Syksy saapuu

Tiistai saapui tuulen tuivertaessa. Aamiaisen jälkeen aloitettiin valmistautuminen taistelukoulutusta varten ja paksuimmat vaatteet varmasti moneen kuukauteen puettiin päälle. Täydessä taisteluvarustuksessa lähdettiin ensin tväl-hallille, jossa kouluttajat selvensivät aamupäivän kulkua ja jakoivat porukan kolmeen osaan. Itselleni osui ryhjänjohtajan tehtävä, joten pienestä motivaatiokuopasta löysin itseni takaisin ylös nopeasti. Kuten joka hommassa nykyään, tuo johtaminen selvästi enemmän mielenkiintoa kuin esim. perusryynäys. RJ:t varustettiin kahdella savuheitteellä, jonka jälkeen siirryttiin vankilan kentälle harjoittelemaan joukkuekoon taisteluliikkeitä. Nopean kertauksen jälkeen marssittiin takaisin aitojen sisäpuolelle, suoraan varastohallien takaiseen metsään. Hetki oli todellinen 'back to the roots'-kokemus, olihan paikka samainen jossa tammikuun jättihangissa aloitettiin tetsausharjoittelu ennen Tikkakoskea sun muuta. Hyökkäystä ja puolustusta harjoiteltiin kahteen kertaan. Toisella kertaa homma alkoi näyttämään jo ihan onnistuneelta. Tämän jälkeen siirryttiin yksikköön huoltojen pariin ja kohti lounasta. Iltapäivällä vuorossa oli turvallisuuspolitiikan oppitunnit. Esitys taisi olla melkein sama kuin p-kaudellakin, mutta onnistunutta muistinvirkistystä kuitenkin. Palveluksen päätteeksi käytiin vielä pelaamassa salibandya varustettuna lenkillä ja kunnon venyttelyillä. Vähäinen pallomäärä yritti haitata omien harjoitusmetodieni käyttöä mutta pienellä sovelluksella sekin onnistui. Ilta kului nopeasti salilla.

Keskiviikko kulutettiin linjahommissa. Aamu tuntui pimeältä eikä se aamuinnostusta tunnu ainakaan lisäävän. Ulkona oli viileää, mutta nokkaa ei tarvinnutkaan laittaa ulos kuin mukematkoilla. Muut varusmiehet hytistelivätkin sitäkin enemmän ja lounaalla saatiin ihastella kaikenmoisia asuyhdistelmiä. Iltapäivän palveluksen jälkeen odottiki taas ruokailu ja päiväunet. Vaikka sänky veti puoleensa vielä kuudeltakin ihan kiitettävästi oli lähdettävä treenille. Nyt vuorossa on vielä hiusten lyhennys ja sitten kohti torstaita kunnollisilla unilla.

Joskus näinkin

Perjantai starttasi rauhallisesti. Kiinniolo häämötti, joten odotukset olivat vähissä. Ei tarvinnut suuremmin sykkiä. Aamiaisen jälkeen porukka jakautui taas omiin hommiinsa kuka mihinkin päin varuskuntaa. Lounasajan koittaessa aamupäivä oli taas pulkassa ja suunnattiin kohti mukea. Kellon ylitettyä kaksitoista siirryttiin taisteluvälinehuoltoon. RK:t, suojanaamarit, kenttälapiot ja lippaat sekä muut tarvikkeet tarkastettiin läpi. Yliluutnantti tarkasti ja itse viikon apuvalvojana pääsin toimimaan kirjurina. Aikaa oli varattu vain 45 minuuttia eikä asiaa helpottanut tippaakaan alkava suunnistusharjoitus. Lopulta tarkastus saatiin pakettiin, eikä montaakaan minuuttia kulunut kun jo oltiin lähdössä maastoon hakemaan rasteja. Harjoitus ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin piti, sillä osa rasteista oli hieman eri paikassa kuin piti. Sen ei annettu kuitenkaan haitata vaan yksikköön palattiin kolmeksi henkilökohtaiseen huoltoon. Kolmelta käskin alkaa pakkaamaan virka-apureppuja, vaan kuinkas kävikään! Puoli neljältä kuului yksikössä vääpelin tuttu ''KOMPPANIAAA''-huuto. Porukka ripeästi kolmiriviin käskyn jaolle. Vääpeli muistutti, että osan piti jäädä viikonloppuna kiinni. Odotin jo mielessäni koko yksikön jäävän kiinni, mutta havahduin sanoihin 'kaikki siis lähtevät lomille'. Tunnissa reppu purkuun, lomakuteet päälle, parta lomakuntoon ja tupa siistiksi. Ei siinä sen hassumpia ja kohta olinkin jo parkkipaikalla.

Viikonloppu oli perin rauhallinen taas kerran. Isä vietti aikaa mökillä ja äiti oli työmatkoilla ulkomailla. Heti perjantaina nopean kotikäynnin jälkeen suuntasin mökille saunomaan, josta yöksi kotiin. Lauantaina olikin seiskareenin aika, mutta illaksi piti kehittää tekemistä. Sarjapelit rajoittivat suunnitelmia, joten pokeri ja Francinen keikka saivat jäädä. Suunnattiin Poriin kiekkomatsiin ja sieltä kunnollisille yöunille. Sunnuntaina heti aamusti kohti Parkanoa ja matseihin. Kuokkaan kolisi niin että tukka lähti, mutta ei se mitään. Pari häkkiä piristivät mieltä ja yllätyslomilta oli rentoa palata takaisin Riihimäelle.

Maanantai kului vähän erilaisemmassa ohjelmassa kuin yleensä. Aamun sulkeiset herättivät ainakin jalat juosten päivään, josta arki jatkui lääkintäkoulutuksella. Koulutus oli teoriapainotteista Powerpointsettiä ilman sen suurempia aktiviteettejä. Lounaan jälkeen suunnattiin uimahallille hengenpelastuskoulutukseen. Aikaa oli varattu runsaasti, joten tavallista uintiakin tuli plakkariin ihan mukavasti. Kroppa oli vielä hieman jumissa niin peleistä kuin flunssastakin ja huomasin olevani aikamoisen väsynyt kun vuoro loppui. Opetettavat aiheet kulkivat niin uinti- kuin henkilönkuljetustekniikoissa. Takaisin yksikköön päästiin autokyydillä, eikä tarvinnut värjötellä tuulessa. Maittavan lounaan jälkeen odottivat perinteiset päikkärit ja illalla vielä kuntosalikin ajatuksella 'Selkä golfkuntoon kevääksi 2011'.

Leiri, yskä ja seiskan saapuminen taloon

Viikot rientävät, niin metsässä kuin kassullakin. Loppuviikko kului leirivalmisteluihin, eikä viikonloppunakaan tullut duunattua suurempia ihmeellisyyksiä. Sunnuntai alkoi jo kuudelta, kun linja-autokyyti Laihialle odotti uimahallin kentällä. Reippaan kolmen tunnin torkkumisen ja ranskalaismetalliannoksen jälkeen päästiinkin jo hallille. Ensimmäisistä peleistä tappio sekä voitto tuntuivat osuvalta kaudenaloitukselta, eikä paluumatka tuonut mitään kummallista tullessaan. Suhteellisen väsyttävän päivän jälkeen lomista ei ollutkaan jäljellä kuin rippeet, joten heti parin tunnin kuluttua oli suunnattava takaisin Riihimäelle. Alkava pikkuflunu oli vaivannut koko viikonlopun, eikä loppua ollut näkyvissäkään...

Maanantaina suunnattiin leirille ilman isompia ihmeellisyyksiä. Flunssa tuntui vain pahenevan. Tiistaina tuntui jo siltä, ettei meikäläinen pysy edes pystyssä koko päivää. Eipä siinä, sisulla oli pakko painaa alusta loppuun. Loppuviikko sujui leppoisasti ja pikkuhiljaa paraneva olo toi päivä päivältä enemmän intoa. Runsaat johtamistehtävät muodostivat leiristä melkeinpä jossei parhaan, niin ainakin yhden parhaimmista. Myös viimeinen satanen paukahti tuoden positiivistä ilmapiiriä porukkaan. Sateeton leiri tuntui hetkeen aikaan taas mukavalta yllätykseltä. Jos jostain tarvitsee valittaa, on pakko vinkua sissimuonien puuttumisesta. Sinänsä hassua, että leirisafkat pöntöissä toivat enemmän ongelmaa kuin oli odottanut. Ainakin tuntui, että trangiaruoat vapaalla aikataululla ja menùlla olisivat toimineet paremmin. Perjantain taas koittaessa kerättiin kamppeet ja palattiin yksikköön. Huollot menivät rivakasti ja lomille päästiin ihan aikataulussa.

Alkavat lomat olivatkin pisimmät sitten juhannuksen, mukavat viisi päivää. Uusi seiskakielinenkin oli löytänyt kotiin, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Ja ennen kuin kukaan kerkiää kysyä, on kyseessä ESP LTD SC-607B; Stam1nan Hyrden ennen customeita suosima baritoniseiska. Säbäreeniä, hieman punttia ja skittaa, mikäs sen parempaa. Kaikki ratailutkin saivat jäädä ja illat sujuivat kotioloissa. Flunssa koitti hyppiä silmille, tai ainakin sitkeä yskä. Onneksi äidin tropeilla suurin terä taudista saatiin karistettua, vaikka vieläkään ei pusketa ihan täydellä teholla. Alkuviikko, eli tällä kertaa keskiviikon toimiessa maanantaina on tarjonnut linjahommia ja varustarkastusta. Iltapäivällä säbäväännöt ja illalla vielä kunnon punttisessiot. Perjantaita ja ginestä kohti on helppo jatkaa.