sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Metsä on ystävä

Aika on taas rientänyt kuin siivillä, eikä palvelustakaan ole kuin ripaus jäljellä. Viime viikon loppupuoli sujui loppusodan valmisteluissa. Keskiviikkona vääpeli toi kasan lomalappuja ja yllätykseksi omaa lappua ei hyväksyttykään, oli siis jäätävä vielä torstaiksi kasarmille. Suurempaa väliä sillä ei ollut; suurin osa johtajista lomaili ja itse hoidin pakkaamista hallilla. Iltapäivästi päästiin lomille ja matkalle kohti kotikontuja. Viikonloppuun kuului niin sukulaisten näkemistä isän ja omien synttärien johdosta, sekä Cmx-yhtyeen konsertti Tampereen Pakkahuoneella. Viikonloppu sujui suhteellisen nopeasti ja pääkoppa tuntui odottavan vain yhtä asiaa; viimeistä harjoitusta.

Maanantaiaamusti lähdettiin erilaisten vaikeuksien jälkeen leirille. Kokelas marssinjohtajana Defenderin ratissa ja Kersantti vieressä kartturina. Lunta ja pakkasta riitti, mutta sillä ei ollut tällä kertaa mitään väliä. Parin ensimmäisen leiripäivän aikana kaikki pienetkin vastoinkäymiset tai epäonnistumiset kuitattiin sanoilla ''viimeistä kertaa''. Henkilökunta oli arvioimassa tekemistä, vaikka viime harjoitus olikin joukkion pääharjoitus. Yhtään korostamatta kaikki asiat hoidettiin jo kovalla rutiinilla, vaikkakin tahti ei välttämättä vastannut suurinta suorituskykyä mikä oli syksyn aikana saavutettu. Välillä hoidettiin aina lähipuolustusta, sekä monipuolisesti huoltohommia. Huomaamatta aika riensi ja oltiinkin jo keskiviikossa. Torstain saunareissulla kaikki alkoivat huomaamaan leiriaamujen vähyyden. Jaettiin kokemuksia p-kaudesta nykyhetkeen, eikä fiilis ollut lainkaan hassumpi. Perjantaina kerättiinkin tavarat viimeistä kertaa, vaikka lähtö olikin vasta lauantaiaamusti. Loppuilta hoidettiin tukikohtapalvelua makkaranpaiston muodossa ja lopulta painuttiin makuupusseihin nauttimaan viimeisestä leiriyöstä. Lauantaina olikin sitten ns. täysi raivo päällä; kaikki halusivat lomille ja ulos metsästä. Varuskunnassa tehtyjen huoltojen jälkeen oli suhteellisen voittamaton fiilis pienellä haikeudella varustettuna. Käytännössä loppusodan päätös tarkoitti palvelusajan varsinaisen tekemisen päättymistä. Lomalaputkin olivat tulleet laatikkoon, joten 14pv lomilla ja kuusi kasarmilla eivät näyttäneet lainkaan pahoilta. Jäljellä olevien päivien aikana käydään oppitunneilla, täytellään palautteita ja palautellaan varusteita. Loppuiltapäivästi siivottiin ja johtajatkin pääsivät osallistumaan pitkästä aikaa teksiin, sen jälkeen olikin aika lomien.

Palvelus alkaa loppua. Blogin kannalta se merkitsee pikkuhiljaa sitä, ettei kovin montaa tekstiä ole edes tulossa. Kuuden palveluspäivän ajalta tulee kaippa pari, lomilta yksi tai kaksi ja lisänä muutama kokoava kirjoitus. Ainakin leirielämästä ja tunnelmista metsässä palveluksen aikana on tuleman tekstiä lähipäivinä. Jos mennään hieman asioiden edelle, on keväälläkin jo tulossa kaikenlaista. Tampereen teknillinen yliopisto saa odottaa, sillä puolen vuoden opettajasijaisuus ilmestyi mahtavana mahdollisuutena. Keväällä luvassa on myös reippaasti lajireeniä niin säbässä ja golfissa, kuin punttiakin. Maaliskuussa suunnataan äidin kanssa Sisiliaan golfmatkalle ja kalenteriin mahtuu mukavasti keikkojakin. Suurena projektina on myös palautella kouluasiat takaisin aivolohkoihin. Avaan uuden blogin ihan omalle höpinälleni elämästäni tammikuun alussa, kunhan tämä palvelus on saatu pakettiin. Bloginimeä saa ehdottaa!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Pääharjoitus takana ja kersantinarvolla eteenpäin

Intin pisin metsäkeikka ja lomat takana, joten on aika jälleen kirjoitella taas vähän tapahtumista.

Keskiviikko hoidettiin vielä leirivalmisteluja ja torstaiaamuna puoli kuudelta kuului herätys; pääharjoitus olisi alkamassa. Kahdeksan päivän harjoituksesta kaksi päivää kului moottorimarsseihin, eivätkä työolot muutenkaan olleet helpoimmat. Valoisaa aikaa on päivisin tarjolla enää suhteellisen vähän, joten leirilläkin tarvitsi keskittyä työn laatuun ja ripeyteen. Perjantain ja lauantain jälkeen kaikki olikin valmista varsinaista harjoitusta varten. Sunnuntaina meikäläinen viettelikin kaksikymppisiä keskellä metsän pimeyttä. Onneksi Nokian multimediatietokone toi bittivirran ja tekstiviestien muodossa runsaasti mukavaa piristystä. Keskiviikkoon saakka vielä puurrettiin hommia ja torstaina suunnattiin takaisin Riihimäelle. Koko viikon ruokailut hoidettiin totutusti sissimuonilla ja myönnettäköön, että loppuviikolla tonnikala-pikapasta-nuudeli-grillimakkara setti alkoi hieman tökkimään. Oikeastaan monipuolisempaankin ruokavalioon olisi ollut varaa, mutta päivällisen teko pimeässä metsässä ei tuntunut yhtä mukavalta kuin kyrsän grillaaminen kaminan vieressä... Tästä syystä joka päivä tulikin vedettyä oikeastaan samalla rytmillä samaa ruokasettiä. Kokonaisuutena leiri tuntui hyvinkin onnistuneelta, eivätkä henkilökunnan kommentit eronneet omista ajatuksistanikaan. Tärkeällä hetkellä koko joukko tuntui motivoituneelta eikä suurempia kärhämöitäkään syntynyt.

Torstai-perjantaiyö toimi loistavana palauttajana ja perjantai menikin kokonaisuudessaan huoltojen tekemiseen. Suurin osa johtajista oli lähtenyt lomille jo torstaina, joten ryhmänjohtana sain suurimmilta osilta hoitaa huollot kalustolle. Iltapäivä kului pelatessa virtuaalilätkää taukotuvassa, sillä omat hommat hoidettiin jo aamulla. Neljältä suunnattiin lomille ja niin varusmiesajan viimeinen kiinniolo oli selätetty. Todettakoon että tilanne tuntui varsin vapauttavalta. Viikonloppu sujui juhliessa synttäreitä hieman isommalla joukkiolla ja kovemmalla menolla. Kiitoksia porukalle! Myös puulaakiavaus tuli pelattua kahden voiton voimin. Ei ole pelaaminen niin hauskalta hetkeen tuntunutkaan kuin lauantaina. Maanantai sujui kotona seiskan varressa, joka vakuutti meikäläisen vielä entisestään uuden hankinnan loistavuudesta. Illalla palattiinkin taas Riihimäelle aikamoisessa sumussa ja lumisateessa. Myös talven yllättävin näky, eli hirvi juoksemassa riista-aidan ns. väärällä puolella tuli nähtyä. Tuloksena keskimääräinen säikähdys.

Tiistai on kulunut coopperiin ja leiripalautteeseen. Henkilökunnalla tuntuu olevan kiire, joten päiväohjelmakin on vähän muuttunut. Aamulla käväistiin bussikyydillä Tampereen Pirkkahallissa voimistelemassa juoksutesti ja tuloksena kotiutuscooperista jäi käteen 2870m. 45m parannus ilman minkäänlaista juoksuharjoittelua Riksun aikana on ihan mukiinmenevää. Juoksun kuntoisuusloma jäi saamatta, mutta sen tiesikin jo oikeastaan harjoittelun perusteellakin. Noussut paino, useat punttikerrat viikossa ja säbän lajireeni eivät tuo sitä ihan parasta tulosta cooperharjoitteluksi. Iltapäivän lopuksi yksikön päällikkö piti vielä puhuttelun, jossa jaettiin myös ylennyksiä ja niinpä meikäläinenkin metsästi itselleen kolmannen kulmaraudan ja kersantin arvon. Mukava motivaatiolisä tuli myös ylennyksen myötä ja luottoa omaan hommaan ryhmänjohtajana. Tästä on hyvä jatkaa kohti palveluksen häämöttävää loppua.