Pikkuhiljaa

Viikon selkä on taittunut komeasti ja tiistaisesta kommelluksestakin on päästy yli. Johtuenko sitten huomenna odottavista lomista vai mistä, mutta fiilinki on taas varsin hyvä. Keskiviikkopäivä ja palvelus kului mäellä jälleen kerran. Aitojen sisäpuolella homma on rentoa ja reipasta, jopa niin että unohtaa olevansa varsinaisessa palveluksessa. Hommia hoidetaan joukolla ja yhdessä. Palvelusaika päättyi päivälliseen, jonka jälkeen tuvassa läppärit löysivät automaattisesti tiensä pöydälle. Itse keskityin etsiskelemään netistä hintatietoja ja kauppoja uuden seiskakielisen muodossa. Yhteen ulkomaalaiseen liikkeeseen tuli jopa pistettyä spostia kun hintakin näytti olevan muita selvästi halvempi. Poltteet uudelle murisevalle soittopelille ovat suhteellisen kovat, kun veronpalautuksiakin on tulossa mukava nippu. On mukavaa kun kasarmiaikanakin treenaminen onnistuu ihan mukavasti, eikä Riihimäellä olosuhteiden pitäisi olla ainakaan heikommat. Illalla käväisin reippaalla kävelylenkillä, kun ajattelin turhan voimakkaan verenkierron haittaavan sormen palautumista. Myöhemmin musiikki-dvd pyöri reippaan tunnin vieden ajatukset ja tunnelman parin vuoden takaisiin maisemiin.

Torstai oli suhteellisen samanlainen; aamusta alkuiltapäivään mäellä ja tavallisella hernekeittolounaalla tietenkin. Iltapäivällä lopetettiin vähän aikaisemmin, joten ennen päivällistä kerkesi hieman lukeakkin. Päivällisen jälkeen viideltä lähdettiin tenniskentälle. Kesäajan nelinpelit pyörivät ja hiki virtasi. Ei ihmekkään, sillä mittari huiteli +34C. Kevyttä peliä käsikin kesti hyvin, vaikken ''täysiä'' halunnutkaan ottaa. Suihkun ja iltapalan jälkeen onkin keskitytty lukemiseen ja Jatkoajan-foorumeiden selaamiseen. Iltavahvarikin pidettiin, mutta info vmtk:n pitämistä kursseista ei hirvittävästi kiinnostanut, sillä aikaa Tikkakoskella on vain vajaa kuukausi. Soittamista en ole edes harkinnut; hoidetaan nyt käsi kuntoon ensin. Jokereiden organisaatiomuutokset kuulostavat mielenkiintoisilta, eikä itseä ainakaan haittaisi yhtään menestys keväällä kun aikaa seuratakkin taas silloin on. Myös Linkolan tekstit tuntuvat josseivat mukavilta, niin ainakin vakavilta ja monipuolisilta. Luonnonsuojelu ja sen filosofia eivät välttämättä ole aivan alaani, mutta hyvää yleissivistystä silti.

Huomisen pitäisi olla aika puolittainen taas. Aamupäivän varsinaisesta ohjelmasta ei ole kauheasti selvyyttä ja iltapäivälläkin aika menee henkilökohtaiseen huoltoon ja siivoukseen. Lähemmäs kolmea onkin aika suunnata taas kotiin, kohti viikonlopun Karmarockia sun muuta.

Luuta ja verta

Aamu lähti käyntiin varsin normaalisti. Aamiaisen jälkeen oli jälleen tunnin lisäunien aika ja kahdeksalta oltiinkin jo mäellä. Hommat lähtivät käyntiin vaihteeksi ulkona, eräänlaisten leirivalmisteluiden sävyttämänä. Yhdessä hoidettiin vanhoja tuttuja asioita kuntoon, mutta aamupäivä päättyi varsin typerästi. Kuten jo otsikostakin voi huomata, kaikki ei mennyt ihan niin kuin oli pitänyt. Erään linjakohtaisen kaluston tukijalka oli suhteellisen jäykkä ja vääntynyt, eikä auttanut kuin vääntää voimalla. Kolme alikersanttia aisaan kiinni ja työntöä! Ja jalkahan liikkui, mutta niin Niemistäkin sattui. Monesti varoiteltu kahden varmistinlukon tiukka väli pääsi yllättämään ja oikea käsi kävi ikävästi puristuksissa. Asia oli hetkessä ohi, mutta vaurio oli silti ehtinyt tapahtua. Palvelushanskan alta paljastui varsin pieni ja pirullisen syvä palkeenkieli. Eikun vain haavaa puhdistamaan sisälle halliin stressireaktio kylmänhien puskiessa päälle. Isomäen jäähallin erästä kuuluisaa yleisöhuutoa lainatakseni vaurio olikin ''Luuta ja Verta!'' kun lävestä pystyi näkemään etusormen luun. Matka jatkui nopeasti veksiin, jossa vamma sitten puhdistettiin läpikotaisin ja viimeisteltiin parilla tikillä. Linjakaverin kanssa laitettu veto ratkesi, mutta olin helpottunut. Sormen murtuminen tai jänteen katkeaminen olivat suhteellisen lähellä ja onneksi lopputulos oli varsin lievä. Loppuiltapäivä hoidettiin palvelusta yksikätisenä rosvona, eikä illalla pahemmin tuvasta poistuttu. Liikuntasuoritukset saattavat siis jäädä vähiin tällä viikolla. Kalastaja Linkolan teksteihin tuli tutustuttua ensimmäisten 40 sivun verran. Kuten elämässä yleensäkkin, tylsä ajanjakso päättyy nopeaan käännekohtaan ja tällä kertaa se oli vallan ikävä. Eilisen positiivisuus on tiessään. Nyt kuitenkin nukkumaan ja huomenna taas rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä, pilke silmäkulmassa totta kai!

Jazzia ja golfia

Viikko vilahti huomaamatta loppuun saakka, eikä lomien keskellä isompaa kiinnostusta kirjoittamiselle ollut. Palvelusviikosta nyt isommin jaksakkaan kertoilla. Päivät mäellä, illalla tennistä ja kitaraa, sekä murkinaa tasaisin väliajoin. Tätä homma oli kiteytettynä tiistaista torstaihin. Perjantaina homma hiukan muuttui, kun työtehtävä päivystäjänä vei päivän palvelusajan kokonaan. Hyvä tuuri sinänsä, kun perjantaina päivä on vain seitsemän tuntia, sillä päivä päättyy lomatarkastukseen. Hommaa nykyisessä yksikössä, eli TKKK:n puolella ei ole nimeksikään niin paljon kuin Aukissa. Kyseinen juttu on kaksiteräinen miekka; toisaalta ei tarvitse tehdä mitään, mutta ajan kuluttaminenkin tuntuu todelliselta työltä välillä. Itseltä lukeminen oli suhteellisen lopussa, mutta onneksi Symposium tarjosi hiukan ajanvietettä. Kokonaisuutena viime viikko tuntui jotenkin masentavalta. Ei suuremmin hommia ja varmasti siitä syystä päivät tuntuivat tarkoituksettomilta. Onneksi Lessun soittelu lisäsi mielenkiintoa ainakin vapaa-aikaa kohtaan, eikä loppuviikko ollut enää niin kauheaa tervanjuontia. Perjantain lomatarkastuksesta ajoin suoraan Vammalaan ja kierrokselle Pirunpeltoon. Isän ja Sisun kanssa kierretyn lenkin tulos oli jopa puolipositiivinen, ainakin selän kannalta. Perus kasivitosen bäkkärirundin jälkeen kello huiteli jo yhtätoista ja suunnattiin kotiin. Lauantaina käytiin kiertämässä Järvenranta aamutuimaan. Ja jälleen yksi kierros joka osoitti homman junnaavan paikallaan... Iltapäivällä kävin ulkoiluttamassa kuplaa ja kotiuttamassa postista uuden ja mahtavan Fedora-hattuni. Viiden jälkeen kavereita alkoikin kokoontua matomäkeen, josta sitten lähdettiin puoli kasin aikoihin kohti Poria ja Jazzeja. Alavireisen viikon jälkeen oli erityisen siistiä nähdä taas omaa porukkaa. Kavereita, joiden seurassa ei tarvitse jännittää tai kokea itseään tippaakaan ulkopuoliseksi. Ilta venyi pitkään, eikä sunnuntai käynnistynyt kuin vasta kahdeltatoista. Alkuiltapäivästi kävin jeesaamassa Jaskaa koneen kanssa, eikä mennyt kovinkaan kauaa kun sai tuntea onnistuneensa. Kolmelta suunnattiin kohti Kirjurinluoto Areenaa ja Jeff Beckiä. Kesän kaksi festarikäyntiä ovat osoittautuneet todellisiksi lottovoitoiksi, kaikin puolin. Illalla rentouduttiin kotona ladaten akkuja pikkuhiljaa uudelleen. Maanantaina käytiin vielä rundilla, mutta isompaa tulosta siitä ei tullut. En jotenkin pysty myöntämään vähäisten rundien ja lyöntien vaikutusta tulokseen. Kaippa ensi viikonloppuna tuo takatiin 81 kääntyy pikkuhiljaa jo seiska-alkuiseksi. Toivottavasti ainakin... Iltapäivä kului pyöriessä ympäriinsä kotona. Pakkausta, TTY:n papereiden täyttämistä, Lessun siirtämistä laukkuun ja muuta, unohtamatta tietenkään yhteistä kahvihetkeä ennen lähtöä. Porukat suuntasivat taas Vammalaan ja itse lähdin takaisin Tikikseen. Hienon viikonlopun jälkeen tuleva miniviikko näyttää positiiviselta, eikä ajomatkan jälkeen viimeviikoisesta negatiivisesta energiasta tunnu olevan jäljellä ripaustakaan.

Golfkankeutta & Lessun matka alkaa

Maanantai etenee varsin vapaamuotoisesti, joten on sopiva hetki kertoilla viikonlopusta.

Perjantai sujui tavallisesti. Aamupäivä mäellä ja iltapäivä sitten yksikössä tehden erilaisia lomavalmisteluja. Suuremmin ei joutunut töitä paiskimaan, vaan aika kului niin varusvaihdossa kuin nukkuessakin. Yhden jälkeen siivottiin tupa vääpelin pitämää teksiä varten ja pakattiin lomakassit. Nopean tarkistuskierroksen jälkeen lomatarkastus aloitettiin jo tasan kolmelta, eikä aikaakaan kun pääsin jo starttaamaan kohti etelää. Kotimatkalla käväisin nopeasti Köyliössä mökillä, jossa muu perhe viettelikin kesäpäivää hyvässä säässä. Kahvittelun ja jutteluhetken jälkeen jatkoin matkaa Kokemäelle. Kaupan kautta kotiin ja vaatteet vaihtoon, jonka jälkeen suuntana olikin Järilä. Ilta kului pitkällä kaavalla grillin ollessa kuumana ja juomien kylmänä. Yöksi palasin kotiin ja suunnilleen neljältä tajusin pistäneeni unirytmin taas kerralla kuntoon. Lauantaina hinattiin ukon kanssa pakettivolkkari Heinon korjaamolle ''kesäkunnostukseen'' ja iltapäivästi käväisin Porissa hakemassa laukun Lessulle ja uuden pikkuvahvarin, sillä olin päättänyt viedä soittimen mukanani Tikikseen. Illalla lähdettiin vielä pelaamaan golfia koko porukan voimin. Kyseinen laji tuntuu tällä hetkellä pistävän vastaan niin fyysisesti kuin henkisestikkin. En muista monennenko kerran tänä vuonna selkä rajoittaa pelaamista, joten puolikas kierros oli jälleen kerran aikamoista rulettia. Aina kun on aikaa pelata tuntuu jokin paikka olevan klesana. Samalla vähäiset kierrokset ja kroppa muodostavat oudon mentaalilukon päähän; vaikka mahdollisuuksia olisi ei silti saa tulosta aikaan, tai ainakaan rentoutta. Toivottavasti loppukesästä pelimieli vapautuu ja saan pelattua muutaman onnistuneenkin rundin, kun nyt ne tuntuvat vain olevan kiven alla.

Sunnuntai kului puolittaisesti. En halunnut lähteä Vammalaan pelaamaan tai lyömään, sillä tuloksen saattoi aavistaa mielessä. Iltapäivän aluksi kävin ajelemassa kunnon lenkit kuplalla keskustassa ja lähimaastossa, eikä paljon hienompaa reilua tuntia olisi voinut kuvitellakkaan. Lounasta syötiin mökillä ja viiden aikaan olikin lähtövalmisteluiden aika. Käväisin kaupassa hakemassa kahvittelutarvikkeita tupaan ihan yllätysmielellä ja pakkasin tavarat & Lessun uuteen pussiin. Matka sujui joutuisasti ja kerkesipä illalla vielä testamaan tuvan akustista ympäristöä. Maanantaita on kulutettu mäen, yksikön ja muken sekoituksella. Illalla taas tennistä ja skittareeniä, elikkäs normisettiä.

Todellisia työjuhtia

Torstai kului vauhdikkaasti. Aamulla herättiin virkeänä täysimittaisten unien jälkeen. Kahdesta asiasta huomaa jälleen unirytmin parantumisesta ja rennoista päivistä. Viimeisen viikon aikana on tullut nähtyä kaikenmoisia unia ja viime yönä oli vuorossa hurja kaahausuni virolaisella naispoliisilla höystettynä. Tuli ihan Bullit-elokuva mieleen kun aamulla heräsin. Toinen huomiollepantava asia on hereille havahtuminen ennen varsinaista herätystä. Kun energiavarasto on täyttynyt, tuntuu heräävän helpommin pieniin ääniin kevyestä unesta. Mutta takaisin asiaan. Aamu jatkui juoksulla aamupalalle ja sieltä palattuani huomasinkin kellon olevan vasta hieman jälkeen puoli seitsemän. Koko tupa päätti jatkaa unia vielä tunnilla, ennen mäelle siirtymistä. Seuraavaksi herättiinkin varavääpelin sanoihin ''Mitä sankarit, milloin palvelus alkaa?''. Vääpeli oli tarkastuskierroksella yksikössä, eikä kello ollut edes kahdeksaa. Nopeasti kerrottiin palveluksen alkavan kahdeksalta ja mies lähti tyytyväisen oloisena pois. Juuri sopivasti kasiksi siirryttiin mäelle ja siellä aamupäivä kuluikin suhteellisen nopeasti. Hernekeiton nauttimisen jälkeen siirryttiin yksikköön hommiin. Ruokabreikillä siirrettiin pyörät TKKK:n varastoon nopeasti, joten aikaa säästyy huomiselta. Kolmeksi kaikki oman tuvan neljä taistelijaa lähtivät työtehtäviin muonituskeskukselle. Tarvi valmistella uusien alokkaiden aloitusjuhlaa. Hommaa oli monenlaista, niin bändikamojen roudaamisesta grillien kasaamiseen ja tuolien järjestelyyn. Kuuma sää koitti haitata, mutta pilke silmäkulmassa ja hyvällä sykkeellä hommat hoidettiin mielestäni varsin mallikkaasti ilman nurinoita. Itse juhlan ajaksi siirryttiin taas vlk-merkkien tienaukseen tenniskentälle. Monen päivän pelaaminen alkaa tuntua kropassa, eikä kukaan ollut ehkä ihan terävimmillään. Onneksi lomat koittavat huomenna, joten ainaki yksi päivä lepoa (selälle) on tiedossa ennen lauantain urheilusuorituksia. Lähempänä kahdeksaa palattiin auttamaan purkuhommissa. Työntekijät palkittiin tottakai limukalla ja munkilla, joten työinto saavutettiin ulkoisen motivaation keinoin. Suunnilleen ysiltä oltiinkin takaisin tuvissa huollettuina. Päivä oli hommaa täynnä, mutta eipä sen väliä kun aika riensi nopeammin. Huomenna aamupäivä vielä töitä ja sitten suunnataankin yksikköön lomavalmisteluihin. Kiinniolon jälkeen maistuu jälleen loma, sekä Espanjan MM-mestaruusjuhlat Järilässä! Kettu kuittaa, palaillaan todennäköisesti lauantaina!

Univelkaa etsimässä

Tiistai alkoi haukoitellen. Yön oli jakanut kahtia apupäivystys ja vaikka viisi tuntia tulikin nukuttua oli olo aamulla silti aika rasittunut. Ei aika kahdestatoista kolmeen silti ihan hukkaan mennyt, vaan filosofiaa tuli luettua reilut sata sivua. Toivottavasti uudet opukset Nietzscheä ja Linkolaa odottavat kotona, sillä vanhat alkavat olla koluttuja loppuun. Aamiaisen jälkeen alkoivatkin yleissotilaalliset oppitunnit, jotka käsittivät niin päällikön kuin vääpelinkin tunteja. Lisänä aamupäivällä käytiin toistamiseen litteraoppitunnille. Tuntui hassulta istua alokkaiden keskellä kuuntelemassa vanhasta ja tutusta asiasta. Muutto aukista tukikohtakomppaniaan ei ole kovinkaan ihmeellinen muutos, joten mielestäni asiassa hieman ylireagoitiin. TKKK:n toiminnasta kertovat tunnit olivatkin hieman toista maata, mutta viimeiseksi pidettävät lomaoppitunnit olivat samanlaiset kuin aukin alussa. Päivä kului omalla painollaan tuon ehkä pahimman oppituntivihollisen, univelan säestyksellä. Illalla taas perinteinen tennistunti ja aikaisin nukkumaan.

Keskiviikko palasi tavalliseen eriytyvän koulutuksen rytmiin. Heräämisaikataulu tuntuu suhteellisen kireältä nyt uudessa yksikössä. Syömään pitäisi mennä 6.10 ja matkakin on pidempi kuin aukista. Tottuuhan siihen nopeasti, mutta kun valmistautumisajasta leikataan 20min huomaa eron aika helposti. Aamulla käväistiin mäellä ja palattiin opiskelun pariin yksikköön. Pari lomapuoltoakin tuli haettua ja läpivienti kertoo Sonisphere-maanantain olevan komppa-HL, joten homma tuntuu menevän suunnilleen täydellisesti! Lounaan jälkeen mentiin mäelle, jossa hommat pistettiin pakettiin pikkaisen aikaisemmin kuin tavallisesti. Aikaa poltettiin valumalla matka hitaasti kohti mukea ja onnistuneesti päästiin suoraan syömään. Iltapäivällä ilmaantunut ukkonen ja sade yrittää haitata. Itseäni ei kauheasti haittaa, sillä yli 30c lämpötilat tuntuvat varsin tukalalta. Toisaalta tenniskenttä on liukas, joten pelaamisen saa varmaankin unohtaa. Tarvii siis suunnata vain lenkille, sillä vielä on yksi kuntoisuusloma tienattavana. Eilen neljäs lappu tuli täyteen, joten tavoitteeseen on vielä 12 merkkiä matkaa.

Lämpöä ja uutta verta

Sunnuntai kului nopeasti kiinniolon selän katkettua. Päivällä aika kului lähinnä tuvassa ja ensi kesän reissun pohdinnassa, mutta illalla jaksauduin pari vlk-merkintääkin saalistamaan. Kuuden jälkeen aukissa kävi todellinen tohina, kun tupia ja muuta ympäristöä laitettiin kuntoon uusia alokkaita varten. Elsot eivät suuremmin ''päässeet'' osallistumaan, sillä meistähän ei ryhmänjohtajia tule. Tyydyttiin vain sluibailemaan päivystäjänpöydän maastossa ja katselemaan tuota näennäisesti hallittua kaaosta. Loppuillan kruunasi mm-finaali, joka sekin nähtiin mahtavasti elokuvasalissa. Itse peli ei mielestäni täyttänyt maailman parhaiden maiden kohtaamista, vaan keskittyi enemminkin filmaamisten ja koiruuksien välisen tasapainon saavuttamiseen. Mutta saatiinhan se ratkaisu lopulta, jonka jälkeen odottikin viimeinen yö 1.k:ssa. Vielä ennen unia päätin pakata loput kamat lomakassiin ja reppuun, ettei aamulla tarvisi turhaan sykkiä. Päivä päättyi muutamaan jäätävään futisanalyysiin ja niin joukko taas hiljeni toisten mennessä nukkumaan ja toisten jäädessä vielä bittiavaruuteen.

Suhteellisen lyhyiden nokosten jälkeen uusi viikko lähtikin käyntiin pirteästi. Aamiaisen jälkeen hoidettiin loput varusteet 3.k:hon, jonka jälkeen olikin loppupäivä itsenäistä opiskelua yksikössä. Ulkona lämpötila kohosi, mutta kiitos loistavan ilmastoinnin oli sisällä tuvassa mukavan viileää. Iltapäivällä tupa lähti yhdessä sotiemme kotiin kahville. Yhtenä tarkoituksista oli tutkailla uusia nais- kuin myös miesalokkaita hyvästä ilmasta nauttimisen lisäksi. Puheenaihe johkaantui väkisinkin omiin kokemuksiin p-kaudesta, eikä yhteiseltä muistelohetkeltä voinut estyä. Reippaan puolituntisen jälkeen palattiin taas yksikköön. Apupäivystäjänä pääsin vastaanottamaan itsekkin parit alokkaat, jonka jälkeen painelin rauhassa syömään mukeen. Takaisin tullessa lämpö taas tuntui hieman jopa liialliselta ja tuvassa n900:n sää-app ilmoitti asteiksi +31. Huh hellettä! Ruokalepoa on hoitanut blogikirjoittelu ja nyt suuntana onkin taas tenniskenttä. En muista hetkeen näin onnistunutta viikonaloitusta ja kokonaisuudessaankin päivä taitaa olla puolivuotisen matkan parhaimmistoa.

Ja juna kulkee vaan...

Perjantai kului yllättävän leppoisasti. Yöllä saatiin nukkua hyvin eikä aamullakaan tullut sen suurempia jekkuja kotiutuneilta, muuten kuin musiikillisen herätyksen muodossa. Aamiaisen jälkeen kaikki pakkasivat lomakasseihin suurimman osan varusteistaan, sillä iltapäivällä oli tarkoitus muuttaa. Aamupäivällä käväistiin myös mäellä, mutta jo ennen lounasta oltiin takaisin yksikössä valmistelemassa ja fiilistelmässä hilpeitä tunnelmia (siis II/09 erän apukouluttajien toimesta). Lounaan jälkeen yhdeltä roudattiin kamat 3.k:hon jossa melkein tunnin odottamisen ja sotilaspassien lärpätyksen kuuntelun jälkeen päästiin valloittamaan uudet neljän henkilön tuvat. Sinänsä ihan hienoa saada muutosta tupajärjestykseen ja omaan asuintilaan. Ensimmäistä kertaa kohdalle tuli myös alapunkka, sillä kerrossänkyjä ei pikkutuvissa pahemmin ole. Kun kamat oli lajiteltu kaappeihin siirryttiin takaisin aukiin aloittelemaan virka-apukiinnioloa rauhallisesti surfaten internetin bittivirrassa. Yksikköön palatessa vanhoja naamoja ei pahemmin näkynyt, vaan valta oli vaihtunut. Kahdelta tuli ilmoitus uudesta muutosta, sillä uudet tuvat olivatkin väärät. Onneksi hälytys osoittautui vääräksi ja turhan kävelyreissun jälkeen siirryttiinkin jo päivälliselle. Iltaa sävyttivät niin sotilaskotilähetti-työtehtävä ja tennis. Loppuilta venyi yli puolenyön interrailjuttuja selvittäessä. Lauantai alkoikin juhlallisesti Kari Tapion 'Juna Kulkee'-biisin soidessa, sillä puoliväli aamuista on nyt suoritettu! Päivä varmaankin kuluu ilman sen suurempia rutiineja niin urheilun kuin viihde-elektroniikan parissa.

Ps. Nyt puolivälissä onkin hyvä heittää pallo lukijoille. Haluaisinkin tietää kommenteilla, mikä blogissa on ollut tähän menessä hyvää ja erityisesti mikä on ollut huonoa. Palautteen kautta olisi helppo kehittää kirjoituksia, jotta loppupuolikaskin sujuisi toivottavasti värikkäissä ja mielenkiintoisissa merkeissä!

Alikersantin uudet vaatteet

Viikkoa on kuljettu eteenpäin tavallsilla rutiineilla. Päivät koulutuksessa, illat koneella sekä liikkumassa. Viikon lajin arvo taitaa kuulua tennikselle, kun tänään neljättä kertaa peräkkäin sitä mätetään. Päivistä ei ole mitään suurempaa uutisoitavaa. Tiistai ja torstai kuluivat mäellä, mutta pikkulauantain päivystysrupeama toi vähän vaihtelua puurtamiseen. Iltavahvuuslaskentoja ei ole viikolla pahemmin ollut ja kaikki tuntuvat odottavan seuraavia tavoitteita; vanhat konkarit perjantain kotiuttamista, uudet ryhmänjohtajat p-kauden alkamista tulevana maanantaina ja itse muuttoa sekä kiinniolon selättämistä.

Jos päivistä erikseen jotain haluaa mainita, voi vain todeta että päivystäminen vie tietyllä tavat voimat, tai ainakin henkiset voimavarat. Vaikka päivästä 80% voi olla pelkkää odottamista ja tarkkailua, kun tapahtuu niin päivystäjänpöydällä todella ''tuulee''. Pienten työtehtävien järjestely ja päiväsajan tarkistustehtävät ovat pientä, kun juuri kohta kotiutuvat saapuvat laumoina iltavapailta. Sillon varusmieskortteja todellakin sataa, eikä hommaa helpota yhtään kohtuullinen malttamattomuus höystettynä väkijuomilla. Eipä sillä, uskon ettei omakaan kärsivällisyys ole parhaimmillaan puolen vuoden päästä. Onneksi kuitenkin hommat järjestyivät ja iltavahvuudestakin sain tovin pohtimisen jälkeen tolkkua. Unitunnit tuntuivat varsin lyhyiltä, mutta kevyttä päivää jaksaa painaa pienemmilläkin unilla. Torstai on taittunut helposti, eikä sunnuntaihin saakka ole odotettavissa nakkeja. Futiksen loppumatsit saa kerrankin katsoa rauhassa, vaikka aikaisemmin oleilu ulkomailla on vienyt mahdollisuudet. Lainatakseni erästä linjakaveria: ''Toisaalta...'' Uunituore VMTK:n puheenjohtaja hommasi vielä mahdollisuuden käyttää elokuvasalia katselupaikkana, joten mikäs sen mahtavampaa. Tänään saatiin myös tilatut kurssipuvut nopealla aikataululla, eivätkä ne hassummat ole. Itse odotin selvästi heikompia brodeerauksia ja uudet kuteet ovatkin maailmanluokkaa smurffeihin verrattuna! Suuri kiitos kuuluu tupakaverille, joten isoa kättä sinnepäin! Näillä kuulumisilla kohti viikonlopun helteitä, palaillaan!

Partasuita, kuplaa ja golfia (sekä paluu arkeen)!

Kesälomat on pidetty ja nyt taas takaisin normaaliin menoon. Pitkät lomat eivät sen suuremmin houkutelleet kirjoitteluun kun kokoajan oli menemistä ja tekemistä eri suuntiin. Sinänsä myös inttiblogiin tavallisen elämän rustaaminen olisikin vähän hassua. Ennen Juhannusta aika kului mukavasti tennikseen aamuisin ja golfiin päivisin. MM-jalkapallo kruunasi illat runsaitten grilliherkkujen säestämänä. Perjantaina sitten aloitettiinkin Juhannus toden teolla Matomäessä. Tutut naamat, grilli kuumana ja juomat kylminä ilta kului leppoisasti. Vaikkein ilma ollutkaan hirveän lämmin oli meno silti mukavaa. Lauantaina jatkettiin Lahtisilla heti päivällä. Iltapäivä sauna valmisti menon joka yltyi illan edetessä. Sunnuntaina palauteltiinkin oloa ja käväisin mökillä syömässä perheen kanssa. Illasti vielä lähdettiin Pansion tuoreen spollealikin kanssa käymään Porissa rentouttavalla biljardilla. Pelikin kulki, eikä unkarilainen haastajapelurikaan pärjännyt perisuomalaiselle sisulle. Maanantaista eteenpäin pelattiinkin sitten golfia oikein urakalla jatkaen siitä mihin loppuviikolla jäätiin. Alkuviikolla noudettiin jälleen kotipihaan myös keskikesän loistavin ajoineuvo; '50 mallinen tummanruskea kuplavolkkari. Ajeltua tuli lomalla monet kerrat, eikä kiinnostuneilta katseilta voinut suuremmin välttyä. Keskiviikosta eteenpäin loppuloma olikin suhteellisen täytenäinen. Aamun golfrundin jälkeen sekä kuplan ulkoiluttamisen jälkeen suuntasin kohti Turkua. Henrikinkadulla vaihdoin autoa ja suuntasin Vaappenin kanssa kohti Papinsalmea. Sieltä matka jatkui venerantaan, josta lähdettiinkin nauttimaan Turun saaristosta Pasi-serkun ohjastaessa venettä. Loistava ilma ja mukava seura kruunasivat hienon retken. Yö menikin siskon kämpässä. Päivä kului kaupungilla (vaikka unet kestivätkin melkein yhteentoista) ja intialaisen lounaan jälkeen siirryttiinkin Harjattulaan pelailemaan golfia Pasin kanssa. Pettymys oli suhteellisen suuri, kun samaan flightiin varattu naisten huippujuniori ei tullutkaan mutta muuten kierros oli onnistunut. Kierroksen jälkeen huristelin vielä kotiin ja päätin varata vielä peliajankin perjantaille. Perjantain kierros venyi auringonpaisteessa ylipitkäksi ja nopean Tamperevisiitin jälkeen selviydyin vielä yöksi Köyliöön mökille. Lauantai olikin loman huikein päivä, sillä oli koittava aika Järvenpään Puistobluesin! Alkuiltapäivästä löydettiin isän kanssa helposti festarialueelle ja kahden lämmittelijän jälkeen kuudelta lavalle nousi teksasilaisten partasuiden ZZ Top. Keikka oli korkeatasoinen, eikä paljon parempaa huipennusta lomalle olisi voinut valita. Tyypilliset ''Isomäenjäähalli''-biisit kuultiin eikä soundeissa ollut valittamista. Illalla ehdin vielä kierrokselle kuplan kanssa lähimaastoihin. Sunnuntaiaamun vei taas Pirunpelto ja golf. Rundi oli ehkä kesän mukavin ainakin fiiliksen perusteella. Peli ei niinkään loistavaa ollut, mutta nautittavaa silti. Illalla ajeltiin taas pitkästä aikaa Tikkakoskelle ja vaihdettiin tunnelmat tupakavereiden kanssa. Kokonaisuudessaan loma oli mahtava, enkä muista hetkeen yhtä ''pitkiä'' päiviä kuin nyt, ainakaan kesälomalla. Myös iso käsi mahtaville ilmoille, jotka tuntuivat vain paranevan paranemistaan toisella viikolla. Vapaa-aikaa oppii pikkuhiljaa arvostamaan entistä enemmän.

Nyt kuitenkin taas maanantaihin. Sama kaava jatkui ilman sen suurempia muutoksia. Vapauksia on tullut lisää, eikä aamutekseistä tai muodossakulkemisista niin älyttömästi kiristellä hampaita. Pienissä osastoissa syömään ja omaa rauhallista ajankäyttöä aina palvelusaikojen välissä. Käytännössä koko päivä kului mäellä, poislukien aamun tiedusteluhetkeä 3k:hon, jolloin selvisi että muutto tapahtuu perjantaina. Ei maanantai silti ihan yltiöpositiivisissa meiningeissä kulunut, kun ensi viikonloppu napsahti oudolla arvalla kiinni virka-avun takia. Onneksi kaikki loput Tikis-viikonloput näyttävät olevan auki aina Elokuun keskivaiheille saakka. Illalla tarvitsee taas alkaa treenaamaan itseään takaisin siasta ihmiseksi tällä kertaa tenniksen avulla. Toivottavasti edes pari syötyä grillimakkaraa saa eliminoitua seuraavan puolentoista viikon aikana...