Odottamaton lomapidennys ja kaksi kulmarautaa

Alkuviikko meni nopeasti ja silti ehti tapahtua kaikenlaista. Maanantaiaamun avasi täysvarustarkastus. Se hoidettiin jo totutun fiksusti, Tikkakosken tyyliin. Itseltä ei puuttunut mitään, eikä linjaltakaan häviämisilmoituksia tullut. Ennen lounasta piti vielä suorittaa kurssin palauteoppitunti, joka oli kylläkin jo tehty edeltävinä viikkoina. Tästä syystä kun kenelläkään ei mitään pakollista asiaa ollut, päätettiin kyseinen ohjelma perua. Aamupäivän pari viimeistä tuntia ennen lounasta sujuivat siis helposti höyhensaarilla. Ruokailun jälkeen oli merkitty liikuntakoulutusta ja oma tupa lähti kokonaisuudessaan vmtk-lenkille. Aikaa oli varattu runsaat kolme ja puoli tuntia, joten ei tullut ihmeemmin sykittyä. Melkein puolentoista tunnin jälkeen lenkki oli kierrytty ja päivän palvelus nimellisesti suoritettu. Huollon ja vaatteidenvaihdon jälkeen linjanjohtaja pyysi porukan alakerran luokkaan. Asiana olivat juhannuslomat, joita nyt voitaisiin pidentää jos väki haluaisi. Alunperin oma juhannukseni oli tiistaista sunnuntaihin, eikä seuraavista lomista ollut tietoa. Itsekkin innostuin mahdollisuudesta, kun Ruisrockreissu tuntuu kuivuvan kasaan ja köllejäkin on. Yhdessä laadittiin loma-anomus, jolla melkein kaikkien lomat pitenivät. Reippaan puolen tunnin päästä luutnantti käveli takaisin tupaamme ja ilmoitti muutoksesta. Yksikön päällikkö ei halunnut jättää yhtäkään tulevista alikersanteista paikalle, joten muutos oli radikaali. Koko linja lähtee lomille, aina 4.7 saakka. Vaikka lomille ei voi pakottaa, näytti taas byrokratia hoitavan oman hommansa. Siltikään ei voi valittaa, onhan nyt kesän paras aika lomailla. Hyvin hämmentyneenä puun takaa tulleista lomista päädyin itse tv-tupaan illaksi katselemaan leffoja ja rauhoittumaan. Tiistai kuluikin pelkästään kurssijuhlassa ja sen valmisteluissa. Aamulla ei sen pahemmin ohjelmaa ollut, vaan vasta ennen yhdeksää siirryttiin mukeen jossa tilaisuus hoidettiin pois alta. Kurssitodistukset jaettiin, priimukset palkittiin ja oppilaat ylennettiin. Puolustusvoimien tapaan juhla oli jälleen hyvin muodollinen. Tilaisuuden aikana tuli mietittyä hävisikö sittenkään mitään kun ei päässyt Rukiin? Vaikka kurssien tarkoituksena onkin johtajuuskoulutus, on ainakin aukin kohdalta sanottava se, että kokonaisuutena suhteellisen yleishyödyllistä tavaraa. Tämä on kylläkin vain oma mielipiteeni. Tilaisuus päättyi kahvitukseen jonka jälkeen uunituoreet alikersantit siirtyivät yksikköä siivoamaan kaksi kulmarautaa rinnoissaan ja valmistautumaan lounaaseen. Yhdentoista jälkeen käytiin syömässä ja tuntia myöhemmin henkilökunta alkoi tarkastaa tupia pitempien lomien takia. Puoli yhdeltä pidettiin lomatarkastus, jonka jälkeen suurin osa pääsi lomille muutamaa rosvopartaa lukuunottamatta (pääsivät kun olivat ajaneet partansa). Matka kului kerrankin ripeästi ilman muropakettikuskeja ja parin homman jälkeen iltaan onkin rauhoituttu jalkapallon voimin. Loma tuli niin puskista, ettei edes tiedä mihin lomapäivät kannattaisi käyttää. Luulen kuitenkin kolopallon, tenniksen ja kavereiden vievän suurimman osan ajasta. Toivottavasti säät suosivat.

Komennus pitenee ja kesäkeli jatkuu

Leiriviikon ja grillijuhlien palaan taas takaisin postailemaan. Sunnuntai-iltana Tikkakoskella pakattiin leirikamppeet, joihin sisältyi monenlaista viihdykettä; leiristä oli tulossa helpoin aukin aikana. Nopeatempoisen aamun jälkeen lähdettiin seiskan jälkeen leirille. Matkat päästiin kulkemaan bussilla, joten viimeisetkin energiatyhjiöt pystyi tankkaamaan täyteen. Itse leiristä ei ole suuremmin kerrottavaa. Lepotaukoja oli mukavasti, eikä oheishuollostakaan tarvinut nurista yhtään. Omalla kontolla oli leirin vääpelin työtehtävä, joten majoitustarvikkeista piti pitää hyvää huolta. Onneksi meikäläisellä oli erityisen noheva apulaisvääpeli oikeana kätenä, joten homma pysyi hienosti paketissa. Leiriviikon aikana oli hieno jälleen kerran huomata porukan ryhmäkiinteys, niin yhteisten urheilutemmellysten (mm. keihäänheitto, pesäpallo ja sotilaspaini) kuin keskustelujenkin kohdalla. Tietenkin pieniä ja keskisuuria erimielisyyksiäkin joukkoon mahtui, mutta voimakkaiden persoonien ryhmässä on sekin mielestäni hyvinkin ymmärrettävää. Leirin suurin miinuspuoli oli kelvoton sää alkuviikolla, mutta kun telttakin pysyi kuivana ei vanne alkanut kiristämään päätä kenelläkään. Tietyllä tapaa itseä ei tippaakaan haittaa kostea kesä, sillä vähissä ovat meikäläisen makailupäivät. Leirin aikana kuultiin myös mukava muutos. Vaikka mainostin viimeisen täyden viikon alkavan Tikkakoskella, jatkuu komennus aina Elokuulle saakka. Seuraavat kahdeksan viikkoa porukka pysyy vielä yhdessä. Itselle heräsi ajatus hakea ehkä siirtoa vielä lopuiksikin kuukausiksi Tikkakoskelle, mutta saa nyt nähdä mitä päätän. Perjantaiaamusti palattiin kasarmille ja hoidettiin leirivarustus kuntoon. Iltapäivälle kertyi vielä pari tuntia rötväysaikaa, sillä joku oli oudosti tilannut elsoille vielä päivällisen joka tarvitsi nauttia kolmelta. Ajomatkan jälkeen olikin aika sykkiä ympäri Kokemäkeä, ennen kuin juhlaporukka alkoi kerääntyä; oli aika kesän ensimmäisten Matomäen grillikestien. Myös tuleva interrailporukka kerääntyi ja sai aikaiseksi moninaisen listan tavoitteita ja kohteita ensi kesää ajatellen. Näistä kirjoittelen vielä tämän illan aikana koottua tekstiä reiliblogin puolelle. Lauantaina sää jatkui huonona, eikä ole tullut tehtyä muuta kuin otettua rennosti. Huomenna suuntaan aamurundille Vammalaan, jonka jälkeen illasti suunnataan Tikkakoskelle. Odotettavissa kaksi päivää hommia, joten juhannus alkaa tiistaina.

Rennosti kassulla

Voi Loiri, kirjoittaminen on vähän jäänyt. Loppuviikosta ei sen suuremmin ole kerrottavaakaan, joten eipä väliäkään. Aika kului mäellä suurimmaksi osaksi ja muu auk vietti viikon leirillä. Vapaa-aikoina hoidettiin leirivalmisteluja loppuun ja torstaina pakattiinkin suurin osa kamoista. Oma johtamisviikko meni ihan mukavasti, ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Mukavaa vaihtelua tämäkin, vaikka tässä kohtaa palvelusta ei annettu näyttö vaikuta käytännössä mihinkään. Näin nitoutuneen ryhmän johtamisessa ei hirvittävästi haasteita ole, ehkä vain sen verran kuin jätkät jaksavat källejä palveluksessa tehdä. Kiinniolon jälkeen päivät olivat rentoja. Ei hirvittävää kiirettä mihinkään, vaan pikkuhiljaa kohti lomia. Iltaisin liikkuminen jatkui normaalisti. Tikkakosken kolmas tienattu kuntoisuusloma häämötti ja keskiviikkona sekin saavutettiin. Vaikka laiskojakin aikoja on Keski-Suomessa ollut, täytyy olla silti ihan tyytyväinen näihinkin. Perjantai hieman vaihtoikin päiväjärjestystä, kun heti aamulla suunnattiin Itärannan esteradalle kun vuorossa oli kolmas liikunnan koulutyö. Lyhyen pyörämarssin jälkeen esteet käytiin vuorotellen läpi, jonka jälkeen olikin itse suorituksen aika. Heti lähtöviivalla lupasin pullakahvit jokaiselle joka meikäläisen taakse jää ajassa, sen verran jäätävää meno oli harjoitellessa. Jotenkaan hyppiminen erilaisten tukkiviritelmien yli ja ali ei välttämättä ole ihan itseä varten. Ennen yhdeksää lähdettiin takaisin kasarmille, neljä pullakahvia köyhempänä. Aamupäivällä hoidettiin vielä henkilökohtaista huoltoa ja sitten perjantai olikin paketissa. Hyväksytysti suoritetusta RJ 2-marssista johtuen päästiin lähtemään lomille jo 12.30, kyllä maistui! Hienon aikataulun johdosta ehdittiin vielä käymään Vammalassa kierroksella. Lauantaina tartuin kitaraan pitkästä aikaa, sekä kävin katsastamassa klassisen Tulkkilan Yön, vaikka tunnelma alkaakin olemaan aika väsynyttä. Onneksi bändit olivat ihan onnistuneita, erityisesti illan päättänyt funkryhmä Poutatorvi. Tapahtuma alkoi kuolla jo puoli kahdelta ja suuntasin kotiin. Sunnuntai otetaankin rennosti ja illalla lähdetään kohti Tikkakosken viimeistä täyttä viikkoa.

Juhlatunnelma huipussaan

Jaahas, uusi viikko alkuun. Kinkkua taaskin maha täynnä ja jatketaan kohti toivottavasti aurinkoista viikonloppua. Lauantai ja sunnuntai noudattivat samaa kaavaa. Aamulla rauhallisesti ylös, aamupalaa naamariin ja koneelle kuluttamaan aikaa. Sekalaisessa järjestyksessä elokuvia tv-tuvassa, nettikeskusteluja, pelaamista ja surffausta. Aika normisettiä virka-apuviikonloppuun siis. Lauantaina ennen päivällistä suunnattiin liikuntasaliin säbälle, jonka jälkeen mukavavauhtinen lenkki varmisti päivän toisen vlk-merkinnän. Päivällisen jälkeen aika kuluikin erilaisia toimintaleffoja lähinnä naureskellessa. Koulujenpäätöstunnelmaa haettiin ohessa facebookin tilapäivityksistä ja muken jälkiruoista. Mutta katsellaanpa sitten ensi vuonna meininkiä tarkemmin, pääsee sentää kovalaatuisia kaiffareita ylioppineiksi, kait! Ilta loppui lyhyeen Aukin yläkerran sekoillessa, jolloin vartiopäällikkö palautti kaikki taistelijat tupiin nukkumaan. Sunnuntai noudatti samaa kaavaa. Mahtavan puolustusvoimien brunssin jälkeen tosin hoidettiin kalustolistat ja muut hommat valmiiksi leiriä varten kuljeksimasta. Iltapäivällä jaksautui säbään, mutta lenkki sai tällä kertaa jäädä. Ilta kului rauhallisesti.

Maanantai alkoikin jo ennen kuutta, sillä alkamassa oli oma linjan oppilasvanhin-viikko. Perjantaihin saakka siis johdetaan porukkaa syömään ja oppitunneille, mäelle jne jne. Aamupalan jälkeen hoidettiin palautetilaisuus apukouluttajille, jonka jälkeen loppupäivä kuluikin päivälliseen saakka mäellä. Pari apupäivystystä tappoivat vapaa-ajat keskipäivällä ja päivällisen jälkeen, mutta eipä tarvi paikkailla enää illalla. Yöunet jäävät hiukan väliin, sillä toisen apupäivystäjän on herättävä kuudelta. Eipä silläkään ole väliä, kun viikko-ohjelma on helppo ilman sen suurempia erikoisjuttuja. Nyt tarvii taas kiirehtiä kirjoituksen kanssa, sillä vlk-säbä painaa päälle. Enää kolme merkintää ja kolmas KL on taskussa. Palaillaan kun keretään.

Onnistunut lippujuhlan päivä

Päivitystä eilisestä heti aamutuimaan. Taas ollaan kiinni, mutta tällä kertaa virka-avun takia joten vapaa-aikaa riittää. Eilen juhlittiin puolustusvoimien lippujuhlan päivää ja aamusta iltaan kuljettiin lomapuvussa. Aamu oli tavallinen ilman sen suurempaa sykettä ja kahdeksalta koko aukki järjestyi ulos kun loputkin oppilaat ylennettiin korpraaleiksi. Varsin muodollinen tilaisuus oli nopeasti ohi. Ennen varsinaista lippujuhlaa ehti hyvin ottaa vielä tunnin pituiset aamutorkut ja puoli kymmenen jälkeen lähdettiin uudestaan ulos. Lippujuhla oli perinteinen, niin puheitten kuin kenttärovastinkin juttujen osalta. Virsilaulu kaikui odotetun moniäänisesti ja ohimarssi hoidettiin rutiinilla. Juhlan jälkeen odottava lounas poikkesi normaalista päiväjärjestyksestä paremmalla laadulla ja kahdella jälkiruoalla. Iltapäivä kuluikin tasaisesti tuvassa. Lomateksiin tai -tarkastukseen kun ei ollut asiaa, voitiin ottaa rennosti. Linjanvanhin vielä varmisti sähkölaitteiden käyttöluvan ja siten itsekkin ehdin availla interrailblogin rauhassa. Lomatarkastus oli aikaisemmin kuin normaalisti ja itse jopa missasin lomillelähdön. Kolmen jälkeen suunnattiin syömään päivällistä ja mikä parasta, oli henkilökunnan juhlista jäänyt runsaat määrät täytekakkuja virka-apuosastolle! Parin tunnin ruokalevon jälkeen suunnattiin liikuntasaliin säbälle, sillä kolmannen kuntoisuusloman metsästys jatkuu kovana. Ilta kului tappamalla aikaa koneella ja myöhemmin tv-tuvassa. Lauantai kuluu varmasti samanlaisilla resepteillä, unohtamatta tulevan leirin vääpelihommien valmistelua.

Pyörällä ja marssien

Alkuviikko hujahti, eikä mahdollisuutta tai aikaakaan kirjoitteluun suuremmin ollut. Kasarmin wlan oli alhaalla pari päivää ja loppuviikosta aikaa vei RJ2. Kerätäänpäs kuitenkin tilannetta taas kerran kunnolla nippuun yhdellä tekstillä.

Sunnuntai kului normaalisti. Alaselkä ei näyttänyt elonmerkkejä kun aamupäivällä saavuttiin Vammalaan, vaan sama kärvistely keppien kanssa jatkui kuin lauantainakin. Kolme väylää jaksoin edes yrittää, jonka jälkeen scouttailin maastoja turistina bägi selässä. Muutamia lähestymislyöntejä tuli reenattua, sillä ilman kiertävää selkää nekin onnistuivat jotenkin. Puolen lenkin jälkeen kaikki kolme suuntasivatkin jo takaisin autolle; Isä, minä ja Sisu. Päivällä lounastettiin yhdessä kotona, eikä iltapäivällä jaksanut oikein muuta kuin kuluttaa aikaa rauhallisesti. Illalla ajo takaisin Tikkakoskelle sujui tavalliseen tapaan.

Maanantai hommailtiin mäellä ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Ilma tuntui suosivan ja lähestyvä Kesäkuu näytti starttaavan hyvin. Illalla käytiin reippaalla lenkillä, vaikka pohkeet tuntuivatkin hieman jäisiltä edelleenkin. Venyttely olisi tietenkin vaihtoehto. Tiistai kului osaksi mäellä, mutta iltapäivästi hoidettiin myös valmistelut viikon kohokohdalle, ryhmänjohtajatutkinto kakkoselle. Keskipäivällä pidettiin myös briefi tulevasta, jolloin selvisi että allekirjoittanut oli valittu ryhmänjohtajaksi elson marssiryhmälle. Illalla hoidettiin reppu kisakuntoon ja suunnattiin yöpuulle odottavin ja ehkä jännittyneinkin mielin. Keskiviikko käynnistyi aamureippailulla ja venytyksillä, jonka jälkeen suunnattiin nopeasti aamupalalle. Viimeisten valmisteluiden jälkeen suunnattiin alakertaan kuittamaan turvaliivit ja kartta. Reput sidottiin kiinni pyöriin ja ennen kahdeksaa ensimmäinen marssiryhmä oli valmis ''ladulle''. Kahdeksalta lähdettiin kohti Uuraista ja sieltä sitten eteenpäin. Muutaman vesitankkauksen ja yhden pyörärikon jälkeen oltiinkin 40km lähtöpaikasta, puolivälin lounastauolla. Tunnin pakollisen tauon jälkeen suunnattiin takaisin kohti Tikkakoskea jalat sopivan lämpiminä. Kesken paluumatkan yhden taistelijan oli jätettävä leikki kesken, mutta loppu porukka jatkoi taivaltaan loppuun saakka. Iltapäivä hoidettiin uimarannan maastossa. Syötiin, pystytettiin teltat ja huilattiin. RJ2 oli ohi ja kaikki tuntuivat helpottuneilta. Nukkumaan mentiin jo aikaisin, sillä torstaiset johtamistehtävät tarvitsisivat energiaa. Mutta suunnitelma muuttuikin radikaalisti kolmelta aamuyöllä. Teltat koottiin ja vartin päästä suunnattiinkin jo takaisin sisälle kassun alaovista. Telttakamat pois kannosta, nopea vesipullojen täyttö, uusi kartta meikäläiselle ja taas mentiin. Aamuyön jalkamarssi oli keskipitkä 16km jonka loppupuolella pidettiin pakollinen puolituntinen taukoa aamupalan nauttimiseen lomassa. Lopun neljä kilometriä kassulle olikin aika hujahduksessa ohi. Puoli seitsemältä oli vuorossa vielä henkinen testi, kun ryhmänjohtajalle tarjottii kolmatta karttaa ja uutta marssireittiä, mutta lähtöovella kerrottiinkin että nyt RJ2 oli todellakin suoritettu. Kokonaiskilpailun kakkospaikka kuuden ryhmän joukosta oli suhteellisen suuri yllätys. Nopean suihkun ja tavaroiden järjestämisen jälkeen olikin aika lisäunien. Lounaalle piti nousta ja vähäsen hontelona linja lähtikin kohti mukea. Kahdeltatoista hoidettiin harjoituksen palaute, eikä positiivisen palautteen kuuleminen niin ryhmän kuin ryhmänjohtajankin osalta haitannut lainkaan. Iltapäivällä reenattiin vielä huomista lippujuhlaa ja virsilaulua, jonka jälkeen päästiinkin valmistautumaan päivälliseen. Viideltä olin jo valmis tilailemaan pizzaa, mutta täytyy varmaankin lähteä vielä vähän pelailemaan vlk-säbää. Huominen onkin melkein vain lippujuhlaa ja viikonloppu tulee oleiltua taas täällä. Saa nähdä paljonko 80 poljettua ja 16 marssittua kilometriä alkaa tuntumaan jaloissa, mutta onneksi ensi viikko on helppo.

PS. Piti avata uutta blogia jo tiistaina, ensimmäisenä päivänä Kesäkuuta, mutta toisin kävi. Nyt kuitenkin avaan pitkän aikaa pyöritellyn interrailblogin. Ajatuksena on mahdollistaa reittisuunnittelun seuraaminen kirjoitusten kautta. Kirjoittajia on tällä haava 3kpl, vaikka lisääkin varmasti tulee reissun lähestyessä. Osoite on http://kohtiinterrailiajasenyli.blogspot.com/ joten suosikkilistaan vain, toivottavasti lukuintoa riittää.