Sadas kirjoitus!

Pari viikkoa on kulunut nopeasti viime kirjoituksesta. On ollut niin kassuelämää kuin leiriäkin, eikä lomilla kirjoittaminen ole niinkään napannut. Nyt kuitenkin jälleen kerran vähän kertailua.

Keskiviikko jatkoi leppoisaa kassuelämää tavalliseen tapaan. Päivän pääaiheena oli ilmatorjuntakonekiväärin käpistely ja harjoittelu, vaikka aamupäivään mahtui useampi oppitunti ilmatorjunnasta ja siihen liittyvistä asioista. Torstai vedettiin myöskin kepeästi parin oppitunnin sävyttämänä ja leiriin valmistautuessa. Aikaa jäi myös ottaa rennosti, kun alijohtajille ei suuremmin hommia ollut tai tarvittavat jutut oli jo hoidettu alta pois. Iltapäivä päättyi ulkoliikuntaan salibandyn ja koripallon merkeissä. Perjantaina valmisteltiin leirivarusteet maanantaiaamua varten ja aloitettiin valmistautuminen lomiin. Vaikka yksikkö oli suunnilleen valmis jo puoli kolmelta, ei ennen puoli viittä ollut asiaa aitojen ulkopuolelle. Yhteisen linjauksen takia piti istuskella ja odotella yksikössä. Aika kuluikin nopeasti pelikonsolin ja telkkarin äärellä.

Viikonloppu kului tavallisesti. Perjantai kotimaisemissa ja lauantaina sitten jaksauduin lähtemään tsekkailemaan lähikunnan yöelämää. Jotenkin kuollutta oli, eikä kovin myöhään jaksanut edes olla liikenteessä. Sunnuntaina siirryin siivoamissavotan pariin, unohtamatta tietenkään iltapäivän reenimatsia tiimikavereiden kanssa. Matka Riksuun alkoi heti kahdeksan jälkeen, oli ehdittävä telkkarin ääreen kymmeneksi. Kun reppu oli pakattu suuntasin nukkumaan. Leirille lähdettiin heti aamulla. Viikko kului nopeasti, eikä hyvä valmistautuminen ruokien suhteen haitannut yhtään. Vaikka myönnettäköön; neljä päivää putkeen pasta-tonnikala-linjalla alkaa hieman ehkä sapettamaan. Keskiviikkoillasti tuli vettä niin, että trangia toimi hienosti keräysastiana. Muuten ei suurempia ongelmia ollutkaan. Vaikka leirejä on paljon, löytää niistäkin hyvät puolensa. Tekeminen ei ainakaan lopu! Perjantaina hoidettiin ripeästi ja hyvällä hengellä huollot, jonka jälkeen suunnattiinkin hölliviikonlopun pariin. Viikonloppuun kuului mm. golfia, sm-liiga avaus ja kolme kertaa säbäreeniä. Ei oikein jaksanut suuremmin lähteä edes mihinkään. Jotenkin sosiaalinen elämä tuntuu olevan jotenkin 'pois päältä'-asennossa ja suurin keskittyminen kuluu inttihommissa. Ehkä syksyn pimetessä homma muuttuu tai ainakin Tammikuun lähestyessä. Alkuviikko kului siivillä. Tiistai suunnistaessa ja linjahommissa, kun taas tänään päivä kulutettiin maastossa. Iltaohjelmana puntti ja vetoreeni salissa veivät suurimmat ekstraenergiat. Sunnuntaina lähdetään tahkoamaan sarjapelejä, joten on pakko kerätä pallotatsia omatoimisesti, muun kuntoilun ohella.

Kuten huomata saattaa, on blogikin saavuttanut yhden uuden rajapyykin. Sata kirjoitusta täynnä, 255 aamua takana. Elikkäs n. 0,4 kirjoitusta päivää päälle. Määrä tuntuu ainakin nyt varsin huimalta. En uskonut oman aktiivisuuteni riittävän edes tälläiseen kun sivun tammikuussa perustin. Vaikka kirjoitustyyli, -tiheys ja -pituus on muuttunut, toivon ettei blogi ole menettäny kaikkea alkuaikojen hektisyydestä. Ainakin jää dokumenttia reilusti tästäkin elämän vaiheesta.

Paluu vanhoihin aiheisiin

Pitkästä aikaa koittivat sulkeiset, heti maanantain aluksi. Luutnantti käskytti ja porukka totteli. Tällä kertaa myös alijohtajat ollvat mukana, joten käskyttämään ei päästy. vaihtelevan suoritusmenestyksen ja pintahien jälkeen palattiin nopeasti yksikköön. Uudesta yksiköstä johtuva paloturvallisuusoppitunti oli vuorossa seuraavaksi. Kerrattiin poistumisreittejä unohtamatta onnettomuustilanteen tärkeysjärjestystä. Dioista välähti mieleen monipuolisesti mukavia vpk-muistoja. Niistä ei kuitenkaan ehtinyt suuremmin nauttia vaan lähdettii heti harjoittelemaan poistumista savukoneen säestämänä ja matkaa jatkettiin yli veksin "motivaatiomäen" alkusammutusharjoitukseen. Koko homma tuntui lässähtäneeltä kuin pannukakku; huonosti palavaa nestekaasua ja säälittävää tukahduttamisharjoitusta siis riitti. Loistavan ilman vallitessa palattiin yksikköön lounaalle. Iltapäivällä toimittiinkin vapaammin, kun uudet viestimiehet tekivät varustarkastusta. Palveluksen lopuksi juostiin esteradalle jossa jumppailtiin pari tuntia ennen lounasta. Miten voi osua pieneen golfpalloon, jossei esteen ylittäminen ketterästi onnistu, mietin. Ilta sujui nopeasti puntin ja leffan siivittämänä.

Tänään ohjelma on ollut monipuolista. Aamupäivä ja alku iltapäivästä sujui oman linjan hommissa. Sattuipa virka-apuhälytyskin tulemaan, jonne ykkösosasto joutui oikein lähtemäänkin. Johtamani kakkososasto jäi yksikköön varalle, eikä lopulta panostamme tarvittukaan. Iltapäivän lopuksi ahtauduttiin liikuntasaliin rynnäkkökiväärien ja telttapatjojen kanssa; oli aika kamppailukoulutukselle. Lyöntejä ja potkuja erilaisista asennoista sekä useampi liike lähitaistelusta aseen kanssa tuli opittua. Vaikka homma alkoi suhteellisen koomiseksi mennäkkin loppua kohden, oli koulutus silti hyvin onnistunut. Hiki virtasi ja porukka viuhtoi minkä kerkesi. Lounaan jälkeen suuntasin takaisin saliin reenailemaan pallonkäsittelyä ja vetoa musiikin voimalla. Parasta kun pystyy säilyttämään pallotatsin helposti viikoillakin. Kuudelta alkoi päivystys jonka loppuja vieläkin vedellään. 162:n päivystys on vielä ihan eri sfäärissä kuin TKKK:n. Ihan sama jos vain päättäisit istua samassa paikkaa koko illan, tekemistä ei vain ole. Kohta herättämään apupässiä ja sen jälkeen koisimaan kohti keskiviikkoa. Toivottavasti unet ovat suotuisat, eivätkä inttiaiheiset niin kuin parin viime yön aikana on ollut.

Leirin jälkeen on gines

Viikko hujahti nopeasti ilman kirjoitusta, nyt kuitenkin vähän tekstiä. Heti maanantaina suunnattiin leirille ja se selvitettiinkin varsin rutiinilla. Sissimuonaa ja koulutusta, sekä pari kipinää ja yksi kiertovartioyö. Piece of cake. Ilmat lupailivat sadetta enemmänkin alkuviikolle mutta todellisuus oli toinen. Pidempää sadejaksoa ei osunut pieniä ripotteluja lukuunottamatta. Latausmahdollisuutta ei ollut, joten oma multimediatietokone sammahti keskiviikkona. Väliäkö sillä, no ei. Torstaiaamusti pakattiin kamppeet ja lähdettiin takaisin yksikköön. Viikon loppupäivät menivätkin suhteellisen tuli hännän alla. Torstai kului huoltaessa itseä ja tavaroita sekä palautellessa autoja. Perjantaina oma yksikkö sai asukaslisäystä joten viikonloppua kohti suunnattiin opettelevin mielin. Myös linjan johtajat saivat duunia, eikä kiinniolosta näin ollen tullut tylsä. Lauantaina oli myös palvelusta, niin tehtävien kuin urheilunkin parissa. Yhdessä pelaamisella aloitettiin ryhmäkiinteyden etsiminen, joka onnistuikin varsin hyvin. Loppuiltapäivästä tarkistettiin vielä virka-apuosaston varusteet. Illalla katseltiin johtajien kesken leffoja ja tilattiinpa pizzaakin paikallisesta. Pienen puhelinnumerokömmähdyksen jälkeen nekin saatiin yksikköön ja laatuleffasta nauttiminen saattoi alkaa. Sunnuntai jatkaa samaa rataa. Salibandya ja rauhallista ajanviettoa. Viikonloppu on kulunut tavallisen kiinniolon malliin, vaikka ajan tuhlaukselta tämä jälleen kerran tuntuu. Huomenna potkaistaan taas uusi viikko käyntiin, mutta onneksi jo ensi viikonlopun lomien jälkeen päästään takaisin metsään, ettei vain tylsää tule!

PS. Jätin N900:n datakaapelin kotiin, joten nettipäätteenä toimii vain luuri. Saattaa vaikuttaa siis kirjoitteluun, kuten tälläkin viikolla!