Sekamelskaa

Loppuviikko sujui järjestellessä asioita ja opetellessa uutta. Keskiviikko ja torstai kuluivat omassa koulutuksessa, eikä päivien pituudesta hirvittävästi tingitty. Pikkulauantaina saatiin myös avaimet liikuntasaliin ja illalla pystyssä olikin aikamoiset puulaakiväännöt. Salin lattia on varsin epätasainen, mutta loistavaa ettei tarvitse erikseen lähteä toisen rakennuksen saliin pelailemaan. Torstaina linjakoulutus jatkui tavalliseen tapaan. Iltapäivällä palvelukseen kuului vielä yhteinen liikuntatunti ja niin taas väännettiin säbää yliluutnantin johdolla salissa. Keskiviikko-torstaiyön apupäivystys yritti väsyttää vielä aamusti, mutta iltapäivällä meno alkoi olla jo tavallisen rivakkaa. Viikon illat kuluivat pitäessä sadetta sisällä ja katsellessa Madventuresin kolmoskautta. Perjantaina ohjelma olikin hieman erilainen, kun aamu täyttyi oppitunneista. Läpikäytiin niin tuttuja sääntöjä ja normeja, kuin myös liikuntakoulutuksen yksityiskohtia ja tärkeyttä. Yhdenlaiset liikuntapäiväkirjatkin jaettiin, joihin suunnitellaan joka viikon rasitusmäärä. Tavoitteena on tietenkin kuntoisuusloma ja merkkejä tarvitaan 15. Lomatuliaisiksi napattiin myös lomankäyttösuunnitelmat ja ajoneuvon parkkilupahakemus. Viimeiset pari viikkoa ovatkin suhteellisen helppoja kun joulu sekä uusivuosi ovat auki lomille. Loistavaa! Perjantai-iltapäivällä hoidettiin leirivalmisteluja. Lisäksi kuitattiin trangiat ja pakattiin omat reput alustavasti. Maanantaina odottaa siis ensimmäinen leiri. Ja niitähän tulee riittämään neljän kuukauden aikana ihan mukavasti. Reippaat 40 leiripäivää kuulostavat suhteellisen mukavalta savotalta ja ruokailut hoidetaan tietenkin aina sissimuonalla. Eipä sillä, lomiakin näyttää osuvan myös reilusti. Loppuiltapäivästi siivottiin alueet ja tuvat. Neljän jälkeen matka kohti Kokemäkeä saattoi alkaa. Alle kahden tunnin matka tuntui ruhtinaalliselta verrattuna Tikkakoskeen. Viikonloppu sujuikin rauhallisesti, niin salibandyn kuin kitaran parissa. Illalla suuntaan taas takaisin Riksuun. Kirjoitellaan kun taas on aikaa, vaikka metsästä jossei muuten!

Uusi alku

Vihkoonmenneiden mestisten, onnistuneen harkkapelin ja rauhallisen sunnuntai-illan jälkeen vuorossa oli aamuajelu takaisin Riihimäelle. Matka sujui hauskasti vanhoja itsepoltettuja kokoelmalevyjä kuunnellen, eikä juna-aseman jälkeen voinut välttyä tunteelta kotiinpaluusta. Auto parkkiin, ''matkakoti'' selkään ja tuttujen kavereiden kanssa kohti uutta asuntoa. Jo kevättalven kirjoituksissa mainittu rakennus 162 odotti jylhänä. Heti yhdeksän jälkeen pidettiin nopea briefi päivästä ja kuitattiin ensimmäisenä lukot ja kulkukortit. Aamupäivä kului hakiessa kaappiin sisältöä varusvarastolta. Uusi varuserä erosi vanhasta hieman, joten kaapin täyttöä säesti juttelu uusista vimpaimista. Lounaan jälkeen käväistiin hakemassa taisteluvälineistö ja vanha tuttu 612807 löysi omistajansa. Ensimmäiset oppitunnit osuivat myös iltapäivään, joissa käytiinkin läpivientiä ja tavallisia järjestelyitä läpi. Marraskuun alkuun mennessä tulee olemaan 5 leiriä, joten aikamoista rulettia kassun ja metsän välillä on tuleman. Myös koulutuksessa on muutoksia kaikkien odotuksiin. Päivällisen jälkeen yksikkö alkoi hiljentyä. Itselle suhteellisen tiedontäyteinen päivä osoittautui väsyttäväksi, joten parin tunnin päiväunet siivittivät rauhalliseen iltaan.

Tiistai onkin kulunut linjakohtaisissa hommissa niin aikaisesta aamusta iltapäivään. Aamupäivä sisällä ja iltapäivä ulkona. Aamuisin ei suurempaa kiirettä tule, kun aamiainenkin on vasta 6:50. Lounas on myös aika myöhään, joten mitään makoilutaukoa ruokalevoksi ei oikeastaan tule. Sekin pieni väli kului tänään varusteitten vaihtoon suurempiin varusvarastolla. Iltapäivästä palvelus loppui neljän maissa ja päivällisen jälkeen jaksautuikin käymään sotkussa kahvilla ja biliksellä. Koko päivän vallinnut huono sää poisti halut lenkkeilyltä, mutta huomenna olisi tarkoitus niin lenkille kuin vetotreenillekkin yläkerran liikuntasalissa. Nyt kylläkin saisi sataa vaikka loppuviikon, kunhan ensi viikon leirillä ilmat sitten suosisivat.

Viimeisiä viedään, Tikkakoski!

Torstaiaamuna aloitettiin valmistelemaan komennuksen päättymistä kunnolla. Taisteluvälinemateriaalit napattiin mukaan tuvista, jonka jälkeen haettiinkin aseet turvahuoneesta. Tämän jälkeen lähdettiin yhdessä viemää varusteita varastolle. Reippaan toiminnan ansiosta homma ei kauaa kestänyt ja aseet saatiin palautettua ilman sen suurempaa hässäkkää. Kuitit mitätöitiin, aseet öljyttiin ja lopuksi palautettiin varaston laatikoihin. Niin tuonkin kapistuksen kanssa kuljettu yhteinen matka oli loppussa. Naureskeltiin yhdessä sitä, ettei kukaan Riihimäkeläisistä ollut ampunut aseella yhtäkään kertaa. Ei yhden yhtä räkäpäätä eikä kovaa. Eipä se itseä haitannut. Jos sitäpaitsi ammuntaharjoitukset olisivat linjalla pääasiana, voisi koulutussisällöllä olla pientä varaa viilaukseen. Loppuaamupäivä kului tuvassa nukkuessa. Lounaan jälkeen haettiin morttisäkit ja valmisteltiin loput kaapin sisällöstä palautusta varten. Puoli kolmelta lähdettiin kärryjen kanssa varusvarastolle, jossa palautukset sujuivat näppärästi. Ostoskärryt toistensa perään täyttyivät vanhoilla varusteilla ja homma rullasi. Kolmen jälkeen kaappi yksikössä näytti jo kovin tyhjältä, vain komennusvarustus jäljellä henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi. Päivällisellä nautittiin Tikkakosken viimeiset hernekeitot ja pannarit. Ilta kului käytännössä tekemättä mitään. Komennuksesta (tai toisinsanoen kotiinpaluusta) selvisi sen verran, että vasta maanantaina klo 0900 tarvitsee olla paikalla Riihimäellä. Ihan mukavaa saada yksi ylimääräinen lomayö kotona, eikä tarvitse kiirehtiä mestaruuskilpailuista hirvittävällä kiireellä. Olettaen siis, että sunnuntaina vielä jatketaan skaboja.

Tänään päivä tuntuu kuluvan odotteluun, yllätys yllätys. Petivaatteet on palautettu ja aikaa tapetaan tuvassa. Kapteeni ei halunnut päästää linjaa komennuslomille aikaisemmin kuin muitakaan, joten ollaan nyt sitten ilman ohjelmaa iltapäivään saakka. Muutamia pöytiä käytiin kantamassa Miljazz-tapahtumaa varten mutta siinä se. Voisi kai ladata akkuja nukkumalla taas kerran. Jotenkaan mieli ei vielä tunnu tajuavan tulevaa pienoista muutosta. Ehkä sitten maanantaina vasta alkaa hahmottaa ettei paikka olekkaan enää sama. Porukan pienentyminen saattaa tuoda omat haasteensa. Luultavasti henkilöiden väliset jännitteet voivat hieman kiristyä. On myös harmillista ettei näe enää loppuaikana tuttuja linjatovereita. Yksitoikkoisuuden luulen muuttuvan, kun päästään uusien asioiden kimppuun Riihimäellä. Vanhojen tupa- ja joukkuekavereiden näkeminen on omalla listallani myös aika korkealla. Mutta katsellaan uusia asioita sitten maanantaina, sillä alkavathan lomatkin tänään. Viikonlopun tavoitteena on useampi kierros kolopalloa, päästä laatikkoon ensimmäistä kertaa aikoihin sekä ulkoiluttaa museoautoja. Nyt kuitenkin nauttimaan viimeisistä tunneista Tikkakoskella!

Päivystyshommia

Tiistaina herätys tuli vähän ennen kolmea. Ripeästi ylös ja päivystelemään yksikköä. Yöllä ei tapahtunut oikeen mitään ja aika kuluikin kevyesti koneella. Hieman ennen viittä yksikön vääpeli paukahti omaan työhuoneeseensa ja reippaan tervehdyksen jälkeen tokaisi ''Jos ei nukuta niin kai sitä sitten tarvitsee töihin tulla.'' Yksikön herättämisen ja aamiaisen jälkeen paikkailinkin heti univarastoja tunnin nokosilla. Aamupäivällä käväistiin mäellä ja hoidettiin viimeisetkin hommat loppuun. Ennen ruokaa hoidettiin iltapäiväksi suunnitellut tavarapalautuksetkin, joten loppupäivä pidettiin vapaata. Parin tunnin ruokalepounien jälkeen olikin mukava suunnata virkeänä niin kitaransoiton kuin internetinkin maailmaan. Vaikka kuntoisuuslomat oli tienattu, päätin lähteä illalla vielä reippaalle lenkille. Itselläni tuntuu nyt riittävän virtaa uutta sarjakautta kohtaan, kunhan vain kerkiäisi lomilla palloiluhallille ja laatikkoonkin. Ilta meni katsellessa tilannekomediaa ja yöpuulle suuntasin rentoutuneena.

Tänään hommia hoidettiinkin päivystäjänpöydän takaa aamusata iltaan. Heti kahdeksalta homma alkoi ja nyt yhdeltätoista päivä alkaa olla pulkassa. TKKK:n päivystäminen on siitä hassua puuhaa, ettei päivän aikana välttämättä tarvitse tehdä muuta kuin tervehtiä ja tarkistaa vahvuudet. Liikennettä yksikössä on aukkiin verrattuna hurjasti vähemmän. Päivällä on myös kuulutuskielto klo 8-16, joten hommat tarvii toimittaa ns. vanhanaikaisesti. Välillä kiusaantuu toimettomuudesta, kun joutuu kuitenkin istumaan tuolilla. Onneksi tänäänkin tuli luettua reipas pätkä Linkolaa, joten aika ei mennyt hukkaan. Linjakaverit tuntuivat nukkuvan suurimman osan päivästä, sillä kaikki tavarapalautukset ennen siirtoa Riihimäelle tehdään huomenna. Hyvää niin, sillä nyt ei tarvinnut tehdä erityisjärjestelyitä päivystämiseen. Iltapäivällä tuli myös soitettua Vammalaan ja ilmoittauduttua ensi viikonlopun mestaruuskilpailuihin. Vaikka kierroksia on takana varsin vaatimattomasti, tarvitsee sitä kuitenkin lähteä ''suden suuhun''! Ilta-aika sujui kevyesti avuliaan apupäivystäjän kanssa. Myös kiekko-otteluita tuli seurattua, eikä haitannut lainkaan että ensimmäinen päänahka julleista otettiin Ilmalaan. Kiitos Punakeltaiset! Huomenna hoidellaan palautuksia ja vietetään viimeisiä hetkiä Tikkakoskella.

TIkkakosken hikikarnevaalit

Torstain aamupäivä kului mäellä. Hoidettiin hommia leiristä kuntoon ja lounaalla saatiinkin kuulla yhteisestä työtehtävästä. Vänrikki ilmoitti perjantaina paikallaolevien alikersanttien kuuluvan valajuhlan lippujoukkueeseen. Sotilaspoliisit hoitaisivat vartioinnin, tiesulut ja juhlavieraiden ohjaamisen. Eipä ollut paljoa vastaansanomista, vaan iltapäivälle merkittiinkin sitten harjoitusvala. Ennen päivällistä oltiinkin takit päällä, baretit päässä ja rynnäkkökiväärit olalla treenaamassa ulkona. Henkilökunta muistutteli lippujoukkueen olevan todellinen esikuvaryhmä kaikille muille, niin alokkaille kuin vieraillekkin. Aurinko paistoi kuumasti ja tunnin verran kului kun harjoitus saatiin vedettyä läpi. Ohimarssin jälkeen palattiin kassulle palauttamaan aseet turvahuoneeseen ja siirryttiin paidat märkänä syömään päivällistä. Illan tennis kruunasi odotetun tavoitteen. Nyt kaikki mahdolliset vmtk-kuntoisuuslomat on tienattu, ainakin säädösten mukaan. Kotiin Riihimäelle lähtee siis 5 vmkt-kölliä, joka kuulostaa ihan mukavalta. Jossain kohtaa luulin jo ettei aika riitä, mutta kuitenkin kärsivällisyys palkittiin.

Perjantai lähti liikkeelle jopa normaalia tekkiviikkoa aikaisemmin. Ennen kahdeksaa keräännyttiin aukin edustalle ja varmistettiin vielä tärkeimmät yksityiskohdat valajuhlasta ja paikoista, mutta tupiin palattiin ilman ohimarssiharjoittelua. Tunnin unien jälkeen varuskunta-alue alkoikin olemaan täynnä väkeä. Särmästi toimisto-au johdatti TKKK:n kymmenen hengen joukon taas kerran kentälle ja heti laitettiinkin lippujoukkueen kolmirivi pystyyn. Heti kun tilaisuus alkoi, tiesi mitä tuleman pitää. Aurinko päivän lakikorkeudessaan. Päälläsi pitkät hihat, puntit, nahkavarsikengät ja baretti. Hiki virtasi kovin jo ennen todellisen ohjelman alkua. Onneksi sotilaspastorin ja Ilmasotakoulun johtajan puheet pitivät ajatukset muualla, niin hyvässä kuin pahassakin. Uskontohutun repiminen taaskin estraadille ärsytti suuresti, vaikka kuka kahta näin vanhoillista järjestelmää pystyisi erottamaankaan. Vaikkeivat olotilat kropan kylpiessä hiessä olleet järin mahtavat, päätin ettei omasta puolestani ainakaan uusien varusmiesten valapäivä jäisi heikoksi. Muistelin kuinka tärkeältä kyseinen tilaisuus tuntui sinä helmikuisena pakkaspäivänä puoli vuotta sitten. ''Valmistautukaa ohimarssiin!'' havahdutti horteesta ja pian lähdettiinkin liikkeelle. Juuri ohimarssin aikaan piti tulla myös ylilennon, joka onnistui olemaan aikamoinen ohilaukaus tällä kertaa. Kone lensi toooodella korkealla, hyvä että edes erotti. Kun marssi oli päätöksessä palattiin nopeasti kassulle. Suurimmat hikilitrat kaavittiin pois, jonka jälkeen lähdettiin syömään hernaria lomien vallatessa jo mielet. Kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen oli mukava lähteä virkeänä ajelemaan kohti kotia.

Lauantaiaamusti lähdettiin heti golfkierrokselle Pirunpeltoon. Kierros sujui kokonaisuudessaan varsin hyvin, eikä kesän ensimmäinen tasoitustiputus haitannut lainkaan (ja nyt händäri tasan 6,0). Ehkä pelillinenkin lukko alkaa pian aueta, mene ja tiedä. Korttia jättäessäni kosiskeltiin taas perinteisiin mestaruuskilpailuihin, mutta itse jäin vähien kierroksieni takia hieman empimään. Kai kuitenkin tulee taas lähdettyä ihan läpällä vääntämään. Lauantai-ilta kului savusaunassa ja kuskina. Vaihteeksi näinkin. Sunnuntaiaamusti suunnattiin kohti Helsinkiä ja paikallisjunamatkan jälkee Korsoon Ankkarockkailemaan. Kyseinen päiväretki alkaa löytymään kalenterista pikkuhiljaa jo vakiona, kun ensi kesänä kai tulee jo kolmas kerta peräkkäin. Mukavat yhtyeet ja leppoisaa porukkaa sopiva määrä, mikäs sen parempaa. Maanantaina-aamusti ajeltiin takaisin ja loppupäivä kuluikin sekalaisesti. Illalla keräsin taas kamppeet ja lähdin viimeistä kertaa lomilta kohti Tikkakoskea. Heti kassulla odotti 'mukava' apupäivystysyllätys, joten yöunet jäävät vähiin. Onneksi vloppuna tuli taas ladattua akkuja, joten ei haittaa hah! Palaillaan taas kun kertyy kirjoitettavaa, nyt unta kaaliin.

Puhkikulutetut pohkeet huoltohommissa

Leirin jälkeen viikko-ohjelma on ollut todella raskasta, not. Pari päivää on duunattu vaihtoehtohommia, kun tekki alkaa olemaan koluttu läpi. Tiistaina päivä kului ajoneuvoja pestessä, huoltaessa ja vahatessa mäelle. Aamusta saakka tahti oli rauhallista, kun koko päivän hommat olivat laskettavissa suunnilleen yhden käden sormilla. Heti aamusti huomasin pohkeitten jääneen Kirjurinluodon nurmikoille. Linkkasin aamupalalle kuin invalidi, enkä voinut olla huvittumatta ajatuksiin virtaavista onnistuneista muistoista viikonlopusta. Päivä sujui mäellä kokonaisuudessaan. Välillä puhuttiin henkilökunnan kanssa tulevan viikon ohjelmasta, hyvin sujuneesta leiristä ja komennuksen päättymisestä. Saattoipa hakemus leiristäansaitusta kuntoisuuslomastakin siirtyä kohti yksikköä iltapäivän päätteeksi... Vaikka kroppa tuntui murjotulta, oli pakko lähteä illalla myös kuntoilemaan. Tennisporukan huomattua kenttien olevan varattu päätin lähteä jänikseksi lenkille erään Riksun kaverin kanssa. Hassua että juokseminen kipeillä pohkeilla tuntui helpommalta kuin kävely. Reilut puolet lenkistä tulikin pidettyä hyvää tahtia, mutta lopussa kevensin tahtia, sillä en suuremmin halunnut rikkoa paikkoja (tai ainakaan jumittaa lisää). Mahtuipa lenkkiinkin raju ukkoskuuro, joten takaisin tuvassa olin kuin uineena koirana. Ilta hoidettiin loppuun kitaransoitolla ja muulla vakio-ohjelmalla. Ennen hiljaisuutta oli pakko myös venytellä.

Tiistai kului päiväohjelman muutoksen takia huoltohommissa henkilökunnan marssille. Neljän mehupisteen perustaminen ja niiden huoltaminen kuului oman linjan tehtäviin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuin piti, taas kerran. Aamulla vähän ennen yhdeksää keräännyttiin muonistuskeskukselle ja juomien hakemisen jälkeen ensimmäinen rastipari lähtikin pakettiautokyydillä maastoon. Ruokaa maastoon lähetettäväksi saatiin odottaa kauemmin kuin suunniteltiin ja oman parin kanssa aamupäivä kului odotellessa omaa vuoroa kyydityksissä. Pari tuntia tuli luettua kirjaa sotkun terassilla ja syömisen jälkeen kahdeltatoista päästiinkin omalle paikalle. Vaiva oli vähän turhaa, sillä suurin osa marssiväestä oli jo mennyt kyseisen paikan ohi. Vain kymmenen prosenttia osallistujista kulki rastin kautta ja oma duuni oli ohi reilussa tunnissa. Sinänsä hyvää tuuria, kun osa joutui istumaan metsässä neljättä tuntia. Palvelus loppui jo kahdelta, joten jäi hyvää aikaa kirjoittaa Sonisphere-raporttia. Totutusti illalla käytiin vielä tenniksellä, vaikka kova sade yllättikin viimeisen puolituntisen aikana. Pohkeet tuntuvat nyt suhteellisen normaaleilta, sillä venyttely auttoi taas hieman. Viikonloppu kuitenkin herätti siihen, että nyt tarvii alkaa treenaamaan taas toden teolla kautta varten, vaikkei kunto sen huonompi ole kuin palveluksen alkaessakaan. Pari viikkoa lenkkiä ja salia, jonka jälkeen voi kentällä taas näkyä ihan mukiinmenevää touhua.

Ajatuksia ajan kuluessa

Kuten huomata saattaa, monipuoliset lomat ja viikon leiri ovat vieneet ajan kirjoittamiselta. Eipä siinä mitään, kelataan nyt taaksepäin puolentoista viikon ajan.

Edellisperjantai sujui leppoisasti, suunnilleen ilman mitään hommia. Kun ohjelmaa ei sen suuremmin ollut, saatiin luutnantin allekirjoittamana hakemus aikaisemmille lomille. Jo kymmeneltä kiirehdittiin ympäri yksikköä. Hetkeä aiemmin oli tullut varmistus aikaisemmalle lähtöajalle. Yhdeltätoista linjan siirtyi reippaana lomakassien kanssa syömään lounasta, jonka jälkeen saatiinkin lähteä. Aurinko paistoi, musiikki soi ja Mercedes siirtyi Jyväskylän matkakeskukselle. Tupakaverit ja tavarat pois kyydistä, lomatoivotukset ja kokka kohti Kokemäkeä. Sormivamman takia ei paljoa golfia pelattu, vaan päätettiin vaihtaa kuulumisia Pansion spolalikin kanssa. Ilta kului rennosti ja kahdeltatoista olinkin jo kotona. Lauantaita sävytti perinteinen Karmarock, joka tänä vuonna oli jotenkin kauheankin laimea. Yleensä tapahtuman pääkohtana ovat olleet ihmiset ja keskustelut, mutta tällä kertaa huippuhetket löytyivätkin musiikista. Kertonee jotain laimeudesta. Sunnuntaina äiti, isä, Vappu ja Jussi lähtivät ulkomaille, kun itse taasen suuntasin Tikkakoskelle.

Leirille lähdettiin heti maanantaiaamusti. Iso linja-auto jäi puuttumaan ja ajovastuu jaettiin linjalaisille, johtuen elsojen suhteellisen pienestä vahvuudesta nyt tammikuun erässä. Itse leiri oli ihan mukava. Huikea ympäristö ja sopivat työvuorot saivat viikon tuntumaan melkeinpä lomalta. Ainakaan niin paljon en ole päivisin hetkeen nukkunut kuin nyt leirillä. Tiistaina käytiin terveysasemalla poistattamassa tikit sormesta ja loputkin jäykistelyt sormessa lähtivät menemään hiljalleen. Perjantaina palattiin Tikkakoskelle ja kalustohuollon jälkeen aloitettiin valmistautuminen lomiin. Itse palasin yksikköön parin jannun kanssa hieman myöhemmin kun piti palauttaa ajoneuvoja. Ei sinänsä ihme, kun meno autohallilla tuntui tavallisen laiskalta. Hetken aikaa yksikössä eläteltiin jo toiveita aikasemmista lomista, mutta tunnin verran turhaa istumista tuvassa silti tuli. Itse päätin testailla tikittömän käden toimintaa plektran kanssa ja tuntuihan se tavalliselta, onneksi. Lomille päästiin normaalisti kolmen jälkeen. Illalla grillailtiin kavereitten kanssa, eikä interrailkokouksesta tullut oikein mitään. Pokeri ja grilliherkut tekivät tehtävänsä onkiessaan mielenkiinnon muualle retkisuunnittelusta. Lauantai ja sunnuntai sujuivat Porin Kirjurinluodossa. Vuorossa oli tietenkin Sonisphere. Hienoja hetkiä, eikä kalliin lipunhinnan puutteita voisi paremmin täyttää kuin mahtavilla kavereilla! Myrsky koitti sekoittaa hommia, mutta ihan hyvin tapahtuma lopultakin pysyi paketissa. Siltikään en ole vielä Puistobluesia voittanutta konserttia tänä vuonna nähnyt. Niin fiilis- kuin tapahtumapuolella Järvenpään spektaakkeli ajaa edelle. Lisää Sonispherestä metalliblogissa, kunhan aika on sopiva. Maanantain pidin vielä lomaa, kun aikataulun puolesta en olisi voinutkaan ehtiä Tikikseen ajoissa. Onneksi läpiviennissäkin oli komppa-hl, joten kaikki palasivat vasta maanantai-iltana. Päivällä kävin Porissa hakemassa uuden työkalun alkavalle a-junnujen sarjakaudelle. Iltapäivä kului lepäillessä ja pakkaillessa. Ysin jälkeen olinkin jo keskuspysäköintialueella, joten viikonloppu sujui normaalisti.

Kuten eräs lukija parin tekstin takaiseen tiedusteluun kommentoikin, on blogi muuttunut reilusti sitten palveluksen alkupäivien. Aikaisemmin kirjoitin paljon koulutuksesta ja yleissotilaallisista asioista, kun taas nykyään kirjoitukset keskittyvät paljolti lomiin ja päivien tapahtumat ovat kuin samaa looppia. Vaikkei inttiblogin ajatuksenmukaista olekkaan höpöttää vapaa-ajasta, kuuluu se siltikin alaotsikkoon ''Armeijavuoden tapahtumia kasarmin sisä- ja ulkopuolelta.'' Mielestäni on hyödyllistä kertoa omasta elämästäni tänä vuonna blogissa hieman laajemminkin, ainakin lukijakunnan tietäen. Koulutuksesta en voi kirjoittaa ja vain päivittäisistä ''syömään ja mäelle''-tyylin jutuista kirjoittamalla katoaa niin oma kirjoitusintokin kuin lukijoiden into seurata.

Ajomatkoilla Tikkakoskelle on hyvää aikaa miettiä kaikenlaista. Matkat kotiin menevät mielen poukkoillessa ympäriinsä innostuksesta, mutta takaisin ajellessa on aikaa muuhunkin. Ympäristö tulee väkisinkin tutuksi ja nykyään muistaa jo kymmenittäin erilaisia yksityiskohtia reitin varrelta. Tästä saadaankin hyvä aasinsilta ajan kulumiseen. Kevättalven lumisista rinteistä Himoksella on siirrytty jo ohi orastavien sekä keskikesän kirkkaanvihreiden nurmikoiden ohi. Kesä alkaa kääntyä lopuilleen; koulut alkavat, aurinko paistaa paluumatkoilla aina vain alhaammalta ja Himoksen rinteet ovat palaneen ruskeita. Hujauksessa Tikkakosken periodi alkaa saavuttamaan loppusuoransa. Pari viikkoa täällä, jonka jälkeen onkin aika palata kotiin Riihimäelle. Mietityttää jo valmiiksi miten porukan hajoaminen kahtia tulee vaikuttamaan loppuun palvelusaikaan. Mutta ei parane mennä asioiden edelle, vaan jatkaa puurtamista normaalisti.