Opiskelua ja vanhan kertausta

Nopea spurtti läpi keskiviikon, kiitos iltaohjelman. En halua myöskään tuhlata unitunteja, joten tv-tupa saa jäädä taas kerran. Aamu alkoi tavallisesti, ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Aamiainen oli tavallista parempi, joten elso tankkasi taas reilusti. Heti kahdeksaksi mentiin mäelle, jossa koulutusta läpikäytiin kymmeneen saakka. Sen jälkeen paluu yksikköön ja tunti rauhoittavaa lukemista. Enää n.50 sivua ja pääsen sopivasti siirtymään pääsiäisen aihepiiriin tekstiriveissä, tästä kirjoittelen tulevina päivinä mainintaa. Lounas oli osaltaan ainutkertainen, ilmoittauduin ensikertaa Tikiksen iltapalalle! Houkutuslintuna toimi lihapiirakka ja päiväohjelma mihin ei mahtunut ekstraliikuntaa. Iltapäiväkin kului elsomäellä, ilman sen suurempia kummallisuuksia. Aikamoista pilkkikisaa taas koitettiin laittaa pystyyn, mutta sotkutauko pelasti edes osan joukkion koulutuksenvastaanottokyvystä. Matkat mäelle juostiin elsoille totutusti tahtijuoksua, joten vähän sykettäkin saatiin. Päivällisen jälkeen oli vajaa tunti taas vapaata, jonka jälkeen alkoi iltaohjelma. Syynä eräitten linjojen perseily muutamassa asiassa mm. tervehdykset, toimistokäyttäytyminen ja palvelusohjesäännön noudattaminen jne. Ensin kapteenin johdolla oltiin oppitunnilla e-salissa ja reilu tunti sitten rastikoulutuksessa. Vanhan kertausta, mihin ei omalla linjalla ollut edes syytä. Sama se, yksi tekee väärin ja kaikki kärsivät. Vapaa-aika vain paloi, joten turha valittaa. Iltapala oli pettymys, kun lihapiirakka oli hikisen minimaalinen. Ei enää jatkossa iltapaloja, päätin. Loppuilta ruutineilla läpi, ilman sen suurempia dataus- tai lukuhetkiä. Blogin sentään ehdin ennen hiljaisuutta riipaista.

Hauskaa leppostelua

''Ei nyt enää!'' kuului herätyksen jälkeen verhojenavaajan suusta. Taivaan täydeltä pukkasi lisää kamalaa suojalunta ja tupa kokonaisuudessaan oli siitä kovin närkästynyt. Puhuttiin myöhästelevästä keväästä ja suunnattiin aamupalalle. Seiskan jälkeen pakattiin joukolla virka-apureput valmiiksi kahdeltatoista alkavaa vuoroa varten. Kyseinen tehtävä selittää pääsiäisen lukkiutumisen, vaikka oman osaston vuoro päättyykin lauantaina. Ennen aamupäivän palveluksen alkua kertailtiin Kouluttajan Opasta, sillä aamun avaus tapahtuisi koulutustaidon kokeen muodossa. Kahdeksalta Auk täytti e-salin ja päästiin hommiin, tälle kertaa jopa ihan kirjoittamaankin... Varttia vaille yhdeksältä sai jo poistua, eikä meikäläinen enempää aikaa tarvinnutkaan. Koe meni ihan mukavasti, valmistautuneen ei tarvinnut hikoilla turhia. Tunti vapaa-aikaa kului kera Platonin, jonka jälkeen suunnattiinkin yhteiselle lenkille. Lenkki oli kevyt ja ennen lounasta käväistiin virkistäytymässä suihkussa. Ruokaelämyksen tarjosi mustamakkara, aivan mahtavaa pv:n mittarilla! Ateriasta ei silti kerinnyt kauheasti nauttia, sillä virka-apu hälyytys kolahti kesken syönnin. Tunnin lähtövalmiuden takia oli pakko kiirehtiä takaisin yksikköön ja valmistautua varustuksen pukemisella. Masit olivat jo pihassa ja porukka ihan täpinöissään sisällä muodossa, kun tuli varmistus ettei tarvinnutkaan lähteä. Kyse oli suuresta tulipalosta lähistöllä, johon kuitenkin saatiin riittävästi ammattihenkilöstöä. Iltapäivä jatkui ohjelmalla XYZ Jyväskylässä. En lähde aihetta mainitsemaan, vaikka aika hupaisaa olikin! (lähipiiri voi kuulla iltapäivästä enemmän mutta juu) Jyväskylässä perillä tuli itselle Déjà Vu, mikä oli outoa pitkän tauon jälkeen. Yksikköön palattiin päivälliseksi ja sitten alkoikin illan vapaat. Pari tupalaista tilasi pizzaa ja datasi, mutta meikäläinen päätti lähteä pelaamaan säbää. Vähän mukavampaa sekin touhu nyt, kun nappasin omat kengät ja mailan messiin Kokemäeltä. Lisänä tänään tuli lappuun 12. merkintä, joten ensimmäinen kuntoisuusloma on ansaittu! Sinänsä hauskaa, että nyt pystyykin sitten irroittamaan ihan syystä jonkun mukavan festariviikonlopun kesällä. Ehdotuksia? Loppuilta menikin totutun rauhallisesti.

PS. avasin toisen blogin, metallimusiikille. Jos kiinnostaa joitakin lukijoista, voi odotella huomiseksi ensimmäistä päivitystä. Aiheena luultavasti Stam1nan Viimeinen Atlantis. http://indistortionwetrust.blogspot.com/

Viikonloppukertaus ja arkea

Viikonloppu hujahti ohi ja nyt taas takaisin Tikkakoskella. Torstai-ilta kului uuden Mokoman parissa, eikä perjantainakaan suurempia rehkitty. Aamupäivä kitaransoiton parissa, jonka jälkeen alkoikin illan ohjelman pähkäily. Kavereista suuri osa oli kiinni, joten päätettiin lähteä kohti Tamperetta ja Villi Kortti-kierroksen kiekko-ottelua. Itsessään matsissa ei ollut mitään mahtavaa ja kun Jokeritkin vielä tippuivat ei tarvitse kiekkoakaan enää tänä keväänä seurata. Vähän kaksiteräinen miekka tämäkin, koska intistä nyt muutenkaan tulisi suuremmin seurattua. Lauantaina käytiin todistamassa serkkupojan kiekkomestaruutta Pitkäjärvellä. Pelin viihdyttävyys oli huipussaan ja matsista nautti selvästi enemmän kuin perjantaisesta. Toisen erän kuluttelin Lumix kourassa laidan vieressä, joten toivottavasti vähän käyttökelpoistakin materiaalia löysi tiensä muistikortille. Lauantai oli mukava päivä, näki sukulaisiakin. Illalla muutaman tunnin virtuaalifutismatsit ja päivä päättyi pieneen tutustumiseen At The Gatesin 'Flames Of The End'-dvdsettiin, maukasta. Sunnuntai oli normaali leppostelupäivä kitarakaahailun vauhdittavana ja tuntui että sormetkin vetreytyivät pitkästä aikaa. Lounaan jälkeen käväisin palloiluhallilla vääntämässä reenimatsin säbässä ja nopean kääntymisen jälkeen sitten taas kohti kakkoskotia Keski-Suomessa.

Maanantai kului pehmeällä laskulla lomasta. Aamulla päästiin ekan kerran pitämään sulkeisia kun päästiin käskyttämään puolikasta elsojoukkuetta. Ennen aamupäivän oppitunteja käväistiin nopeasti pyykinvaihdossa, jonka jälkeen suunnattiin mäelle. Lounaalle kaikki lähtivät taas täydessä virrassa ja takaisin mäelle palattiin taas puoli yhden aikoihin. Ryhmä jakautui kahtia ja oppitunnit jatkuivat. Raskas lounas repi veronsa ja puoli kahden aikoihin olikin jo aikamoinen ''Miljoonapilkki'' pystyssä. Tässä kohtaa opettajalla oli kuitenkin pelisilmää ja vakioitunut sotkutauko otettiin tähän. Sen jälkeen viimeinen tunti menikin virkeänä koko poppoolta. Päivän viimeinen palvelus suoritettiin heti mäeltä lähtemisen jälkeen, kun e-salissa pidettiin tutkimuskysely tyytyväisyydestä sotilaskodin toimintaan. Erityisen suurta huomiota saivat Jyväskylän Amkista tutkimushenkilöinä olleet kaksi nuorta naishenkilöä, mutta ennen kuin osa porukasta vallan innostui siirryttiin yksikön kautta päivälliselle. Ilta kului valmistautuessa koulutustaidon kokeeseen joka pidetään huomenna ja VMTK-lenkkiin. Elsotoverin kanssa ehdittiin jutella reilusti TTY:stä ja vaihtomahdollisuudesta ulkomaille. Alkoi kyllä kiinnostaa aikasen paljon. On tottakai todella aikaista miettiä edes suuremmin opiskeluja, mutta pakko tuokin kortti on tulevaisuudessa katsoa! Illalla vielä nopeat leikit iltavahvarijärjestymisen muodossa ja siitä sitten petiin huilaamaan.

Preppailua

Vapaapäivän jälkeen silmäluomet painavat jo kiitettävästi, joten niputetaan torstai pikaisesti kasaan. Aamulla ei isompia tapahtunut, vaan aamiaisen jälkeen palattiin tupiin odottelemaan lisäohjeita päivästä. Puoli kahdeksalta osa elsoista lähti mäelle ja toinen osa jäi yksikköön opiskelemaan. Itse jäin siis tupaan, eikä ennen puoli kymmentä tapahtunut suurempia. Pari tuntia oli varattu tulevaan koulutustaidon koetta varten ja päätin käyttää ajan myös hyödyksi, ettei tarvi lomilla sekaantua inttimateriaaliin. Suurin osa koealueesta tuli luettua läpi siihen mennessä kun seuraava palvelus alkoi. Ennen lounasta käytiin ulkona harjoittelemassa Nasun tasapainoittamista maasto-olosuhteisiin ja sitten suunnattiinkin jo nauttimaan hernerokasta mukeen. Iltapäivä oli yllättävästi vähän kiireinen, sillä mäelle suunnattiin jo ennen kahtatoista. Oppitunnit kestivät puoli kahteen, eikä muuta ohjelmaa ollutkaan. Päivän palveluksen loputtua suunnattiin takaisin aukin rakennukseen ja aloitettiin siivouspalvelu, sekä kaappien särmäys. Samalla päästiin vaihtamaan taas lomakuteita niskaan, vain parin päivän tauon jälkeen. Teksi oli puoli kolmelta, eikä upseerikokelas löytänyt tuvasta mitään korjattavaa. Loistavan teksin jälkeen kerittiinkin vielä vähän huilata ennen lomatarkastuksen alkua. Tarkastus oli rutiinia ja sen jälkeen beige tähtikeula täytettiinkin aliupseerioppilailla; matka kohti juna-asemaa ja Kokemäkeä saattoi alkaa. Viikko oli erityisen lyhyt, kiitos perjantain komppa-hl:n. Pääsiäisenä odottaakin sitten virka-apuosasto ja kiinniolo. Tietenkin ensimmäinen auk-leiri on heti gineksen jälkeen, joten seuraavista kahdesta viikosta voi odottaa vähän kuluttavampaa. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan pidemmästä lomasta täysin rinnoin uuden Mokoman säestämänä.

Ulkoilua

Pikkulauantai alkoi virkeänä varttia vaille kuusi. Melkein joka kerta Tikkakoskella olen herännyt päivystäjän tai oppilasvanhimman herättämiseen tuvassa, niin nytkin. Asia ei liiemmin haitannut, ehti vähän nollailla tulevaa päivää heti aamutuimaan ja ponkaisemaan suoraan pystyyn kun varsinainen herätys kaiuttimista kuului. Päivän koulutus olikin ihan uutta, eikä aamiaispöydässä suuremmin puhuttu. Yksikössä pakattiin reppuun kypärä, lämmintä vaatetta sekä ruokailutarvikkeita sillä tänään oltaisiin metsässä. Toteutus oli kuitenkin hiukan toinen, sillä mäellä tapahtuneen oppitunnin jälkeen siirryttiin vain takapihalle harjoittelemaan asiaa X ja Y, mutta ulkoilmaa saatiin kuuden tunnin ajan. Keskipäivällä pidettiin ruokailutauko kera Trangioitten ja sissimuonien. Taistelupareittain duunailtiin rauhassa ruokaa ja nautittiin loisteliaasta kevättalven kelistä. Lämpötila nollan pinnassa, aurinko paistaa eikä tuule, voiko siis parempaa käyttöä arkipäivälle olla (jos vertaa sisätöihin)? Sissimuonalle löytyi kuitenkin myös vähemmän maaginen syy, joka oli lähiaikainen pilaantuminen. Iltapäivä kului harjoitellessa ja päivälliseksi suunnattiin takaisin alas ja mukeen. Ilta kului löysäillessä koneella, vaikka viikonalku onkin ollut helppo. Jotenkaan ei saanut itseään ulos, mutta annoin itselleni vapaata kun on tullut lähiaikoina liikuttua ekstraa ihan mukavasti. Huomenna Ari Puheloisen pitäisi tulla vierailemaan Tikkakoskella ja kolmen jälkeen suunnataan taas lomille. Aikaiseen lähtemiseenkin on hauska syy; päivällisen tilaaminen unohtui... Huomiset tekstit kotipuolesta, nyt simmut kiinni uutta Mokomaa odottaen.

Löysäilyä

Viikon alkupuoli jatkui löysästi ja suhteellisen vapaalla ohjelmalla. Aamumurkinan jälkeen puettiin taas taisteluvarustus, täysin samoin kuin eilen ja suunnattiin lähimetsään suorittamaan loput koha-rastit läpi. Kolme viimeistä rastia olivatkin ilma-ammunta, taistelijaparin tuli ja liike sekä viimeiseksi 7,62 KK 62. Järjestys oli täyttä kultaa, kun lopuksi päästiin jo sisälle. Ilma-ammunta ja tuli & liike olivatkin suhteellisen täysipainoista tetsausta reilussa lumihangessa, joten lämpö pysyi hyvin ulkonakin. Ilma-ammunta oli meikäläisellekin ihan uusi asia ja koulutuksesta oli hyötyä. Tuli ja liike menikin enemmänkin pelkkään ''syöksyn!'', ''Tuen!'' peruskauraan koskemattomilla lumidyyneillä, mutta oli se vaan taaskin hauskaa! Viimeisellä rastilla päästiin asehuoltohalliin tutkiskelemaan konekivääriä, vaikka 40 minuutin oppituntipituus yrittikin kovin taistella koulutusta vastaan. Aamupäivän palveluksen jälkeen käytiin vielä kuivaamassa aseet ja vaihdettii takaisin palvelustamineisiin. Ruoan jälkeen alkoikin kunnon löysäily, kun oli palautteen aika. Oman rastin palautteeseen meni hurjat 15 minuuttia ja iltapäivän ohjelma oli siinä. Ohjelmassa luki palaute ja henkilökohtainen huolto, eikä mitään uutta ohjelmaa ilmestynyt. Iltapäivä siis poltettiin lukemalla, makaamalla ja juttelemalla. Lisänä oli puolen tunnin sotkutauko, suuren palvelusrasituksen takia tottakai, hah! Juttelin myös oppilas Pyrhösen kanssa TTY:n koulutuslinjoista ja linjanvaihtosuunnitelmatkin selventyivät mukavasti. RJ2-suoritus ja pääsykokeet kun menevät ikävästi päällekkäin, mutta sain ohjeeksi ettei ole oikeastaan väliä mitä lukee kevätkaudella, kun valinnanvaraa on vähän ja opinnot saa hyödyksiluetuksi. Voi siis olla, etten käy hakukokeissa vaan haen uudestaan intin jälkeen kesällä kun olen lukenut puoli vuotta SITI:llä. Päivällisen jälkeen ei ollut suuremmin ohjelmaa, joten aika kuluikin pitkästä aikaa nettipokeriin ja samalla hikoiluun säälipleijariottelusta. Lenkillekin halusin lähteä, kun ilma oli hyvä. Oli mukava juosta, eikä enää kuin kaksi suoritusta kuntoisuuslomaan. Loppuilta menikin raiteillaan, vaikkakin mielessä painoi Punakeltaisten vierastappio.

Parin päivän saldo

Taas viikonloppu vei mennessää, eikä tullut kirjoitettua edes perjantaista... Koitetaan paikata nopeasti vielä ennen hiljaisuutta.

Viikko päätettiin suhteellisen helposti. Aamulla oli odotettu yleistä palvelusohjesääntöä ja sulkeisohjetta käsittelevä koe. Kaikilla oli odotukset vaikeissa ja tarkoissa kysymyksissä, mutta varsinainen testi olikin toteutettu monivalinnoilla. Aamiaisen jälkeen oli ollut aikaa lukeakkin, joten koe oli suhteellisen helppo. Tosin pisteytys koitti taistella vastaan, sillä jos vastasi väärin, sai miinuspisteen ja oikeasta pluspisteen. Ja tästä syystä moni yrittikin keinotella vähillä miinuksilla, jos taidot olivat puutteelliset. Aamupäivällä ei tehty mitään sen kummempaan kokeen lisäksi. Päivällisen jälkeen päiväohjelmaan tehtiin vänrikki Laton johdolla muutos, joka muutti taisteluvälinetarkistuksen yhteiseksi liikunnaksi. Vaihto oli ymmärrettävä, sillä aseilla ei oltu ensimmäisen koulutusharjoituksen jälkeen tehty yhtään mitään. RK:t jätettiin nytkin lepäämään turvahuoneeseen ja siirryttiin liikuntasaliin, salibandyn tuoksinaan. Jaot saatiinkin hienosti muodostettua palveluspaikkojen mukaan, Riihimäki vs. Tikkakoski. Peli keskeytyi kuitenkin jo vartin jälkeen, sillä skappareiden päivävuoron oli aika alkaa. Elsot siirtyivätkin salille, jossa itse toteutin hauskan kuntopyöräilyohjelman, mikä aluksi oli pelkkä yhteinen läppä diginäytölle muodostuvista kuvioista. Puoli kahdelta palattiin tupiin, hoidettiin nopeasti henkilökohtainen huolto ja siivottiin tupa. Varttia vaille kolme pidettiin lomateksi, joka meninkin nopeasti läpi. Hiukan kolmen jälkeen muodostettiin yhteinen muoto aukkilaisista pihalle ja lomille päästiin hetkeä myöhemmin. Matka kotiin sujui junassa. Ensin pikajunalla Tampereelle ja siitä eteenpäin kotikonnuille. Haitaksi muodostui todella täydet junat, mutta kävi sekin lepopaikasta parin viikon jälkeen. Asemalla äiti olikin vastassa ja kotona olin ennen kahdeksaa.

Lauantaina suuntasin Turkuun, katselemaan Stam1naa ja rentoutumaan. Hyvän keikan, ruoan ja seuran jälkeen lauantaista muodostuikin varsin mahtava. Sunnuntaina ajelin takaisin, lounaalle porukoitten kanssa. Ennen ajoreissua takaisin Tikkakoskelle kävin vielä pelaamassa reenimatsin säbää joukkueen kanssa, joten sosiaaliset velvollisuudet sinnekkin päin tuli hoidettua. Sunnuntai loppui reippaan kolmen tunnin huristeluun takaisin Ilmasotakoululle.

Maanantai hoidettiin särmästi, koulutustaidonharjoituksen parissa. Aamulla ei ollut siltikään mihinkään kiire, vaan yhteentoista hoideltiin koulutussuunnitelmien viimeistelyä tuvissa. Itse olin tehnyt sen jo aikaa sitten valmiiksi, joten keskityin lukemaan valtio-oppia. Lounaan jälkeen puettiin taisteluvarustus päälle ja suunnattiin rasteille. Ensin opeteltiin pistoolia, sitten oli vuorossa oma kevyen kertasingon rasti. Koulutus meni ihan rutiinilla, tutusta aiheesta ja hyvästä valmistautumisesta johtuen. Puolustukseen järjestäytyminen oli kolmas aihe, jonka jälkeen käytiin vielä tutustumassa yksittäisen taistelijan etenemistapoihin. Ulkona oli huikea ilma, tuntuu että kevät alkaa tulemaan pikkuhiljaa. Siltikin ikävä meinasi tulla M05-lumipukua. Vanhan mallin läpikastuessa ei ollut mitään tehtävissä, onneksi kuitnekin aika oli lyhyt värjötellä ulkona. Nopean vaatteidenvaihdon jälkeen siirryttiin päivälliselle ja päivä oli pulkassa. Illalla vielä vlk-säbä ja normaalit totutut pesutoimet. Huomenna jatketaan rasteja, vaikka itse ei tarvikkaan kouluttaa. Nyt nukkumaan ja kohti tiistaita. Pähkäilin tänään myös toisen blogin avaamista, yleistä kritiikkiä ja mielipidepalstaa varten, mutta saa nyt nähdä.

Lunta ja lisää lunta

Pirteään pakkasaamuun startattiin smurffit niskassa ja pitkässä jonomuodostelmassa. Aamureippailu piristi venyttävästi. Luntakin vielä tuli ja ihanan naisellisen pitkät silmäripseni sitä kerkesivätkin keräämään mukavasti ennen kuin palattiin sisälle. Aamiaiselle päästiin vähän myöhässä ja kahdeksalta aloitettiinkin purkamaan eräitä ryhmätöitä. Elsokouluttajat olivat paikalla ja päästiin myös esittelemään teokset aukin täydennysmiehille. Kymmenestä yhteentoista rötväiltiin tuvissa ja siinä kerkesin kertailemaan yleistä palvelusohjesääntöä huomista koetta varten. Ruokailu sujui tavallisen hilpeästi ja kaikki yllättyivät pannaripäivän toisestakin jälkiruoasta. Keskipäivällä 3. vuosikurssin kadettikersantti piti elsojoukkueelle kyselyn tyytymättömyydestä palveluksessa, joka kuulemma liitettiin erääseen johtajakoulutusraporttiin. Seuraavaksi suunnattiin taas innokkaasti mäelle ja iltapäivä kuluikin siellä hienosti muutaman tauon ja yhden sotkutauon sävyttämänä. Varsin turmiollista tälläinen kahvinlipitys, mutta allekirjoittanut on päättänyt paikata sen sykkimällä vapaa-ajalla. Onnistuuko se, mene ja tiedä, mutta yritys on ainakin kova. Päivälliseksi saatiin säännönmukaisesti hernaria ja pannaria. Ruoan jälkeen kaikki siirtyivät omiin oloihinsa ruokalevolle ja itsekkin N900:n avustuksella kiekkokeskusteluun Jokereitten tilanteesta. Nyt jälkeenpäin on vaan sanottava, että varsin murheellista, perkele. Ennen lenkkiä luin vielä koeopuksia ja sitten vedin kamat niskaan ja lenkille. Osa tuvasta käytti vapaa-ajan kolmen tunnin nokosiin, valintojen maailma. Itsekkin olisin voinut katsoa ulos ennen kuin sinne säntäsin. Vlk-liikuntalapun jätettyäni ulkona odotti kämmenenkokoisia hiutaleita ja viima. Noh, eipä sitä tarvinnut miettiä meneekö vai ei, asia oli jo päätetty. Lenkin jälkeen kuumaan suihkuun ja ilta finaaliin vanhoilla kaavoilla. Kahdeksas päivä ylimääräisen liikunnan sävyttämänä, ehkä riittää kolmeksi päiväksi. Huomenna pitäisikin olla rentoa ja iltapäivällä sitten ensimmäisille lomille aukista ja kohti parasta Matomäkeä.

Päivystysrupeama

Viikon puoliväli ylitettiin mukavissa tunnelmissa. Aamun avasi vallan uusi ohjelmanumero, petivaatteiden tuuletus. Miehet, taistelujakkarat ja lakanat ulkona rivissä, eikä aikaakaan kuin pihalla pöllysi. Nopean punkanteon jälkeen suunnattiin syömään ja siitä sitten aamuteksin jälkeen elsokukkulalle. Aamupäivän täytti aihe X jota saapui opettamaan siviiliopettaja. Henkilö osasi hommansa laadukkaasti ja pääsin verestämään hiukan taka-alalle siirtyneitä taitoja. Puolen tunnin sotkutauon jälkeen kahlattiin läpi loppujen opetuksien, jonka jälkeen painuttiin yksikköön ja mukeen lounaalle. Iltapäivä kului taas yksikköopiskelussa ja ryhmähommia valmisteltiin rauhallisesti. Kahdesta neljään tuli otettua oikeastaan vaan lepiä taistelujakkaroista tehdyllä "sängyllä". Syykin oli suhteellisen selvä, ilta menisi liikuntasalin päivystäjänä. Ennen päivällistä kävin aloittamassa homman ja neljän jälkeen elsojen kanssa päivällistettiin. Iltaan kuuluikin vain istumista tuolissa ja seuraamista, että väki laittaa tulo- ja lähtöaikansa listaan ja that's all. Onneksi Platon viihdytti meikäläistä ihan kiitettävästi. Seiskalta kaverit tulivat vlk-säbään, mutta se peruttiin vuorosekoilun takia. Tuli kuitenkin treenattua tunti salilla sitten, hyvässä hengessä ja seurassa. Tunnin vielä päivystin ja ysiltä lähdin. Ensin tietenkin valot pois, painot paikoilleen ja ovet lukkoon. Viimeisen tunnin aikana yhtenä ajatuksista oli tupakan ja nuuskan turhuus. Intissä kyseisiä artikkeleita menee aivan saakelisti. Nuuskaakin käytetään paljon paljon enemmän kuin luulin. En vaan tajua, mikä saa ihmisen laittamaan sellaista törkyä suuhunsa. Kyllä sitä ollaan niin älykkäitä tiedemiehiä tai eläimellisiä lihaskimppuja, mutta kuitenkin tarvii hölmöillä jomman kumman asian kanssa. No, eipä ole oma asiani, mutta todellisuuden näkee niin hyvin silmästä silmään täällä. Yksikköön palattuani tarvi taas sykkiä virka-apureppu tyhjäksi ja kaappi kuntoon. Sain yllättyä kun elsokamut olivat lipastaneet iltapalaa meikäläiselle mukesta, joten iltapesut hoidettiin taas hymy huulessa.

Täydellä höyryllä

Huh! Kyseiseinen älähdys kuvaa tiistaita aika hyvin. Päivä ei niinkään ollut raskas, mutta sitäkin täydempi. Aamusta saakka laitettiin isoa vaihdetta silmään, sillä kuuden pintaan käytiin juoksemassa aamureippailu. Vaikka itse en kylmyydestä pidäkkään, täytyy myöntää että on aivan eri tavalla valmis päivään pienen juoksun jälkeen. Aamiainen maittoi totutusti ja kasiksi suunnattiin mäelle. Tänään todettiin myös huhut paikkaansapitäviksi. Puoli kymmeneltä oltiin tauolla sotkussa eikä paljon paremmin mielestäni aamu voinutkaan alkaa (?). Koulutusta jatkettiin ruokailuun saakka ja ruoan jälkeen lähdettiinkin hiihtämään. Enemmän en varmasti vihaakkaan muuta kuin sa-int suksia, mutta kuntovaikutus ainakin tehostuu. Tuntuu että ne liukuvat paremmin ylä- kuin alamäessä. Lenkkiä kertyi noin seitsemän kilometriä, eikä sää olisi voinut olla parempi. Kimaltelevat hanget ja pikkupakkanen, aivan hyvä. Nopea henkilökohtainen huolto ja sitten taas hommien pariin. Tällä kertaa omassa yksikössä. Syömään mentiin neljältä, sillä iltapäivälle oli vielä ohjelmaa virka-avun takia. Seuraavaksi suunnattiin muuttamaan kakkoskasarmia tyhjäksi, tulevan peruskorjauksen takia. Tänään oli vuoro siirtää Isku-kalusteita ja kuorma-autollinen niitä saatiinkin kasaan ja ylikin jäi. Takaisin palatessamme oli ohjelmassa merkitty opiskelua tulevaan aukkikokeeseen. Joten kuudesta seitsemään menikin siihen, Viimeistä Atlantista kuunnellessa. Tunnin aikana oli poistumiskielto, joten vapaa-aika jäi vähälle. Siltikin revin itseni vlk-lenkille kun virtaa vielä riitti. Ei hassumpi päätös, pysyy mieli mukavan virkeänä. Kasilta tarkastettiin virka-apuosaston reput, sinänsä vähän kuin minimaalinen teksiralli. Lopuksi vielä normaalit iltatoimet ja lisänä venyttely, jonka jälkeen hyvän fiiliksen saattelemana petiin.

Lisämotivaatiota ja suuri muutos

Kymmenes viikko alkoi tyynesti, vaikka pinnan alla vähän kuohuikin, positiivisessa mielessä. Aamu hoidettiin tuttuun ja turvalliseen tapaan käyntiin muken antimilla. Mielessäni pyörivät viikko-ohjelman osiot "eriytyvää", niinkuin varmasti muillakin. Aivan, tänään suunnattaisiin elsomäelle. Aamu alkoi kuitenkin poikkeavasti, sulkeisten tilalle olikin ilmestynyt sotahistoriaa. Elsot jättivät senkin kesken, kun tarvitsi suunnata kohti pääkohdetta. Myönnettäköön, että tämän päivän jälkeen blogitekstit heikkenevät entisestään; aamulla pidettin turvallisuusoppitunti sekä allekirjoitettiin vaitiolosopimus, joten en aio puhua kyseisestä koulutuksesta tai materiaalista mitään. Koitan paikata sen vaikka yleisillä ajatuksillani puolustusvoimista ja muusta. Lounaalle päästiin normaalisti yhdeltätoista ja taistelijoiden kasvoista oli luettavissa aamupäivän perusteella sanat "Loistavaa, hyviä hommia". Iltapäivällä hommat jatkuivat, tällä kertaa omassa yksikössä. Aiheesta en sano mitään, mutta pienissä ryhmissä väkerrettiin. Neljän jälkeen suunnattiin päivälliselle ja sen jälkeen nopeasti siivottiin. Sen jälkeen tulikin tutustuttua Mokoman uuteen materiaaliin pienellä puraisulla ja voi kuinka odotankaan ensi viikon keskiviikkoa nyt(tai siis torstaita kun lomat alkaa)! Myös nopea lukuhetki tulevaa aukin peruskoetta varten sijouttui iltaan. Pikkuhiljaa tavaksi nouseva iltasäbä oli seiskasta kasiin ja juuri ehti vielä iltateksiinkin mukaan, oli tietenkin pakko. Iltavahvarin jälkeen tarvi vielä sykkiä kahdessakymmenessä minsassa ennen hiljaisuutta virka-apureppu kuntoon ja iltapesut. Ehdin kuitenkin mukavasti ja päivä päättyi tähän postaukseen.

Monenmoista

Muista pyhittää lepopäivä. Ehkä pitäisi, mutta näin ei tänä sunnuntaina toimittu. Koska oli pyhäpäivä, palveltiin tänään koko päivä lomapuvuissa. Herätys vasta kahdeksalta ja yhdeksältä kohti mukea, aamubrunssille. Elsot heräsivät pirteinä ja tänä aamuna paukkuivat ensi kertaa sataset. Myöhäisempi ateria kattoi lounaan, joten brunssilla piti jaksaa iltapäivään saakka. Tarjonta oli suhteellisen laaja, siis armeijan mittakaavassa. Sattui joku oppilaista kehumaan ruokaa ottaessaan valikoimaa "kuin toiseksi jouluksi". Itse en tähän pystynyt yhtymään, vaan mieleeni palautuivat väkisinkin parhaat muistot Etelä-Ranskan Sommieresin todellisista brunsseista. Haaveilu tuoreesta briestä, patongista ja hunajamelonista sai kuitenkin jäädä. Kymmeneltä pidettiin yksikössä käskynjako; koko päivä kolmeen saakka oli varattu uuden koulutussuunnitelman tekoa varten. Itselle reilun viikon päähän osui opetettavaksi vanha tuttu, kevyen kertasingon ammunta- ja kuljetuskuntoon laitto. Lähdin heti toimeen, koska iltapäivälle oli suunnitelma joka ei koskenutkaan armeijaa. Kesken teon alikersantti palautti vanhat suunnitelmat ja kun huomasin onnistuneeni ensimmäisessä, päätin jatkaa samaa kaavaa myös toisessa, paremmin paneutuen tosin. Ennen kahta allekirjoittanut sai arpeettinsa valmiiksi, kun suurin osa vasta aloitteli tekemistä. Noh, kerkesin ainakin rauhoittua ja jatkaa kirjan viimeisiä sivuja. Päivälliselle taas vähän yli kolmen ja takaisin vapaa-ajalle. Varttia yli neljä iltapäivän tavoite oli suoritettu; Marx ahmittu läpi ja pääsin vaihtamaan teoksen koskemattomaan Platonin Valtioon. Reilun tunnin lukemisen jälkeen oppilas Lehto katkaisi rötväilyn ja käväisi ehdottamassa lenkkiä. Itse ajattelin pitää välipäivän, mutta pakkohan se oli lähteä. 7,5 kilometriä ja aikaa 38 minuuttia. Päätin että tulos kelpaa sunnuntaille ja siirryin suihkuun. Illalla vielä normaalit iltatoimet, sekä parit iltavahvariinjuoksut. Päivän lopetukseksi pakotin itseni venyttelemään kropan ja nyt onkin mukavampi nukahtaa.

Koulutusta ensikertaa

Hetkeen aikaan taas viikonloppupäivitys kasarmilta, elikkäs tervetuloa rauhallisten kiinniolotunnelmien pariin.

Aamu ei armoa antanut, vaikka almanakassa seisoi lauantaipäivä. Aamiaisen jälkeen oli varattu tunti aikaa viimeistellä harjoitussuunnitelma ja hioa vielä viimeisiä koulutusasioita. Puoli yhdeksältä jakauduttiin yliluutnantti Ahosen johdolla ympäri aukin rakennusta ja aloiteltiin koulutusrasteja. Aamupäivä menikin niitä kahlatessa läpi. Ryhmissä oli kuusi taistelijaa ja jokainen vuorollaan pääsi kokeilemaan kouluttajantaitojaan muitten ollessa "alokkaita". Aiheena eilenmainittu RK:n lukon irroittaminen ja kiinnittäminen. Pääpiirteissään jokaisen nelikymmenminuuttiseen kuului suunnilleen samat osiot: aloitus ja motivointi, pääominaisuuksien esittely, mallisuoritus vaiheittain, kokonaissuoritusten harjoittaminen sekä viimeisenä kertaus ja palaute. Itse ehdin juuri ennen ruokailua suorittamaan oman osani. Homma tuntui helpolta eikä jännittänyt, kiitos syksyn opettajarupeaman. Eli esiintymistä ei tarvinnut turhaan stressata. Iltapäivällä saatiin kaikkien osalta rastiharjoitus suoritettua, vaikkakin keskittyminen kuudetta kertaa pidettävällä rastilla oli vaihtelevaa, jonka jälkeen hoidettiin aseet loppuviikonlopuksi turvahuoneeseen ja taistelijat tupiin. Päivän todellisen palveluksen päätteeksi pidettiin vielä palauteosio ja aloitettiin valmistautuminen päivälliseen. Osalla se käsitti nukkumista ja osalla lukemista. Ruoka oli jo kolmen jälkeen, joten jäi hyvin vapaa-aikaa. Se kattoi revanssin oppilas Lehdosta virtuaalikiekossa ja tietenkin myös konkreettista kuntoharjoittelua vlk-halonhakkuussa, ei kun siis vlk-sählyssä. Yhdessä elsojen kanssa tilattiin myös koottu pizzatilaus, ja niinpä yhteensä 12 pizzalaatikkoa löysi tiensä yksikköön. Hyvää oli, eikä niin epäterveellistä kuin normaali lauantain "juhlinta". Suuri osa joukkueesta lähti nyt illalla tv-tupaan, mutta päätin itse keskittyä kirjaan, musiikkiin ja blogiin. Huomenna herätys onkin vasta kasilta, joten haluan ladata akut kunnolla täyteen. Sunnuntain ohjelmaan kuuluu lisää koulutussuunnitelmien laadintaa. Viikko onkin pian ohi ja mielessä siintää salaperäinen elsomäki rakennuksineen...

Suunnittelua ja pähkäilyä

Käytännössä perjantai voisi olla postaukseltaan kuin kopio torstaista. Vain pieniä muutoksia lukuunottamatta samaa kaavaa jatkettiin. Pidänpä kuitenkin lupaukseni ja dokumentoin tämänkin päivän digitaaliseen bittiavaruuteen.

Täydellisen löysäilevä viikko oli tehnyt tehtävänsä; heräsin sekunnissa eikä ollut ripettäkään väsymyksestä. Illan liikuntakerho ja turhan valvomisen välttäminen (niinkuin koko inttiaikana tähän mennessä) olivat varmistaneet hyvätasoiset unet. Taas yksi plussa Tikikselle; ei tarvi enää kärsiä vuotavista ikkunoista ja karheasta kurkusta, kiitos yksikön tuoreen peruskorjauksen. Aamupalan jälkeen suunnattiin melkein heti e-saliin, jossa yliluutnantti Ahonen aloitti kertaamalla eilisiä oppimisaiheisia tunteja. Samassa touhussa kuluikin aamupäivä, suuntautuen myös koulutusasioihin. Kertoipa Ahonen opetuksen sivussa Motörheadin lempibändikseen ja meikäläinenkin melkein ääneen hymähti. Tietysti, voihan olla, että itsekkin kuuntelen samaa räimettä kuin nyt yli kahdenkymmenen vuosirenkaan jälkeen. Hieman epäilen tätä, mutta saapas nähdä sitten! Ruokailun jälkeen pidettiin tunti koulutussuunnittelusta ja -suunnitelman teosta. Loput iltapäivästä kuluikin kaikkien oppilaiden tehdessä suunnitelmaa huomisen tuntia varten. Aiheena RK:n lukon irroittaminen ja kiinnittäminen. Itse suoritin homman nopeasti, mutta paneutuen siihen tottakai. Moni tuntui kuluttavan aikaansa tyhjään, itse olin suunnitellut tulevan illan toisin. Päivällinen oli jo 15.20, kiitos ulkoistetun muken ja leikattujen henkilöstömäärien. En oikeen muutenkaan tajua, säästetäänkö tällä mukamas niin älyttömästi? Ennemminkin näkisin mahdollisuuden valtion työttömyydelle, ainakin tänä kyseisenä aallonpohjana. Ruokalevon jälkeen lähdettiin taas pelaamaan sählyä, joten tuli ihan liikuttuakin. Mitään sääntöjähän osa ei tunne, mutta asiansa ajaa turhien kilojen polttoon. Ennen tekstin päättämistä tarvii vielä vähän hehkuttaa elsolinjaa. On hauskaa huomata löytäneensä sopivan porukan. Tyhjäntoimittajat laiskurit on suodatettu pois ja jo viikossa porukka on nitoutunut mukavasti yhteen. Mutta nyt, pää tyynyyn ja unta.

Oppitunteja ja säbää

Herätys ja aamutoimet hoidettiin taas rivakasti. Tikkakoskella menoa nopeuttaa erillisen punkkatarkastuksen puuttuminen, joten tupa on toimintakunnossa heti aamiaiselle lähdettäessä. Melkein yhdeksään saakka saatiin toipua aamiaisesta. Useimmat tupalaisista vetäisivätkin kunnon jatkotirsat mutta meikäläinen keskittyi Marxin elämänkerran loppukappaleisiin. Ysistä yhteentoista meni e-salissa oppitunneilla. Johtamisen perusteita, hyvän kouluttajan perusteet muun muassa olivat aamupäivän aiheita. Lounaalle päästiin taas aukin ensimmäisinä, pienen ja älyttömän nipotuskommelluksen jälkeen. Tikkakosken ensimmäinen hernekeitto maistui hyvältä, jotenkin alitajuisesti odottaa aina torstaita nykyään, tai taidan vain kuvitella. Iltapäivällä jatkui sama laulu kuin aamulla, siis lisää oppitunteja. Perehdyttiin tarkemmin kouluttajan ominaisuuksiin, kerrattiin ihmisen fysiikkaa ja harjoitusmetodeita erilaisille kuntotavoitteille. Iltapäivän lopuksi käytiin yksikössä, aloiteltiin siivouspalvelua ja käytiin lounaalla. Ilta ei mennyt makoiluksi vaan päätimme lähteä parin Riihimäen jantterin kanssa pelaamaan vlk-salibandyä. Oli kyllä hetkeen aikaan taas hauskaa! Nyt kun omat joukkuereenit jäävät väliin, täytyy löytää tapoja pitää yllä pelitatsia. Tikiksessä oli nyt viikolla kolme neljästä liikuntakerhokerrasta säbää, joten pohdiskelin mailan nappaamista messiin Kokemäeltä seuraavien lomien aikana. Sunnuntaisin kerkiää hädin tuskin reenaamaan, eikä mailoilla ole tekoa tyhjänpanttina. Pelien jälkeen virkistävä suihku ja perinteiset iltatoimet hoitivat päivän päätökseen. Illan päätteeksi kuulin Vapun napanneen liput Stam1nan klubikeikalle Turkuun, joten nyt hyvillä mielin nukkumaan.

Paloiteltu keskiviikko

Keskiviikko aloitettiin rivakasti. Puoli seiskalta mentiin jo syömään, muiden linjojen jäädessä nuolemaan näppejään ja tekemään punkkia. Aamuisen energiatäydennyksen jälkeen mentiin taas elkaan, sillä aamupäivä oli oppituntien ja tiedoitusten täyttämä. Ensiksi majuri puhui nykyajan lentotukikohdista, niitten rankentamismalleista sekä mahdollisista vihollisista. Lopputunti esiteltiin erilaisia pommivaihtoehtoja useiden videoitten säestämänä. Seuraavaksi kerrottiin Tikkakosken litterakäytännöstä ja niiden tilaamisesta. Tauon jälkeen aukin päällikkö kapteeni Sorsakivi piti nopean välipalan tulevasta Sotiemme Veteraanit-keräyksestä. Tarkoituksena on kerätä viikonloppuisin virka-apuosaston avulla lähikaupungeista. Toisaalta ymmärrän tämän, mutta jos keräys on valtakunnanlaajuinen, kuulostaa keräystapa hiukan absurdilta. Mielestäni olisi parempi antaa yksi ylimääräinen lomapäivä ja pyhittää se keräyksen toimittamiseen omilla kotikonnuilla. Veikkaisin että näin saataisiin enemmän tuottoa, sekä lahjoittajille paremmat mielet, kun tuttu varusmies olisi asiamiehenä. Sukeltamatta suuremmin sivupolulle, palataan taas päivään. Sorsakiven jälkeen puhujankorokkeelle tallusteli varuskuntasairaalan osastonhoitaja, joka puheli perinteistä ja yleissivistävää terveysproosaa. Rauhallinen tarinonti oli mukavaa, mutta kaippa tälläiset "yläasteen terveystieto"-tunnit on jo kuultu monet kerrat. Lounaan jälkeen päästiin tutustumaan paikalliseen teksirallikorvikkeeseen; järjestymisharjoitukseen. Tarkoituksena siis vaihtaa vaatteita ja varusteita tulevien komentojen ja aikamääreitten mukaan. Tunnin puolisykinnän jälkeen päästiin jälleen valokuviin. Koko aukista otettiin kuvat, samoin kuin linjoista. Tapasimme myös toista kertaa koko Suomen varusmiesvalokuvaajan. Mies on kuin sekottaisi Joe Pescin ja Robert De Niron lisäten joukkoon reilusti ovelta-ovellekauppiasta. Kuvien jälkeen käytiin vmtk-lenkillä yhteisesti, elikkäs päävartioon ja takaisin. Vauhti oli mitä oli, mutta kaikki pysyivät mukana loppuun asti ja se oli tietenkin tärkeintä. Suihkun ja päivällisen kautta päästiin vapaa-ajalle. Ilta onkin taas lopussa, joten vielä kerran Dire Straitsin 'Lady Writer' jonka jälkeen onkin aika painua nukkumaan.

Uusia tapoja

Maittavien unien jälkeen herättiin kuudelta. Puolessa tunnissa vaatteet päälle rauhassa ja kohti muken aamupalaa. Punkkia ei edes tarkistettu ja aamu oli kohtuullisen vapaa muutenkin. Aamiaisen jälkeen pääsin irroittamaan kiristävän vanteen pääni ympäriltä! Todellisuudessa siis käytiin tutustumassa varusvaihdossa, ja kun likaisia vaatteita ei suuremmin ollut, tyydyin vain vaihtamaan mustanpuhuvan karvalakkini isompaan. Vaihtaminen sujui niinkuin Riihimäelläkin, ehkä hitusen nopeammin. Seuraavaksi vaihdettiin yhdeksältä päälle smurffit ja lähdettiin tutustumaan aamuiseen varuskunta-alueeseen. Kun eri rakennukset oli kierretty päästiin takaisin tupiin makoilemaan. Lounaalle siirryttiin ensimmäisinä, sillä elso syö tottakai ennen kuin muut aliupseerikoulusta. Tikkakosken tapana on jäpittäen odottaa pöytä täyteen ennen kuin saa alottaa syömään. Siinä sitten koko muu pöytä odottaa ryhdikkäänä kun esim. oppilas Munkkinen (nimi muutettu) saa roudattua näkkileipänsä ja keittonsa pöytään ja ruoka jäähtyy höyryten, tottakai! Tämän selventävän lauseen jälkeen jokainen blogilukijoista saa pähkäillä oman subjektiivisen mielipiteensä asiasta, itsehän en ota kantaa... Iltapäivän aloitti täysvarustarkastus, joka hoidettiin helposti ja selvästi verrattuna Riihimäkeen. Turhia nakitusrallejakaan ei pidetty, vaan kaappi täytettiin ihan yhdellä kertaa. Myös tväl-varusteet tarkistettiin ja aseet puhdistettiin. Iltapäivän päätti paloharjoitusoppitunti, sekä huonosti valmisteltu oppitunti tasa-arvoisuudesta armeijassa. Koska tunnit jäivät hieman lyhyiksi, ehdittiin siivota jo ennen päivällistä. Ruoan jälkeen päästiin vapaa-ajalle, joka kuluikin mukavasti musiikin ja virtuaalikiekon parissa. Nyt siirrytäänkin iltateksin valmisteluun ja sitä kautta parin tunnin päästä nukkumaan.

Ensimmäinen päivä Tikkakoskella

Tervehdys, tällä kertaa Tikkakoskelta. Eilen saavuttiin kassulle seitsemän jälkeen ja majoituttiin uusiin aukkitupiin. Illalla ei tapahtunut suuremmin mitään, eikä meitä tunnuttu odottavan edes saapuvaksi. Petivaatteita ei ollut, vaan nukkuminen hoidettiin Tikiksen omien oppilaiden ja alikkien lainaamissa makuupusseissa. Illalla juteltiin paikallisten kanssa ja huomattiin että paikka olisikin Riihimäkeä leppoisampi. Aamulla herätys oli normaalisti kuudelta ja muken aamupalan jälkeen aliupseerikurssin päällikkö piti käskynjaon. Tämän jälkeen siirryttiinkin varusvarastolle täyttämään vauhtisäkkiä tavaroilla, niin kuin kahdeksan viikkoa sitten viestirykmentissä. Kun tavarat oli saatu raahattua tupiin, suunnattiin taisteluvälinevarastolle. Sieltäkin totutusti kuitattiin uudet tuliluikut kaikille ja sun muuta härpäkettä samalla. Kaappien fiksaukseen ei ollut aikaa, tavarat vain heitettiin sisään ja ovi kiinni. Lounas hoidettiin pakeista ulkona, sillä mukessa isot pamput söivät juhlalounasta, olihan tänään tarkoitus viettää ilmavoimien vuosipäivää. Ruoan jälkeen harjoiteltiin nopeasti juhlatilaisuus läpi ja kahdeltatoista suunnattiin parkkipaikan aukiolle. Tilaisuus oli nopeasti läpi. Jotenkin tunsi itsensä ulkopuoliseksi, olimmehan vasta ekaa päivää täällä ja heti juhlakatselmuksessa. Loppuiltapäivä kului parissa mitäänsanomattomassa aloitusoppitunnissa. Ruoan jälkeen siivottiin vähän ja vapaa-aika alkoi ilman sipaa, sillä Tikiksessä pidetään aina yhteinen teksitarkastus iltaisin johon kuuluu myös tuvan siisteys. Kaapit tarvii siis nykyään laittaa kuntoon joka ilta, mutta tuskinpa isommin haittaa kun Riihimäelläkin muodostui tavaksi. Päivän rasitukset purin nukkumalla melkein koko vapaa-ajan. Jotenkin tuntui energiaa kuluvan siihen informaatiotulvaan joka tänään tuli. Nyt nukkumaan loput väsyt pois jotta jaksaa huomenna.

Viikko loppuun kaksijakoisesti

Perjantain tiedettiin olevan suunnilleen pelkkää sluibailua elsoille. Päiväohjelmassa ei ollut kuin varusteiden palautus ja odottelua. Aamu käynnistyi normaalisti ja aamiaisen jälkeen aloitinkin purkamaan kaappia tavaroista. Vauhtisäkki täyttyi pikkuhiljaa, koska varusvaihdosta oli saatu tarkat ohjeet palautukseen. Tavarat säkkiin päinvastaisessa järjestyksessä kuin listassa, ilman roskia tai ylimääräisiä esineitä. Vähän ennen yhdeksää kaappi oli tyhjä, lattialla komeili pyöreä vauhtisäkki ja meikäläisen vapaa-aika alkoi. Tuvassa hallitsi kaaos; tavaraa, roskaa ja väkeä ympäriinsä. Suurin osa komppaniasta lähti juhlaparaatiin kymmeneltä, mutta elsot jäivät sisälle odottelemaan. Samaan aikaan myös tupa alkoi pikkuhiljaa täyttyä uusista au-oppilaista. Oma punkkani varattiin ensimmäisenä sen loistavan paikan takia. Myös muutamia muita paikkoja varattiin ja uudet asukit alkoivat täyttää kaappejaan. Tulijat olivat vapautustaistelijoita, joiden ei tarvinnut osallistua paraatiin. Yhdeltätoista elsot siirtyivät taisteluvälinevarastolle palauttamaan aseen ja tarvikkeet. Aseet nimettiin, jolla varmistuttiin siitä että ase odottaa taistelijan ''kotiinpaluuta''. Kaivattua hernekeittoakin saatiin kun lounas nautittiin 1.VK:n kentällä. Kahdeltatoista palautettiin kaikki loput varusteet ja kävin myös vaihtamassa turkislakkini suurempaan; kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Yksi vaatekerta ja lomakassi mukana vierailtiin vääpelin toimistossa, jossa saatiin ohjeet Tikkakoskelle siirtymistä varten ja samalla palautettiin lukot toimistoon. Ensiksi saatiin ohjeet saapua maanantaina kello kahdeksaan mennessä, mutta lopulliseksi ohjeeksi tuli olla Tikkakoskella sunnuntaina iltakahdeksalta. Hyvästi lomasunnuntai. Loppuiltapäivä kului odotellessa TV- / Wii-tuvassa. Kiitos upseerikokelas Weckmanin, saatiin pystyyn myös mukavat Texas Hold 'emit. Itselläkin kortti kulki, joten pokeripeli tuli tietysti voitettua. Iltapäivän juhlapäivällinenkin ehdittiin perumaan, erään typerän kommelluksen takia. Lomatarkastus alkoi melkein ajallaan kello 16.30. Vaihdettiin vielä viimeiset sanat joukkuekavereitten kanssa, siirryttiin kasin yhteiseen tarkastusmuotoon viimeistä kertaa ja lähdettiin lomille. Päivä oli todella rento, mutta joukkueen hajoaminen sekä typerä aikataulutus sunnuntaille vei osan hyvästä fiiliksestä. Nyt kuitenkin on peruskausi takanapäin ja on aika siirtyä kohti Tikkakosken haasteita ja löydettävä uusi vaihde omaan tekemiseen! Postaukset jatkuvat, tällä kertaa aliupseerioppilas Niemisenä!

Yllätyksien torstai

Kylmänhikeä ja pyörimistä, sitä meikäläisen yö piti sisällään. Outoa, ajattelin kun hyppäsin kuudelta ylös. Sitten taas käytävään ja kuntopiirille; kunnolla veri kiertämään ja hereille! Ohjelma oli aamupäivällä mitäänsanomatonta. Aamiaisen jälkeen huollettiin aseet ja hoidettiin niiden öljyäminen. Pääsi siis hyvästelemään mukavasti tuon RK62 nro 612807:n ja odottamaan uutta tapaamista kuukausien päästä, toivottavasti. Huomenna hoidetaan vielä varastointi tvälvarastoon. Yhdeksästä kymmeneen treenattiin huomista kunniaparaatia, jonka jälkeen kersantti Reinikka ilmoitti etteivät tulevat Elsot osallistukkaan. Virsilauluharjoitus jätettiin tyynesti väliin, eikä kukaan kaipaillutkaan. Ennen ruokaa päästiin huilailemaan tuvassa ja lounaan jälkeen siirryttiin takaisin mukeen yleisöksi. Tilaisuudessa jaettiin hiihtosuunnistuspalkintoja ja kaikki pääsivät nauttimaan muken kahvista (ilman metallinmakua) sekä tiikerikakusta & kekseistä. Loppupäivän palvelus kului Särmänä liikenteessä-tilaisuuteen, joka arvatenkin pyrki sivistämään liikennekulttuurissa. Aluksi katseltiin video, jonka ideana oli tarina vammautuneesta kännikolaroijasta. Klassista pelottelua, mutta kieltämättä hyvinkin toimivaa, vaikka esitystä häiritsi pari typerää kärjistystä videossa. Takaisin tupiin palattuamme pidettiin ryhmäkeskusteluna toiset oppitunnit. Aiheina esimerkiksi väsymys,alkoholi,ryhmäpaine,joukkoliikenne varusmiehen liikennöinnissä. Nopean merkkienjakotilaisuuden ja palauteosion jälkeen mentiin syömään, mutta kauhistus mitä huomasimmekaan! Tänä torstaina ei tarjoiltu lainkaan hernekeittoa, mutta se varmaankin säästettiin huomiselle juhlapäivälliselle... Vapaa-ajan aluksi tuli käytyä pitkästä aikaa sotkussa syömässä berliininmunkki. Nähtiin myös melkein koko tupa kahdenkympin kesken, joka onkin aika ainutkertaista. Kohta taas onkin kello jo puoli yhdeksän, aika tehdä hetkeen viimeinen punkka & pinkka Riksussa ja sitten suunnata viimeisille unille p-kautenani. Jonkinmoinen etappi tämäkin.

Pizzapäivä

Viikon puoliväli ylitettiin kevyellä ohjelmalla. Aamupalan jälkeen kaikki uudet ek:sta tulleet taistelijat sekä rästikaverit vk:sta lähtivät täyspakkausmarssille. Elsot olivatkin kaikki kyseisen kolmosmarssin suorittaneet mosaleirin päätösetappina, joten oma päiväohjelma oli hieman erilainen. Aamupäivän avasi sulkeiset seiskojen kanssa. Ihan peruskauraa käytiin läpi, aseotteita ja liikkumista. Ulkona ei tarvinnut olla kovin kauaa, sillä asiat osattiin jo hyvin ulkomuistista. Kyseinen harjoitus preppasi perjantain paraatiin, vaikken tiedäkkään siitä suuremmin. Seuraavana oli ohjelmassa meerkitty täysvarustarkitus, ja se pidettiin huolimatta viime perjantain samanmoisesta. Taaskaan ei tarvinnut tehdä häviämisilmoitusta, vaan kaikki löytyi niin kuin pitääkin. Aikaa kaappien pakkaamiseen saatiin ruhtinaaliset 15min eikä särmäkasilla ollut mitään vaikeuksia aikamääreeseenpääsyssä. Lisähuomiona että viime perjantaina ehdittiin pakata seitsemässä minuutissa. Seitsemäs joukkue ei tähän aikaan kuitenkaan ehtinyt, joten meille jäi aikaa rötväillä. Lounaalle mentiin nopeassa tahdissa, kiilaten seiskan eteen nytkin ja iltapäivän aluksi marssittiin taas elkaan. Siellä yliluutnantti Hakulinen piti kaksi viimeistä tuntia puolustuspolitiikasta, jonka jälkeen vuoro vaihtui yliluutnantti Pietiläiseen. Pari tuntia kerrattiin erilaisia historiallisia taisteluita ja aseitten kehitystä. Tunnelma oli kuin koulun historiantunnilta. Yliluutnantti selitti lennokkaasti ja tuntui tutustuneen aiheeseen syvällisesti. Elkasta siirryttiin hetkeksi tupaan ja sitten olikin päivällisen vuoro. Vapaa-ajan aluksi tilattiin vielä pizzaa sotilaskodille, jonka jälkeen ilta onkin ollut yhtä ruokalepoa.

Tutustumassa tulevassa kodissa

Tiistaina jatkui viikon suhteellisen leppoisa rytmi. Aamun reippailupätkä suoritettiin alikersantti Toivosen johdolla, jonka jälkeen laajemmat tai suppeammat omatoimiset venyttelyt. Aikaa ei siis suuremmin kulunut vaan punkkailmoitus saatiin lähtemään poikkeuksellisesti aikataulussa, vaikka olikin reippailu. Aamupalan jälkeen siirryttiin elkaan jossa 1.VK:n varapäällikkö piti oppitunnit ilmauhkasta ja turvallisuuspolitiikasta. Vaikka taistelijoista suurin osa viettikin tunnit unimaailmoissa, sattuivat aamupäivän opit iskemään meikäläiseen kovinkin. Ilmauhkassa käsiteltiin erilaisia konetyyppejä ja suojautumista, eikä paluu ala-asteen piirroskuvien aihepiiriin ollut hassumpaa. Turvallisuuspolitiikassa käytiin läpi lähialueiden armeijavahvuuksia, Natoa, poliittisia suuntautumisvalintoja ja erilaisia taulukoita. Oma mielipide maanpuolustuksesta alkoi hahmottua selvemmäksi tunnin aikana ja elkasta poistuttiinkin lounaalle mietteliäänä. Iltapäivän ruokatauon jälkeen lähdettiinkin reippaasti juosten kuntosalille, jossa treenattiin pari tuntia. Paluumatka hoidettiin jälleen juosten ja tupakäytävällä hoidettiin venyttelyt. Aikaa jäi mukavasti käydä suihkussa ja rentoutua ennen päivällistä. Tuvassa vain todettiin päivän palveluksen menneen jälleen nopeasti. Päivällisen jälkeen hoidettiin sipa, jota ei tarkistettu ihmeellisemmin kun oli kiire tutustumaan elsok:hon. Paikat näyttivät siistiltä, melkeinpä kuin asuntolalta. Saatiin myös hyviä vinkkejä ja tietoa. Ilta kuluikin lukiessa ja rauhoittuessa.

Salibandya ja palautteita

P-kauden viimeinen viikko lähti käyntiin rutiinilla. Aamutoimien jälkeen suunnattiin mukeen, jossa aamiainen maistui normaalia paremmin. Maha täytettynä käväistiin tuvassa ja haettiin liikuntakamat. Koska viikonalkuun oli varattu aikaa rästeille, oli muilla rennompaa ohjelmaa. Pari kaveria omasta joukkueesta jäi perustutkinnon rasteja uusimaan, kun muut lähtivät marssimaan kohti Peltosaaren liikuntahallia. Kyseinen matka kävellen oli viihdyttävä. Ensimmäistä kertaa näin vähän paikkoja Riihimäellä, sillä matkaa oli useampi kilometri. Matka soljui läpi tietynlaisena henkisenä rauhoittumisena. Nähtiin paljon uusia ja hienoja taloja, työmatkalaisia aikuisia ja kouluunlähteviä ala-asteelaisia. Ympäristö vaikuttimena ajatukset kulkivat niin omassa tulevaisuudessa ja opiskelussa, kuin myös takanaolevissa kouluvuosissa ja lapsuudessa. Jotenkin oli jännä huomata aatoksien siirtyvän automaattisesti ärsykkeiden takia. Lopulta hallin pihassa vallitsi raukea olo, mutta tuleva salibandykoitos irroitti viimeisetkin unihiekat kun ovista päästiin sisään. Aamupäivä kului pelatessa ja oli mukava huomata ettei Peipohjan palloiluhallissa kulutetut tunnit olleet menneet hukkaan. Takaisin yksikköön päästiin bussilla ja lounasteluaikaakin jäi melkein tunti. Iltapäivällä suunnattiin pitkästä aikaa elkaan ja siellä päästiin täyttämään optisia vastauslomakkeita; oli p-kauden palauteoppitunnin aika. Annettiin palautetta niin omille johtajille kuin myös itse henkilöstölle ja koulutukselle. Kolmen jälkeen palattiin tupaan, sipattiin ennakkoon ja käytiin syömässä. Itse vähän ärsyynnyin työmoraalista, ainakin tuvan uusien esikuntakomppanian viestimiesten kohdalla. Lopulta vain päätin, että se on itse tehtävä josseivat halua tai pysty siivoamaan. Heti viiden jälkeen alkoi vapaa-aika. Myös paikalliset elsot kävivät tiedustelemassa ketkä lähtevät Tikkakoskelle. Vielä ennen elsojen lähtöä saatiin kuulla jo hieman odotetustakin mahdollisuudesta käydä tutustumassa ElsoK:ssa. Huomenna kuuden aikoihin pitäisi päästä vähän haistelemaan tulevaisuuden oleskelupaikkaa. Tänään ei tehty kauheasti mitääni, joten iltakin sujui ilman ihmeellisyyksiä.