailivat sadetta enemmänkin alkuviikolle mutta todellisuus oli toinen. Pidempää sadejaksoa ei osunut pieniä ripotteluja lukuunottamatta. Latausmahdollisuutta ei ollut, joten oma multimediatietokone sammahti keskiviikkona. Väliäkö sillä, no ei. Torstaiaamusti pakattiin kamppeet ja lähdettiin takaisin yksikköön. Viikon loppupäivät menivätkin suhteellisen tuli hännän alla. Torstai kului huoltaessa itseä ja tavaroita sekä palautellessa autoja. Perjantaina oma yksikkö sai asukaslisäystä joten viikonloppua kohti suunnattiin opettelevin mielin. Myös linjan johtajat saivat duunia, eikä kiinniolosta näin ollen tullut tylsä. Lauantaina oli myös palvelusta, niin tehtävien kuin urheilunkin parissa. Yhdessä pelaamisella aloitettiin ryhmäkiinteyden etsiminen, joka onnistuikin varsin hyvin. Loppuiltapäivästä tarkistettiin vielä virka-apuosaston varusteet. Illalla katseltiin johtajien kesken leffoja ja tilattiinpa pizzaakin paikallisesta. Pienen puhelinnumerokömmähdyksen jälkeen nekin saatiin yksikköön ja laatuleffasta nauttiminen saattoi alkaa. Sunnuntai jatkaa samaa rataa. Salibandya ja rauhallista ajanviettoa. Viikonloppu on kulunut tavallisen kiinniolon malliin, vaikka ajan tuhlaukselta tämä jälleen kerran tuntuu. Huomenna potkaistaan taas uusi viikko käyntiin, mutta onneksi jo ensi viikonlopun lomien jälkeen päästään takaisin metsään, ettei vain tylsää tule!

PS. Jätin N900:n datakaapelin kotiin, joten nettipäätteenä toimii vain luuri. Saattaa vaikuttaa siis kirjoitteluun, kuten tälläkin viikolla!

Sekamelskaa

Loppuviikko sujui järjestellessä asioita ja opetellessa uutta. Keskiviikko ja torstai kuluivat omassa koulutuksessa, eikä päivien pituudesta hirvittävästi tingitty. Pikkulauantaina saatiin myös avaimet liikuntasaliin ja illalla pystyssä olikin aikamoiset puulaakiväännöt. Salin lattia on varsin epätasainen, mutta loistavaa ettei tarvitse erikseen lähteä toisen rakennuksen saliin pelailemaan. Torstaina linjakoulutus jatkui tavalliseen tapaan. Iltapäivällä palvelukseen kuului vielä yhteinen liikuntatunti ja niin taas väännettiin säbää yliluutnantin johdolla salissa. Keskiviikko-torstaiyön apupäivystys yritti väsyttää vielä aamusti, mutta iltapäivällä meno alkoi olla jo tavallisen rivakkaa. Viikon illat kuluivat pitäessä sadetta sisällä ja katsellessa Madventuresin kolmoskautta. Perjantaina ohjelma olikin hieman erilainen, kun aamu täyttyi oppitunneista. Läpikäytiin niin tuttuja sääntöjä ja normeja, kuin myös liikuntakoulutuksen yksityiskohtia ja tärkeyttä. Yhdenlaiset liikuntapäiväkirjatkin jaettiin, joihin suunnitellaan joka viikon rasitusmäärä. Tavoitteena on tietenkin kuntoisuusloma ja merkkejä tarvitaan 15. Lomatuliaisiksi napattiin myös lomankäyttösuunnitelmat ja ajoneuvon parkkilupahakemus. Viimeiset pari viikkoa ovatkin suhteellisen helppoja kun joulu sekä uusivuosi ovat auki lomille. Loistavaa! Perjantai-iltapäivällä hoidettiin leirivalmisteluja. Lisäksi kuitattiin trangiat ja pakattiin omat reput alustavasti. Maanantaina odottaa siis ensimmäinen leiri. Ja niitähän tulee riittämään neljän kuukauden aikana ihan mukavasti. Reippaat 40 leiripäivää kuulostavat suhteellisen mukavalta savotalta ja ruokailut hoidetaan tietenkin aina sissimuonalla. Eipä sillä, lomiakin näyttää osuvan myös reilusti. Loppuiltapäivästi siivottiin alueet ja tuvat. Neljän jälkeen matka kohti Kokemäkeä saattoi alkaa. Alle kahden tunnin matka tuntui ruhtinaalliselta verrattuna Tikkakoskeen. Viikonloppu sujuikin rauhallisesti, niin salibandyn kuin kitaran parissa. Illalla suuntaan taas takaisin Riksuun. Kirjoitellaan kun taas on aikaa, vaikka metsästä jossei muuten!

Uusi alku

Vihkoonmenneiden mestisten, onnistuneen harkkapelin ja rauhallisen sunnuntai-illan jälkeen vuorossa oli aamuajelu takaisin Riihimäelle. Matka sujui hauskasti vanhoja itsepoltettuja kokoelmalevyjä kuunnellen, eikä juna-aseman jälkeen voinut välttyä tunteelta kotiinpaluusta. Auto parkkiin, ''matkakoti'' selkään ja tuttujen kavereiden kanssa kohti uutta asuntoa. Jo kevättalven kirjoituksissa mainittu rakennus 162 odotti jylhänä. Heti yhdeksän jälkeen pidettiin nopea briefi päivästä ja kuitattiin ensimmäisenä lukot ja kulkukortit. Aamupäivä kului hakiessa kaappiin sisältöä varusvarastolta. Uusi varuserä erosi vanhasta hieman, joten kaapin täyttöä säesti juttelu uusista vimpaimista. Lounaan jälkeen käväistiin hakemassa taisteluvälineistö ja vanha tuttu 612807 löysi omistajansa. Ensimmäiset oppitunnit osuivat myös iltapäivään, joissa käytiinkin läpivientiä ja tavallisia järjestelyitä läpi. Marraskuun alkuun mennessä tulee olemaan 5 leiriä, joten aikamoista rulettia kassun ja metsän välillä on tuleman. Myös koulutuksessa on muutoksia kaikkien odotuksiin. Päivällisen jälkeen yksikkö alkoi hiljentyä. Itselle suhteellisen tiedontäyteinen päivä osoittautui väsyttäväksi, joten parin tunnin päiväunet siivittivät rauhalliseen iltaan.

Tiistai onkin kulunut linjakohtaisissa hommissa niin aikaisesta aamusta iltapäivään. Aamupäivä sisällä ja iltapäivä ulkona. Aamuisin ei suurempaa kiirettä tule, kun aamiainenkin on vasta 6:50. Lounas on myös aika myöhään, joten mitään makoilutaukoa ruokalevoksi ei oikeastaan tule. Sekin pieni väli kului tänään varusteitten vaihtoon suurempiin varusvarastolla. Iltapäivästä palvelus loppui neljän maissa ja päivällisen jälkeen jaksautuikin käymään sotkussa kahvilla ja biliksellä. Koko päivän vallinnut huono sää poisti halut lenkkeilyltä, mutta huomenna olisi tarkoitus niin lenkille kuin vetotreenillekkin yläkerran liikuntasalissa. Nyt kylläkin saisi sataa vaikka loppuviikon, kunhan ensi viikon leirillä ilmat sitten suosisivat.

Viimeisiä viedään, Tikkakoski!

Torstaiaamuna aloitettiin valmistelemaan komennuksen päättymistä kunnolla. Taisteluvälinemateriaalit napattiin mukaan tuvista, jonka jälkeen haettiinkin aseet turvahuoneesta. Tämän jälkeen lähdettiin yhdessä viemää varusteita varastolle. Reippaan toiminnan ansiosta homma ei kauaa kestänyt ja aseet saatiin palautettua ilman sen suurempaa hässäkkää. Kuitit mitätöitiin, aseet öljyttiin ja lopuksi palautettiin varaston laatikoihin. Niin tuonkin kapistuksen kanssa kuljettu yhteinen matka oli loppussa. Naureskeltiin yhdessä sitä, ettei kukaan Riihimäkeläisistä ollut ampunut aseella yhtäkään kertaa. Ei yhden yhtä räkäpäätä eikä kovaa. Eipä se itseä haitannut. Jos sitäpaitsi ammuntaharjoitukset olisivat linjalla pääasiana, voisi koulutussisällöllä olla pientä varaa viilaukseen. Loppuaamupäivä kului tuvassa nukkuessa. Lounaan jälkeen haettiin morttisäkit ja valmisteltiin loput kaapin sisällöstä palautusta varten. Puoli kolmelta lähdettiin kärryjen kanssa varusvarastolle, jossa palautukset sujuivat näppärästi. Ostoskärryt toistensa perään täyttyivät vanhoilla varusteilla ja homma rullasi. Kolmen jälkeen kaappi yksikössä näytti jo kovin tyhjältä, vain komennusvarustus jäljellä henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi. Päivällisellä nautittiin Tikkakosken viimeiset hernekeitot ja pannarit. Ilta kului käytännössä tekemättä mitään. Komennuksesta (tai toisinsanoen kotiinpaluusta) selvisi sen verran, että vasta maanantaina klo 0900 tarvitsee olla paikalla Riihimäellä. Ihan mukavaa saada yksi ylimääräinen lomayö kotona, eikä tarvitse kiirehtiä mestaruuskilpailuista hirvittävällä kiireellä. Olettaen siis, että sunnuntaina vielä jatketaan skaboja.

Tänään päivä tuntuu kuluvan odotteluun, yllätys yllätys. Petivaatteet on palautettu ja aikaa tapetaan tuvassa. Kapteeni ei halunnut päästää linjaa komennuslomille aikaisemmin kuin muitakaan, joten ollaan nyt sitten ilman ohjelmaa iltapäivään saakka. Muutamia pöytiä käytiin kantamassa Miljazz-tapahtumaa varten mutta siinä se. Voisi kai ladata akkuja nukkumalla taas kerran. Jotenkaan mieli ei vielä tunnu tajuavan tulevaa pienoista muutosta. Ehkä sitten maanantaina vasta alkaa hahmottaa ettei paikka olekkaan enää sama. Porukan pienentyminen saattaa tuoda omat haasteensa. Luultavasti henkilöiden väliset jännitteet voivat hieman kiristyä. On myös harmillista ettei näe enää loppuaikana tuttuja linjatovereita. Yksitoikkoisuuden luulen muuttuvan, kun päästään uusien asioiden kimppuun Riihimäellä. Vanhojen tupa- ja joukkuekavereiden näkeminen on omalla listallani myös aika korkealla. Mutta katsellaan uusia asioita sitten maanantaina, sillä alkavathan lomatkin tänään. Viikonlopun tavoitteena on useampi kierros kolopalloa, päästä laatikkoon ensimmäistä kertaa aikoihin sekä ulkoiluttaa museoautoja. Nyt kuitenkin nauttimaan viimeisistä tunneista Tikkakoskella!